Teidän että poikaystäväni todella välittää minusta, mutta jostakin käsittämättömästä syystä sydäntäni kalvaa voimani täydellisesti kuluttava ja henkistä jaksamistani rasittava pelko ja epäilys siitä että en olekaan hänelle niin tärkeä ja että hän pitää minua mielenkiinnottomana :( (Huom, kyse ei ole mustasukkaisuudesta.)
Tunteista puhuminen on meille kummallekin valitettavan vaikeaa. Auttakaa, miten pääsen tästä epäuskosta ja riittämättömyysen tunteesta eroon...? :( Miten voisin luontevalla tavalla alkaa ilmaisemaan tunteitani sanoin (ja muullakin tavoin) ja ottaa ne myös puheeksi poikaystäväni kanssa?
Kiitos jos viitsitte vastata :)
(Olemme 18v. suhteessa 2-3 kk)
Tunteista puhuminen on meille kummallekin valitettavan vaikeaa. Auttakaa, miten pääsen tästä epäuskosta ja riittämättömyysen tunteesta eroon...? :( Miten voisin luontevalla tavalla alkaa ilmaisemaan tunteitani sanoin (ja muullakin tavoin) ja ottaa ne myös puheeksi poikaystäväni kanssa?
Kiitos jos viitsitte vastata :)
(Olemme 18v. suhteessa 2-3 kk)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oon saman ikänen. Ala luottamaan itseesi. Kehittäkää hellää ja omanlaista keskustelua uudestaan. Jos tuntuu ettei toisen kanssa ole oikein puhuttavaa, valitettavasti hän ei saata olla se oikea. Rakkauteen tarvitaan rakastamista, mitä saa vain yhteenkuuluvaisuuden tunteella. Vinkkinä, seuraa tilannetta ja ala kertomaan omista tunteistasi. Puhu sydämesi kautta. Tunteen pitää olla aitoa. :)