tänään

unohtaa ?
Muisti on vain
arkisto, tietoa.
Salaisuus,
on jotain muuta,
syvemmällä.
Se ken tietää...
: ) ( :
Ei voi ikinä menettää.

Maininkeja, aaltoja, suolaa huulille,
jyskettä, katseita kauas vesipisaroiden
taakse kuin me öissämme, tiedät..

Vauhkot me, villiintyneet, sormet sormien
lomitse, käsivarret kiertyneinä, sylit kuumina,
aaltoja meissä, suolaiset pintamme..

Vuoteemme kuin rantaa, ääniämme
kuin aaltojen, lihastemme liikettä maininkeina,
huoneemme tulvivaa, huulemme kuin samaa..

Meidän, täyttymyksemme ja huipulla
käynti, allon harjoja hajoavaksi sumuksi,
silmille laskeutuvaa kosteutta..tiedät..

..ja tiedät että ajattelemme samaa..
samalla aallolla ratsastaen..

http://www.youtube.com/watch?v=Vvxhr3N9wa8&feature=related

Kiitos Runostasi.

Yhteinen tarttuu, kiinnittyy,
yhdistää askeleiksi..

Jonnekkin samaan kulkevaa,
kuljettavaa, tunteita, kokemuksia..

Joku, johon painautua, kuunnella,
ilman sanoja..

Rakastamista kuin meren rannalla
seisten, tunnelmassa väristen.

Rakkausrunosi oli kuin
itse Rakkaus..

Vähin sanoin kokonaan ja
lukijalle iso kokonaisuus..

Kun lukee, tuntee ja elää sanasi,
ajatuksesi ja se jokin välittyy..

Pidin ja viihdyin tekstissäsi.

Hieno Runosi.

Iloa ja hymyä valkoiseen
päivääsi Sihnulle.