Ajatuksia...

Suomastahan ei "paasta" pois vaan sitla saa ihan vapaaehtoisesti ja milloin tahansa lahtea.
Jarjestelemista ja rahaa se vaatii vahan etta paasee matkaan ja alkuun uudessa paikassa mutta jokainen on vapaa menemaan ja tulemaan halunsa mukaan. Matkaan vaan siis, jos mieli tekee kokeilla asumista muualla.

Suomalaiseen perusluonteeseen on kateus juurtunut syvälle. Kenenkään puolesta ei osata vilpittömästi iloita, eikä kiitoksia tai kehuja ainakaan liian usein kuule.

Suomalaisten kanssa on myöskin todella turhauttavaa yrittää rakentaa keskustelua, kun pitkään ja huolella miettyihin virkkeisiin saa vastaukseksi puolikkaan sanan tai epämääräisen ynähdyksen.

Mutta mikäs sinua estää pois muuttamasta? Muistathan vaan pitää mielessäsi, että mikään maa ei ole täydellinen. Jos etsii maanpäällistä paratiisia, tulee varmasti pettymään.

Jotenkin kirjoituksesi paljastaa eetä taidat olla aika nuori - iältäsi ?

Minusta sinun olisi hyvä alkaa miettiä että minkä maalaisena ajattelin elää elämäsi ? Siis mitä tapaa aiot elää / mitä arvoja viedä elämässäsi eteenpäin ja mitä opettaa tuleville sukupolville.

Muuttamisessa kun on se että joudut omaksumaan kaiken maailma tapoja - jotka poikkeavat omistasi ja niistä mitä Suomessa opetetaan. MAASSA MAAN tavalla tapoja jne jne...

Näillä sivuilla tapaa jos minkälaista hiihtäjää, jotka luulevat että ulkomailla minäkin olisin päässyt parempiin hommiin ja saanut parempia kavereita... mutta täällä sentää joku kuuntelee ja ymmärtää että mitä koetat heille kertoa.

Voin 10vuoden kokemuksella kertoa että ulkomailla asuminen vaatii - todella paljon. Mutta naisethan tässä vain menevät naimisiin ja saavat lapset jne jne...

Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä. On hyvä miettiä millaisen elämän haluaa itse elää, mitä järjestelyitä se vaatii ja muistaa että uuden kulttuurin oppiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Sukulaisia ei voi valita kuten ystäviä. Ovatko ystäväsi todellisia ystäviä, jotka tulevat apuun kun tarvitset vai tuttuja, jotka kateellisina, silmiesi alla vähättelevät valintojasi koska olettavat sinun kopioivan heidän elämäntyylinsä ja ovat lähelläsi vain silloin kuin heille se sopii?


Ulkomailla kohtaat ensin itsesi, kykysi selviytyä eri tilanteista, rakennat kaiken itse. Elämä ei ole ulkomailla asuvien julkkisten elämää, jota olettavat ne Suomeen jääneet "ystävät" voivat rauhassa kadehtia kun väittävät olet valinnut ulkomailla asumisen erikoisuutta etsien...
Uusia ystäviä löytyy ja siteet sukulaisiin pysyvät.

Muista: sinä rakennat oman elämäsi !

Laivalla taitaa päästä Tallinnaan 20 eurolla. Ei siis mikään kallis juttu !

Itse esin sinuna miettisin ja opettelisin kielen ensiksi. Hankksin maasta ystävia ja tuttuja - ja sitten vasta ajattelisin muuttaa sinne jos on todella parempi kuin tämä nykyinen !

Miten olisi jos vaihtaisit kavereitasi nyt - ja siten voisi piirin vaihto auttaa alkuun ?

maassa maan tavalla... jokaisessa kultturissa on omat negatiiviset puolensa, eikä niitä pääse pakoon maata vaihtamalla. suomesta PÄÄSEE pois, joten hyppää junaan näkemään maailmaa. jos pysähdyt pidemmäksi aikaa yhteen maahan ja pääset elämään kiinni, huomaat että samaa arkea se on kaikkialla, yhtälailla syödään, nukutaan ja käydään töissä:) ruoho saattaa olla vihreämpää, etenkin jos asetut maahan jossa on aina aurinkoa;) mutta sen voin sanoa muissa kulttuureissa asuneena (ja yhä poissa suomesta) että jokaisessa kulttuurissa kohtaat johonkin nurjaan puoleen, on vain itsestä kiinni miten sen kanssa pärjää. rohkeasti matkaan vaan!

Ala suunnitella asumista muualla, ainakin kokeeksi, muutama kuukausi tai vuosi. Voisitko vaikka opiskella "paremmassa" maassa ja sitä kautta löytää paikkasi uudessa kulttuurissa?

Vuosikaudet yritettyäni sopeutua nykyiseen ihanaan kotimaahani päätin etsiä suomalaisen kumppanin, että voisimme yhdessä ainakin puhua sujuvasti ja pällistellä ihmeellisisä vieraita tapoja, joita ihmisillä täällä on. Vaikka Suomesta tuomani ihminen on suomalaisittain puhelias ja älykäs ja ystävällinen, eikä juo, on hänen seurassaan kuitenkin kuin lapsen kanssa olisi. Me suomalaiset olemme jotenkin vajavaisia henkisesti. Itsekin tosiaan olen, ja sen takia nyt tunnen olevani kahden kulttuurin välissä; en kelpaa paikallisille enkä ymmärrä heitä, ja Suomen suomalaiset eivät ymmärrä minua eivätkä kiinnosta minua. Silti olen onnellisen, että silloin nuorena läksin. Täällä on parempi yksinäisenäkin kuin Suomessa sukulaisten seurassa.

Elämä on hyvin lyhyt, ja se on sellainen tee-se-itse -juttu. Tee elämästäsi sellainen, jossa sinun on hyvä elää. Muualla asuneena vaikka palattuasi Suomeen olet osaltasi rikastuttamassa Suomen ilmapiiriä. Älä jää paikoillesi. Ala säästää rahaa, opetella kieltä (todella hyvin) ja suunnitella. Hanki ammatti ensin, halvalla, Suomesta, sellainen, jolle on kysyntää maailmalla. Sitten menoksi, jos siltä tuntuu.

Haaveilin ja suunnittelin lähtöä Suomesta varmaan 7 vuotta. Lopulta tulin lähteneeksi kaverin kanssa matkaan suuntana Thaimaa ja en ole mitään koti-ikävää kokenut täällä kertaakaan 10kk aikana. Ajattelin että sitä tulisi varmaan kaipaamaan takaisin, kunhan ensimmäinen 3kk on mennyt, eli ns. "honeymoon" on ohi. Mutta eipä näin käynytkään ja nyt ajatus Suomeen lähdöstä tuntuisi todella ahdistavalle.

Jokaisessa maassa omat heikkoutensa, Suomessa mm. nuo mainitsemasi jutut jotka on kyllä tuttuja itsellekin. Se kateellisten määrä vasta saavutti huippunsa kun kerroin lähteväni pois Suomesta ;)
Suosittelen ottamaan vaikka kolmen kuukauden kesäloman jossain ihan muualla, kaukana "meidän" kulttuurista. Jos joku halvan hintatason maa kiinnostaa niin tämä ei tule sen kalliimmaksi kuin asuminen Suomessa, ehkä jopa päin vastoin.

- Lauri / http://www.hyppyoravanpyorasta.com