15.12.2009 Ote elämästäni
Erinomaisen aktkonaisen yön jälkeen aamuherätys tapahtui kello viiden aikaan. Kuopukselle tissi suuhun ja miettimään päivänjuttuja. Mieksin heräsi ja töihin lähtöä tekemään. Nuorimmainen miehelle ja kipasen koiran kanssa lenkille, joka on harvinaista herkkua, että päästään kahdestaan.
Kotipalatessa oli toistaiseksi rauha maassa. Mieskin pääsi töihin menemään ajoissa ja vain kerran vaatteita vaihtamalla (totta kai oli pukulut saannut päällensä ;) ) Muutkin lapset alkoivat yöunilta virkoamaan kahdeksan maissa. Sen jälkeen olikin elämää enempikin. Puuroja ja jugurttuia ym tavaraa löytyikin pöydän alta enempi kuin lasten mahasta. Normaalihan tuo on, kun lapset ovat vielä sen verran pieniä.. Pyykkikonekin hurisee jo taustalla.
Aamiaisen jälkeen pyykkikonetta odotellessa ja lasten kanssa leikkiessä aika menee nopeaa. Lounastakin pitäisi väsätä ja ne pyykit laittaa kuivumaan. Vanhin lapsista tulee auttamaan keittiöön. Olisi tahtonut kovasti jo veitsellä leikellä, mutta sainpas ylipuhuttua, että jos kattais pöydän! Mutta työn ja tuskan takana oli se. Hyviä selityksiä löytyy joka asiaan. En ole muuten ikinä kuullut, että tuo laposi olisi korottanut ääntänsä ikinä, jos jotain tahtoisi läpi vaan ainaselittää, miksi haluaa tehdä jotain :) Lounaan jälkeen käytettiin perheenvoimin koiraa ulkona, minkä jälkeen lapsukaiset simahtivat yhteisymmärryksessä päikkäreille. Äidillehän tässä kohdassa pitäisi olla omaa aikaa. Tai niin ihmiset väittävät... Ei näin joulun alla kyllä ole. Päätin sitten aloittaa vielä laatikoiden teon, etttä ei tarvi sitten ensi viikolla enää pahemmin riehua. Päikkärit jäivät vanhimmilta lapsilta vähän lyhyemmäksi ja laatikoiden teot oli kesken. Totta kai ne sitten alkoivat räihiseen keskenään... Vauvankin saivat hereille. Huutoa ja mekastusta lasten suunnalta hetken ja koitan kieltää lapsia mäiskimästä toisiaan.. Nooh jonkinlainen rauha tuli jonkun ajan päästä taloon ja vauvakin nukahti uudestaan. Pyykkikonetta jälleen täyttämään. Sitä en huomannut, että mjinulla oli pikkuapuri kans täyttämässä konetta ja se heitteli ystävällisesti koneeseen nenäliinoja (tämän huomasin vasta, kun kojne oli pessyt sen satsin....) Laatikoita tehdessä älysin jossain kohdassa, että kello on jo sen verran paljon, että
pitäisi aloittaa päivällisen teon jne. Jääkaappi on kuitenkin tyhjänä ja pakstimesta ei ehdi oikein sulttaan mitään järkevää. Soittoa miehelle, että tuo jotain, mitä voi tehdä nopeasti taikka noutoruokaa, kun ei pysty enää itse menemään kauppaan siihen hätään. Ja samalla käskytin miehen kauppaan ja sanoin, että osta ruokaa ihan sama, mitä :)
Miehen tultaessa kotiin nälkäinen "hyeenalauma" hyökkäsi kimppuun. Isukki oli ostanut muutaman pitsan purtavaksi. Ostoskassin sisältö oli juuri miehille tyypillistä eli saan leikkiä kokkisotaa, kun niistä kehitän sapuskaa. Miehille pitää aina kirjoittaa lapulle, mitä tarvii. Sellaisen kanssa se lähtee huomenna kauppa-asioita tekeen.
Onneksi mies osaa lukea minua todella hyvin ja älysi ehdottaa että ottaa osan muksuista mukaansa koiran ja käyvät ulkoilemassa niiden kanssa. Iloinen yllätys oli kun he tulivat parin tunnin päästä takaisin, kun toivat meille kuusen jouluksi. Voi sitä lasten ihastelua, kuinka olivat saanneet valita kuusta monien joukosta. Huomenna kuulema askarrellaan kuuseen koristeita. Mielenkiinnolla odotan, että mistäköhän ne aikoo askarrella, kun ei ole mitään askartelutavaraa ekrennyt tähän väliin osteleen, mutta eiköhän sitä jotain kehitä...
Että kotiäideillä/iseillä on tekemistä aina. Ei tunne päiväänsä pitkäksi..
Erinomaisen aktkonaisen yön jälkeen aamuherätys tapahtui kello viiden aikaan. Kuopukselle tissi suuhun ja miettimään päivänjuttuja. Mieksin heräsi ja töihin lähtöä tekemään. Nuorimmainen miehelle ja kipasen koiran kanssa lenkille, joka on harvinaista herkkua, että päästään kahdestaan.
Kotipalatessa oli toistaiseksi rauha maassa. Mieskin pääsi töihin menemään ajoissa ja vain kerran vaatteita vaihtamalla (totta kai oli pukulut saannut päällensä ;) ) Muutkin lapset alkoivat yöunilta virkoamaan kahdeksan maissa. Sen jälkeen olikin elämää enempikin. Puuroja ja jugurttuia ym tavaraa löytyikin pöydän alta enempi kuin lasten mahasta. Normaalihan tuo on, kun lapset ovat vielä sen verran pieniä.. Pyykkikonekin hurisee jo taustalla.
Aamiaisen jälkeen pyykkikonetta odotellessa ja lasten kanssa leikkiessä aika menee nopeaa. Lounastakin pitäisi väsätä ja ne pyykit laittaa kuivumaan. Vanhin lapsista tulee auttamaan keittiöön. Olisi tahtonut kovasti jo veitsellä leikellä, mutta sainpas ylipuhuttua, että jos kattais pöydän! Mutta työn ja tuskan takana oli se. Hyviä selityksiä löytyy joka asiaan. En ole muuten ikinä kuullut, että tuo laposi olisi korottanut ääntänsä ikinä, jos jotain tahtoisi läpi vaan ainaselittää, miksi haluaa tehdä jotain :) Lounaan jälkeen käytettiin perheenvoimin koiraa ulkona, minkä jälkeen lapsukaiset simahtivat yhteisymmärryksessä päikkäreille. Äidillehän tässä kohdassa pitäisi olla omaa aikaa. Tai niin ihmiset väittävät... Ei näin joulun alla kyllä ole. Päätin sitten aloittaa vielä laatikoiden teon, etttä ei tarvi sitten ensi viikolla enää pahemmin riehua. Päikkärit jäivät vanhimmilta lapsilta vähän lyhyemmäksi ja laatikoiden teot oli kesken. Totta kai ne sitten alkoivat räihiseen keskenään... Vauvankin saivat hereille. Huutoa ja mekastusta lasten suunnalta hetken ja koitan kieltää lapsia mäiskimästä toisiaan.. Nooh jonkinlainen rauha tuli jonkun ajan päästä taloon ja vauvakin nukahti uudestaan. Pyykkikonetta jälleen täyttämään. Sitä en huomannut, että mjinulla oli pikkuapuri kans täyttämässä konetta ja se heitteli ystävällisesti koneeseen nenäliinoja (tämän huomasin vasta, kun kojne oli pessyt sen satsin....) Laatikoita tehdessä älysin jossain kohdassa, että kello on jo sen verran paljon, että
pitäisi aloittaa päivällisen teon jne. Jääkaappi on kuitenkin tyhjänä ja pakstimesta ei ehdi oikein sulttaan mitään järkevää. Soittoa miehelle, että tuo jotain, mitä voi tehdä nopeasti taikka noutoruokaa, kun ei pysty enää itse menemään kauppaan siihen hätään. Ja samalla käskytin miehen kauppaan ja sanoin, että osta ruokaa ihan sama, mitä :)
Miehen tultaessa kotiin nälkäinen "hyeenalauma" hyökkäsi kimppuun. Isukki oli ostanut muutaman pitsan purtavaksi. Ostoskassin sisältö oli juuri miehille tyypillistä eli saan leikkiä kokkisotaa, kun niistä kehitän sapuskaa. Miehille pitää aina kirjoittaa lapulle, mitä tarvii. Sellaisen kanssa se lähtee huomenna kauppa-asioita tekeen.
Onneksi mies osaa lukea minua todella hyvin ja älysi ehdottaa että ottaa osan muksuista mukaansa koiran ja käyvät ulkoilemassa niiden kanssa. Iloinen yllätys oli kun he tulivat parin tunnin päästä takaisin, kun toivat meille kuusen jouluksi. Voi sitä lasten ihastelua, kuinka olivat saanneet valita kuusta monien joukosta. Huomenna kuulema askarrellaan kuuseen koristeita. Mielenkiinnolla odotan, että mistäköhän ne aikoo askarrella, kun ei ole mitään askartelutavaraa ekrennyt tähän väliin osteleen, mutta eiköhän sitä jotain kehitä...
Että kotiäideillä/iseillä on tekemistä aina. Ei tunne päiväänsä pitkäksi..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Helppoohan nykyvanhemmilla on, ei nykyvanhemmat joudu vesiä kantamaan sisään ja ulos, ei puita hakkaamaa ja taloa lämmittämään aamuisin ennen kuin lapset herää. Kone pesee pyykit ja astiat nykykodeissa.
näyttää sinulla tuon päiväkirjasi sivun perusteella olevan jokä päivä ja toisaalta hyvä niin. Jos siellä olisi muutaman sivun tyhjä kohta, se merkitsisi joko katastrofia puolisosi kannalta tai sinun lopullista kyllästymisestäsi elämään siinä perheyhteisössä, jonka ehkä tärkein tekijä sinä itse olet.
Varsinkin, kun jouluun on enää aikaa viikon verran.
"Kerroin jo tuossa yhdessä ketjussa...
arkipiru 13.12.2009 11:21
että jospa olisi aika näin joulun alla jättää kaikki vittuilut ja ne jatkuvat saivartelut, joita lähes jokainen nykyään harrastaa ja käyttää hyväkseen, lopettaa tähän päivään ja ruveta viettämään joulua myöskin tämän palstan ohella.
Itse olisin valmis tekemään tämän joulunalusajan kunniaksi kaiken mahdollisen, että riidat ym. pahat puheet unohdettaisiin ja kirjoitettaisiin vain hauskoista tapahtumisista tai ainakin tapahtumisista, joissa ei muita keskustelijoita haukuttaisi eikä heidän joulunalusaikaansa pilattaisi."
Minä kyllä pidän sanani, mutta kuinka lienee sinun kanssasì???
Ja jos vielä siihen asiallisuuteen palataan, mikä saa sinut uskomaan että jokainen älytön viestisi ja niiden kaiken tavoin provoilua suosiva tyylisi olisi sitten parempi vaihtoehto kuin se, mitä minä kirjoitan???
"sinun lopullista kyllästymisestäsi elämään"
Vaikka itse oletkin hyvän ystäväsi kertoman mukaan itsetuhoinen älä oleta muiden olevan samanlaisia.
ässän joka todennäköisesti onkin vain kakkonen, eikä edes kyösti sellainen !!!
En vaan kerroin mitä ystäväsi on minulle kertonut.
Älä nyt sentään fakiiriksi ala, sillä minun ystäviäni sinä tuskin tunnet ketään. Et ainakaan niitä todellisia sellaisia.
Arvailuthan sinulta kyllä onnistuu, mutta totuushan on vallan toinen, kuten hyvin tiedät.
Kysy Umalta, hän sen minulle kertoi.
saa tosissaan keretä moneen, siitä kyllä lapset pitää huolen. Hyvin on muistissa tuo härdelli ja nyt seurailen nuoren perheen souvia, auttaen välillä. Silloin kun oli vilkkainta kotirintamalla, haaveilin että jos joskus maailmassa pääsisi vielä kirjastoon ihan iteksein. Tulihan sekin aika.
Tuo hulina ei ole hirveän pitkä aika, ainaskin jälkeenpäin ajatellen. Muuttuu erilaiseksi kun lapset kasvavat, sitten oma aikakaan ei ole niin kortilla.
Kotiäidit ansaitsevat kiitosta ja arvostusta, he tekevät arvokasta työtä.
Ennen perheissä oli jopa 9 pientä lasta-ikäerolla 10kk-,vedet piti kantaa, puut piti kantaa, joskus pari lehmääkin hoidettavana. Ja kukaan ei valittanut, ei ollut koneita pyykin eikä astioiden pesuun yms.
Lasten hankkiminen on nykypäivänä oma valinta, mikäli siihen ei ole kypsä; niin jättää hankkimatta.
Äitiyslomaa ei juurikaan ollut. Itse olen kuullut, miten äitini tuli ruokatunnillaan fillarilla 4km:n päästä imettämään minua, ollessani vielä alle puolivuotias. Ja isäni sisaruksia-koululaisia-oli hoitamassa minua kotona.
Joten kovin on lapsellista tuo marinasi perheenäidin päivästä, tuohan on vielä helppoa elämää.
Olisi sinunkin pitänyt miettiä ennen lasten hankkimista.
suurennuslasin? Valittiko hän? Minä näin vain kotiäidin merkintöjä päivästään.
ja nyt on nyt.!!
Nostan hattua kotiäideille. Työtä on usean lapsen kanssa paljon.
Vaikka nyt on kaikenmaailman mukavuudet helpottamaan ja nopeuttamaan kotitöitä entiseen verrattuna hommaa riittää silti.
Kehitys luojan kiitos kulkee eteenpäin ja nyt on muutakin kuin päre palamassa.
itselläsihän ei mitään tietoa ole kotiäidin päivistä,kun äitisi hoisi ja kasvatti lapsesi.teki teile joulut,siivot,ruuat jne.mitä sinä ite olet milloinkaan tehnyt muuta kuin puhunut shittiä?
Kuvittele tuo päivä *työ-äitinä/isänä*. Työ-äiti vie lapsikatraansa joka aamu päivähoitopaikkaan, jotkut vielä kävellen tai bussilla jopa kaikki vielä eri paikkaan, sitten kahdeksan tuntia urakkavauhtia tehtaassa kilpaa koneiden kanssa, ja työstä tullessaan käy kaupassa ja hakee lapset hoidosta, ja aloittaa toisen työn kotona, sen minkä sinä teet kokopäivänaikana, siinä ilta venähtää pitkäksi ennen kuin pääsee itse nukkumaan muutamaksi tunniksi ja keräämään voimia seuraavalle työpäivälle.
Kyllä kotiäidin/isän päivä on helppo.
Heh heh jotku näki aloituksessa valittamistakin.. Ei kun tuo on normaalia meillä tätä nykyään. Eli normaalia lapsiperheen arkea ja vipellystä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Noita vanhempia lapsia en missään tapauksessa vie päiväkoteihin hoitoon, kun nyt olen kotona muutenkin, vaikka osa äideistä sitäkin tekee. Siihen kyllä olisi mahdollisuus, mutta sitä en tee. Helpompi heidänkin on olla kotona ja minä nautin lapsieni suerasta paljon, vaikka koko ajan melkein pitää tehdä jotain askaretta... Mutta se on elämää... Ehkä en sitten ole vaan kypsynyt vanhemmaksi, kun kerran nautin tästä niin kuin joku tuolla erittäin nokkavasti väittikin niin, että olen epäkypsä. Erinomaista arvelua, kun ei tunne minua ollenkaan... Mikä lie isukki on, kun kehtaakin käydä töissä ja olla poissa kotoa! Sehän vasta itsekästä onkin, kun kotna on liuta muksuja (ja toi on sitten vitsi, että ei tartte vetää palkokasvia nenuliin)
Mutta eiliseen päivään. Me muuten askarreltiin. Joulupaperista, joulukorteista, paksusta pahvista ja muutamasta vanhasta kaulakorusta ja liimalla saa jo ihmeitä aikaan. Tulee mielle kyllä komee kuusi. Ihan meijän lasten näköinen. Joulu on kyllä tässä talossa enempi lastenjuhlaa :) Me aikuiset herkutellaankin ruualla, yhteiselolla ja hellyydellä. Elämä on kyllä ihanaa :)
Naapurin mummokin kävi eilen kylässä ja on tulossa tänään taas. Minulla on kyllä iohana naapuri. Tuli eilen ihan omatoimisesti kyselee,e ttä tarvinko apua, kun ulkona paukkuu -25 pakkasta ja tietää, että minulla on koirakin. Mummo katsoi lasten perään sillä aikaa, kun käytin koiraa pikasesti ulkona. Eipä hänellä kyllä paljoa hommaa ollut, kun lapset nukkui siihen kohtaan. Aikoi tulla tänäänkin istahtaa niin helpottaa hiukan eikä ihan pakolla tarvi muksuja ulos pakkasella viedä. Eilen mummolle tarjosin kiitokseksi torttua ja piparia päiväkahvin kera. Tänään ajattelin jollakin pienellä suolaisella yllättää, jos vaan kerkeän tekemään... Mukavaa päivän jatkoa muillekin!
Onkos muuten tonttuja näkynyt ;)
Kuulostaa ihanalta teidän tuleva joulu, talon täydeltä pikkuisia lapsia.
Mun mielipiteeni valinnastasi hoitaa itse lapset ilman tarhoja jne on että hieno ratkaisu.
Mikäpä lapsille sen mukavampaa että saavat viettää päivänsä omassa kodissaan, äidin ja sisarusten kanssa.Leikkiä leikit rauhassa ilman että hoitajat hoputtaisivat rutiineiden mukaisiin touhuihin.
Mukava naapuri teillä!
Oikein hyvää joulunodotusta teidän perheelle, ja on niitä tonttuja kurkkinut täällä päin ainakin.
Kun meidän pojat oli pieniä etsittiin aamuisin uudesta lumesta tintun jälkiä ja joskus niitä löytyikin kun tonttu oli ratsastanut oravalla...
Ainaski joku aito ihan oikee '''tonttu''' lupas tulla sellasiin taloihi mis ei o sekatvarakaupan jouluvalaistust, mutta jäälyhty on oltava. Mää ripustin heti mein portil ''''tontun''' karkottimen sellaset moniväriset tihheesti vilkkuvat mauttomat, et ei vaa meil tu.
Hattua nostan kaikille kotiäideille...