Pieni tarina voimaeläimistäni

Tällä viestillä ei ole mitään kummoisaa tarkoitusta. Ajattelin vaan jos jotakuta kinnostaa lukea. :)

Siis.

Olen n. kuukauden ajan laiminlyönyt meditaatio-hetkiäni, ja (valitettavasti), myös voimaeläimiäni.
Tänään kuitenkin päätin tehdä mielikuvamatkan pitkästä aikaa. En ajatellut että se onnistuisi, ja vaikka onnistuisikin, olin varma että voimaeläimeni (Hevonen, Harakka ja Hiiri) olisivat jättäneet minut.
No, aloitin tavallisella rentoutumisen, ja vähän ajan päästä olinkin jo "valmiina matkaan".
Huomasin olevani keskellä rauhaisaa ja ilmavaa tammimetsää. Oli lämmin kesäpäivä, ja ilmassa pörräsi hyönteisiä, lintuja lauloi puunlatvoissa ja havujen peittämä maa lämmitti kivasti.
Istahdin puun runkoa vasten, kun tunsin että jokin kipitti ylös käsivarttani. Se oli muurahainen. Se kiipesi pääni päälle, kunnes taas livahti pois metsään.
Katselin ympärilleni.
Edessäni oli luola ja luolan sisäänkäynti. Luolan sisäänkäynnin yläpuolella istui Harakka, ja tunsin kuinka hän kehotti minua menemään sisään.
Kävelin sisälle. Siellä oli viileää, seinillä oli jonkinlaisia maalauksia, ja maa oli hiekan peittämä. Huomasin että kompastelin kävellessäni. Tuntui siltä kun en enää osannut kävellä kahdella jalalla, joten laskeuduin kaikille neljälle, jatkaen matkaa niin. Se tuntui täysin luonnolliselta.
Huomasin edessäpäin luolan uloskäynnin. Se oli varsin matala, ja ryömin sen läpi.

Olin tullut ulos varsin samannäköiseen tammimetsään, ja edessäni avautui pieni polku. Jatkoin matkaani kävellen neljällä jalalla, ja polku kääntyi vasemmalle.
Siellä paljastui keskellä havunpeittämää metsäaukiota todella kaunis suihkulähden tapainen asetelma. Se ei kuitenkaan ollut ihmisten tekemä, vaan luonto oli itse muovannut sen.
Isot kivet muodostivat puoliympyrän, ja ympyrän keskellä oli vesilammikko, joka näytti olevan syvä. Minusta se oli todellakin kaunis.
Katsoin veteen, ja näin hämmästyksekseni suden kuvajaisen. Käännyin ympäri, mutten nähnyt eläintä missään.

Päätin tässä kohtaa matkaa kysyä voimaeläimiltäni, olivatko he vielä voimaeläimiäni. Kysyessäni Hevoselta, sain vastaukseksi että hän on aina ollut siellä ja tulee aina olemaan, mutta että en tarvitse häntä tässä kohtaa elämääni niin paljon. Tunsin myös syvää rakkaudentunnetta Hevosta vastaan, ja hänkin lähetti minulle saman tunteen.
Kysyin Harakalta, ja tulkitsin sen niin että hän on hieman loitonnut minusta, sillä en tarvitse Harakkaakaan kovin paljon nyt.
Hiireltä kysyessäni sain tietää että hän oli kanssani vain pienen hetken, eikä välttämättä ole enää voimaeläimeni.
Muistin yhtäkkiä sen pienen muurahaisen joka oli kiivennyt päälleni ennen matkaani luolaan. Kysyin siltäkin, ja tunsin että Muurahainen on tällä hetkellä voimaeläimistäni tarkoituksellisin.

Tämän jälkeen aloin lopetella matkaani. Palasin luolan suulle, ja siellä minua odotti Susi. Kysyin siltäkin hänen suhteestaan minuun, ja sain vastaukseksi että minun pitää vielä kehittää suhdetta, jotta Susi voisi olla "täysi-arvoinen" toteemini.

Vastauksen saatuani palasin pois matkaltani. Olin aika hämmästynyt nästä uusista löydöistä. En ollut tiennyt että Susi olisi voinut olla minun voimaeläimeni, mutta olin iloinen siitä seikasta myös. :)

Ja oikeastaan hauskin asia tulee tässä:
katsoin Ted Andrewsin kirjasta "Animal speak" mitä Muurahainen tarkoittaa, ja hymähdin kun löysin vastauksen.
Muurahainen edustaa työtä. Siinä luki että Muuraisen tullesa elämääsi sinun pitää kysyä itseltäsi oletko laiskotellut pakollisten tehtävien parissa, jättänyt tehtäviä tekemättä, jne.
Näin on totisesti tapahtunut. Olen laiminlyönyt koulutöitäni (käyn lukion toista luokkaa) aika pahasti. Minun on pitänyt palauttaa eräs kirja-arvostelu jo kaksi viikkoa sitten, mutten ole edes aloittanut.
Muurahainen tuli sitten ja antoi selvän viestin: "ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida työt!"
;)