Kiinnostaisi (tulevan opiskelijan äitinä) teidän elämän rahoitus.
Eli miten kotona asuvat rahoitatte elämänne ja millaisin sopimuksin?
Saatteko opintotukea ja kuin paljon (edellytykset sille?),
maksavavatko vanhempanne ja millaisin summin ja sopimuksin,
vai jääkö poweria vielä työansioihin?
Paljonkohan kirjoihin menee rahaa ja tuleeko muita kuluja matkojen lisäksi?
Eli miten kotona asuvat rahoitatte elämänne ja millaisin sopimuksin?
Saatteko opintotukea ja kuin paljon (edellytykset sille?),
maksavavatko vanhempanne ja millaisin summin ja sopimuksin,
vai jääkö poweria vielä työansioihin?
Paljonkohan kirjoihin menee rahaa ja tuleeko muita kuluja matkojen lisäksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä täysin vanhempien rahoilla. Kustantavat kaiken opiskeluun liittyvän, koska en saa opintotukea. Ja ikää 18. Luultavasti koko lukio menee vielä näin mutta pyrin muihin kuluihin parhaani mukaan osallistumaan.
kirjat ovat kallein menoerä, sellaset 500e/vuosi jos ostaa uutena. Itse saan opintorahaa 200e/kk ja sillä kyllä maksaa hyvin kirjat ja ne harvat laskut joita tulee (asun vanhempani luona niin kaikki on ilmasta). Lukio vie paljon aikaa, joten töissä ei kannata samaan aikaan käydä.. opintorahalla pärjää kyllä (tai jos sitä ei saa, niin sitten on vanhemmilla oltava sen verta fyrkkaa että niiden kuuluukin maksaa kulut)
Kun lukiossa olin, vanhemmat maksoivat kaiken. Vanhempieni tulot eivät olleet kovin korkeat, koska toinen oli täysin työttömänä ja toinen keskipalkkaisessa työssä, mutta emme olleet köyhiäkään. Sain opintotukea muutaman kympin kuussa, kun en saanut enää lapsilisää. Opintotuen sain käyttää omiin menoihin ja sain myös vähän rahaa muihin kuluihin. Ei ollut koskaan edes keskustelua siitä, että vanhemmat eivät olisi maksaneet. Olin alaikäinen, joten heillä oli mielestään velvollisuus elättää ja kirjatkin maksettiin, vaikka ne maksavatkin kyllä ihan liikaa. Vanhempani halusivat tukea opiskeluani niin, että pääsisin sitten tulevaisuudessa mihin jatkokoulutuspaikkaan haluaisinkin ja näin sitten kävikin. Olen vanhemmilleni siitä erittäin kiitollinen.
Ei olisi kyllä tullut mieleenkään lukion lisäksi vielä lähteä töitä hakemaan, koska niitä ei ole helppoa saada yliopisto-opiskelijanakaan ja varmasti en olisi jaksanut työskennellä lukion ohessa, kun kävin lisäksi aikuislukiossa vieraan kielen opintoja, kun niitä ei omassa koulussani tarjottu. Mielestäni lukio-opiskelija on vielä monella tavalla lapsi, vaikka itse sitä kuvitteleekin olevansa niin aikuinen. Kyllä sitä ehtii oikeaa elämää kokeilemaan sittenkin, kun on täysi-ikäinen ja itse olen onnellinen, että sain elää turvattua elämää vielä lukiovuodet.