Omistus kaikille heille
Jotka haluavat ymmärtää tunteitani
Miten ne ottavat ihmisen valtaansa
Miten järki katoaa ja palaa
Miten ikuiseksi luultu onni katoaa hetkeksi
Ja palaa pian takaisin uusissa vaatteissa
Kaikille heille
Omistan tämän kirjan
- Esa Kivikoski -
Arvoisa vieraani
Nyt avasit oven ajatuksieni huoneeseen
Anteeksi etten ole siivonnut, kaikki on sekaisin.
Mutta ehkä on parempi että tulit yllättäen, etten ehtinyt pestä seiniä, pudistaa mattoja tai pyyhkiä pölyjä enkä tuulettaa.
Toivon että kuitenkin löydät minut vielä tämän kaiken keskeltä.
Olen näitä nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin lukiessani miettinyt että enhän minä mikään varsinainen runoilija ole koskaan ollutkaan. Tekstin synnyn syy on ehkä liian usein ollut pettymys, katkeruus ja jopa viha. Muutamia onnenhetkiäkin toki olen kokenut.
Kiitos kuitenkin sinulle joka otit tämän vihkosen käteesi. Toivon että täältä löytyisi sinullekin jotain.....
Kirjan nimi kertoo uskollisuudesta ja rakkaudesta, se kertoo siitä miten me ihmiset toimimme tai miten meitä kohtaan toimitaan, toinen piirtää viivan veteen ja ehkä katsoo kauanko se viipyy ja lähtee pois, mutta vaikka haluaisikin palata takaisin ei mitään enää ole, mutta toinen hakkaa rakkaansa nimen kallioon ja palaa takaisin sormeilemaan noita rakkaita kirjaimia.
Esa Kivikoski 16.11.2003
Haluan olla vierelläsi vielä silloinkin
Kun kukka
Jonka hiuksiisi laitoin
On kuihtunut
Sinun hiustesi mereen
Upotan sormeni
Huulesi odottavat
Aikaa on niin vähän rakkaani
Niin vähän meille
Usein emme tee mitään siksi
Koska ajattelemme
Että kukaan ei välitä siitä
Mitä tekisimme
Anna minulle vielä hetki aikaa
Ajatella ja tutkia sisintäni
Olisiko minusta siihen että päästäisin sinut
Ja jaksaisin odottaa kunnes palaat
En luota itseeni
Miksi palaisit enää maahan
Jos olet löytänyt tien tähtiin
Rantaan ajautuu sinilevää
Luonto tekee kuolemaa
Vaan vielä joku purjehtii
Valkoisin purjein
Ja me odotamme elämältä paljon
Sen verran mitä sydämeeni mahtuu
Vain sen verran tunsin ikävää
Kun en voinut tulla luoksesi.
Näin unessa sinut
Kun saavuit
Niin miljoonat tähdet tanssivat hiuksissasi
Ja mustarastas lauloi yössä
Kutsua rakkauteen.
Suurin rikos miehen ja naisen välillä
Uskottomuus
Ensin sitä ei usko
Vaikka olisi sitä pelännyt
Tapahtuu räjähdys
Ja mikäli kuori kestää paineen
Tuo ihminen muuttuu silmissä
Ikään kuin vajaaksi limsapulloksi
Jonne joku on sylkenyt.
Nykyaikana on enempi sääntö kuin poikkeus
Että vaikka ihot koskettavat toisiaan
On sieluilla valovuosien välimatka.
Kuin suuri kotka lentäisi taivaalla kohti aurinkoa
Sinun katseesi
Ripsesi kuin siivet
Silmäsi kuin aurinko.
Jotka haluavat ymmärtää tunteitani
Miten ne ottavat ihmisen valtaansa
Miten järki katoaa ja palaa
Miten ikuiseksi luultu onni katoaa hetkeksi
Ja palaa pian takaisin uusissa vaatteissa
Kaikille heille
Omistan tämän kirjan
- Esa Kivikoski -
Arvoisa vieraani
Nyt avasit oven ajatuksieni huoneeseen
Anteeksi etten ole siivonnut, kaikki on sekaisin.
Mutta ehkä on parempi että tulit yllättäen, etten ehtinyt pestä seiniä, pudistaa mattoja tai pyyhkiä pölyjä enkä tuulettaa.
Toivon että kuitenkin löydät minut vielä tämän kaiken keskeltä.
Olen näitä nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin lukiessani miettinyt että enhän minä mikään varsinainen runoilija ole koskaan ollutkaan. Tekstin synnyn syy on ehkä liian usein ollut pettymys, katkeruus ja jopa viha. Muutamia onnenhetkiäkin toki olen kokenut.
Kiitos kuitenkin sinulle joka otit tämän vihkosen käteesi. Toivon että täältä löytyisi sinullekin jotain.....
Kirjan nimi kertoo uskollisuudesta ja rakkaudesta, se kertoo siitä miten me ihmiset toimimme tai miten meitä kohtaan toimitaan, toinen piirtää viivan veteen ja ehkä katsoo kauanko se viipyy ja lähtee pois, mutta vaikka haluaisikin palata takaisin ei mitään enää ole, mutta toinen hakkaa rakkaansa nimen kallioon ja palaa takaisin sormeilemaan noita rakkaita kirjaimia.
Esa Kivikoski 16.11.2003
Haluan olla vierelläsi vielä silloinkin
Kun kukka
Jonka hiuksiisi laitoin
On kuihtunut
Sinun hiustesi mereen
Upotan sormeni
Huulesi odottavat
Aikaa on niin vähän rakkaani
Niin vähän meille
Usein emme tee mitään siksi
Koska ajattelemme
Että kukaan ei välitä siitä
Mitä tekisimme
Anna minulle vielä hetki aikaa
Ajatella ja tutkia sisintäni
Olisiko minusta siihen että päästäisin sinut
Ja jaksaisin odottaa kunnes palaat
En luota itseeni
Miksi palaisit enää maahan
Jos olet löytänyt tien tähtiin
Rantaan ajautuu sinilevää
Luonto tekee kuolemaa
Vaan vielä joku purjehtii
Valkoisin purjein
Ja me odotamme elämältä paljon
Sen verran mitä sydämeeni mahtuu
Vain sen verran tunsin ikävää
Kun en voinut tulla luoksesi.
Näin unessa sinut
Kun saavuit
Niin miljoonat tähdet tanssivat hiuksissasi
Ja mustarastas lauloi yössä
Kutsua rakkauteen.
Suurin rikos miehen ja naisen välillä
Uskottomuus
Ensin sitä ei usko
Vaikka olisi sitä pelännyt
Tapahtuu räjähdys
Ja mikäli kuori kestää paineen
Tuo ihminen muuttuu silmissä
Ikään kuin vajaaksi limsapulloksi
Jonne joku on sylkenyt.
Nykyaikana on enempi sääntö kuin poikkeus
Että vaikka ihot koskettavat toisiaan
On sieluilla valovuosien välimatka.
Kuin suuri kotka lentäisi taivaalla kohti aurinkoa
Sinun katseesi
Ripsesi kuin siivet
Silmäsi kuin aurinko.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.