Miksi olet muuttanut ulkomaille?

Vastaisin kysymykseesi kuten tuossa "Ajatuksia..." keskustelussa.

Meilla lahdon syy oli selkea: tutkimus paikallisessa yliopistossa.

Kyse on enemmankin siita, miksi olemme jaaneet tanne pidemmaksi aikaa kuin alunperin oli puhe?
Paremmat tyo- ja etenemismahdollisuudet.
Loistavasti paljon parempi ilmasto.
Ystavalliset ihmiset, lasten tasapainoista kasvua tukeva sosiaalinen ymparisto.
Vaihteleva luonto.
Parempi elintaso.

Me muutettiin kanadaan reilu vuosi sitten miehen tyon vuoksi eli mina,mies ja kaksi 7.v ja 4.v lapset.
Ilmasto on talvella kylmempi kuin suomessa ja kesalla kuumempi. Ihmiset on oikesti ihan taysia idootteja nyt kun on oppinut taalla elamaan ja asumaan. Elin taso on halpaa tietyissa asioissa. Kielitaito on parantunut huomattavasti ja lapsit on oppineet aika hyvin englannin vaikka eivat tieneet sanakaan kun muutettiin tanne.

Useimmat suomalaiset muuttavat ulkomaille avioliiton tai tyon takia.

Amerikkaan muuttaminen on vaikeampaa kuin useimpiin maihin, vaaditaan joko avioliitto alkuasukkaan kanssa tai sopiva yliopistotason koulutus seka jalkimmaisessa tapauksessa tyonantaja joka haluaa maksaa tallaisen akateemisen halpatyovoiman tuonnista koituvat kulut.

On myos erikoistapauksia, kuten tutkijat, urheilijat ja valokuvamallit, joille tuo on helpompaa.

Usein syy lahtoon on seikkailunhalu tai rahallinen hyoty. Omalla kohdalla oli halu muuttaa Yhdysvaltoihin joka silloin tuntui sopivalta asuinmaalta ja kaukokaipuu. Sain viisumin koulutuksen ja tyopaikan perusteella. 10 vuotta on taalla mennyt ja ei aina ole ollut helppoa, itse en ole katunut mutta en suosittelisi tavalliselle ihmiselle.

Olen kahden maan kansalainen, henkisesti. Vietän Puolassa aikaa niin paljon kuin voin, perhesyyt pitävät ankkurin Suomessa. Näin on oikeastaan hyvä. Välimatkakaan ei ole pitkä ja matkustaminen suhteellisen halpaa.
Itsepäistä Puolaa voi selittää yhtä vähän kuin Venäjää. Kaikkialta voi löytää jälkiä rajoista, jotka ovat koko ajan siirtyneet ja koko valtiokin lakannut olemasta, nykyään olen eniten kiinnostunut Luoteis-Puolasta ja sen saksalais-preussilaisesta perimästä. Jonka löytää mm. sikäläisen luterilaisen kirkon virsistä ja tietenkin rakennuksista. Ei siis ole mitään aivan erityistä ruokaa, hintatasoa, maisemaa, konserttitaloa, työtä tai ylipäänsä syytä, joka vetää minua Puolaan ja sen raja-alueille.
Suomesta minua ajaa poispäin kahden kauppaketjun monopoliasema ja vihreiksi itseään nimittävien yhä räävittömämmäksi käyvä hyökkääminen erityisesti lasten ja tavallista vaatimatonta elämää elävien ihmisten kimppuun sekä amerikkalaisen kulttuurin silmitön ihannointi. Finlandia-hymniä en voi kuunnella liikuttumatta, nationalistia se ei minusta tee. Olen suomalainen ja seuraava oleskeluni Puolassa kestää yli kuukauden.