Niin sairasta jos tällainen kuuluu jokaisen teinin elämään.
Nyt 5kk exän kanssa erosta, olin päättänyt etten kaipaile hänen peräänsä, sillä tämä oli oikeasti se paras ratkaisu. Nyt molemmilla uudet suhteet ja hetki sitten purkauduin, itkin suunnattomasti, aiemminkin olin itkuinen mutten halunnut itkeä.
Välitän todella paljon nykyisestäni, en tajua miksen saa tätä toista mielestäni. Vaivuin itsesääliin "Exäni ansaitseekin paljon paremman kuin minä". Ja muuta paskaa.. Tä on täyttä paskaa, miksei vaan voi unohtaa toista?
No, olimme melkein 3v yhdessä mutta silti. Varsinkin kun nykyiseni kanssa meillä on paljon enemmän yhteistä ja muuta.. Perseestä. Muuta en osaa sanoa.
Muutenkin ahdistanut vitusti nykyään, ei ole enää kavereita kelle puhua, koulusta niitä en saa koska lopetin sen kesken heti alussa.. Mä en oikeasti jaksa tätä, tuntuu että olisin täysin eristäytynyt sosiaalisuudesta ja muista (vieraista) ihmisistä.. En halua aloittaa uutta harrastusta, haluaisin vain olla yksin, koska tuntuu että vain satutan muita. Niin paskaa, tiedän "totuuden" mutta käyttäydyn silti niinkuin en tietäisi mitä pitäisi tehdä..
Minua on yritetty saada psykologille, mutten vain halua mennä. En pysty enää puhumaan muille ihmisille samalla tavalla kuin ennen. Olen jo epätoivoinen, juominen on lisääntynyt ja miedot huumeet on tulleet mukaan kuvioihin.. En oikeasti tiedä mitä tehdä, olen hämmentynyt ja peloissani.
Nyt 5kk exän kanssa erosta, olin päättänyt etten kaipaile hänen peräänsä, sillä tämä oli oikeasti se paras ratkaisu. Nyt molemmilla uudet suhteet ja hetki sitten purkauduin, itkin suunnattomasti, aiemminkin olin itkuinen mutten halunnut itkeä.
Välitän todella paljon nykyisestäni, en tajua miksen saa tätä toista mielestäni. Vaivuin itsesääliin "Exäni ansaitseekin paljon paremman kuin minä". Ja muuta paskaa.. Tä on täyttä paskaa, miksei vaan voi unohtaa toista?
No, olimme melkein 3v yhdessä mutta silti. Varsinkin kun nykyiseni kanssa meillä on paljon enemmän yhteistä ja muuta.. Perseestä. Muuta en osaa sanoa.
Muutenkin ahdistanut vitusti nykyään, ei ole enää kavereita kelle puhua, koulusta niitä en saa koska lopetin sen kesken heti alussa.. Mä en oikeasti jaksa tätä, tuntuu että olisin täysin eristäytynyt sosiaalisuudesta ja muista (vieraista) ihmisistä.. En halua aloittaa uutta harrastusta, haluaisin vain olla yksin, koska tuntuu että vain satutan muita. Niin paskaa, tiedän "totuuden" mutta käyttäydyn silti niinkuin en tietäisi mitä pitäisi tehdä..
Minua on yritetty saada psykologille, mutten vain halua mennä. En pysty enää puhumaan muille ihmisille samalla tavalla kuin ennen. Olen jo epätoivoinen, juominen on lisääntynyt ja miedot huumeet on tulleet mukaan kuvioihin.. En oikeasti tiedä mitä tehdä, olen hämmentynyt ja peloissani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"säälittävästi" nettiin kirjoitan, koska en voi puhua kenellekkään. Poikaystävälleni puhun muuten lähes kaikesta, mutta kuka täysjärkinen alkaisi vuodattamaan nykyiselleen sitä että kaipaa exäänsä? Voiluoja... Ja täällä vielä odottelen että joku tähän aikaan vastaisi. -.-'
3 vuotta on pitkä aika teinisuhteelle ja vaikka ero tulisikin niin tuskin ne tunteet hetkessä tai välttämättä koskaan häviää. Sun elämä vaikuttaisi olevan muutenkin jo sekaisin ja nyt vielä ajattelet exääsi niin ei hyvä laula. Olet myös suhteellisen tyypillinen teini-rebeli koulustakieltäytyjä ja sulkeutunut persoona. Juominen, tupakointi ja huumeet vaan ajaa sun elämää vielä enempi sitä nurkkaa kohti, josta on vaikea päästä pois. Sulla ei ole elämässäs enään mitään muuta kun nykyinen seurustelusuhde. Oletan myös, että suhde vanhempiin on vaakalaudalla ja lastensuojeluviranomaisten kanssa on tullut juteltua.
Ainut asia mitä voin sanoa on että tsemppiä. Huumausaineet ei auta hevonvittuakaan ja tuo masennus menee parissa vuodessa ohi jos et liikaa stressaa asioita.
ps. Netti on yksi vaihtoehto avautua. Sekin tapahtuu anonyymisti joten ei ole identiteetin paljastumisestakaan sen suurempaa huolta. Eli ei ollenkaan huono vaihtoehto jos kenellekkään ei voi puhua.
pps. Eipä taida tämmöinen kuulua jokaisen teinin elämään.