Mulla on ulkolainen mies ja meille on tulossa vauva...oli kylläkin ihan vahinko.
Kyllä me vauvasta puhuttiin ja hän pitää lapsista mutta nyt kun uutista on jo hyvän aikaa sulateltu ja vatsakin kasvanut niin hän ei oikeen innostu ollenkaan isäksi tulemisesta.Välillä tulee koskettamaan mahaa tai kommentoi isosta mahasta mutta ei osoita hellyyttä mahalle saatika aloita omasta tahdostaan keskustelua vauvasta!!!!
Ymmärtäminenkin siitä kuinka tarvitsisin hellyyttä ja suukkoja osakseni on tipotiessään.
Onko muslimikulttuurissa ihan normaalia ettei mies huomioi erityisesti raskaana olevaa naistaan vai onko tämä ihan ainutlaatuista?
Suhteemme on muuten ihan hyvällä mallilla.Emme riitele ja mies viettää aikaa enemmän minun kanssa kuin kavereidensa.
Olenko itse vaan vaativa vai onko muilla kokemuksia tai vinkkejä??!
Kyllä me vauvasta puhuttiin ja hän pitää lapsista mutta nyt kun uutista on jo hyvän aikaa sulateltu ja vatsakin kasvanut niin hän ei oikeen innostu ollenkaan isäksi tulemisesta.Välillä tulee koskettamaan mahaa tai kommentoi isosta mahasta mutta ei osoita hellyyttä mahalle saatika aloita omasta tahdostaan keskustelua vauvasta!!!!
Ymmärtäminenkin siitä kuinka tarvitsisin hellyyttä ja suukkoja osakseni on tipotiessään.
Onko muslimikulttuurissa ihan normaalia ettei mies huomioi erityisesti raskaana olevaa naistaan vai onko tämä ihan ainutlaatuista?
Suhteemme on muuten ihan hyvällä mallilla.Emme riitele ja mies viettää aikaa enemmän minun kanssa kuin kavereidensa.
Olenko itse vaan vaativa vai onko muilla kokemuksia tai vinkkejä??!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuttu tilanne. Lapsen tulon jälkeen ei oo kotona paljon äijää näkynyt. Eikä auta puhe eikä mikään.
...auta mikään?
Meillä on kuitenkin vasta puoliväli menossa ja jotenkin huonoina päivinä menee hermot kun ukkoa ei kiinnosta edes nimeä yhtään suunnitella!Aina kun aiheesta pitäisi puhua tai vauvalle pikkuhiljaa jotain hankkia niin ei kun mieletön riita vaan päälle!
Monta kertaa olen kengät jalkaan laittanut ja ollut lähtöä tekemässä kun yksin ei kaikkea jaksa suunnitella.
Raskaus ei muutenkaan ole ollut helpoimmasta päästä..kun joku ongelma ilmenee ja pitää ottaa yhteyttä sairaalaan tai jopa lähteä käymään niin mies suunnilleen haukottelee että ohhoh kun ei kiinnosta.
Kotona muuten kyllä vietetään aikaa ja valittamista ei siinä suhteessa ole että hän juoksentelis ulkona turhan usein mutta eipä ole kivaa tälläinen!
Vauvalle ei ole vaivautunut hankkimaan yhden yhtä vaatetta vaan kaikki on minun ostettava, samoin varmasti käy sängyn ja muiden asioiden suhteen!
Kajaalista en ole kuullut eikä siitä meilä ole puhuttu.En tiedä sitten kuinka yleistä se on turkkilaisten/kurdien keskuudessa mutta se on varma että kun itse en muslimi ole enkä sellaiseksi tulossa, niin minun lapselle ei mitään kajaaleita laiteta!!=)
Huono päivä vissiin=)))
Ei mikään tunnu tehoavan. Olisi kiva lapsen tietää isästään, mutta ei tunnu isää kinnostavan. Jotenkin tuntuu kulttuurikin kieltävän osallistumisen lasten hoitoon. En ajatellut enää katsella pitkään touhuja vaan lemppaan ukon ulos lopullisesti.
kokenut saman ja kyllä moinen ihmetytti minuakin mutta tutustuttuani muslimien tapoihin selvisi että aiheesta ei sen kummempaa haloota pidetä pahan silmän välttämiseksi.
Kaikki hankinnat lapselle jätettiin myös synnytyksen jälkeen samasta syystä eikä vastasyntynyttä koskaan ihasteltu ääneen.
Oletko muuten joskus nähnyt vauvoja joiden silmät on kajalilla rajattu ? Tämäkin siksi, että lapsi olisi niin ruma kuin mahdollista niinettä peikot sen ohittaisivat.
Moi!
Tuosta kajalista sen verran, että Intiassa ollessani kyllä kuulin sen olevan ennaltaehkäisyä silmätulehduksia vastaan.
No, tiedä häntä.
Te taidatte kirjoittaa omianne, tietämättä oikeasti asioista. Ei pidä uskontoon, kansalaisuuteen tai muuhun verrata sitä, miten mies hoitaa osansa isänä.
Onhan niitä suomalaisiakin miehiä, jotka vähät välittävät omista lapsistaan (esim mies jota minun ehkä pitäisi kutsua isäksi).
Meillä oli hienoista pelkäämistä ensimmäisen lapsen kanssa mutta alku jännityksen jälkeen kaikki sujuikin jo hyvin olen paljon tekemisissä juuri muslimien kanssa enkä ole ongelmia tavannut ehkä minulla on vain hyvä tuuri, tiedä häntä. Tuntemani miehet kiipeävät vaikka puuhun väärinpäin jos lapsen hyvinvointi niin vaatii eli en usko että on sidoksissa islamin oppeihin. Lapsia saa ihastella kunhan sanoo edes yhden kerran "huonon" sanan vaikka vain mielessään olen itse kokoenut ensimmäisen lapseni kanssa nk. pahan silmän joten minulla on oma uskoni, ja muilla muita mielipiteitä. Kunnioitetaan toinen toistamme niin monet asiat helpottuvat huomattavasti.
...sen verran, että on todella omituista kun kunnioitan miestäni ja hänen toiveitaan mutta mitä tulee minun toiveisiini ei asiat olekaan samanlailla.Todella,kun joka päivä yrittää kysyä ja olla kysymättäkin lapsesta ja siihen liityvistä asioista...mies aloittaa huokailemisensa ja sanoo ettei tahtoisi taas riidellä asiasta.Sitten kun antaa asian olla vaikka viikon verran ja yrittää uudelleen..on vastaus yllättäen aina sama!Ei tunnu puhe tai edes riita asiaan tehoavan.loppuen lopuksi otan asenteen että jos ei miestä kiinnosta voin päättää nimestä ja muista asioista ihan itsekin ilman häntä..mutta olisi kamalan kiva jos häntäkin asia kiinnostaisi edes hiukan olla isä.
Kyllä hän isäksi haluaa mutta vastuun ottaminen lapsesta ja sen tulevan elämän valmisteluista ei taida häntä paljon kiinnostaa.Jos ei asiat muutu täytyy varmasti näyttää sormella ovea..mikä on sääli sinänsä.Voimat on vain loppu tästä aiheesta jankuttamiseen.Eikös lapsen nimen päättäminen pitäisi olla hauskaa tai iloinen asia?
Mikä on pahasilmä juttu..ollaan oltu yhdessä kohta 3 vuotta ja nää piirteet on hänessä aivan uusia...samoin tuo pahasilmä!!!??
Miksi lapsesta pitäisi ikinä puhua rumasti tai pahaa???Mulle ainakin raskauden varjeleminen ja lapsesta huolehtiminen on sitä että en edes halua kiroilla tai saati puhua pahaa tulevasta pienokaisesta.
vauvasta ei siis saa puhua pahaa eikä muutenkaan herjata vaan lapsia ihaillaan ja kunnioitetaan mutta jotkut uskovat että lapsi itkee jos katsoo ja ihastelee "liikaa" joten heillä on tiettyjä sanontoja joita ei edes voi kääntää suomeksi joita sanotaan ettei lapsi itkisi "pahan silmän" vuoksi.
Mitä minä olen mieheni ja ystäviemme elämäntyyliä seurannut, ovat lapset elämän tarkoitus ja kaikki kaikessa.
Mieheni on mitä parhain isä ja oli sitä myös raskausaikana. Mieheni lähti heti raskauden alkuvaiheessa juhlistamaan raskautta ystäviensä kanssa, osallistui innolla tulevaisuuden suunnitteluun ja illalla silitteli vauvavatsan sekä tulevan äiskän uneen... *muistelee lämmöllä*
Vauvan hoidossa ja vauvan elämässä hän oli täysillä mukana heti alusta alkaen, eikä koskaan syntymän jälkeen ole asettanut ketään tyttärensä edelle. Lapsi on hänelle kaikki kaikessa ja hoitaa virkansa isänä erinomaisesti.
En halua yleistää suuntaan enkä toiseen, koska en tunne kuin oman mieheni. Joka kansasta varmasti löytyy kaikenlaisia isiä: niin lapsilleen ja kumppanilleen läheisiä kuin etäisiäkin. Silti...uskaltaisin sen verran yleistää, ettei ainakaan albaanimuslimien keskuudessa ole normaalia ettei mies huomio raskaan olevaa vaimoaan, syntyvää lasta tai lapsia syntymän jälkeen. Jopa ystävät huomioivat minun raskauden ja syntyvän vauvan hienosti onnitellen, kysellen vointia, ehdotellen nimiä jne.
Varsinkin vauvan syntymän jälkeen ihmisiä tuntui pyörivän lastenvaunujen ympärillä kuin herhiläisiä. Välillä tuli sellainen tunne, että pitäisi kärpäslätkällä heitä vähän läiskiä pois vauvan vaunuihin huohottamasta. ;oD Ovat nimittäin välillä vähän liiankin lapsirakkaita - vierastava, parkuva pikku paketti on kierrettävä jokainen syli läpi pusiteltavana ja halittavana äidin kauhuksi. ;o/
Heippa! Kuulostaasiltä, että miehelläsi on tällä hetkellä rimakauhua, ja tuleva pelottaa.. Jos hän ei osaa olla isä, rahatilanne ja kaikki... Minullakin on miehenäni muslimi. Ja aivan ihana sellainen. Kyllä hän oli innoissaan syntyvästä lapsestamme, tosin olimme suunnitelleetkin häntä pitkään. Kysyhän suoraa mieheltäsi, pelottaako häntä, ja jaksa kuunnella jos hänellä on sanottavaa, kyllä se siitä... Meillä minä sain päättää lapsen nimen, josta tuli turkkilais-suomalainen. Lapsemme on kristitty, koska minä halusin niin. Pojallemme kyllä tehdään ympärileikkaus, mieheni toivomuksesta. Rakkaus ja monikulttuurinen suhde on täynnä valintoja ja joustamista. Heitä pelkokysymys ilmaan ja olisit viikon verran hissukseen kasvavasta masustasi miehesi läsnäollessa ja anna hänelle aikaa miettiä asioita rauhassa. Jätä ultrakuvia "vahingossa" pöydälle. Osta pienet potkuhousut ja näytä ne hänelle (älä kuitenkaan liian innostuneesti). Kyllä se päivä teille koittaa, jolloin kotinne on taas täynnä hellyyttä ja suukkoja. Ainakin toivon niin!
Muslimikulttuuriin ei kuulu äidin ja lapsen huomioimatta jättäminen, vaan päinvastoin! By the Way, paha silmä on koriste tai koru, joka kodin oveen laitettuna karkoittaa kodista ja sen ympäriltä kateelliset ihmiset pois.
Heippa!
Olen kyylä ollut hirmu kärsivällinen ja pidättyväinen etten liikaa intoilisi, koska tiedän ettei hän ole sellainen normaalisti.
Jotenkin aluksi en huomannut sitä eikä se vaivannut koska tilanne oli minullekin uusi...sitten puhumalla yritin saada häntä mukaan odotukseen mutta hän yllättikin minut totaalisesti eräänä päivänä.
Tulin töistä kotiin ja hän oli taas jälleen siivonnut asuntoamme....(tietää että pidän siitä)
Ja keittiön pöydällä lojui kapp
Ahlin pussi.
Ajattelin että hän on ostanut itselleen jotain uutta ja kiristelin hampaitani rahatilanteemme takia.Meillä ei totisesti ole varaa tällähetkellä ostella vaatteita.
Hän ei sanonut mitään vaan antoi minun itseni "löytää" yllätys.
Siellä oli siniset haalarihousut...tosin koko oli aika iso mutta ajatus oli tärkein!=)
En voinut olla nauramatta ja samasena iltana hän aloitti puheen toivomalla pelikaveria itseleen ja perheeseen jalkapallotähteä=)
Tästä päivästä lähtien hän on yrittänyt ainakin innostua enemmän ja aina kotiin tullessaan kysyy miten pieni voi?!
Rimakauhua todellakin!
Se näkyy vieläkin oudoissa tilanteissa joissa hän ei tiedä miten käyttäytyä mutta se on ihan suotavaa varmasti!
Luulen että viimeisetkin pelon rippet saan karistettua pukkaamalla tämän pienokaisen maailmaan ihasteltavaksi.
Kiitos rohkaisusta!
Seuraavaksi kuulemma on hakusessa lasten leluja ilmoitti hän=)
Pahasilmä asiasta....selvitin tätä ja yllätyksekseni totesin meillä olevan kaksikin korua....toinen hänen rintakorunsa ja toinen on minulla=)))
En tiennyt sen tarkoitusta mutta ensimmäisen kuukauden aikana hän antoi minulle tälläisen pienen korun joka tarkemmin ajatellen esittää silmää=)
Että näin.
Lapsen uskonto on minulle iso kysymys ja varmasti seuraava huolenaihe...mutta en viitsi vielä sitä ottaa puheeksi.
Minun uskontoni haluaisin mutta tiedän sen olevan hänelle hyvin tärkeä asia, joten se jää nähtäväksi.
Sanoinhan! Kyllä se mies siitä innostuu, mitä lähemmäs syntymää mennään. Tosta uskonnosta vielä; Mieheni isä ei aluksi hyväksynyt, että pojastamme tulisi kristitty. Tästä syystä siis oma miehenikin yritti kääntää päätäni. Kuitenkin perustelin hänelle, että lapsen on paljon helpompi olla ja elää täällä kristittynä. Koulussa uskontotunnit, joilta ei tarvitse pakosta olla poissa. Rippileiri nuorena on mahtava kokemus. Armeija Suomessa, naimisiin pääsee kirkossa. Ja kaiken lisäksi saa itse 18-vuotiaana valita, josko haluaa muslimiksi kääntyä. Kristinuskosta helpompi erota kuin islamista. Mieheni isä myös leppyi ajan myötä. Hänelle sanoin, että "Lapsemme on kirjoissa kristitty, mutta sydämessään muslimi".
Ymmärtäisin, jos asuisimme Turkissa, että lapsesta tulisi muslimi. Täällä meillä on oikeus valita! Ja jos siitä kauhea haloo tulee, loppupeleissä lapsen uskonto määräytyy aina äidin mukaan, sanoo isä mitä hyvänsä. Mutta muista, että joustaa täytyy, niin sinun kuin miehesikin.
Kaikkea hyvää teille ja pienokaiselle masussasi. Tulee hänestä sitten muslimi tai ei.
ps. Pian ne miehesi ostamat potkarit käyvät pieniksi. Sano minun sanoneen....
Järkee saa käyttää..tommosia ne kaikki on.
Hei!
Tsemppiâ sulle kovasti, ja hienoa ettâ selvisi hieman. Nyt koitat vaan keskittyä raskauteen ja anna miehelle tilaa pikkuhiljaa alkaa iloita lisää ja lisää asiasta.. kyllâ sekin auttaa ettâ joskus on hieman salamyhkäinen.
Ja ennen kaikkea!!!mikâ monesti jâä kun nainen on raskaana, kaikki huomio menee uuteen tulokkaaseen ja HELPOSTI mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Ja nâin käyttâytyy vetäytymâllä tilanteesta kokonaan. Kun antaa tarkoituksellisia huomionosoituksia miehelle niin hânkin tuntee olonsa turvalliseksi ja on helpompi alkaa tutustua uuteen tulokkaaseen..
Toivotan kaikkea hyvâä!
(rv 39 ja latinomiehen puoliso)