Oletko väleissä lastesi kanssa?

Minulla on samoin, vietän aaton lapsien ja lastenlasten kanssa ja sitten tulen kotiin. Lasten ja lastenlapsien synttäreillä käyn, hoidan lapsia pyydettäessä, en auta kuin silloin kun apuani kysytään.
Joka päivä joku poikkee luonani, minä en paljon mene kuin kutsusta, etten häiritse lasteni elämää, näin pysyy välit miniöidenkin kanssa lämpimänä.

Lasten vaikeudet kyllä raastaa sydäntä, mutta jokaisella on omat taakkansa, niitä ei voi elää, vaikka joskus haluaisikin.

Tämä elämä on sellaista elämänpyörässä pyörimistä, joskus iloista ja hauskaa, toisinaan surullista. Lapset on kuitenkin se suurin lahja mitä voi elämässään saada.

Kuinkahan moni ilmoittautuu lapsiinsa diplomaattisuhteet katkaisseeksi?

Mutta pysynpä linjassa.

Sinkku tyttäremme on parhaillaan yksin reppumatkalla Thaimaassa ja tekstiviesteillä kerran, pari vuorokaudessa kertoilee kokemuksistaan.
Paikkakuntien mainitseminen toimii myös eräänlaisena varmisteluna, yksin liikkumista ajatellen.

Suomessa ollessaan soittelee muutaman kerran viikossa.
Sähköpostia silloin kun on varsinaista asiaa tai grafiikkaa lähetettävänä.

Poika perheineen on vähemmän yhteydessä. Kuukausittain kuitenkin.
Usein on rakentamista ja aikaisemmin myös auton kunnossapitoon liittyvää asiaa.

Kukaan meistä ei ole jouluja kotonaan.
Yhden joulun poika perheineen oli kanssamme Espanjan asunnollamme.

Vierailuja satunnaisesti. Vaimo useammin penskojen luona pk-seudulla.

Vaimo pitää huolen merkkipäivistä yms. touhuista.

Mutta ei ole ollut yhtään joulua ettenkö olisi stressaantunut. Jälkikasvu on aina päässyt täysylöspitoon.
Ne on tottuneet siihen eivät varmaankaan voi edes kuvitella tilannetta että voisivat itse järjestää joulunsa.
Ovat jo keski-ikäisiä joten eivät enää lapsukaisia, on omia aikuisia lapsia jotka myös tulevat.
Teenhän minä, alkaa vain ikä painaa.
En haluaisi valittaa, oma syyni, kukapa saaduista eduista niin vain luopuisi.
Lähes joka joulu olen uhannut lähteä sinne missä pippuri kasvaa, ei vain ole tullut lähdettyä, muulloin kyllä reissuan lähellä ja kaukana.

Voin vain puhua yhdestä tytöstäni/hänen perheestään. Yksi lapsenlapsi vain on, joten pienet on puheeni:))
Soittelemme noin kerran viikossa, tapailemme parin kuukauden välein, joskus pidempikin väli.

En mitenkään puutu heidän elämäänsä, vastaan jos kysytään...en vastaile ilman kysymistä.
Tyttäreni on yhtälailla kipakka luontoinen kuin minäkin, vaikken usko horoskooppeihin silti luonnekuviot sopii meihin niistä. Viisaampi vaikenee:))

Minulla on ollut hyvä anoppi, oma äitini moitti aina isäniäitiä minun rakasta mummoani, vanhempana tajusin miten väärässä äitini oli. Voi kun voisikin kirjoittaa kaiken , lyhkäisyydessään talontytär erehtyi karjalaismieheen, 17v ja pakkonaimisiin. Me lapset kärsimme siitä aina.

Siskopuoleni jolle annoin mahdollisuuden lukea luonani yo erkaantui meistä avioiduttuaan ja muuttaessaan kauas. Joskus tulee Joulukortti, useimmin ei. En minä kiitosta kerjää, mutten ole kysellytkään , jokainen saa ja pitää elää tavallaan.

Kaksi lasta vain onkin, toinen on kotona asuva kehitysvammainen ja toinen asuu naapurissa perheensä kanssa.
Melkein päivittäin ollaan kanssakäymisissä, koulua käyvä vanhempi tyttö on aikapaljon meillä aamuisin ennen kouluun lähtöä ja kerran viikossa koulun jälkeenkin.
Naapuriapu toimii puolin ja toisin aina kun vain sopii.

Jouluaattona syödään kotona, mutta illemmalla mennään joulupukkia katsomaan naapuriin ja olen siihen järjestelyyn ihan tyytyväinen.

Kolmen lapsen äitinä olen kiitollinen siitä, että meillä on hyvät välit. Pojat asuvat niin kaukana, että emme tapaa kovin usein. Viikottaisin soitellaan. Tytär asuu suhteellisen lähellä. Autan paljon lastenhoidossa ym. Nämä pienet tuovat elämääni väriä ja iloa.
En puutu kenenkään asioihin, kuuntelen kyllä huolet ja autan jos voin. Emme lasten kanssa riitele, erimielisyyksiä asioista toki on. Aikuiset lapset elävät elämäänsä ja tekevät omat virheensä.
Itsekseni suren heidän vaikeuksia.

Syntymä- ja nimipäivät muistan. Lapset tytärtä lukuunottamatta, muistavat äitienpäivänä ja jouluna. Tyttäreni muistaa myaös syntymäpäivät, me naiset kun olemme parempia muistamisissa.

Jouluaaton olen yksin jäätyäni viettänyt tyttären luona. Autan jouluvalmisteluissa ja vien tarpeita myös ruokapöytään. Tänä vuonna saan vanhimman lapseni joulukylään, hän kun elelee nykyän yksin.

ollaan, ei muusta puhettakaan.