Viime aikoina on esiin noussut taas näitä karmeita kiusaamistapauksia, nyt koulumaailmasta, mutta myös työelämässä kiusaaminen riehuu edelleen vahvana. Jos olet ollut väkivallan uhri eli kiusattu, väkivallan tekijä eli kiusaaja tai lähimmäinen, joka katsoo väkivaltaa sivusta puuttumatta siihen, mitä jälkiä kiusaaminen tai sen seuraaminen sinuun on jättänyt? Jos olit koulukiusattu lapsena, miten menestyit työelämässä - olitko sielläkin kiusattau? Väitetään,että kiusaaminen eli väkivalta - oli se tapahtunut lapsena tai aikuisena - jättää syvät jäljet, traumatisoi sen mukaan,miten voimakasta toisen nujertamiyritykset ovat olleet. Trauma voi kestää vuosia tai se voi olla elinikäinen.
Näin hyväntahdon juhlan lähestyessä en valitettavasti pysty muulla kuin katkeruudella ajattelemaan niitä muutamaa työtoveria, jotka ahdistivat minut henkisesti ja fyysisesti nurkkaan joitakin vuosia sitten. Kaipa syynä oli osin kateus ja osin kiusanhenkisyys, muuta selitystä en keksi aikuisen omalaatuiselle käytökselle. En ikinä unohda niitä lukuisia työtovereita, jotka katsoivat asiaa sivusta ja nurkan takana kuiskuttelivat minulle, että onpas tämä kamalaa, mutta kieltäytyivät todistamasta. Enkä myöskään esimiehiä, jotka kielsivät koko asian, koska olivat liian laiskoja puuttumaan tilanteeseen. Me olimme kuitenkin aikuisia, elämää nähneitä ihmisiä kaikki. Siksikin kiusaaminen eli väkivalta on niin omituista.
Miltä mahtaa tuntua lapsista, joille tällainen on moninverroin ahdistavampaa? Kun koulusta tulee vankila ja kidutuspaikka? Mitä ajatuksia kiusaaminen sinussa herättää? Miksi me olemme haluttomia puuttumaan tilanteisiin, vaikka ne koskisivat läheisiämme ja olisivat silmiemme edessä?
Näin hyväntahdon juhlan lähestyessä en valitettavasti pysty muulla kuin katkeruudella ajattelemaan niitä muutamaa työtoveria, jotka ahdistivat minut henkisesti ja fyysisesti nurkkaan joitakin vuosia sitten. Kaipa syynä oli osin kateus ja osin kiusanhenkisyys, muuta selitystä en keksi aikuisen omalaatuiselle käytökselle. En ikinä unohda niitä lukuisia työtovereita, jotka katsoivat asiaa sivusta ja nurkan takana kuiskuttelivat minulle, että onpas tämä kamalaa, mutta kieltäytyivät todistamasta. Enkä myöskään esimiehiä, jotka kielsivät koko asian, koska olivat liian laiskoja puuttumaan tilanteeseen. Me olimme kuitenkin aikuisia, elämää nähneitä ihmisiä kaikki. Siksikin kiusaaminen eli väkivalta on niin omituista.
Miltä mahtaa tuntua lapsista, joille tällainen on moninverroin ahdistavampaa? Kun koulusta tulee vankila ja kidutuspaikka? Mitä ajatuksia kiusaaminen sinussa herättää? Miksi me olemme haluttomia puuttumaan tilanteisiin, vaikka ne koskisivat läheisiämme ja olisivat silmiemme edessä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minua ei ole kiusattu lapsena, mutta aikuisena työelämässä on ollut monenlaista kiusaamista. Nuorena oli seksuaalista häirintää, mihin ei tietysti siihen aikaan otettu minkäänlaista kantaa, sen sai itse kantaa nahoissaan. Häiritsijä oli esimies, kun et suostunut petikaveriksi, sait tehdä "hanttihommia", tämä kierre jatkui vuosia, ei siitä uskaltanut puhua kellekään, ei edes kotona miehelle.
Se oli nuorena, sitten vanhempana tuli ikärasismin nimellä ratsastava syrjiminen, sitäkään ei siihen aikaan tunnustettu, nyt sekin jo tiedetään, asialle ei kuitenkaan varmaan mitään tehdä, en tiedä, olen päässyt jo eläkeputkeen ja pois tuosta työelämästä.
Yksi pahiten itsetuntoani vahingoittanut kiusaaminen on ollut se kun menin vanhana naimisiin.
Mieheni on vanhaa maanviljelijä sukua, pitävät itseään muita parempina, ehkä siksi, että on perittyä rahaa, maata ja metsää. Minä olin vaan tavallinen ihminen, joka on työllään elänyt ja elättänyt yksin lapsiaankin, avioliiton mentyä karille.
Tällainen ihminen ei kelvannutkaan sukuun eikä mihinkään muuhunkaan. Sukulaisvierailulla minut jätetiin yksin istumaan, kukaan ei puhunut minulle mitään, olin kuin tyhjää ilmaa mieheni sukulaisille.
Tämä tuntui elämäni pahimmalta kiusaamiselta, kun jätetiin syrjään kaikesta en kuulunut siellä mihinkään.
Minusta rumastikin sanominen on helpompi kestää kuin se että on näkymätön ja kuulumaton ei ole mitään.
Siitä en ole vielä selvinnyt, vaikka lähdin sieltä pois jo kaksi vuotta sitten vieläkin asia on minulle karvas niellä.
Koita unohtaa.
Minulle kävi samoin, en vain osannut erota, nyt hoitelen sairasta puolisoani.
Koko kolmen vuoden, mitä koulu kesti, kaksi opettajaa kiusasi ja anto huonot numerot.
Poikaani on kiusattu koko peruskoulun ajan ja vaikka puutuin joka kerta ja palavereita pidettiin varmaan sata, se ei loppunut vaikka joka vuosi odotin. Soittelin vanhempia myöten, että missä mättää? Viimein kyllästyin totaalisesti ja sanoin ettei hän tule enää kouluun koska siellä kiusataan, opetus on tultava kotiin kun on kerran koulupakko. Sitten vaihtui rehtori ja viimeisenä peruskoulun vuotena sai olla jotenkin rauhassa.
On vaikuttanut elämään siten, ettei luota kuin perheenjäseniin, ei käy missään, pystyy nyt opiskelemaan mutta sekin katkesi välillä masennuksen vuoksi. Ei tiedä kuinka tulevaisuus on, aika näyttää. Nyt menestyy hyvin mutta minulla on aina se sama pelko kuin silloin hänen koulusta tullessa, että mitähän nyt on sattunut.
Olen nyt tyytyväinen kun tartuin joka tilanteeseen enkä antanut periksi, on ainakin perhe joka on välittänyt.
Terveisiä vain kaikille kiusaajille josko niitä tällä palstalla on. Olen käynyt sen koulun kahteen kertaan.
Kiusaajien vanhemmat antavat hiljaisen hyväksyntänsä kiusaajille, samoin opettajat. Vaikka tein tilanteen ihan varmasti tiettäväksi, ei auttanut.
Periksi ei saa koskaan antaa ja alistua.
Muuten nyrkiä ne tottelee kovimmatkin lökäpäksyt..
Vanhin lapsistani joutui pahoinpitelyn kohteeksi, mutta ei osannut tai uskaltanut kotona kertoa asiasta. Sain kuulla koulukaverin äidiltä. Ja kun katsoin paidan alle, siellähän ne ruhjeet olivat. Hänet oli telottu vasten patteria, niin että selkä ruhjoontui.
Opettaja ei ollut pätevä opettaja, siis sijainen, mutta tehtävässään kerrassaan loistava. Hän ei ottanut "kielikelloja" kuulusteluun, vaan jututtu jokaista erikseen ja sai muodostettua itselleen kuvan, missä tilanteessa kukin harrastaa kiusaamista ja ketä kohtaan.
Niinpä opettaja järjesti itsensä juuri siihen tilanteeseen, missä oli odotettavissa tuota pahoinpitelyä. Ja kiusaaja jäi oitis rysän päältä kiinni, ja homma loppui siinä koulussa tämän lapsen kohdalla, häntä ei enää sen jälkeen kiusattu.
Toiset opettajat vähättelivät tätä sijaisopattajaa, olivat varmaan mustasukkaisia, mutta tämä opettaja oli ainut, joka pystyi taltuttamaan kiusaamiskierteen.
Kukaan ei kiusannut ketään.
Me pojat kävimme välitunnilla koulun takana katsomassa nokkimisjärjestyksemme mutta se oli reilua peliä.
Opettajilla ja kiusaajien vanhemmilla on mielestäni omituiset asenteet.
Vanhemmat kieltävät tosiasiat ja opettajat piiloutuvat.
Kiusaajaa ymmärretään ja ääritapauksessa kiusattu!!!! siirretään muualle antaen kiusaajalle selvän signaalin hänen toimintansa tehokkuudesta ja sanattomasta hyväksynnästä.
Tytärtämme kiusattiin yläasteella.
Nyt on mahdoton arvioida pitkäaikaisvaikutuksia.
Yliopistokoulutus ja koulutustaan vastaava työ mutta sehän ei paljoa todista.
Poikaamme ei kiusattu. Kaksi vuotta vanhemmat kyllä porukalla yrittivät yläasteen alussa.
Oli ikäisekseen suurikokoinen.
Harrasti monipuolista liikuntaa, painia 5-vuotisesta alkaen ja siihen lisäten nyrkkeilyä 12-vuotisesta.
Poikanyrkkeilyliiton mestaruuskisoissa kaksi hopeaa.
Ilmeisesti ei myöskään ollut tarvetta olla itse kiusaajana.
Kouluihin kuria ja vanhemmat tilille kullanmurujensa tekosista!
Ns. alakoulu takaisin häpeäleimoineen ja kiusaajat sinne kiusaamaan toisiaan!
"Opettajilla ja kiusaajien vanhemmilla on mielestäni omituiset asenteet.
Vanhemmat kieltävät tosiasiat ja opettajat piiloutuvat."
On kokemusta, juuri noin se menee vieläkin.
Minua aikoinaan kiusattiin koulussa, poikani on komea ja kookas, oli erittäin suosittu oppilas.
Puhuin hänelle pienestä pitäen että kiusattuja ja huonommassa asemassa olevia pitää puolustaa.
Hän otti sen kirjaimellisesti, kaikki "takarivin Taavit" olivat meillä jatkusti vierana ja pojan vaikutusta oli että heitä ei kiusattu. Käyvät luonani vieläkin, muistavat hyvällä kun aina olivat lapsena tervetulleita meille.
Tästä näkee mikä vaikutus asennekasvatuksella on.
Mieheni on ollut koulukiusaaja ja suosittu oppilas, hän oli ajattelematon, hänen kotonaan oli tapana vähätellä ja arvostella ihmisiä
Näin omin silmin koulun pihalla, kun olin lapsia hakemassa koulusta. Välituntivalvojan selän takana siinä tönittiin ja tuupittiiin yhtä ja samaa oppilasta, niin että kun hän pääsi ylös, aina joku tuuppasi nurin. Vihdoin hän purskahti itkuun ja opettaja katseli sivusta tapahtumaa eikä puuttunut millään tavoin tapahtumiin.
Otin koululla asian esille koulukiusauskeskustelussa, että tämän näin omin silmin, niin siinä vain puolusteltiin, että se on vain oppilaiden leikkia. Minusta leikki ei johda toisen hätääntyneeseen itkuun ja pettymykseen.
Samassa koulussa poliisi sai vierailla usein, ja mekin tehtiin rikosilmoitus fyysisen vamman aiheuttamisesta, mutta yhtä tyhjän kanssa. Vaikka siinä oli lääkärin tutkimus ja toteamus tapahtumista, ja poliisin tutkintapöytäkirjat, sekä poliisi ottii näden kiusaajien ja omaisuuden rikkojien ja vamman aiheuttajien vanhempiiin yheyttä, ei se mitään muttanut.
Vaatteita tungettiin vessanpönttöön, heitettiin pihalle vesisateeseen, rikottiin koulutavaroita jne... Ei koko kouluaikana tapahtunut minkäänlaista parannusta asiaan.
Ehdotin, että kiusaajat vaihtavat koulua, eikä kiusattu. Se kuulemma ei käy. Ehdotin, että kiusaajilla on selkeästi jokin ongelma, että heille tulee osoittaa ongelmaansa terapiaa - hoitoa. Sekään ei kuulemma käy.
Omasta kokemuksestani sanon, että ainakin tämän koulun opettajat olivat täysin taukkeja kiusaajien vanhempien kanssa. Ruletti sai jatkua vuodesta toiseen minkään muuttumatta, vaikkka kuinka asiat tuotiin käsittelyyn, ja kiusaajat tunnustivat tekosensa.
Koulukiusaamista ei ollut minun aikaan kun olin lapsi ja koululainen .
Työpaikka kiusaaminen alkoi noin seitkyt luvulla, koskaan muualla, ennen, eikä jälkeen, ole kokenut kiusaamista.
Se oli ahdistavaa , ei voinu ymmärtää miksi.
Terapia helpotti, oppi pitämään puoliaan.
Siihen aikaan tuli ammattiliitot työpaikoille, sekin oli yksi syy, miksi kiusaaminen alkoi.
Työpaikoilla on kiusaamista kilpailun vuoksi, työnantaja vaihtaa työntekijöitä tiuhaan, jokainen
nuori, myös aikuisempi työtätekevä tarvitsee työpaikkansa tullakseen toimeen tavallisessa arjessa.
Monella on velkaa, lapsia , toimeentulo usein riippuu työstä.
On harmi kun ihmiset joutuu taistelemaan toimeentulostaan jopa toisten kustannuksella, ja työnantaja saattaa jopa lietsoa kilpailuhenkeä, ainakin aikoinaan sain kokea sen.
Henkilökunnan palaverissa työnantaja saatoi kehottaa "sakinhivukseen" , oli karmee palaveri !!
Nykyään se oliskin rikos, luulisin, mutta silloin ei tunnettu sanaa työpaikka kiusaaminen , joten jokainen sai pitää "muhkut mahassaan", eli kärsiä pahasta mielestä ja pahasta olosta, monet sanouti irti, vaihtoi työpaikkaa, sehän olikin työnantajan tarkoitus, henkilökunnan vilkas vaihtuminen oli työnantajan etu.
Se siitä, nyt ollaan kunniallisesti eläkkeellä, mutta usein ajattelen nykyisiä työntekijöitä, tunnen usein huolta heidän hyvinvoinnistaan ja toimeen tulostaan näin epävarmoina aikoina.
Kyllä suomeen pitää saada turvallisuuden tunne työpaikoille ja kaikkien ihmisten toimeentulo ON turvatava meidän yhteiskunnassa.
Jokin kuri pitää saada myös työnantajille !!
Se ei ollut läheskään niin pahaa mitä oppilaat tekivät, housut kinttuun ja vieressä ei halunnut kukaan istua. Vuodesta toiseen samaa haukkumista johon yhtyi kässä maikkakin -huoritteli, heitti kierreraput alas ja kävi lastiksessa valittamassa minusta kun olin enoltani saanut rahat hopeisiin korvarenkaisiin reijät.
kansalaiskoulussa yksi tyttö sääli minua ja ompeli puolestani käsityön kun en ollut koskaan ommellut koneella ja se jalalla poljettava signer aina joka jumalan kerta katkaisi neulan kun yritin ommella. ja taas opettaja repi tukasta haukkuen rumilla sanoilla
Kerran ollessamme jonossa odottaen luokkaan menoa. Meni Reino P ohitseni ja kuiskasi: Älä välitä. Se oli ihastusta ensi sanoistaan, sanat vaikuttaa vieläkin.
Jos vain näkisin hänet tietty täytyisi ensin tunnistaa, niin kertoisin kuinka paljon sanansa lohdutti.
Kaikista kauheinta oli työpaikka kiusaminen - Eräs elämässään katkeroitunut nainen haukkui minua monin tavoin...lapsellisuuttani luulin etten koskaan voisi olla silleen miehen kanssa kun kuulema kävelin varpaat sisäänpäin. se on takapilluisuuden merkki huusi hän useasti ja kaikkien kuullen.Vuosien varrella hän kielsi muita työporukassa puhumasta kanssani, eivätkä puhuneet.
Minulla oli kuulema V auki kuin puukulho ja miehet veti jonossa, viimeinen sitten hakkasi silmät mustaksi.. Minulla oli kyllä silmät mustana mutta ihan eri syystä.
- En ollut ainoa, jota parjasi. Minulle kuitenkin lateli törkeimmät jutut ja se aiheutti monet traumat nuoruuteni vuosiin.
Nyt elämän kovettamana sanoisin pari valittua sanaa hänelle ja pitäisin puoleni silloin taisin kärsiä # tuhkimo syntroomaa#
Olin saman naisen hampaissa 17v -> 30 ikäisesti kunnes vihdoin en enään jaksanut odottaa hänen eläkkeelle pääsyään.
Aikuiena kaikesta huolimatta ompelin niin itselleni kuin lapsillenikin vaatteita. Kudon monet villapuserot ja takit. Sukista ja lapasista puhumattakaan - kuoluajan kauhuista huolimatta.
Koen, että vierestä seuraavat ovat miltei pahempia kuin itse kiusaajat
Kun näkee kaiken tapahtuvan, eikä siihen puutu on
Passiivinen kiusaaja !!
Voi sanoa, että ellei tilanteeseen puutu , antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä
Väkivalta sen kaikissa olomuodoissaan , henkinen, fyysinen tai molempia jättää ihmiseen pysyvät jäljet.
Miten ne itse kunkin kohdalla vaikuttavat ??
- minkälaisia valintoja ihminen elämässään tekee, miten tuntee ja kokee muita ihmisiä kohtaan
Asioita ja tekoja ei verrata toisiinsa, joten en voi väittää kokeneeni sen pahempaa kuin kukaan toinenkaan..... Mutta olen kokenut sekä henkisen että fyysisen väkivallan.
Ja pelko on ollut vallitsevin ajatuksissani niin varhaisesta lapsuudesta kuin kykenen muistamaan
Tuo pelkäävä lapsi kulkee minun mukanani koko ajan , väillä sen olemassaolon tiedostaen
- välillä taas, se vaikuttaa valintoihini minun itseni sitä edes tiedostamatta
Joskus tulee hetkiä kun jokin ääni, puhe, tilanne saa mielen pintaan tunteen , tunteen josta ei sitten kuitenkaan saa kiinni niin, että oikeasti muistaisi. Selkää pitkin kulkee tuuli……
työpaikkakiusaus on jonkun etu, siitä hyötyy työnantaja yleensä, joskus toinen työntekijä,
joten kiusaus tapahtuma on aina jonkun etu,,
Koulukiusausta ei voi hyväksyä, silloin ihminen on herkimmillän kehitysvaiheessa kasvaa aikuisuuteen,
koulukiusaus tulee saattaa rangaistavksi teoksi.
Samoin työpaikkakiusaus on törkeää käytöstä työntekijää kohtaan, tulee tehdä laki, joka tuomitsee sen rikokseksi ihmisyyttä vastaan, kiusaajat saattaa edesvastuuseen.