YLIVILKAS 1,5V ???

Ei 1,5 v tee "pahuuksia". eikä "tarkoituksella". Tuohan on lähes vauva. En usko, että hän vilkuilee ilkeästi kuten esität, vaan todennäköisesti pilke silmäkulmassa. Touhuillaan hän saa vipinää myös äitiin :). Se on hänen mielestään hauskaa!! :) Vaikea kenenkään on netissä sanoa, voiko olla kyse yli vikkaudesta tms...tuskin noin pienille vielä semmoisia diagnooseja annetaan. Mutta jätä pois jäätelöt ja kaikki lisäaineet (jäätelössä mm karrageenia jolla vaikutusta tuommoiseen). Anna vähintään kalaöljyjä, ne rauhoittavat. Niitähän käytetään aikuisillakin maniassa. Valitse joku hyvä merkki. Itse olen juuri "löytänyt" MorDha mini -merkkisen vauvjojen kalaöljyn. Käyttävät matalia lämpötiloja valmistuksessa. Katso valmistajan sivut http://www.minami-nutrition.co.uk/omega-3/mordha-mini.php

ainakin yrittää suunnata tuota energiaa kaikkeen hyvään eli ulkoilla monta tuntia päivässä ja antaa ulkona kiipeillä, juosta, liukua-luulisi vähän rauhoittavan. Pikkuliukumäki sisälle ja jotain temppurataa onkaloineen voi välillä kehitellä, kun jaksaa...

Lapsi kun alkaas leikkiä niin kiellot unohtuvat. Lapsen ei voi olettaa muistavan kieltoja vaan aikuinen valvoo että pysytään sallituissa turvallisissa rajoissa. Tämä kaikkien lasten kohdalla. Asiaa on tutkittu.

Noin pienellä ei todellakaan voi, eikä pidä tietää onko ylivilkas. Sellaiseen oikeita diagnooseja aletaan miettimäänkin vasta 3-v ylöspäin ja silloinkin seurataan pari vuotta, ennen kuin virallista tietoa voi saada asiasta. Vasta eskari ikäisillä on ns. lääkärin "lausuntoja" vilkkaudesta, koulua ajatellen. Eihän tietenkään kukaan voi tietää, onko lapsellasi tulevaisuudessa ADHD piirteitä, mutta nyt ei sellaisesta kannata huolta kantaa. Lapset on tosi erilaisia, osa on poikkeuksellisen vilkkaita, kun vertaa toisiin. He astettavat vanhemmuudelle haastetta kerta toisensa perään. Pitää vaan olla johdonmukainen, ja varjella vaaratilanteilta. Ja antaa todella tilaisuuksia purkaa energiaa. Paljon ulkoilua, ja mahdollisuuksia juosta. Ja mitä tuohon kylässä kahvitteluun tulee, itse koen että taitaa olla juuri yleisempää että lapsi ei istu paikoillaan vaan juoksee tutkien innoissaan uusia paikkoja tuossa iässä. En edes haaveile rauhallisesta kahvihetkestä, jos olen kaksin kyläilemässä lapseni kanssa. Ja meillä ainakin vilkuillaan just kujeillen, kun on tehnyt jotain kiellettyä. Lapsesi kuullostaa siis tavalliselta, mutta erittäin vauhdikkaalta. Jos yhtään lohduttaa, joku sanoi että lasten kasvatuksessa kärsimys on vakio. Jos nyt on tiukkaa, kyllä se jossain vaiheessa sitten on helpompaa ja toisilla taas menee toisinpäin :) Iloista joulua!

vastaavassa tapauksessa pojan kanssa pantiin kova kovaa vastaan. Elin pojan kanssa yksin pari vuotta ja väsyneenä annoin kaikki periksi ja meno vain yltyi. Aloin seurustelemaan hänen ollessa kolme ja poika oli lähes kuriton (minun mielestäni)... Nykyinen mieheni otti isän roolin tosissaan ja pisti kunnon rajat pojalle - piiskaa käytettiin myös jos ei puhe tehonnut - nyt tämä poika on jo esimurkku ja normaalikäytöksinen. Joo, saa kauhistua meidän kasvatus metodille, mutta kun kerran kaks on koivun vitsalla takapuoleen rapsinut, niin sen jälkeen ei tarvi kun mainita vitsasta, niin säännöt muistuu mieleen.
Yleensä meillä istutaan ulkona rappusilla jäähyllä, kovalla pakkasella kellarinrappusilla - viileässä käytöstavat muistuu mieleen hyvinkin äkkiä :)

Nämä adhd:t on oikeasti vakavia juttuja, ei niitä kaikilla lapsilla tosiaankaan ole. Usein riittää vanhempien peiliin katsominen, että teenkö kaiken varmasti johdonmukaisesti. Kiellän aina samasta asiasta, lapsi nimittäin kokeilee koko elämänsä vanhempiaan, ovatko he edelleen samaa mieltä jostakin asiasta, se luo lapselle ne turvallisen kasvun rajat. Ovatko äidin ja isän kiellot yhteneväisiä vai antaako toinen aina periksi....

Tämä esimurkku ainakin kokeilee isäpuolensa sietokykyä vieläkin säännöllisesti - ja aina hän istuu siitä jäähyllä! Meillä on uutta sarjaa myös kasvamassa ja isoveli onkin joskus sanonut että voi näitä parkoja kun hekin joutuvat sitten istumaan jäähyllä...

No tuohon kaappien tyhjennykseen ainakin auttaa se, ettei alunperinkään laita kaappeihin käden ulottuville mitään, ruuvaa kahvat irti tai lukitsee kaapinovet.
Tämänikäiset tutkivat aina ja kaikkea, ja jatkuva kieltäminen ei ole millään lailla järkevää jos sen voi jollain estää.
Meillä kotona ei ole mitään taaperon ulottuvilla, mihin hän ei saisi koskea tai mikä olisi vaarallista. Tämähän ei tarkoita, etteikö hän silti osaisi käyttäytyä esim. kyläpaikoissa. Mutta jos kieltäminen menee jatkuvaksi nalkuttamiseksi ilman että lapsi kuuntelee, pitäisi jo itsekin tajuta hakea muita keinoja?
Ja sitten kun lasta kieltää, on hänen myös toteltava. Jos ei kerrasta mene perille, silloin lapsi haetaan pois eikä vaan jankuteta turhaan.
Ulkoilusta olikin jo joku maininnut, sitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä usein. Meillä ulkoillaan 2 kertaa päivässä.
Taaperokin osaa osallistua äidin touhuihin, meidän 1,5-v poika ainakin vie roskat roskiin, laittaa itse kengät jalkaan, "levittää ja viikkaa" äidin kanssa pyykkiä, "lukee" aamupalalla sanomalehteä, "siivoaa" jne. jne...
Meillä on myöskin olohuoneen lattialla iso läjä lattiatyynyjä, jossa poika tykkää piehtaroida.
Arkiaskareiden ja ulkoilujen lomassa ei sitten oikein luppoaikaa jääkään, ja näin ainakin meidän poika pysyy aisoissa. Jos ulkona on niin huono keli, ettei voi mennä, sen kyllä sitten huomaa heti vilkkaudessa.
Meillä myöskin ruoka-ajoista pidetään tiukasti kiinni, samoin päiväunista. Meillä syödään klo 8, 11, 14, 17 ja 20. Päiväunet ovat klo 12-14.
Mutta meillä näin, yhtä oikeaa tapaahan ei ole olemassakaan, mutta yhteistä kaikill toimiville kikoille on johdonmukaisuus ja se, että säännöistä pidetään kiinni aina.
Lasten kasvatuksessa on paljon samaa kuin koiran tai hevosen kouluttamisessa, ei se mitään ruudinkeksimistä ole, mutta epäreilu tai epäjohdonmukainen ei saa olla, eikä myöskään lepsuilla, joskaan fyysisesti kovillakaan otteilla ei saavuteta mitään tuloksia.

Meidän poika kans vilkas, useimmiten menossa ja tykkää tyhjentää kaappeja, leikkiä kattiloiden kanssa. Rauhottuu kumminkin kun kirjaa luetaan. Syönnin yhteydessä on melko nopeasti itse nosemassa syöttötuolista pois. Koko ajan saa olla silmä tarkkana ja mihinkään huoneeseen ei voi jättää hetkeksikkään yksin. Tykkää kurkoktella pöydille, joten vahingossakaan ei voi mitään jättää pöydän laidoille joka on hajoavaa tai terävää. Kyläilyt jääny vähemmälle, koska sillon meijän poika tykkää käydä koskemassa kaikkeen ja vetämässä kaapit auki. Kahvittelu kylässä ei meiltäkään onnistu. Meillä selvä linja siitä mihin saa koske ja mihin ei. Kukat on ehoton ei. Kun sitten sanoo ei ja ottaa pois kukan luota niin takashan sitä mennään. Katotaan ensiks vanhempia ja nauretaan sitten. Juostaan pakoonki jos tietää että otetaan sieltä pois. Muuten iloinen ja tyytväinen poika. Kyllä mielestäni ylivilkkautta kannattaa seurata. Jos on tosiaan ihan mahottomissa ylivilkkaus siitä kannattaa mainita neuvolassa vaikkei asialle vielä välttämättä mitään tehdäkkään. Kannattaa myös miettiä onko lapsellane tarpeeksi virikkeellinen ympäristö ja tarpeeksi tekemistä. Jospa se auttais lasta rauhoittumaan.

poika ainaskin osas puoltoista vuotiaana tehdä tahallaan asioita joita ei ois saanu tehdä, heti kun huomas että joku näkee, ni meni liukkaasti kaapin ovet takas kiinni ja äkkiä pois ihan ku mitään ei ois tapahtunukaan... tiesi että kieltohan siitä tulee jos menee kaapille sillon ku joku näkee...

meiän poika myöskin hyvin vilkas, juoksee, tutkii, tonkii, kiipeilee jne koko ajan. ulkoilu tosiaan vie sen verran paljon energiaa, että ruokakin maistuu vähän paremmin, malttaa istua jopa paikoillaan syömisen ajan. keksi lapsen kanssa kaikkea uutta, piirtämistä maalaamista askartelua mitä vaan tulee mieleen, uudet asiat vaatii enemmän huomiota ja ovat ns rankempaa kuin jo tutuks käyneet leikit... kyl se siitä helpottaa, oot vaan johdonmukainen ja kannustat ja kiellät kun niiden aika on.