Kuinka voi tuntea itseään miksikään jos ei ole yhtäkään ystävää? Jos ei ole ikinä ollut mahdollisuuksia harrastaa? Jos ei ole ketään joka osoittaisi välittäänsä?
Itsetunto
fsdsdsdsdsdsdsdsdsd
2264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me kaikki ollaan hyviä juuri sellaisina kuin olemme.
Paras asia on muistaa että kaikki ovat ihmisiä ja jo sen takia rakastettuja.
Eromma toki toisistamme mutta todellisuudessa kaikki ovat hyviä.
Mennyt ei aina kerro tulevaa.
Aina voi lähteä harrastuksiin, kohtamaan muita ja osoittamaan että itse välittää.
Käväse vaikka seurakunnan toiminnas.
Paljon sielt löytyy.
Kyllä voi olla hyvä itsetunto, suuret suunnitelmat ja ylpeys itseä kohtaan ilman ystäviäkin, - mutta ei sitä montaa vuotta jaksa. Se on raskasta ja turhauttavaa. Hyvä itsetunto, pidän itteeni hyvänä tyyppinä, "jee", mitä sillä ominaisuudella tekee jos kukaan ei välitä (paitsi tietysti äiti, isä, plaa plaa...).
Yksinkertaisesti: mitä tekee hyvällä itsetunnolla, ihmisystävällisyydellä ja hienoilla vaatteilla, jos kukaan ei esim. pyydä mihinkään tai ei ole ketään jonka luokse mennä? Rapistun ja kaikki hyvä valuu turhana korvista ulos...
Paskaapskaa... Kumpi se onkaan pahempi: tuntea itsensä luuseriksi yksinäiseksi, vai olla yksinäinen hyvä tyyppi, elää joka päivä heikolla liekillä vaikka sisällä roihuaa tuli, aah mikä kielikuva..
Ystävät ovat todellinen ratkaisu ongelmaan.. Itsetunto on sivuseikka. Tietenkin täytyy olla sen verran rohkeutta että saa vähän suutaan auki jos tilaisuus tulee eteen, mutta muuten ystävien hankkiminen on se pääjuttu. Itsetunto kohoaa sitten perässä...
Siispä unohtakaa se sanonta "täytyy ensin oppia pitämään itsestään ennen kun voi pitää muista." On todella turhauttavaa rakastaa itseään jos kukaan muu ei rakasta!