- Aina vain puhutaan onnellisesta lapsuudesta, miksi ei koskaan onnellisesta vanhuudesta, marmatin vaimolleni? - Olen tosiaan vähän huolestunut onnellisuudestasi. Pitäisikö sinun käydä lääkärissä Alvari, huolestui vaimo?
- Meinaatko, että olen mielestäsi vähän onnellinen SIINÄ mielessä, huolestuin itsekin. - No kun maailma on täynnä sotia, sairauksia ja kurjuutta, niin yksi vaan viheltelee ja naureskelee, sanoi vaimo.
- Luuletko, että maailma jotenkin paranisi, jos heittäytyisin murjottamaan, kiroilemaan ja arvostelemaan kaikkea, kysyin? Onnelliseen vanhuuteen mielestäni kuuluu, ettei tarvitse ottaa kaikkeen kantaa. Minun ei tarvitse olla kaikesta jotakin mieltä, sanoin topakasti!
- Jos maailman johtajat tarvitsevat sotia, heille pitää antaa se mahdollisuus toteuttaa itseään, julistin. Sitäpaitsi he tekevät sen joka tapauksessa. Eräs Raamatun mies sanoi, että antakaa keisarille, mikä keisarin on. Se on hyvin sanottu.
- Jos minä siis vietän onnellista vanhuutta pyrkien ainoastaan täyttämään vaimoni vaatimattomat toiveet, niin onko siinä jotakin väärää? Ja jos naureskellen viheltelen kaikelle, niin tokko se vielä on lääkärille menon syy. Tai pilaako se jollakin tapaa maailmaa, kysyn vaan?
- Meinaatko, että olen mielestäsi vähän onnellinen SIINÄ mielessä, huolestuin itsekin. - No kun maailma on täynnä sotia, sairauksia ja kurjuutta, niin yksi vaan viheltelee ja naureskelee, sanoi vaimo.
- Luuletko, että maailma jotenkin paranisi, jos heittäytyisin murjottamaan, kiroilemaan ja arvostelemaan kaikkea, kysyin? Onnelliseen vanhuuteen mielestäni kuuluu, ettei tarvitse ottaa kaikkeen kantaa. Minun ei tarvitse olla kaikesta jotakin mieltä, sanoin topakasti!
- Jos maailman johtajat tarvitsevat sotia, heille pitää antaa se mahdollisuus toteuttaa itseään, julistin. Sitäpaitsi he tekevät sen joka tapauksessa. Eräs Raamatun mies sanoi, että antakaa keisarille, mikä keisarin on. Se on hyvin sanottu.
- Jos minä siis vietän onnellista vanhuutta pyrkien ainoastaan täyttämään vaimoni vaatimattomat toiveet, niin onko siinä jotakin väärää? Ja jos naureskellen viheltelen kaikelle, niin tokko se vielä on lääkärille menon syy. Tai pilaako se jollakin tapaa maailmaa, kysyn vaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinulla on varmaan ollut kutakuinkin onnellinen elämä muutenkin tai osaat ottaa ainakin siltä kannalta. Tapaan paljon itseäni vanhempia ihmisiä harrastusten puitteissa ja heissä on monta katkeraa valittajaa. Olen vetovuorossa invalikerhossa aika usein ja sitäkään ei tahdo osata kukaan pitää näiden valittajien mieliksi,vaikka tarjonta ohjelmistossa on muiden mielestä monipuolinen. Ja nämä samat ihmiset ne on niin sairaita että..... vaikka ryhmään päässeillä on tietyn prosenttinen vamma jokaisella.
Ajattelen aina että en aio ainakaan tuollaiseksi tulla vanhempanakaan. Pajon olen kuullut hoitotyössä olevilta ihmisiltä myös katkerista valittaja vanhuksista.
Vaikka suurin osa on vähäänkin tyytyväisiä ja onnellisia vanhuksia.
Itsehän en ole vielä vanhus mutta jatkuvan kivun kanssa voisin olla katkera ja liikunta esteeni takia.
Yritän kyllä tavallasi etsiä hyvät puolet ja mennä vaikka huumorilla eteenpäin.
Kyllä aina ilonpilkkuja löytyy kun oikein jaksaa etsiä
sie ootkin ilopilkku mummeli,ja olet kannustus muille, kun ossaat ajatella noin, vaikka sinulla on käynny tosi huonosti.
se on varmaa ihmisen luonnosta kiinni mite hää ottaa vastoinkäymiset.
se on totta että toiset ihmiset tullee katkeriksi ja vihaisiksi. meil ol myös yksi sellainen eläkekerhossa. minust tuntu et se oli hänel sairautta.
hää kävi siellä monta vuotta ja alkoi sitten myöhemmin kertoo miten hänen miniä varastaa hänen koruja käydessää kylässä.
vähän ajan kuluttuu hää alko vaihtamaan ain ruokansa uuteen, sano et joku pani siihen jottain myrkkyy,ko hää käänsi päänsä pois.
hänest tuli kamalan vihanen ja ain oli joku tehny jottain häntä kohtaa.
sitten hän jäikin pois kokonaa, mutta oli kovin ahdistavaa olla hänen vieressä tai puhhuu hänelle koska ei tienny mistä hää saatto syyttää.
sitä mie toivon että sais järjen pittää loppuu asti, ettei muuttuis toisille kiusaks.
muute vanheneminen on minusta ollu mukavaa. niinko alvar sannoo ei tarvii ennää ottaa kantaa kaikkeen maailman mennoon. voi vaan ellää.
ei minun aikasemmas elämäskää valittamista ole, se on ollu sellanen ko miulle on katsottu parhaaks. vähä itkuu ja hammasten kiristystä, niin oon tienny onnen kääntöpuolenkin.
sillä nyt mie oon niin onnellinen, etten ole ollu koko elämäin aikana. saan ellää laps perheessä mukana.
vähä on onnee varjostannu toivon vaimon sairastelu.hää on kovin masentunu ja nukkuu vaan. hänel on kyllä vahvoja lääkkeitä ja nekkii väsyttää tietysti.
siks toivon perhe on ollu täällä minun luona toista viikkoo. toivon täytyy käydä työssä viellä kuukauten päivät,jollo hänen urakka valmistuu.
mie hoian jehu poikaa omalla puolella päivisin ja meil mennee hyvin. poika syöp ja nukkuu viel paljo, mutta on hyvin tyytyväisen olonen.
harrastukset on pitänny keskeyttää vähäksi aikaa.mutta siellhän ne oottaa kun aikaa taas liikenee.:))
vaimo on hyvän lääkärin hoitossa ja myö uskotaa että hää selviää ilman sairaalaa kotihoitossa.
huusholli työt oon antanuu kaikki vieraalle, niin voin huolella hoitaa jehua. mie paljo kiikutankin häntä ja laulelen.
vaimo sanokin yks päivä että poika oppiikin ensin laulamaa enneko puhumaa;))täältä minun puolelta kuuluu laulamiset, nyt ko on väli ovvee pietty raollaa.
iltasin ei ole tännekää jaksant ennää tulla, oon ollu unessa jo kaheksan aikaa, jehu poika kun viep kaik energiaat.
mutta onnellinen mie oon,täytyykin tännää soitella pitkästä aikaa yks lempikappaleistani,rydmanin elämälle kiitos.
Oli taas kiva kuulla señora lyylistä,ja etenkin jehusta.
Uskon kýllä että sinulla on työntäyteistä
aikaa nyt kun jehua hoitelet.
Toivotaan että toivon vaimokin pian parantuisi
tästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Onhan nyt kesä tulossa ja silloin ihmismielikin
on herkempi vastaanottamaan kaiken kauniin.
Masennus muuttuu iloksi,kun aurinko paistaa
ja linnut laulavat.
Jehupoika saa olla ulkona mielinmäärin niin
eiköhän siin jehun äitikin ala piristyä.
Kaikkea hyvää sinulle ja teille kaikille,
iloista kevättä.
Aina silloin tällöin vilkaisen aikanaan eläkkeelle jäätyäni pieniin kehyksiin laittamaani vanhaa kirjoitusta, rukousta elämänohjeeksi. Se on varmaan monille tuttu, mutta kirjoitanpa sen kuitenkin tähän. Tekijänimi on valitettavasti poistunut kehystämisvaiheessa.
Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.
Vapauta minut halustani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni loppuun saakka.
Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.
Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.
Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.
- - -
Ihanaa, kun on kevät, aurinko paistaa, mustarastaskin jo kahdesti ilahduttanut laulullaan, eilen viimeksi.
Mieli olisikin tavattoman korkealla, elleivät kädet särkisi. Vanha vaiva, mutta tänä talvena nopeasti edennyt. Ei auttanut Etelän lämpökään.
Niinpä hankkiuduin tutkimuksiin: kädet täysin "kuralla", nivelrikkoa ym. Tekoniveliäkö lisää? Katsotaan, tutkitaan lisää, sanoi lääkäri.
Tämä muuten ei ole vaivojeni valittamista, vaan tiedonjakoa. Sitä, miksi en ole ollut palstoilla.
Voikaa te, ystävät, hyvin! Kyllähän minäkin yritän.
Oikeudentajunta koetuksella!
Seuraava
Oikeudentajunta koetuksella!
Kirjoittanut: Helena, 24.2.2004 klo 17.18
Tässä ihmettelee tavallinen ihminen, että onko tämä lainkaan meidän suomalaisten seitsenkymppisten leppoisa keskustelupaikka oikeusvaltiossa.
Virukset aiheuttavat haittoja tietoliikenteessä, niitä pyritään poistamaan ja estämään, mutta millä me pystymme estämään meidän palstallamme häiriköinnin, meidän kiusaamisen. Onko täällä lainkaan nk. valvovaa silmää huomauttamaan noin epäterveestä käyttäytymisestä!
Minun huumorintajuntani loppui, kun callupin tuloskaan ei tehonnut.
Kuka astuikaan palstalle kirjoittamaan?
Niinpä niin, alias lexus. Joskus aiemminkin totesin, että 70 v. täytettyäni on ruvennut koettelemaan enemmän. Koettelee, milloin mikäkin, onneksi vielä harvoin. Silti, hymyillään. Ja yritetään ajatella positiivisesti.
Kiitos Helenalle ja Lyylille hyvistä kommenteista
ikääntymiseen liittyen.
Vanhojan meistä ei tule tekemälläkään.
Eilen tapasin juuri oikein iloisia ja pirteitä ihmisiä vesi jumpassa ja ajattelin että toivottavasti jaksaisin itse olla yhtä pirtsakka siinä iässä.
Pitää teille kertoa ,että kohta minäkin pääsen juoksemaan. Opettelin nim. eilen vesikävelyä
semmoisen vyön avulla ja se tuntui hyvältä.
Jos jaksan pystyn vaikka juoksemaan ,kunhan vähän harjoittelen . Onko joku muu kokeillut?
Vanha koira oppii temppuja!!
Onks kivaa olla eläkeikäinen, ei minusta.Tässä sitä ollaan, usein tulee nyhjötettyä, hiuksien kunnossapitoa,naamarasvojen etsimistä joka nuorentaisi,heleyttäisi ihoa,ohjeita joista ei tolkkua saa.€ laskemista, mikä on mahdollista ,mikä ei. Ei jaksa aina mitata raittia kahden kepin ryydittämänä,
kirjastot huutavat tyhjyyttään, likaisia nuhraantuneita teoksia, ysköspisaroita lehdillä, yök.
Postiluukusta putoaa mainosmoskaa, peilistä näkyy oma kubistinen naamataulu, harmaantuvat hapset,mistä saisi ostaa uusia naamoja? Syödä voi vain kasvisketkuloita ja vettä painon hallitsemiseksi. Miten voi mennä baaritiskeille roikkumaan, mittauttamaan viehätystään on unelma,kun isken silmää vähemmänkin komeet lökäpöksy ukot kääntävät selkänsä hymyillen ei ihme että itsetunto saa aimo kolauksen.
Nimet unohtuu, jäseniä kolottaa, suuta kuivaa, nivelet on jäykkiä, nolottaa kun
läskit roikkuu, öisin on mahdotonta saada pitkää unta.
Sanovat on vanhuus aikaa hyvin onnellista, kultainen on hetki, voinen myöntää,kuljemme matkaa jossa vielä on elämän maku,turistina kulkeminen.
Mainiosti kirjoitat. Monessa asiassa yhdyn kanssasi samoihin tuntoihin.
Mutta kun elämänmenoon nyt vain kuuluu nuo tekijät, niin minkäs teet. Kaikki on otettava sellaisenaan vastaan.
Täysin onnellinen vanhuus lieneekin sellaisella, joka on terve ja kaikkeen itse olotilassaan tyytyväinen.
Ja missään tapauksessa en haluaisi enää työelämässäkään olla.
voi sie kultaseni liitu iita, nyt taitaa olla niin, että sie et viel ole niin vanha, jotta voisit sannoo itsees vanhaks.
suo anteeksi, mutta minnuu vähä nauratti sinun kirjotus, johtuu siitä ko oon tuntenu samalviisii tuos 5o vuuen hujakoilla.
sie ja helenakkii uhkutte elämää, joka tahtoo olla liikeessä. ellää viel sykkeessä ja nainen sinus pannee hormooneille vastaa:))et taho luopuu niistä.
sie oot alkanu huomaamaan iän tuomat muutokset, ja kuitenkaa et viellä ole sielulta valmis muutoksee, se tekkee nuo ajatukset.
sitte ko sie oot vanha, sitä ikkäänkuin löyhää ohjaksia, ennää ei merkkaa renkaat vyötäröllä,ei rypyt naamalla. lihaksistakin jännitys laukiaa.
jokkainen pienikin hetki päiväs ilman kolotusta on muistamisen arvonen pitkää. leivos maistuu paremmalle ko ikänä ja konjakki näkäräinen, tai kortisooni piikki saap hetkeks jalankin keveämmäksi.:))
vanhan ei ihminen ennää syö niin paljo jote ei ole pelkoo lihomisesta, näkö ko huononee niin rypytkää ei niin näy.:))nuo harmit on pois pyyhkästy.
unta ei ennää tarvii niin paljo, mutta se on kyllä yksilöllistä, mie tarviin 10 tuntii joka yö, vaik vanha olenkin.
ei ole kiire mihinkää,sitä kulkee mielummin perässä, ennää ei sisu kiehu niin helposti. eikä tarvii kaikkeen ottaa kantaa,niinkuin alvar aiemmin puhu.
enne tuntu selvästi että maailmassa oli miehii ja naisii, nyt on vaa ihmisii.jotta sekkii puoli helpottuu ;))
tuo ikä enne vanhuutta on verrattavis murros ikään, muisteleppas millanen se ol sinulla.
naiselle kynnyksen ylittäminen on suur muutos, hänen pittää luopuu paljosta, osaks siitä mitä on pitäny naisellisuutena.
kyllä minun pittää todeta kuitenkin, että vanhuus on aika mukavaa aikaa. siinä pättee rautavaaran laulun sanat, niinkuin muutenkin elämässä jotta,
elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen.
rakkain terveisin lyyli.
Olipahan taas kerran kiitoksen arvoinen opastus Sinulta. Pitäisköhän tuokin panna kehyksiin!?!
Terveisin Helena
Kiitos Lyyli kauniisti kannustavasta viestistäsi. Tuot hienotunteisesti esille elämän kokemuksen ja muutosten esiintulemisen elämän eri vaiheissa.Positiivinen asennoitumisesi antaa valoa eteenpäin porskutellessa Toivon ymmärtäväni nyt paremmin ikääntymistä sen tuomia muutoksia.
Hyvä ett'ä osasit nauraa viestilleni - naurettavaksi se oli tarkoitettukin. Tällainen huppana sitä on kun ei anna periksi että jokainen päivä tuo mukanaan lisää ikää.Siis "työläs on potkia tutkainta vastaan."
On parempi olla kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä johon aamulla saa herätä.
Nautitaan päivistä, annetaan elämän maistua elämiseltä, sillä kultainen on ikä, harrastaa voi mitä vaan ja voittaa iän mukana tuomat hankaluudet.Paistaa se aurinko kaikille.
Onnenpoika olet. Iloisuutesi ja hyväntahtoisuutesi ei suinkaan tapa maailmaa, vaan kantaa hedelmää. Ainakin meihin lukijoihin tartutat optimismia ja hyvää mieltä. Viheltele Sinä siis edelleenkin.