tulee
liian
myöhään..
onko
koskaan..
syytä
katsoa
peiliin
ajoissa
aikaisemmin..
liian
myöhään..
onko
koskaan..
syytä
katsoa
peiliin
ajoissa
aikaisemmin..
Miksi tuska
onija
16364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ota oppina elämääs,
sä mitä täällä näetkään,
ei tuska ole pahksi .
Sä ota siitä opiksi,
niin silloin joskus aikanaan,
sä näet jopa kulman taa ja
varoitaa sä voit jopa,
joitain toista ajassa kulkijaa.
ps,
Toivottavasti koet että elämä,
on kokonaisuudessaan upea seikkailu,
Kiitos muutoin runostasi,
se oli mieleeni.
..oppina sanasi..
koitan kurkistaa
nurkan taa.
enkä unohda..
..joskus aikanaan..
näenki sen kulman taa..
Suuri on kiitokseni!
Ystäväni!
JoulunEnkelit laulakoon
lämpimään sydämeesi!
Rauhaisaa Joulua!
tärkeästä asiasta kirjoitat koskettavan runon...
Onko syytä katsoa peiliin - ajoissa, aikaisemmin. Pätee moneenkin asiaan. Mutta... niin tärkeää kuin asiaa onkin kysyä ja aika ajoin muistuttaa, toinen puoli on, että elämme vajavaisuuksien maailmassa emmekä kykene täydellisyyteen.
Jos ajatellaan esimerkiksi tilannetta että läheinen yllättäen kuolee pois. Melkein aina perheenjäsenet ja ystävät näissä tilanteissa kokevat jonkinasteista syyllisyyttä, kuka enemmän ja kuka vähemmän, sanotuista ja sanomatta jääneistä asioista. Ne ovat luonnollisia tunteita. Mutta jos niistä ei pääse yli olisi hyvä hakea esim. ammattiapua koska tilanne ei ole enää terve ja syö ihmisen voimavaroja, äärimmillään suhteellisuudentaju katoaa, seuraa kiusaavia ajatuskulkuja ja masennus. Itse asiassa silloin ei enää ole kyse toisesta, hänestä joka on mennyt ja hänen ikävöimisestään, vaan kyseessä on oman itsen ympärille kiertyneet ajatukset, ehkä sairaalloinen syyllisyydentunto. Pienen ihmisen harteilla on liian suuri (yleensä oman itsen asettama) odotusten ja vaatimusten paine - ahdistavinta on, ettei niitä vaatimuksia ja odotuksia voi enää täyttää.
Silloin on hyvä muistaa että poismennyt ei vaadi. Hän ei muistele pahalla. En ota nyt syvällisesti kantaa teologisiin kysymyksiin jatkuuko elämä ja jos niin missä muodossa, mutta henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut että poisnukkuneet rakkaamme eivät syytä meitä. Syyllisyys on jäljellejääneiden elämään kuuluva henkilökohtainen prosessi mikä täytyy käydä läpi mutta johon ei ole tervettä jäädä. Elämä on annettu meille jotka vielä elämme. Se on lahja - ja jos läheisemme ovat taivaassa, kotona perillä, aivan varmasti he kokosydämestään toivovat että eläisimme tätä lahjaa Luojaan turvaten.
Luojalta löydämme apua ja voimaa antaa itsellemme anteeksi, olla itsellemme armollisia niin kuin Hänkin on Jeesuksen sovitustyön kautta. Jeesus ei tullut seimenlapseksi kirkkoon tai edes talliin vaan syntyi kulkeakseen ristille Vapahtajaksi että ihmisillä Hänen kauttaan olisi Jumalan tunteminen, mikä saa aikaan rauhan ja hyvän tahdon Hänen rakkaudessaan.
Tämän verran tuli näköjään evankeliumin sanomaa viestiini vaikka en aikonut...
No, nämä olivat henkilökohtaisia ajatuksia.
Ota ystävä vastaan ainakin tämä lohdutuksen sana jouluusi:
ME ELÄMME RAJALLISUUKSIEN, VAJAVAISUUKSIEN maailmassa. Hyvään ja oikeaan on hyvä pyrkiä, sanoa hyviä asioita jne., mutta saamme myös antaa itsellemme anteeksi ettemme ole kyenneet emmekä edelleenkään aina kykene, vaikka olisimme halunneet ja haluaisimme. Elämä on vajavaista mutta se KUITENKIN ON ja saamme ELÄÄ.
Kaikkea hyvää sinulle Onija!
Ja kiitos runostasi.
sanaton olen äitip..lohdutuksestasi
tuestasi..ymmärryksestäsi..
kyyneleittä en vastaustasi lukenut..
Suojelusenkelini Sinulle kallis Ystäväni
myös kuin lumil..lle
vielä kiitos!
Maailmassa meitä kohtaavat monenlaiset asiat joiden tarkoitusta emme ymmärrä. Niiden keskellä kysymme "miksi". Inhimillisyydessään se on tärkeä kysymys. Ajan oloon tärkeämpi kysymys on "miten nyt, miten tästä eteenpäin".
Miksi-kysymyksiin emme aina saa vastausta, mutta voimme saada vastauksen kysymykseen: kuinka jaksan kulkea todellisuudessa joka nyt, vaikka en ymmärrä miksi, on tämän muotoinen - satuttava, joskus kuin vieras, outo ja kummallinen.
Meidän silmillemme palapelin palaset voivat näyttää olevan sekaisin ja hajallaan, ne eivät muodosta yhtenäistä, tajuttavaa kuviota jonka voisimme havaita. Todellisuudessa kaikki on kuitenkin hallinnassa. Yksikään palanen ei joudu hukkaan ja putoa avaruuteen. On joku joka ymmärtää ihmisen kivun ja vaivat.
Sanon niin kuin olen ennenkin sanonut, kaiken keskellä muista että olet arvokas, tärkeä ihminen!
Olet rakas.
Siunaan sinua ja läheisiäsi Vapahtajan antamin valtuuksin, toivottaen sinulle - tuntematon nettiystäväni - arvokasta joulua.
Veljellinen halaus
-parta.
myös Sinulle!
`pikkusiskon`halaus
tulkoon perille..
Kiitosta paljon `isoveli`..
TOISENLAINEN JOULURUNO
(21. 12. 2009)
tuuli soittaa sanatonta sävelmää
kaipausta
pettymystä, lohdutonta ikävää
särkevää surua
hänen luokseen joka ainoana
ymmärtäisi,
ja hän on niin kaukana
tavoittamattomissa
joskus
joinain hetkinä
aivan liian kylmin sormin tuntuu soittavan tuuli,
seisoessamme
rannalla tai kauppajonossa
näyteikkunan äärellä ja leikkipuistossa
muistojen tulvahtaessa yli
kuin hyökyvä aalto
kouraisu vatsassa,
jalkapohjiin yltävä suru
ja me seisomme surumme keskellä ajatellen ettei kukaan ymmärrä
mutta jospa vain kuulemme
kuulisimme
tuulen läpi ja tuulessa
lohdutuksen äänen
on yksi joka ymmärtää
hän ainoana on todellinen ymmärrys
hän joka rakasti ja rakastaa
minun rakkaitani
enemmän kuin itse koskaan kykenen
ja minua enemmän kuin kukaan,
edes rakkaani,
koskaan voisi rakastaa
riisuutui kirkkaudestaan,
tuli ihmiseksi - ihmisten kaltaiseksi
viattomana lapsena seimessä
kulki ihmisen tien
puhtaana ja vailla virhettä
lopulta
kaikki pahat tekomme
väärät ja sanomatta jätetyt oikeat sanat
taakkana päällään
koki Jumalan hylkäämisen
ettei minun koskaan tarvitsisi sitä kokea
syntisyyteni tähden
jota niin monasti yritän kätkeä ja peittää
riittämättömin puolusteluin:
en minä ole sen pahempi kuin kukaan muukaan -
enkä ainakaan niin paha kuin
tuo ja tuo
mutta Jumala sanoi
että jokainen joka ajattelee lähimmäisestään pahaa
tai nimittelee häntä
on jo verrattavissa murhaajaan
ei se
kuinka paljon tai kuinka vähän hyvää tai pahaa
olemme tehneet
vaan onko meillä yhteys häneen
sovituksen armon kautta,
se ratkaisee
hänen rintakehänsä painui kasaan
ruumiin valuessa alaspäin
katkenneiden jänteiden ja repeytyvien lihasten
antaessa periksi painolle
luulen että hengittäminen oli tuskallista,
mutta varmasti tuskallisinta kaikessa
ihmiskunnan pahuus ja pimeys
sälytettynä päälleen
ja kipu ihmisten pahuuden tähden
sai hänen puhtaan sydämensä särkymään
niin että kun roomalainen sotilas -
varmistaakseen että hän todella on kuollut -
painoi keihäällä
kylkiluiden välistä sydänpussiin
vapahtajan särkyneestä sydämestä
ryöpsähti verta ja vettä
multaiseen maahan
ei siinä kaikki!
hän nousi kuolleista kuoleman voittajana,
synnin ja kuoleman voittajana:
kuolema on voitettu,
laulaa tuuli,
se on voitettu
minä tiedän ettei Jumala hylännyt Poikaansa
vaikka syntini hetkeksi
peittivät häneltä Isän kasvot
joskus tuuli on lohduton,
joskus tuuli raastaa ja repii mieltäni
mutta minä muistan
että myös mestarini, minun Rakkaimpani oli hyljätty -
monta vuotta hän oli hyljätty minunkin taholtani ennen kuin
ymmärsin ja pyysin anteeksi
läpi raastavan tuulen
minä käännyn tässä kivussani taas
armollisen Jumalan puoleen
rakkaus vuotaa Hänen haavoistaan
kuin parantava öljy
keskellä maailman ja tuskani pimeyttä
kirkas valo
kirkas mutta ei sokaiseva,
se on lempeä ja hyvä
kääriydyn valoon kuin peittoon
tuuli soittaa sanatonta sävelmää
lohdullisuutta ja voittoa
voittoa kaiken sen yli
mitä kipuna sisälläni kannan,
kaiken sen
mikä kuuluu ihmisyyteen ja historiaani
niin etten voi sitä kieltää,
en sulkea pois -
kaiken sen, mikä raskauttaa ja sattuu
tuulisina unettomina öinä
kaiken sen hän on ottanut harteilleen,
läpi maailman myrskyn minua ja kipuani kantaa
armollinen Vapahtaja
siksi raskainkaan kipuni
ei enää ole lohduttomuutta,
kylminkään tuuli ei soita ainoastaan
kaipausta ja ikävää, pohjatonta surua, ei, se soittaa
lohdullisuutta - elämän lahjaa
Jumalan läsnäoloa
on yksi joka ymmärtää,
minä kysyn onko hänen ymmärryksensä
tosi
vai onko vain kuvitelma,
kaipauksen luoma harha kokeakseni kivun alla
jotain mitä ei kuitenkaan ole?
hänen läsnäolossaan
hymyilen,
rukoileva sydän tietää, armon todellisuudelle avautunut
tuntee vastauksen
vaikka emme aina ymmärrä
saamme kokea ja elää todeksi
armon suuruuden
jotain niin paljon enemmän kuin ihmisten välinen rakkaus
on Jumalan ääretön rakkaus ihmiseen
hänen rakkautensa kautta ja avulla
myös kaikki mikä ihmisten välillä on ja voi olla
tulee siunatuksi
silloinkin kun menneitä ei voi enää muuttaa,
on anteeksiantamuksena ja
ikuisena toivona
kunnia Hänelle korkeudessa
gloria in excelsis deo
seimen lapsen
ristillä kuolleen hylätyn Vapahtajan
ylösnousseen ja voittamattoman Vapahtajan ansiosta
rauha ihmisillä
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto
hiljaseksi..
en välttämäti yhdy kaikken sanomaasi..
..jostain syystä
antanet anteeksi..
Kiitos ja Hyvää Joulua äit..
kaikkeen yhtyäkään. Ei anteeksi pyydeltävää, Onija.
Jokaisella on kokemuksensa ja tapansa tulkita kokemukset henkilöhistoriansa pohjalta. Pyrin kunnioittamaan yksilön oikeutta omaan vakaumukseen sekä henkilökohtaisiin näkökantoihin, vaikka ne olisivat erilaisia kuin minun ajatukseni.
Jouluruno purkautui omasta kokemuksesta ja hyvin henkilökohtaiselta tasolta, vaikka laajoista kokonaisuuksista onkin kyse. Olen kulkenut tieni ateistista (kieltäydyin vakaumuksellisesti rippikoulusta) agnostisismin (perimmäisistä asioista ei voi mitään tietää, koska ihminen tietää ainoastaan kokemuksensa kautta eli ei voida tietää millaisia asiat kokemuksen ulkopuolella ovat; agnostisen käsityksen mukaan ihmisen usko luo hänelle hänen jumalansa jota ei ole olemassa uskon ulkopuolella) eräänlaisen panteismin (kaikki on jumalaa kaikkialla ja ihminenkin ytimeltään on itsessään jumalallinen; sama valhe kuin rippikouluikäisenä - ei-mitään-jumalaa-missään - mutta toiselta puolen: kaikki-jumalaa-kaikkialla!) kautta henkilökohtaiseen uskoontuloon ja kristityksi.
Tänään koen tuntevani Jumalan. Hän on minulle enemmän kuin tunnen. Hän tuntee minut, ja se on tärkeintä. Tunteminen on hyvin läheistä ja koettavaa. Jumala on tosi rakkauden ja lohdutuksen lähde, jolta saan voimaa armahtaa itseä ja toisia, joka päivä, jos ja kun oma kykyni rakastaa loppuu kesken. Hänen rakkautensa ihmiseen on syvempi kuin minun, siksi voin parhaiten rakastaa lähimmäistäni luovuttaen hänet Jumalan käsiin, ja siitä ammentaa rohkeutta ja voimaa elää vastuullisesti maailmassa. Myös vapautua vääristä luuloista ja katkeruudesta. Jumalan hyväksyvä rakkaus avaa tietä eteenpäin kaikissa olosuhteissa, en aina voi iloita elämäntilanteista mitkä on mutta vaikeidenkin tilanteiden keskellä voin iloita Hänestä joka antaa ymmärrystä suhtautua asioihin ja mennä niistä läpi.
Siksi Jeesus ei ole minulle kiiltokuva seimenlapsesta vaan Vapahtaja joka syntyi maailmaan kantaakseen syntini ristille ja tuodakseen maailmaan armon valon. Joulu on minulle valon ja lahjojen juhla koska se on Vapahtajani syntymän muistojuhla.
Sinun näkemystäsi ja elämääsi kunnioittaen tahdon edelleen toivottaa
Hyvää joulua.
..ajatuksiltaan ns. raajarikkoa..kuten tällä hetkellä tuntuu
että olen sellainen, minulla astma ja pakkaset ei käy yhteen..
avuton tunnen olevani..kunteleeko Jeesus minua.. kuinka lujaa pittää huutaa?
Jouluinen ISO KIITOS äitip..
Sain voimaa sanoistasi..pelkkä kiitos ..piisaakokaan=?
Olen ylpeä ! minulla mahtava Ystävä!
ajatus, Onija, että kaikki me olemme enemmän tai vähemmän raajarikkoja, täällä vajavaisuuksien maailmassa. Kaikki eivät vaan tiedosta omaa raajarikkoisuuttaan. Jeesus sanoi "en minä ole tullut terveitä, vaan sairaita varten".
Pointti on se että jokainen maailman ihminen on sairas. Jokainen on synnin sairastuttama tavalla tai toisella, mutta ihmisen täytyy tunnistaa se tarve itsessään, suostua näkemään että tarvitsee Jumalan apua: Vapahtajaa.
Omaan hyvyyteensä, kykyihinsä ja taitoihinsa turvaava ei voi ottaa vastaan Jeesusta...
Tämä voi olla rankkaa tekstiä mutta olen vakuuttunut että asia on näin.
Ihmisellä on taipumus viimeiseen saakka pitää kiinni oman riittävyyden illuusiosta ja kieltäytyä näkemästä totuutta itsestään.
Kukaan ei voi olla niin hyvä että oman hyvyytensä tähden kelpaisi Jumalalle.
Toisaalta kukaan ei voi olla niin huono ettei kelpaisi Jumalalle. Jokainen kelpaa. Jos vain suostuu tarvitsemaan Jumalaa.
Jeesuksen tähden ihminen kelpaa Jumalalle.
Täällä vajavaisuuksien maailmassa ei ole täydellisyyttä. Jos jotain täydellistä on, se on vasta tämän ajan jälkeen, taivaassa. Raamattu lupaa:
"Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
(Ilmestyskirja 21:4).
Tahdon elää kiitollisena tämän elämäni. Murheestakin huolimatta. Jumala ei halua että joudumme masentuneiksi ja täysin toivottomiksi. Hän haluaa auttaa. Saan nyt jo tuntea hyvän Jumalan, joka pyyhkii silmistäni kyyneleet, ja sitten joskus, kun ajallinen elämä päättyy, viimeisetkin murheet otetaan pois. Hän on hyvä Jumala.
Kaikki inhimillinen on vajavaista eikä kukaan ihminen kykene rakastamaan täydellisesti niin kuin Jumala rakastaa mutta voimme kuitenkin hyväksyä lähimmäisemme ja itsemme, antaa toisille ja itsellemme täydellisesti anteeksi Jumalan rakkauden vaikutuksesta ja avulla, koska Jeesuksessa on anteeksiantamus. Tällä tavalla täydellisyys on tullut vajavaisen maailman keskelle.
Jumala kuulee sydänten huudot. Hän kuulee myös hiljaiset kuiskaukset.
Uskon että Hän kuulee sinua Onija.
Monet ihmiset etsivät Jumalaa auttajaksi. He haluaisivat Jumalalta apua mutta eivät Jumalaa itseään. Minä en etsinyt rakkautta, en toivoa, en iloa enkä apua - en etsinyt niitä koska olin menettänyt toivoni rakkauteen, ajattelin ettei ole olemassa onnea - en uskonut edes Jumalaan - ajattelin että jos on olemassa jotakin mikä on aivan ehdottomasti totta, jotakin mikä on totta mielipiteistäni riippumatta, haluan sen löytää enkä suostu siitä tinkimään vaikka se ei toisikaan minulle rakkautta, onnea. Halusin totuuden pelkästään totuuden itsensä vuoksi.
Sitä kautta löysin Jumalan. Koin syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa. Olin luullut että se on vain jotakin uskontoa ja uskonnot ärsyttivät minua. Sain kokea että Jeesus on enemmän kuin uskonto. Jumalan rakkaus on todellinen. Kristinuskon esittämä evankeliumi on totta. Siksi kristinusko on enemmän kuin uskonnot.
Mutta kristinuskoakin voidaan harrastaa uskontona... ilman että on sydämessään sitoutunut Jeesukseen... silloin se ei ole yhtään parempi kuin mikään muukaan uskonto.
En halua Jumalalta vain apua. Haluan Jeesuksen. Haluan sitoutua Häneen ja haluan Hänen täydellisyytensä valossa ymmärtää kuinka minun tulisi elää. Hämmästyttävää on, että mitä enemmän elämäni keskipiste on Jeesuksen anteeksiantamus, ei oma onnellisuuteni tai Jumalan apu vaikeuksissa, sitä enemmän voin kokea sitäkin mihin en enää uskonut: rakkautta ja toivoa.
Kaiken vajavaisuuden keskelläkin olen onnellinen.
Jumalan rakkauden tähden.
Niin siis on, että jos etsii vain Jumalan apua, kadottaa tärkeimmän. Jumalan itsensä. Mutta jos haluaa sitoutua Jeesukseen ja elää Hänen anteeksiantamuksensa todeksi, totuuden tähden, silloin saa kokea myös Jumalan apua. Sillä tavalla tämä elämä on rakennettu. Jumala ei suostu olemaan purukumiautomaatti, että ihminen heittää rukouksen sisälle ja naps, rukoukseen tulee vastaus. Rukouselämä on jotain paljon syvempää ja mielekkäämpää. Se on uskoa Jumalan läsnäoloon ja lohdutukseen silloinkin kun emme ehkä saa rukouksiin haluamiamme vastauksia. Jumalan armo kantaa niidenkin päivien läpi.
Kiitos sanoistasi Onija. Ja anteeksi että kirjoitin näin pitkälti. Tarkoitukseni oli kirjoittaa lyhyemmin mutta en osaa nyt lyhentää. Kirjoitin sydämestäni asioista jotka ovat minulle tärkeämpiä kuin mikään muu.
Jeesus välittää sinusta.
..siis edelleen
kyselen
pitäisikö olla varma
luottamuksesta..
..enkä ala sitte
kuuntelee mittään saarnoja..
anteeksi suorapuheisuuteni..
edelleenn Ystäväsi??
Minulla oli sellainen tunne että ehkä kirjoitan liiankin suoraan. En aikonut kirjoittaa ihan noin suoraan. Tarkoitus ei ollut saarnata vaan avata asiaa mistä oli puhe niin kuin sen käsitän ja olen omassa elämässä kokenut. Ymmärrän että teksti herättää sinussa mielikuvia ja tuntemuksia henkilökohtaisten ajatustesi pohjalta mihin sinulla on 100% oikeus niin kuin minulla omiini...
Hengellisistä asioista ajattelen sillä tavalla että ihminen joka on niistä oikeasti kiinnostunut (olkoon hänen ajatuksensa millaiset tahansa) rukoilee:
- Nämä on minun ajatuksia mutta Jumala, jos sinä olet oikeasti olemassa, auta tuntemaan sinut sellaisena kuin olet ja johda ajattelemaan asioista oikein.
Kiitos rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta.
Mielelläni olen ystäväsi edelleenkin jos sallit. Hyvää joulua!
Mika
Pieni hieno runo, jossa oli ajatusta, kuten runoissasi tapaa. Minulle siinä on kuin onnettomuuden leikkaava kipu. Se ei lopu vaan alkavat jälkisärky ja seuraukset. Jokainen varmaan ymmärtää eri tavoin.
..oli ajatusta..
autappa sanomaan se
itua pitemmälle..
Kiitän tee..Lämmintä JouluA!
alkavat jälkisärky ja seuraukset...
Kiitän tee.