Mä piilostani sua
katselen,
läsnäoloni tunnet,
tiedän sen.
Mä varjona perässäs
kävelen,
niskaasi hiljaa
henkäilen.
Kun yksin
hiljaa itkeskelet,
katkeria kyyneleitäs
nieleskelet,
mä silloinkin vieressäs
istun vaan,
voimaa peloistas
saan.
Kun valot sammutat
illalla,
istun silloin jo
sun sängyllä.
Sä peittosi alle
kapuat,
tyynyä allesi hamuat.
Silmäsi suljet
ja vaivut unehen,
painajaisia näät
mä tiedän sen.
Mä vierelläs untasi
kuuntelen,
otsaasi lämmintä
suutelen.
Sä ehkä siihen havahdut,
olet kylmän kosketuksen
tuntenut,
mä säikähdystäs ihailen,
aikaan pelon sain sen.
Valot yöpöytäsi lamppuun
sytytät,
ehkä sä jo ymmärrät,
et yksin ole laisinkaan,
vaikka katsot
tyhjään pimeään.
Sä uudestaan lepoon
pääsi painat,
unta uudestaan saada
koitat.
Mut läsnä oloni
painaa sua
vaikket nähdä voi mua.
Levottomiin uniin sukellat,
on synkät kauheat sen
maisemat.
Mä siellä luoksesi saavun nyt,
olen seuraasi mä liittynyt.
Aamulla heräät
sä hengästyneenä,
nouset vuoteesta
väsyneenä.
Mä vieressäs istun yhä
vaan,
sielusi mä vielä saan.
katselen,
läsnäoloni tunnet,
tiedän sen.
Mä varjona perässäs
kävelen,
niskaasi hiljaa
henkäilen.
Kun yksin
hiljaa itkeskelet,
katkeria kyyneleitäs
nieleskelet,
mä silloinkin vieressäs
istun vaan,
voimaa peloistas
saan.
Kun valot sammutat
illalla,
istun silloin jo
sun sängyllä.
Sä peittosi alle
kapuat,
tyynyä allesi hamuat.
Silmäsi suljet
ja vaivut unehen,
painajaisia näät
mä tiedän sen.
Mä vierelläs untasi
kuuntelen,
otsaasi lämmintä
suutelen.
Sä ehkä siihen havahdut,
olet kylmän kosketuksen
tuntenut,
mä säikähdystäs ihailen,
aikaan pelon sain sen.
Valot yöpöytäsi lamppuun
sytytät,
ehkä sä jo ymmärrät,
et yksin ole laisinkaan,
vaikka katsot
tyhjään pimeään.
Sä uudestaan lepoon
pääsi painat,
unta uudestaan saada
koitat.
Mut läsnä oloni
painaa sua
vaikket nähdä voi mua.
Levottomiin uniin sukellat,
on synkät kauheat sen
maisemat.
Mä siellä luoksesi saavun nyt,
olen seuraasi mä liittynyt.
Aamulla heräät
sä hengästyneenä,
nouset vuoteesta
väsyneenä.
Mä vieressäs istun yhä
vaan,
sielusi mä vielä saan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
selkäpiitä karmii tämä runosi; kauhukertomusten aatelia...en sammuta valoja ensi yönä...
vilkas mielikuvitus on pahasta ainakin kauhukertomuksia lukiessa!
Kiitos kovasti! Hienoa kuulla, että onnistuin pelottelemaan edes pikkuisen :)
heinno makee runno
Korppi
haluaa pelata spiritismiä
kutsua luokseen aaveita
Tiedä siis
että ne yöllä saapuvat mustat hahmot
joihin hikisenä heräät
ovat vain hajoavan
mielesi
sirpaleita
niin erehtyväinen...
Voi sinua,
kerjäläinen.
Ajatuksia herättelevä runo.