Aave

Mä piilostani sua
katselen,
läsnäoloni tunnet,
tiedän sen.

Mä varjona perässäs
kävelen,
niskaasi hiljaa
henkäilen.

Kun yksin
hiljaa itkeskelet,
katkeria kyyneleitäs
nieleskelet,
mä silloinkin vieressäs
istun vaan,
voimaa peloistas
saan.

Kun valot sammutat
illalla,
istun silloin jo
sun sängyllä.
Sä peittosi alle
kapuat,
tyynyä allesi hamuat.

Silmäsi suljet
ja vaivut unehen,
painajaisia näät
mä tiedän sen.
Mä vierelläs untasi
kuuntelen,
otsaasi lämmintä
suutelen.

Sä ehkä siihen havahdut,
olet kylmän kosketuksen
tuntenut,
mä säikähdystäs ihailen,
aikaan pelon sain sen.

Valot yöpöytäsi lamppuun
sytytät,
ehkä sä jo ymmärrät,
et yksin ole laisinkaan,
vaikka katsot
tyhjään pimeään.

Sä uudestaan lepoon
pääsi painat,
unta uudestaan saada
koitat.
Mut läsnä oloni
painaa sua
vaikket nähdä voi mua.

Levottomiin uniin sukellat,
on synkät kauheat sen
maisemat.
Mä siellä luoksesi saavun nyt,
olen seuraasi mä liittynyt.

Aamulla heräät
sä hengästyneenä,
nouset vuoteesta
väsyneenä.
Mä vieressäs istun yhä
vaan,
sielusi mä vielä saan.
5275
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

selkäpiitä karmii tämä runosi; kauhukertomusten aatelia...en sammuta valoja ensi yönä...
vilkas mielikuvitus on pahasta ainakin kauhukertomuksia lukiessa!

Äänestä
  • Kiitos kovasti! Hienoa kuulla, että onnistuin pelottelemaan edes pikkuisen :)

    Äänestä

heinno makee runno

Äänestä

Korppi
haluaa pelata spiritismiä
kutsua luokseen aaveita

Tiedä siis
että ne yöllä saapuvat mustat hahmot
joihin hikisenä heräät
ovat vain hajoavan
mielesi
sirpaleita

Äänestä

niin erehtyväinen...
Voi sinua,
kerjäläinen.

Ajatuksia herättelevä runo.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


korppi1 kirjoitti:

Mä piilostani sua
katselen,
läsnäoloni tunnet,
tiedän sen.

Mä varjona perässäs
kävelen,
niskaasi hiljaa
henkäilen.

Kun yksin
hiljaa itkeskelet,
katkeria kyyneleitäs
nieleskelet,
mä silloinkin vieressäs
istun vaan,
voimaa peloistas
saan.

Kun valot sammutat
illalla,
istun silloin jo
sun sängyllä.
Sä peittosi alle
kapuat,
tyynyä allesi hamuat.

Silmäsi suljet
ja vaivut unehen,
painajaisia näät
mä tiedän sen.
Mä vierelläs untasi
kuuntelen,
otsaasi lämmintä
suutelen.

Sä ehkä siihen havahdut,
olet kylmän kosketuksen
tuntenut,
mä säikähdystäs ihailen,
aikaan pelon sain sen.

Valot yöpöytäsi lamppuun
sytytät,
ehkä sä jo ymmärrät,
et yksin ole laisinkaan,
vaikka katsot
tyhjään pimeään.

Sä uudestaan lepoon
pääsi painat,
unta uudestaan saada
koitat.
Mut läsnä oloni
painaa sua
vaikket nähdä voi mua.

Levottomiin uniin sukellat,
on synkät kauheat sen
maisemat.
Mä siellä luoksesi saavun nyt,
olen seuraasi mä liittynyt.

Aamulla heräät
sä hengästyneenä,
nouset vuoteesta
väsyneenä.
Mä vieressäs istun yhä
vaan,
sielusi mä vielä saan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu