Eletty elämä on ollut
sietämistä.
Olen sietänyt muiden ihmisten
huonoa käytöstä.
Ihmisten, jotka teeskentelevät
olevansa täydellisiä.
Olen tullut siihen tulokseen, että
olen valmis jättämään menneen.
Siirtymään tulevaisuuteen ilman
näitä rasittavia ystäviä ja sukulaisia.
Joskus valittu yksinäisyyskin on
parempi valinta.
-----------------------------------
En tiedä, onko muilla samankaltaisia tuntemuksia. Koen, että vanhemmiltani opitut mallit ovat muuttuneet rasitteeksi. Osa ihmisistä - sukulaisia ja ystäviä - kuvittelevat, että voivat käyttäytyä, miten haluavat ja odottavat, että tuet heidän käytöstään. Tulee tunne, että olisi valmis jättämään kaiken taakseen. Lähtemään uuteen elämään, vaikka merkitsisi kokonaan tiettyjen ihmissuhteiden katkaisemista. Löytää oma tapansa elää. Ehkä tämä kaikki on seurausta siitä, että on ottanut toiset ihmiset huomioon itsensä kustannuksella. Kokee, ettei ole mitään velkaa toisille ja haluaa päästä mahdollisimman kauas pois.
sietämistä.
Olen sietänyt muiden ihmisten
huonoa käytöstä.
Ihmisten, jotka teeskentelevät
olevansa täydellisiä.
Olen tullut siihen tulokseen, että
olen valmis jättämään menneen.
Siirtymään tulevaisuuteen ilman
näitä rasittavia ystäviä ja sukulaisia.
Joskus valittu yksinäisyyskin on
parempi valinta.
-----------------------------------
En tiedä, onko muilla samankaltaisia tuntemuksia. Koen, että vanhemmiltani opitut mallit ovat muuttuneet rasitteeksi. Osa ihmisistä - sukulaisia ja ystäviä - kuvittelevat, että voivat käyttäytyä, miten haluavat ja odottavat, että tuet heidän käytöstään. Tulee tunne, että olisi valmis jättämään kaiken taakseen. Lähtemään uuteen elämään, vaikka merkitsisi kokonaan tiettyjen ihmissuhteiden katkaisemista. Löytää oma tapansa elää. Ehkä tämä kaikki on seurausta siitä, että on ottanut toiset ihmiset huomioon itsensä kustannuksella. Kokee, ettei ole mitään velkaa toisille ja haluaa päästä mahdollisimman kauas pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin. Tuo tyylisi kirjoittaa on kyllä jännittävä. Erilainen. Asioita pohditaan kiihkotta ja usein lopussa on looginen päätelmä seuraavasta askelesta.
Useimmiten ystävistä tai sukulaisista irrottaudutaan jonkin tunnekuohun seurauksena, joku iso vakava riita. Tai sitten hiljalleen eriydytään, muututaan vieraiksi. Poikkeuksellista on tuo tapa jättää ystävät ja suku vakaasti harkiten, asiaa tarkkaan joka kantilta punnittuna.
Hmm, joo.. oikeastaan itselle käynyt päinvastoin.. vanhempien malli on alkanut kiinnostaa vasta vähän vanhempana. Osa ihmisistä on tuollaisia kuvaamiasi.. pitäisi vaan toteuttaa sitä omaa juttuansa.. keiden kanssa haluaa olla tekemisissä ja keiden ei..
Mielenkiintoinen runo, mielenkiintoista pohdintaa.
Viikonloppuna onnistuin kolmesti suutahtamaan sukulaisille. Mietin, miksi vietän yhden vuoden tärkeimmistä juhlista sukulaisten kanssa. Viimeiset vuodet ovat tuntuneet siltä, etten ole elänyt itselleni. Vähemmästäkin tulee huonovointiseksi :). Jatkan jälleen työntekoa.. Kiitokset kommentista.
Eräs näistä monimuotoisista versioista istuu tässä. Muistan mainoksen, jossa joku mirri petasi päivän maailman parhaimmalle ihmiselle, itselleen. Musta se oli keksimisen arvoinen juttu.
Tämä sietäminen ja kaiken kusipäisyyden sulattaminen itselläni kulminoitui kuivausrumpuun, jonne tungin rättejä, lumppuja, ja lopulta teki mieleni tunkea sinne myös pääni ja pamauttaa luukku kiinni ja ottaa extrakuivat.
Oikeastaan kävi niin, että kaikki meni täysin käänteisesti. Minä tulin ulos rummusta ja rätit jäivät pyörimään. Suurin ongelma tällaisissa improvisoiduissa oven avauksissa on se että toisinaan iskee kiinni syyllisyys ja toisinaan ikävä.
Mutta ne kantavat jotka jaksavat, itseänsä. Tällaisia runosi herätti. Ehkä nämä ovat ajatuksia, selkeitä sellaisia.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin näkee maailman. Luulen ainakin niin. Kiitokset kommentista!
Joskus on pakko tehdä hyvinkin kipeitä ratkaisuja, olkoot ne
ulkopuolisen silmin kuinka raakoja hyvänsä.
Oma sisäinen rauha on tärkein, ei se miltä se näyttää ulospäin.
Jos pitää mennä kauas pois, niin sitten pitää.
Näin minäkin tein ja voin paljon paremmin.
Zemppiä..runosi oli hyvin puhutteleva!
Luulen, että on jatkuvaa prosessia. Välillä vain tunteet pulpahtelevat voimakkaammin pinnalle. Nokka on kohti vähitellen oikeaan suuntaan.