tekis mieli ostaa sellanen pikkukaivuri vaikka mulla ei oo sille yhtään mitään käyttöä. olis mukava sillä vähän kaivella ja sit peittää ja taas tonkaista.
ihan vaan sillä kun se näyttää niin upeelta. varmaan en nyt vittuile tai muuta sellaista mutta kamala himo on iskeny että sais olla muka vähän konemies.
on mulla pikkuläntti mettää ja siellä vois kaikkea toteuttaa.
onko muilla mitään tollasia juttuja että alkaa tekeen jotain mieli ihan mahdottomasti? En nyt "sitä" tarkoita vaan vaikka tuota kaivurijuttua.
ihan vaan sillä kun se näyttää niin upeelta. varmaan en nyt vittuile tai muuta sellaista mutta kamala himo on iskeny että sais olla muka vähän konemies.
on mulla pikkuläntti mettää ja siellä vois kaikkea toteuttaa.
onko muilla mitään tollasia juttuja että alkaa tekeen jotain mieli ihan mahdottomasti? En nyt "sitä" tarkoita vaan vaikka tuota kaivurijuttua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noh kun koneen haluaa, pitää sellainen hommata. Mitä sitä enempää miettimään, omia hommia on vaan pirun hieno tehdä omilla koneilla. Ei tarvii tilata tai selitellä urakoitsijan tumpille mitään, tekee vaan.
Ainoo ongelma on kun piha loppuu kesken kun koneita kertyy useampia...
Jos mieli tekee ja nappulaa riittää niin siitä vain konetta ostamaan.
On kuule paljonkin ostohulluja, et ole ainoa
nuo haaveet karista siinä kohtaa kun pitää itse alkaa kaivamaan kuvetta.
Kyllähän oma pieni mehumaija mukava olisi, ja sille olisi jopa käyttöäkin kun vanhaa talonrähjän kellaria aletaan väsätä kevään korvalla. Ei tahdo vain rahapussi kestää sijoittaa koneeseen jonka hinta on kolmasosan kokonaiskustannuksista.
Itselläni kun ei perämetsää ole sukurasitteena tullut, ja perinnötkin odottaa vielä tulemistaan.
Koneen voi myydä tai vaihtaa pois kun ei enää tarvitse. Ei se kymppitonnin kone kymppitonnia maksa, pari tonnia saa diskontata myydessä ellei käy tuuri kuten kuormaajalla varustetun neliveto traktorin omistajille viime vuosina(myynti hinta tänään on helposti enemmän kuin 5-10 vuotta sitten).
Lainarahalla saa ja mopolla pääsee vai miten se oli.
repijällä (mallia H ) on himottanu pikku ikäni, se on kumma tunne väliin tuntuu että se on pakko saada.Taloudellisessa mielessä ei mitään järkeä, mutta jotenkin vaan tuntuu että pitäisi päästä kokeileen sitä takarepijää routaiseen maahan ja miten se maa liikkuu levyn eessä.Emäntä on kyllä sanonut, että jos kasi tulee niin...Loppukevennyksenä,pohjoisessa kasinkuski oli kirjoittanu tuntilappuun kun loi rikkonut routaa piikillä, että rouvan repimistä jota konttorissa olivat kovin ihmetelleet ja soittaneet työmaalle että mitä hommaa se tuommoinen on.
Mulla oli samanlainen olo kuin ketjunaloittajalla.
Piti saada kaivuri. Sanoin vaimolle jotta tarttee. Vaimo sano jotta ei tartte. Perustelin jotta töitä on vaikka kuin koneelle omissakin hommissa. Ja vieraita hommiakin on.
Uhkas lähtee
Piti kattoa jotta bluffaako. Ostin koneen ja toin kotio. Vaimo oli pihalla ja oli hiljanen.
Peritin koneen alas lavetilta ja hyppäsin kopista alas . Vein sille pussillisen munkkeja ja sanoin jos oot lähdössä niin kehtaatko sitäennen laittaa kahvit tulemaan. Ja jos oot pakannu ni pura vaan laatikot takas kaappeihin.
Hyppäs perhana kaulaan, pussas hanakasti ja puras lopettaessaan huulesta.
Kolmenpäivän päästä laitoin talon ympärille salaojituksen ja nurmikot kukkapenkkeineen kuntoon.
Ojia olen kaivellut omillemaille , metsätietä tehny ainaskin 4 km ja jätevesijärjestelmiä asentanut( on luvat) ja monet mökin pohjat olen kaivanut.
Eli toitä on ollut hieman liikaakin viimeaikoina.
Meinaa mennä hermot kun varsinaisen työn ohessa käy kuokkimassa ja kaikilla on kiire.
Jospa vaimo olikin oikeassa, olisin vapaaajat kotona, istuttasi käsikädessä ja kerrottais ikuisesta rakkaudesta. Keitettäis välillä kahvit , lemmiskeltäis ja käytäs saunassa mökillä ja pulikoitais järvessä.
Ei perkules !
Raavasmies kaipaa kaivurin puikkoihin. Mikäpäs sen parempaa kuin pimeässä vaihtaa pumpulta tulevaa hydruliletkua, maata selällään hieman kosteassa maassa ja pelätä että maan omistaja huomaa että putkirikossa lirahti 100 l hydrauliöljyä maahan. Tosin sitä riittää vielä koneessakin kun sitä valuu kokoajan hihaan.
Mikäpä sen ihanampaa kun olet jossain lammenrannalla rantaa rakentamassa.
Mökkiläinen sinut tilatessaan kerto rannan olevan hieman pehmyt joten muta piitäis mättää pois.
Ajoit koneen rantaa ja totesit että mutaa on metrinsyvältä koska kaivuri on n metrin syvässä.
Paniikki alkaa puskee päälle ja kopin lattialle tulee vettä.
Kannat pölkkyjä etukauhan alle jotta painuminen loppuu.
Sama homma takapään alle. Viimeinkin olet saanut koneen pois sieltä rantahetteestä, alkaakin olla pimeää ja parempi niin. Nimittäin emännän rantaistutuksista on vaan muistojäljellä ja mutaset renkaanjäljet kulkee mökin ohi tiellepäin. Olet 4h onkinu konetta sieltä rannasta pois ja onnistuit kaivamaan tunnissa sen mitä pitikin. Eli laskutat mökkiläistä koko tunnilta.
Perkule että olet tyytyväinen kun riisut kurasia saappaita kotona rapunpieleen.
Tulee sellanen voittajan olo, selvisimpäs.
Menet saunaan ja juot pullonkaljaa ja mietit että huomenna pitää irrotella pohjapanssarit ja lohkoa kaikki savi ja muta irti siitä koneesta että sen erottaa multakasasta.
Perkules !
Elämä ilman kaivuria ei ole todellista elämää. Sepä on kuin joisit kännejä pilsusta.
Mutta jos sulla on kaivuri, suoraselkäisenä seisten voit ottaa pitkät huikat taskulämmintä koskenkorvaa.
Ja jos silmään tulee vesi se ei johdu viinasta vaan tuosta kaivurista johon olet niin kovin kiintynyt.
Olettehan kokeneet yhdessä uskomattomia seikkailuja pohjattomien lettosoiden rantamilla,
Kaivaneet yhdessä kilometreittäin ojia isäntien kivisiinpeltoihin. Olette merkanneet aareittain maata öljyisillä jäljillä letkurikon yhteydessä.
Siispä kehoitankin Sinua
Liity meihin rasvakouraisien raavaiden miesten seuraan.
Miesten jotka ovat ahmineet kilometreittäin makkaraa kaivurinkopissa ja huuhtoneet kurkkunsa haalealla kahvilla. Ja illantullen tuon miehen lämmin öjyltähaiskahtava koura kiertyy viileän olutpullon ympärille saunan lämmössä, ja ajattelet jälleen tuota rakasta konetta, kaivuria.
Osta kaivuri niin saat rauhan sielullesi.