Kirjoittelen tähän blogin tapaista juttua Phuketista joulukuussa 2009.
Saavuimme juuri Phuketiin Finnmatkojen kahden viikon lomalle. Alunperin loman piti olla Tema -matkojen etelä-Thaimaan kierros jossa siis eka viikko kierretään eri kohteita Phuketin ulkopuolella ja toinen lomaviikko Phuketissa hotellissa. Tälle matkalle ei kuitenkaan ollut osallistujia tänä ajankohtana tarpeeksi joten matka muuttu kahden viikon hotellilomaksi Phuketissa. Matkalla on kaksi jonkin verran palloa tallannutta keski-ikäistä kulkijaa joita kiinnostavat luontoasiat. Thaimaassa emme ole ennen käyneet kuin yhden välilaskun verran Bankokin lentokentällä matkalla Australiaan, ja silloinkaan emme poistuneet lentokenttärakennuksesta.
Asustelemme siis Phuketissa Karon Beach -rannan lähistöllä sijaitsevassa The Access Pool Resort & Spa -hotellissa. Hotelli vaikuttaa enemmän kuin siistiltä ja hyvin hoidetulta, hotellikuvauksen voi varmaan jokainen käydä lukemassa vaikkapa Finnmatkojen web -sivuilta. Mutta muutaman tunnin kokemuksen perusteella hotelli vaikuttaa hintansa väärtiltä. Pari gekkoa jo bongasimme hotellin sinällä lampun lähellä hyönteisjahdissa muta tämä ei liene lainkaan ennenkuulumatonta näillä leveyspiireillä, ja luultavammin josakin välillä noita sympaattisia vilistäjiä löytyy myös hotellihuoneen sisäpuollelta. Hotelliin kirjauduttaessa saimme kirjekuoressa pari ilmaiseen drinkkiin oikeutavaa lappusta sekä kaksi kahden hengen illallislappusta (eli kaksi illallista kahdelle hengelle ilmaiseksi). Nuo illalliset ovat määrättyinä päivinä, ensimmäinen jo huomenna 21.12.2009, jonka jälkeen näemme mikä on hotellin keittiön "taso".
Hotelliin asettauduttuamme lähdimme etsiskelemään hiukopalaa kun nälkä alkoi kurnia suonissa. Hotellin portilta vasemmalle ja noin 200-300 metrin kävelyn jälkeen tuli vastaan "Munchausen Restaurant". Tilasimme kana- ja possu-satayta. Annokseen sisältyi myös salaatti seisovasta pöydästä ja pääruoan jälkeen muutama ananas- ja vesimeloniviipale sekä joku yrtti-shot per nenä. Mainittakoon, että nuo annokset olivat taivaallisen hyviä maultaan! Hintaa kertyi kera kolmen kokispullon 340 bahtia, eli alle 10euroa, ja syöjiä oli kaksi. Halpaa sanoisi satunnainen matkailija!
Varoituksen sana maahan saapuville: heti lentokentällä matkalaukkuhihnojen ja tulliportin jälkeen oli rivissä jonkinlaiseen "uniformuun" (= siistit paikallisen tyylin sarit tms. ja nimilaput) pukeutuneita neitosia. Huom! nämä olivat siis ennen kuin matkanedustajan paikallisopas oli neuvomassa mistä päin hotellille kuljettavat bussit löytyvät. Tyttöset tekivät jonkinlaista "galluppia" ja kyselivät iän, hotellin ja nimiä sekä muutaman "asiaan kuuluvan" kysymyksen matkoista Thaimaaseen. Jostakin muistin hämärästi sitten siinä tenttaamisen ohessa lukeneeni näistä gallupintekijöistä, että ovat oikeastaan jotakin lomaosakemyyjien uhrien kerääjiä. Onneksi hotellin nimi tuli sitten jääneeksi hiukan hämärästi annetuksi tenttaajalle joten jäämme jännityksellä odottamaan alkaako hotellihuoneen puhelin soimaan ja lomaosakkeiden myyjien iloisen seireenilaulun kuulua. Mutta siis ei kannata alkaa mitään vastailemaan mitään näille gallupintekijöille.
Lämpöä on 32 astetta ja ainakaan vielä ei ole tullut pisaraakaan vettä taivaalta, tosin maassa ollaan oltu vasta kuusi tuntia :)
Saavuimme juuri Phuketiin Finnmatkojen kahden viikon lomalle. Alunperin loman piti olla Tema -matkojen etelä-Thaimaan kierros jossa siis eka viikko kierretään eri kohteita Phuketin ulkopuolella ja toinen lomaviikko Phuketissa hotellissa. Tälle matkalle ei kuitenkaan ollut osallistujia tänä ajankohtana tarpeeksi joten matka muuttu kahden viikon hotellilomaksi Phuketissa. Matkalla on kaksi jonkin verran palloa tallannutta keski-ikäistä kulkijaa joita kiinnostavat luontoasiat. Thaimaassa emme ole ennen käyneet kuin yhden välilaskun verran Bankokin lentokentällä matkalla Australiaan, ja silloinkaan emme poistuneet lentokenttärakennuksesta.
Asustelemme siis Phuketissa Karon Beach -rannan lähistöllä sijaitsevassa The Access Pool Resort & Spa -hotellissa. Hotelli vaikuttaa enemmän kuin siistiltä ja hyvin hoidetulta, hotellikuvauksen voi varmaan jokainen käydä lukemassa vaikkapa Finnmatkojen web -sivuilta. Mutta muutaman tunnin kokemuksen perusteella hotelli vaikuttaa hintansa väärtiltä. Pari gekkoa jo bongasimme hotellin sinällä lampun lähellä hyönteisjahdissa muta tämä ei liene lainkaan ennenkuulumatonta näillä leveyspiireillä, ja luultavammin josakin välillä noita sympaattisia vilistäjiä löytyy myös hotellihuoneen sisäpuollelta. Hotelliin kirjauduttaessa saimme kirjekuoressa pari ilmaiseen drinkkiin oikeutavaa lappusta sekä kaksi kahden hengen illallislappusta (eli kaksi illallista kahdelle hengelle ilmaiseksi). Nuo illalliset ovat määrättyinä päivinä, ensimmäinen jo huomenna 21.12.2009, jonka jälkeen näemme mikä on hotellin keittiön "taso".
Hotelliin asettauduttuamme lähdimme etsiskelemään hiukopalaa kun nälkä alkoi kurnia suonissa. Hotellin portilta vasemmalle ja noin 200-300 metrin kävelyn jälkeen tuli vastaan "Munchausen Restaurant". Tilasimme kana- ja possu-satayta. Annokseen sisältyi myös salaatti seisovasta pöydästä ja pääruoan jälkeen muutama ananas- ja vesimeloniviipale sekä joku yrtti-shot per nenä. Mainittakoon, että nuo annokset olivat taivaallisen hyviä maultaan! Hintaa kertyi kera kolmen kokispullon 340 bahtia, eli alle 10euroa, ja syöjiä oli kaksi. Halpaa sanoisi satunnainen matkailija!
Varoituksen sana maahan saapuville: heti lentokentällä matkalaukkuhihnojen ja tulliportin jälkeen oli rivissä jonkinlaiseen "uniformuun" (= siistit paikallisen tyylin sarit tms. ja nimilaput) pukeutuneita neitosia. Huom! nämä olivat siis ennen kuin matkanedustajan paikallisopas oli neuvomassa mistä päin hotellille kuljettavat bussit löytyvät. Tyttöset tekivät jonkinlaista "galluppia" ja kyselivät iän, hotellin ja nimiä sekä muutaman "asiaan kuuluvan" kysymyksen matkoista Thaimaaseen. Jostakin muistin hämärästi sitten siinä tenttaamisen ohessa lukeneeni näistä gallupintekijöistä, että ovat oikeastaan jotakin lomaosakemyyjien uhrien kerääjiä. Onneksi hotellin nimi tuli sitten jääneeksi hiukan hämärästi annetuksi tenttaajalle joten jäämme jännityksellä odottamaan alkaako hotellihuoneen puhelin soimaan ja lomaosakkeiden myyjien iloisen seireenilaulun kuulua. Mutta siis ei kannata alkaa mitään vastailemaan mitään näille gallupintekijöille.
Lämpöä on 32 astetta ja ainakaan vielä ei ole tullut pisaraakaan vettä taivaalta, tosin maassa ollaan oltu vasta kuusi tuntia :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Guten Dag!
Saakos tähän blogin tapaiseen juttuun heittää kommenttia väliin, toivottavasti?
Tästä mahtaakin tulla pitkä lukemisto kun jo kuuden tunnin jälkeen on näppäimistö noin kipinää iskenyt, huh!
Tuota Temamatkojen kiertomatkaa http://www.temamatkat.fi/matkakohde/thaimaa/etela-thaimaan-saaristo-ja-sademetsat katselin aikaisemmin ja se vaikutti oikein mielenkiintoiselta. Harmi ettei matka toteutunut, siitä vasta olisikin ollut mukavaa lukea blogin tapaista juttua, kyllä.
The Access Pool Resort & Spa – hotellista todellakin löytyy oiva kuvaus esim. Finnmatkojen sivuilta
http://www.finnmatkat.fi/lomakohde/thaimaa/phuket/karon-beach/the-access-pool-resort--spa
Näemmä allaspyyhkeitäkin voi lainata, ohoh? Hotellin omilta sivuilta voi vielä katsella lisää kuvia naam (=vesi) kielellä (=dzuu) ja vaikkapa tarkastella hierontojen hintoja.
http://www.accessresort.com/
Munchausen Restaurantin ateriasta sen verran kommenttia, että kaikki on suhteellista. Aivan joka päivä en ole seurannut miten Thaimaan bahtin kurssi on vaihdellut, en, mutta ei ole pitkää aikaa siitä, kun 10 eurolla sai jopa 500 bahtia ja viimeaikoina on kurssi kai huidellut jossain 48 luokassa. Jos nyt kuitenkin ajateltaisiin, että kurssi olisi 49, niin silloinhan 10 eurolla saisi 490 bahtia. Kun tuosta 490 bahtista vähentää aterianne hinnan 340 baht - jää 150 baht, eikös? Thaimaan työministeriön taulukon (2008) mukaan minimi päiväpalkka, mikä tulisi maksaa palkansaajalle, on (oli?) Payaon, Pichitin, Phraen ja Srisaketin alueilla tuo samainen 150 bahtia, juurikin. Nämä minimipalkat vaihtelevat alueiden mukaan, tietenkin. Bangkok on kalleinta aluetta – 203 baht - Phuketin seuratessa heti kakkosena 197 bahtillaan. Nämä numerot nyt vain esimerkkinä siitä, että kaikki on suhteellista, on.
Paroni von Münchhausenin seikkailuista on muuten tehty useampi elokuvakin. Lieneeköhän tämä uusin http://www.youtube.com/watch?v=vuqBKiKycbA ? Tuo trailerissa vilahtava Seafood ainakin näytti varsin herkulliselta, nam... eikun aroi... ei kun geschmackvoll !!
alkeetkin osaava osaa kirjoittaa "guten Tag" ja tietää että maukas on saksaksi "lecker", ei "geschmackvoll" (=hyvää makua, tyylitajua omaava).
Hotellihuoneen ilmastointi sanoi sopimuksensa ikävästi yllättäen irti viime yönä. Korjaantui kyllä nopeasti aamulla kun asiasta hotellin respassa siitä mainitsimme. Lämpötila päivällä matkalämpömittarin mukaan se reilu 30 astetta, vedestä ei tietoakaan (siis sateesta). Iltapäivällä taivas meni pilveen jolloin lämpötila tippui heti siedettävämmälle tasolle.
Käytiin parissakin ostoskeskuksessa etsiskelemässä kameraan sukelluskoteloa mutta ei-oo:ta myivät. Kyselin sukellusreissuja järjestävän puljun edustajalta noista ja hän valitteli ettei niitä tunnu oikein mistään tällä hetkellä löytyvän. No pitää vielä yrittää ennen jouluaaton sukellusreissua yrittää etsiskellä josko sittenkin omaan kameraan sopivaa koteloa löytyisi. Jos ei niin sitten ei oteta kuvia "akvaariomaisista" oloista kuten sukellusyrittäjän myyntimies oloja kuvasi.
Tuk-tuk:it toimivat mukavasti joskin ovat äänekkäitä. Taksikuskit ovat tarjoamassa palveluitaan hyvin kärkkäästi mutta tämä lienee normaalia. Hinnat kannattaa tosiaan neuvotella ennen reissua etukäteen joskin taitaa olla kartelli kuskeilla kun kaikkialla sanotaan (alkaen matkanjärjestäjän paikallisoppaasta) samoja vakiohintoja tiettyjen kohteiden välille (esim. 300 bht Karon - Big C -mall). Ilmastoidut taksit ovat hiukan kalliimpia.
Kadulla kävellessä aloimme ihmettelemään kuinka rihkama- yms. kauppiaat heti tunnistivat matkailijat suomalaisiksi. Kuului "terve terve", "mitä kuuluu", "kuinka menee", "laukkuja!", "t-paitoja" jne. huutoja heti kun nokkamme johonkin "basaariin" työnsimme. Paras taisi olla kun emme reagoineet huutoon mitenkään ja kävelimme ohi, jäljestä kuului epätoivoinen huuto "anttilan hinnat!". Eli taitaa täällä suomalaisia aika paljon käydä...
Hotellin tarjoama buffet-illallinen oli oikein mukava. Tarjolla oli alkuruokia useammanlaisia, samoin pääruokia ja jälkkäreitä. Ainoastaan juomat joutui maksamaan ja valitsemastamme paikallisesta (siis Thaimaalainen, en muista oliko Phuketista) valkoviinipullollisesta köyhdyimme 850 bht. Viini oli muuten oikein hyvää, oikeastaan yllätyimme sen laadusta. Hinta lienee yläkanttiin mutta eiköhän tuossakin ole, samoin kuin suomessa, avaus ja tarjoilumaksuja tms. mukana.
Mukavaa kun joku jaksaa kirjoitella kuulumisia paikanpäältä. vaihtelevaa luoettavaa noiden hotellikysymysten joukkoon.............. Itsekin suunnitellaan joulumatkaa ensi vuodelle.
alkeetkin osaava tietää että thaimaaksi kieli on "lin", en nyt kehtaa kirjoittaa mitä tuo "dzuu" tarkoittaa vaikka sekin suomeksi alkaa kirjaimella "k". tyylitajusi tuntuukin olevan hieman hukassa.
Miksi kirjoitat yleensä mitään,kun et oikeestaan osaa mitään.
Kommenttisi kertoo kaiken sinusta....
Guten Dag - on hollantia, ei saksaa.
Tuon videon http://www.youtube.com/watch?v=vuqBKiKycbA kohdassa 0:38 esiintyvää seafoodia kuvaa paljon paremmin sana "geschmackvoll" kuin "lecker".
Mistä paskahuussien alta näitä kiljuvia idiootteja, kuten besserwisser2, aina näihin sivistyneiden ihmisten keskusteluihin ryömii.
Tänään tutustuimme paikallisbussin käyttöön. Matkustaminen sellaisella on halpaa mutta hidasta. Ajelimme Patong:lta Phuket Town:in laitaman kauppakeskuksiin, maksoi 25 bht per nenä mutta aikaa kului varmaankin noin tunti. Toisaalta minneppä turistilla olisi kiire, ehtipä hyvin ihmettelemään tienvarren menoa. Patong on todellakin selvästi kansoisetumpi kuin Karon, lisäksi jos jonkinlaista yrittäjää siellä näytti olevan.
"Laulava" hiekka on hauskaa. Ääni johtunee varmaan jostakin kitka -jutusta, niin hienoa hiekka on. Aluksi ihmettelimme mikä tuo ääni oikein on kun hiekalla kävelimme mutta sitten muistin erään kaverin maininneen tuosta hiekasta lähtevästä äänestä.
Illallinen Karonin rannalla sijaitsevassa Mali -mereneläväravintolassa, tilasimme kala- ja äyriäisannokset. Täytyy todeta, että osaavat tehdä täällä päin maailmaa ruokaa, jälleen erinomaiset ja ihan tukevat annokset. Hinta oli molemmilla annoksilla alle 400 bnt.
Huomenna vuokrataan mopo, saas nähdä miten turistin käy. Pitänee pitää päässä kypärää, ainakin yksi risteys on sellainen, että siitä jos ajelee ilman kypärää (kuskilla oltava, matkustajalla ei tarvitse) niin sakot tulee takuuvarmasti (paikka on Chalong:in liikenneympyrä). Kuulemma aika tuore linjapäätös paikallispoliisilta.
21 joka ilta.......taitaa olla tylsä loma
keski-ikäiset ei roiku bangla roadilla aamuun asti..........jatka vaan blogia....kivaa lukemista omaa matkaa suunnitellessa.......
Kiva, kun joku jaksaa kirjoitella. Lisää vaan :)
ja jaksaa lähteä ajoissa reissuun ja kokee jotain uuttakin joka aamu ja päivä......toisin kuin jotkut huumeiden voimalla "bailaavat".
ps. vinkki; kontulassakin kun vetää nuppinsa oikein sekaisin, niin tuntuu kuin koh pangknön fool muun parteissa olis.
Joo jatkoa. Sinänsä ei minulle mitään uutta kun tuolla Phuketissa on tullut paljon pyörittyä, mutta joku voi saada uutta vinkkiäkin. Mukava näitä on silti lukea ja fiilistellä omaa matkaa odottaessa. Näitä pään aukojia tällä palstalla aina riittää.
Ai niin. Chalongin ympyrä tosiaan on yksi varmimpia paikkoja joutua pysäytetyksi. Viime reissulla näin siinä kaksi kertaa ratsian ja näyttivät pysäyttävän käytännössä kaikki skootterit...
Karonin rantakadulla Katan puoleisessa päässä on tien mantereen puoleisella reunalla useamman ravintolan rypäs ja sieltä saa ihan hyvää seafoodia jos sellainen sattuu maistumaan. Ja jos mopoilette enmmän niin käykää ihmeessä pyöräilemässä Nai harn beacillä. Nai harn ehkä Phuketin paras uimaranta ja tie sinne oikein mukava kauniine maisemineen. Reitti menee Karonin rantatietä ja jatkuu suorana Katan halki. Kun tie päättyy Katan etelä päässä niin kääntykää t-risteyksestä oikealle ja ajakaa noin 100-200m ja sitten ennen Kata noin risteystä lähtee tie JYRKÄSTI ylös vasemmalle. Sen tien varressa on hienoja näköalapaikkoja, joku baari ja ruokaakin taitaa saada. Tiet ovat mutkaisia ja osittain jyrkkiä, mutta liikennettä ei tuolla tiellä ole paljon ja rauhassa voi ajaa. Vastaan tulee myös elefantti ratsastus paikkoja joissa sitäkin voi kokeilla. Myöhemmin vastaan tulee Rawain ja Nai harnin risteykset ja seuraatte vaan kylttejä niin pääsette Nai harnille. Mukava paikka uida ja ruokaakin toki saa. Kanootilla voi käydä melomassa niemen toiselle puolelle jossa on todella pieni, mutta erittäin mukava ranta jossa yksi ravintola.
Nyt on mopoilua kokeiltu kaikesta varoittelusta huolimatta. Mopon vuokra oli päiväksi 300 bht, jostakin olisi sen saanut myös hiukan halvemmalla mutta tuo paikka oli hotellia lähin. Vuokrasopimukseen tuli 50000 bht:n korvausvelvollisuus jos mopo varastetaan, tuohan on nykykurssilla reilut 1000 eur joten ylihintaa kyllä yrittävät tuossa tilanteessa vetää aika reilusti. No onneksi ei varastettu joten ei ongelmaa. Pitänee kokeilla vielä toistamiseen vuokrausta ja kerralla useammaksi päiväksi jolloin hinta per päivä lienee alhaisempi.
Liikennekulttuuri on kyllä kaaoottinen. Pääsääntöisesti kyllä kulkijat pysyvät omalla puolellaan katua mutta poikkeuksiakin esiintyy, ajoittain runsaastikkin. No kieli keskellä suuta niin homma sujui muutamia mäkisiä paikkoja lukuun otamatta ilman ongelmia. Ja noissakin paikoissa ongelmia aiheutui kanssamatkustajasta, jarruttaa kuulemma olisi pitänyt entistä enemmän. Pullobensa maksoi 30-40 bht pullollinen, pullossa lienee noin 1 ltr menovettä.
Käytiin ihmettelemässä mm. akvaario (oli aika aneeminen), Rang Hill (ihan OK näköalat Phuket Town:iin) ja Big Buddha (aika aneeminen sekin mielestäni). Budhhalta oli hyvät näköalat Phuket Town:in suuntaan, Karonin puolelle puusto peitti näköalat aika tehokkaasti. Naapurikukkulalla näytti olevan golfaajien jumalalleen pystyttämä palleroinen...
Seuraavaksi alkaakin sitten loman mielenkiintoisin osio: ensiksi sukeltelemaan ja sitten muutamaksi päiväksi sademetsään.
KIITOS mielenkiintoisista plokaksista, tätähän täytyy alkaa seurata ihan päivittäin
Hieman vaikeaa sanoa oliko tuo 50 000 kuinka paljon yläkanttiin kun et kerro millaisesta moposta oli kyse. Usein nuo hinnat ovat sikäli yläkantissa, että kilometrejä on jo mittareihin kertynyt, mutta nämä eivät läheskään aina tuohon korvaushintaan kuitenkaan vaikuta.
Honda taitaa merkeistä olla suosituin, tästä linkistä voi tarkastella uusien Hondien hintoja (ja pikku vaivalla myös muiden merkkien hintoja):
http://www.motorcycle.in.th/staticpages/index.php/Honda_Motorcycle_Price_List
Vuoratessa kannattaa kyydissä olijallekin pyytää kypärä vaikka polisiit eivät kyydissä olijan kypärättömyydestä sakottaisikaan. Pitkät housut auttavat kaatuessa jonkin verran eikä mopoa pysäköidessä toisten viereen polta pohjettaan kuumissa pakoputkissa. Pienet vauriot, vaikkapa peilin rikkoutuminen, kannattaa mahdollisuuksien mukaan korjautta itse omatoimisesti ennen mopon palautusta.
Itseäni hieman epäilyttää tuollainen 50 000b raha jos pyörä varastetaan. Mielummin käytänkin hieman vanhempia pyöriä kuin ihka uusia, koska ko. tilanteessa maksettavaa tulisi huomattavasti vähemmän. Tämä epäilyttää myös siksi, että aika usein on turistille käynyt niin, että asiakas ilmoittaa vuokratessaan osoitteensa ja firman työntekijät käyvät yön pimeydessä hakemassa pyörän omilla avaimillaan ja kun länkkäri tulee seuraavana päivänä ilmoittamaan, että pyörä on varastettua niin firma haluaa pyörästä sen sovitun summan takaisin. Siksi vuokratessa kannattaakin ilmoittaa väärä osoite jos sitä vuokraaja kyselee. Vaikka joku hotelli täysin toiselta rannalta. No ei tämä kusetus kovin todennäköinen ole, mutta näitä kuitenkin tapahtuu tasaisin väliajoin. Toinen vaihtoehto on lyödä pyörä omalla kettingillä kiinni, mutta enpä ole jaksanut siihen ryhtyä.
Kiitokset blogin pitämisestä, näitä on kiva lueskella :)
Lisää tarinaa odotellaan.............
missä jatkoa?
Hyvää blogia, kirjoittele ihmeessä lisää!
Osa 1.
Loman "aktiivivaihe" on nyt takana.
Aluksi käytiin sukeltelemassa Raya Yai -saaren vesillä. Koska kysessä olivat matkalaisten ensimmäiset sukellukset pidemmän (noin 5 vuotta) tauon jälkeen, otimme hieman helpomman lähetymistavan ahdin valtakuntaan: scuba tune up. Eli käytännössä ekan sukelluksen alla käytiin hommeleita läpi ja sukelluksen alussa pakolliset maskintyhjennysharjoitukset jne. Toinen sukellus sitten jo vanhalla rutiinilla läpi. Näkyvyys oli hieman heikohko, vain noin 10 metriä. Divemasterin kertomuksen mukaan alueella on tuuleskellut aika kovasti viime aikoina joka lienee sekoittanut hieman vettä ja siten heikentänyt näkyvyyttä. No joka tapaiksessa tuo 10 metriäkin voittaa kevyesti sen leväpuurossa olevan vajaan metrin näkyvyyden joka on yleinen suomenlahdella nykyisin. Veden lämpötila oli 28 astetta, eipähän tullut kylmä vaikka vajaan tunnin sukelluksia pari tehtiin päivän aikana. Mitä näkyi? No värikkäitä kaloja, koralleja, nilviäisiä yms! Valitettavasti näkyi myös sukeltajien räpylöillään rikki potkimia korallien kärkiä, tähän kun divemasterit huomaisivat myös kiinnittää huomiota niin hyvä olis. Sen verran hyvä oli palvelu, että laitetaan tähän yrityksen nimikin: Raya Divers (www.rayadivers.com).
Sukellusretkeltä palattuamme kömmimme yöpuulle, koska tiesimme edessä olevan aikaisen nousun seuraavalle retkelle. Matkanjärjestäjän valikoimassa oleva viidakkoretki vaikutti ohjelmaltaan hieman "köykäiseltä" (mm. illalla jotakin paikallisia kansantanhuja) joten varasimme omatoimisesti kolmen päivän retkuilun Khao Sok:n kansallispuistoon paikalliselta järjestäjältä. Aikainen herätys aamulla ja johan noutaja saapui hotellille. Muutaman muun matkalaisen keruun jälkeen minibussin nokka suunnattiin Phuketin saaren pohjoispuolelle. Minibussin kuskiksi sattui varmaan joku ralli/formula -kuskin urasta haaveileva, sen verran reipasta menoa oli ja ohitukset tyyliin "kyllä muut väistää". Kaikista todennäköisyyksistä huolimatta päästiin perille ja pakollisen elefantiratsastuksen, maisemanihailun ja apinaluolalla käynnin (apinat vaan eivät olleet luolassa vaan vuorilla) päästiin satamaan Chiao Lan -tekojärven rannalla. Tämä sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Puhetista mantereen puolella. Pakkauduttuamme pitkähäntäveneisiin ja ajettuamme reilut puoli tuntia saavuimme järveen kaadettujen kelluvien puiden päälle rakennettuun "lomakeskukseen". Majoitus tapahtui täällä kirjaimellisesti bambumajoissa, koko reilut 2x2 metriä, yhdellä sivulla ovi ja iso ikkuna sekä kolmella muulla puupalikan avulla auki niin haluttaessa kammettava tuuletusluukku. Ei hyttysverkkoa, vessa ja kait suihkukin natisevan laiturikävelyn päässä (laituri todellakin natisi aina kun kuka tahansa mökin ohi sattui kävelemään), kova patja ja tyyny lakanoituna, jonkunlainen harso peitoksi. Rakennelma oli jo parhaat päivänsä nähnyt, jotkut laiturin lankuista olivat lahonneet ja särkyneet turistin elopainon alla, samoin jotkin kellukkeina käytettävistä puunrungoista vaikuttivat aika vettyneiltä. Näyttivät ne verkkaiseen tahtiin uusia lankkuja laituriin silloin tällöin naputtelevan eli ilmeisesti eivät kuitenkaan aio antaa lomakylän vajota tekojärven aaltoihin. Henkilökunta rentoa ja hyvin ystävällistä, kanootteja vapaasti käytettävissä ja järvessä sai uida niin paljon kuin sielu sieti, oman mökin kuistilta oli siis noin metri matkaa järveen eli periaatteessa olisi voinut vaikka sukeltaa suoraan mökistä. Pohja jossakin 20 metrin tietämillä joten vaaraa pohjaan törmäämiseen ei ollut sukellettasessa laiturilta. Vesi hiukan viileämpää kuin ilma, joka sekin oli noin 30 asteista. Majoitustiloja kahdessa "siivessä" yhteensä reilut 20 kpl ja siipien liittymäkohdassa ruokailu/keittiö/oleskelutila/satama. Kännykässä kenttää satunnaisesti (uudehko nokialainen ei kuitenkaan suostunut toimimaan) ja aggregaatista virtaa noin 18:00-24:00 välisenä aikana, aggregaatin pörinä melkein peittyi metsästä kuuluvien siritysten jne. alle. Tutustuttuamme mökkimme eläimistöön (ainakin kolme isoa hämähäkkiä runsaine seitteineen ja yksi gekko), lähdimme pimeyden jo saavuttua yösafarille pitkähäntäveneellä. Nähtii muutama lintu, joitakin lepakoita sekä joku kissaeläin.
Osa 2.
Gekon naputusta (ja muuta metsästä kuuluvaa kurnutusta/siritystä/räsähtelyä) yön kuunneltuamme, ponkaisimme ylös ja lähdimme ennen aamiaista auringon jo kuitenkin noustua jälleen venesafarille. Nähtiin lintuja ja kuultiin gibboneiden huutelua. Aamiaisen jälkeen ajelimme järven toiselle rannalle josta löytyi vajaan tunnin ylämäkeen kivien ja kaatuneiden puiden yli kapuamisen jälkeen iso luola (juu, hiki virtasi muitta viidakon lehvästö sentään peitti enimmän suoran auringonvalon). Luolassa ihmettelimme stalagniittejä/stalagtiittejä sekä muita veden kuljettamien mineraalien aikaansaannoksia. Syvemmälle luolaan mentäessä alkoikin sitten löytymään jo elämää! Eräässä luolan seinämän kolossa näytti olevan ainakin kaksi ja mahdollisesti enemmänkin vihertäviä käärmeitä. Ällistystä aiheutti havainto siitä, kuinka ne sinne olivat päässee kun luolan seinämä sillä kohdalla oli aika sileä. Sitten joku äkkäsi luokan hiekka (tai mitä sitten olikaan) pohjalla kämmenen kokoisen hämähäkin. Tälläinen muuten nostaa hassusti jalkojaan ylöspäin ja sätkii hetken kun siihen puhaltaa ;) Lisäksi tehtiin havainto, että ihmiset kansallisuudesta riippumatta pomppivat aika hassusti kun hämähäkin jalkaa koskettaa ja se säntää karkuu ennalta arvaamattomaan suuntaan. Ja juoksi muuten nopeasti, se hämähäkki siis (kyseessä on juoksemalla saaliinsa kiinni ottava hämähäkki). Luolan seiniltä löytyi sitten lisää hämähäkkejä ja niiden lisäksi skorpionihämähäkkejä sekä sirkkoja. Luolan lattia kuhisi myös sirkkoja, koko ajan jaloissa tuntui vipellystä, hiekan seasta löytyi myös joitakin matojen kaltaisia otuksia. Luolaa eteenpäin mentäessä alkoi hienoinen kihinä -ääni voimistua ja odotusten mukaisesti luolan periltä löytyi isohko lepakkoyhdyskunta. Olivat vaan pannahiset sen verran korkealla ettei päässyt tarkemmin tutkimaan lepakoiden laatua ja jaetut lamput olivat heikkotehoisia. Luolalta kävelimme sitten takaisin järven rantaan jonkinlaista luontopolkua pitkin (järvi sijaitsee luonnonpuiston sisällä ja järvelle lähdettäessä piti maksaa luonnonpuistomaksu), kaikki opastaulut olivat vain thaiksi joten arvoitukseksi jäi mitä niissä selitettiin. Polun varrella havaittiin joitakin lintuja sekä muutama gibboni, ovat aika veijareita liikkumaan oksistossa! Pienen paikanvaihdon jälkeen huuhdottiin hiet nahasta karstikallioinen ympäröimässä poukamassa loikkimalla veteen suoraan veneestä (varastorasvaa kerryttänyt turisti saatiin kyllä kammettua takaisinkin miehistön avustuksella). Lounas sujui aika epätavallisen taustamusiikin tahtiin buddhalaismunkkien pitäessä vieressä juuri siunaustilaisuutta rakennuksen vuosipäivän kunniaksi.
Järveltä menimme sitten retken toiseen yöpaikkaan kansallispuiston ulkopuolelle. Täällä pääsimme tutustumaan majoitustiloja asuinpaikkanaan pitävään rukoilijasirkkaan sekä pariin narun päässä olevaan gibboniin. Olivat kuulemma salametsästäjiltä orvoiksi jääneitä ja siten päätyneet turistien ihmeteltäväksi. Ihan hyväkuntoiselta vaikuttivat joskin hieman jäi säälittämään mokomien kohtalo. Tontilla oli kyllä myös yhden krokotiilin allas ja pari lintu/oravahäkkiä sekä liuta ruoka-aikaan tiiviisti kerjääviä kissoja. Tässä paikassa tehtiin pari safaria läheisellä joella, toinen valoisan aikaan ja toinen pimeällä, nähtiin lintuja, liskoja, sammakkoeläimiä ja käärme. Seuraavana aamuna kävimme mutaman kilometrin kävelylenkillä luonnonpuistossa ja täällä näimme taas liskoja, perhosia ja hämähäkkejä. Ne isot hämähäkit kuulemma ovat myrkyllisiä mutteivat kuitenkaan tappavan myrkyllisiä joten hiukan voi jomotusta tulla jos sellaista sattuu silittelemään. Luonnonpuistossa on kuulemma myös villejä elefantteja ja niiden jälkiä näimmekin. Retken puolessa välissä oli uimatauko joessa ja sen varrella oleskeli apinoita (siis muitakin kädellisiä kuin ihmisiä). Makeilla banaaneilla saatiin ne sitten houkuteltua (ei kyllä vaatinut juurikaan vaivaa) ihan ryhmän jalkoihin syömään, emme lieneet ensimmäisiä tarjomuksia tuovia.
Retki päättyi aikanaan ja kyllä täytyy sanoa, että oli hintansa väärtti. Eli jos suinkin sen dokaamisen malttaa jättää vähemmälle jossakin lomansa vaiheessa, eikä hieman alkeellisempi majoitus säikytä niin kannattaa tätä reissua harkita jos vähänkään kiinnostaa. Järjestäjänä oli Sutin Group (www.sutingroup.com, www.khaosoksafari.com).
Osa 3.
Safarilta palattuamme ja sukelluksesta taas innostuttuamme, kävimme parin sukelluksen verran Similanilla. Matka alkoi taas kerran aikaisin aamulla (ennen hotellin aamupalaa, saatiin mukaan kyllä boksit kun kysyimme niistä edellisenä iltana) ja vajaan kahden tunnin autossa istumisen jälkeen saavuimme Khao Lok:n satamaan jossa hyppäsimme pikaveneisiin. Reilun tunnin röykytyksen jälkeen saavuimme Similan -saarten kupeeseen jossa odottikin jo sukellustukialus. Parit sukelluset siis tehtiin ja nähtävää oli taas yltä kyllin, parhaimana ehkäpä kookas merikilpikonna. Samat matkustusrutiinit mutta toisinpäin ja oltiin takaisin hotellilla jossa odottikin jo toinen hotellin tarjoamista illallisista. Sukellukset järjesti taas sama yritys kuin nuo edelliset ja edelleenkään ei palvelusta ole huomautettavaa. Erityisenä plussana pienet "ryhmät" eli yhtä divemasteria kohden on vain muutama sukeltaja.
Nyt olis edessä pari päivää joille ei ole mitään suunniteltu. Ehkäpä vuokraamme taas mopon ja ajelemme Phuket -saaren pohjois/keskiosan vesiputouksia ihmettelmään tms. Tosin on kuiva kausi joten putoukset taitavat olla hiukan kuivia mutta voihan niitä silti käydä ihmettelemässä.
Lämpötila muuten ollut koko tämän viikon ajan melko vakiosti sen 30-32 asetetta. Vettä on ripotellut parina iltana sen verran, että voi sanoa vettä sataneen. Eli kelien puolesta ei valittamista, nahka on jo palanut monilta osin ja jos pääkaupunkiseudulla näette talvella/keväällä valkonaamion kulkevan polkunne poikki, olette ehkä bonganneet tämän kirjoittajan ;)
Mopoilemaan ja vesiputouksille jos aiotte – ja kun gibbonit mainittiin aiemmissa mainioissa kertomuksissanne – niin suunnatkaapa Bang Pää vesiputouksille. Näkyvät tämän kartan ruudussa B/2 Bang Pae nimellä.
http://www.thaiwaysmagazine.com/phuket_map/phuket_map_island.html
Paikan yhteydessä on hienoa työtä tekevä gibbonien kuntoutus keskus josta enemmin juttua alla olevissa linkeissä. Kunpa yhä useampi turisti jättäisi väliin matkamuistokuvat joissa voivat maksua vastaan poseeraata luonnosta pyydystettyjen gibbonien kanssa. Syyt toiveeseeni selviävät linkeistä.
http://www.gibbonproject.org/
http://www.phuket.com/magazine/gibbons.htm
Samalla kierroksella voitte käydä vaikkapa Wat Phra Thong:ssa, mutta sitä rintaan asti maahan hautautunutta patsasta ei sitten tarinoiden mukaan kannata yrittää vetää ylös.
Tänään vuokrattiin taas mopo, tällä kertaa kahdeksi päiväksi. Edellinen mopo oli ilm. aika vanha mutta tällä kertaa suoraan pakasta vedetty (mittarissa oli 59.5km). Varkausmaksuksi tulikin nyt 60000bht, täytyy toivoa ettei menopeli yön aikana häviä. On kyllä virkeämpi kuin edellinen ja menovettä näyttää kuluvan vähemmän.
Aamu alkoi sitten ajelulla Chalongiin jossa kävimme ostamassa sukelluskeskuksesta parit paidat kun eivät laivoilla niitä pitäneet myynnissä. Samalla suunnalla on myös ratsastuskeskus jossa toinen matkalainen kävi varaamassa parin tunnin ratsastukset seuraavalle päivälle.
Chalongista sitten lähdimme paahtamaan pohjoiseen kohteenamme Bang-Pae -vesiputoukset. Puistomaksun (200 bht per nenä) maksettuamme pääsimme parkkipaikalle jossa pyöri varmaan sata harmaaseen koulupukuun sonnustautunutta koulukasta. Raivasimme tiemme joukkion läpi ja lähdimme kapuamaan kevyeen ylämäkeen putoukselle vievää polkua. Kuiva kausi kun on niin putous oli aika liru, tuli sieltä vettä mutta enemmän veden aikaan varmaan huomattavasti parempi nähtävyys. Mukaan ei tullut uikkareita joten tyydyimme liottamaan varpaitamme vesiputouksen alla joessa ja bongailimme pohjalta akvaristeille tuttuja leväkatkoja ja jotain tunnistamattomia pikkukaloja.
Paluumatkalla kävimme gibbonikeskuksessa niiden harmaapukuisten koululaisten seassa. Jotakin ne näyttivät kirjaavan vihkoihinsa ja välillä ihmettelivät häkeissä olevia kädellisiä.
Vesiputoukselta suuntasimme matkan Phuketin saaren luoteisnurkassa sijaitsevalle Mai Khao -rannalle toiveenamme nähdä merikilpikonnien munintarantaa. Aikamme etsiskeltyämme löysimmekin tiemme rannalle mutta eipä siellä mitään kilppareita keskellä päivää näkynyt. Ranta sen sijaan oli aivan tyhjä muutamaa satunnaista kalastajaa lukuunottamatta. Lisäksi rannalla oli vain yksi hotellin näköinen rakennus ja toinen rakenteilla oleva. Rannan tuntumaan oli kuitenkin rakennettu tie ja jonkinlaisia muita rakennelmia eli varmaankin jossakin vaiheessa tämäkin ranta "kehitetään" turismin tarpeisiin. Kyselimme sitten hiukan lisätietoja noista kilppareista ja saimmekin selville, että niitä voisi mahdollisesti nähdä Nai Yang -rannalla, luultavammin öiseen aikaan. Pitänee siis loppulomasta vielä vuokrata mopo ja lähteä yöllä käymään tuollapäin. Mopon mittariin kertyi päivän aikana kaiken kaikkiaan noin 140 km eli aikas lailla tuli kierrettyä saarta. (Ja takalisto kuoliossa t: peräpenkkiläinen). Edellisestä mopoilusta viisastuneina uitimme itsemme aurinkorasvassa aamulla sen verran hyvin, ettei aurinko päässyt tekemään kepposiaan päivän aikana. Mopoillessahan ajoviima pitää lämmöt miellyttävän mukavina jolloin ei huomaa jos joku paikka alkaa kärventyä. Aina liikennevaloihin pysähdyttäessä muistuu mieleen paikan oikea lämpötila kun hiki alkaa virrata välittömästi vauhdin laannuttua.
Yhden asian täkäläiset osaavat paremmin liikenteessä kuin suomalaiset ja se on vilkun käyttö. Lisäksi useissa liikennevaloissa on hyödylliset näytöt jotka kertovat kuinka kauan kuluu vielä seuraaviin vihreisiin taikka punaisiin, miksei suomessa ole tälläisiä?
Huomenissa ajattelimme käväistä snorklailemassa joko Katalla taikka tuolla aiemmin mainitulla Nai Harn -rannalla jahka retkueen toinen osapuoli kotiutuu ratsastukseltaan ja jos on vielä snorklailukuntoinen. Toinen osapuoli käynee saaren eteläisimmässä kolkassa ratsastusreissun aikana mopolla, josko sieltä sais hyviä maisemakuvia (vai raahasinko jalustan ihan turhaan tänne asti).
Hyvä juttu, että tarina jatkuu. Täällä jo odoteltiinkin jatkoa..........
Ratsastusreissu oli ihan OK joskin ryhmässä oli aivan aloittelijoita ja enemmän ratsastaneita. Tämä johti sitten siihen, että koko ryhmä meni ei-ratsastaneiden tahtiin ja tällöin vauhti oli mallia "kävely". Parilla avoimemmalla rantahiekkapätkällä sai halulliset nelistää hetken vauhdikkaammin ja odotella sitten tovin kävelijöitä taas matkaan mukaan. Jokaisen ratsastajan mukana kulki jalan ratsastuskeskuksen edustaja, kaipa he olivat valmiina tarttumaan hevosta ohjaksista jos näyttää siltä, että meno yltyy vallan hurjaksi tai kyytiläinen alkaa lähestyä maankamaraa etuajassa. Retkueen toinen puolikas kävi Phuketin saaren eteläosissa mopoilemassa ratsastusretken aikana. Saaren eteläkärjessä olevalta näköalapaikalta oli ihan hyvät näköalat joskin siitä hiukan pohjoiseen olevalla pienemmällä näköalapaikalla olivat näköalat vieläkin paremmat.
Iltapäivällä nakkasimme snorklailuvälineet mopoon ja ajelimme Nai Harn -rannan eteläosaan kalastoa ihmettelemään. Koralleja ja värikkäitä kaloja löytyikin helposti ja niitä olikin mukava ihmetellä muun rantatoiminnan ohella. Mantisrapukin (taitaa viralisesti olla sirkkaäyriäinen) sattui näkökenttään ensimmäistä kertaa ihan elävänä.
Kylmästä suomesta kävi käsky, että pitäisi tuoda thaimaalaista silkkikangasta tuliaisiksi. No marssimme Karonilla erääseen räätäliliikkeeseen ja halutun kaltaista kangasta löytyikin hinnan ollessa 1500 bht reilun kahden metrin pätkälle. Kyseessä on käsin kudottu silkkikangas, koneellisesti kudottu olisi hiukan halvempaa.
Huomenna lähdetään matkanjärjestäjän Phang Nga -retkelle ihmettelemään James Bond -saarta. Matkalla pitäisi pysähtymän kumipuuviljelmällä, jollakin muslimikalastajakylällä (poikkeaakohan tämä jotenkin oleellisesti vaikkapa buddalaisten kalastajakylästä?) ja jotakin jumalkuvaa ihmettelemässä. Saas nähdä tuleeko aika pitkäksi vai onko tuolla ihan oikeasti mielenkiintoista katseltavaa.
Hotellilla valmistaudutaan kovaa kyytiä huomiseen vuodenvaihteeseen. Hotelli tarjoaa taas buffet -illallisen ja osa uima-altaista näytetään katetun kokonaan jotta saadaan lisää bailaustilaa. Noi hotellin buffetit ovat muuten olleet ihan hyvää tasoa, grillissä paistellaan jos jonkin näköistä elukkaa, wok -pannussa saa kokin pyöräyttämään annoksen odottaessa jne. Illan teema on merirosvot ja respassa kaupitellaan aktiivisesti teeman mukaista päällepantavaa. Paukuttelua täällä on kuulunut jo useampana yönä satunnaisesti, ei ilmeisesti ole mitään kieltoa kuten byrokraattisessa suomessa.
Säätiedostus: lämpötila varjossa reilut 30 astetta, muutama yksinäinen pilvenhattara seilaa taivaalla, vettä vain meressä, uima-altaassa, hanassa ja pullossa. Ihoa kärähtänyt aurinkorasvasta huolimatta joten alkaa vahvistumaan käsitys siitä, että jatkossa retkeilemme vain napa-alueilla.
Ei tuohon innokkaiden kauppiaiden tyrkytykseen tunnut ikinä tottuvan. Jotenkin se vaan tuntuu oudolta kun joku on koko ajan kyselemässä kuulumisia ja/tai kauppaamassa/tyrkyttämässä jotakin. Pitäis varmaan matkustella enemmän, jospa siihen sitten alkaisi tottumaan kun suomessa sitä ei harrasteta. No seuraava reissu on jo suunnitelmissa...
Perässä mennään kans pariskuntana ja saman kaltainen elämä kiinnostaa! Kiitos hyvistä kirjoituksista...
Thaimaan käynnistä on jo aikaa, mut pian pääsee taas.
Viidakko retki kiinnostaa kovasti. Pari kysymystä, jos vielä satut tätä lukemaan. Paljonko viidakko retkellä oli porukkaa? Oliko lapsia? Onko nämä esitteiden hinnat vielä tingittävissä?
Tuo Sutin Group:n järjestämä retki oli siitä hassu, että järjestäjän "tukikohdassa" vaihtui porukka sen mukaan minne päin oli menossa. Koska tuo matkanjärjestäjä tarjosi noita Khao Sok:n reissuja eri pituisena ja määränpäällä (1-3 pv, järvellä ja ilman), tuo "tukikohta" näytti toimivan vaihtopisteenä. Eli mennessä meitä oli pikkubussissa yhteensä 6 kpl ja tällä samalla porukalla käytiin järvellä. Järveltä palatessa kolme meistä jäi vielä yöksi "tukikohtaan" (eli otimme 3 pv:n matkan) ja kolme muuta (he olivat ottaneet 2 pv:n matkan) jatkoi takaisin Phukettiin. "Tukikohta" -päivämme aikana liityimme porukkaan johon tuli neljä uutta matkalaista kolmen edellisenä päivänä olleen tilalle.
Pois lähtiessä nakkasimme joitakin järvelle menijöitä satamaan ja sitten vasta jatkoimme Phukettiin.
Paikallisopas vaihtui kolme kertaa.
Kaikki meidän aikaan retkelle sattuneet olivat täysi-ikäisiä. Järven majoituspisteessä oli muitakin yöpyjiä ja heidän joukossaan oli alaikäisiä lapsia.
Retkihinta ei ollut tingattavissa.
Moi! Oltiin muuten samaan aikaan reissussa, mutta teitä ei varmaan paljon hotellilla näkynyt kun olitte noin paljon menossa. Oli mukava lukea kokemuksianne!