Mitä te suosittelisitte tekemään tässä tilanteessa?
Olen ihan hukassa: olen kuin lamaantunut zombie joka ei kykene mihinkään. Välttelen kaikkea; perhettäni, kavereitani, en halua lähteä ollenkaan ihmisten ilmoille, välttelen peseytymistä.... Puhun jatkuvasti ääntäni tarkoituksella muuttaen, siis jos jollekin on pakko näyttäytyä ja puhua... Itken ja oksentelen pahaa oloani ja haluan vain pois tästä kropasta mutta tiedän olevani liian nuori... Aivoissa jyskyttää etten jaksa enää päivääkään mutta kuitenkin yritän... päivän kerrallaan & päivä päivältä tämä kaikki valtaa mielen pahemmin..
Ennen pystyin puhumaan asiasta erään kanssa, mutta nykyään hänenkin kanssaan keskustellessa jokin klikkaa ja.... no, välttelen niitäkin tapaamisia.
Osaisiko joku antaa jotain ohjenuoraa? Miten tästä selvitään?
Olen ihan hukassa: olen kuin lamaantunut zombie joka ei kykene mihinkään. Välttelen kaikkea; perhettäni, kavereitani, en halua lähteä ollenkaan ihmisten ilmoille, välttelen peseytymistä.... Puhun jatkuvasti ääntäni tarkoituksella muuttaen, siis jos jollekin on pakko näyttäytyä ja puhua... Itken ja oksentelen pahaa oloani ja haluan vain pois tästä kropasta mutta tiedän olevani liian nuori... Aivoissa jyskyttää etten jaksa enää päivääkään mutta kuitenkin yritän... päivän kerrallaan & päivä päivältä tämä kaikki valtaa mielen pahemmin..
Ennen pystyin puhumaan asiasta erään kanssa, mutta nykyään hänenkin kanssaan keskustellessa jokin klikkaa ja.... no, välttelen niitäkin tapaamisia.
Osaisiko joku antaa jotain ohjenuoraa? Miten tästä selvitään?
Vastaukset 24
Vanhimmat
niin ehkäpä nuorisopsykiatria voisi auttaa odotusaikana. On vain etsittävä transsukupuolisuuteen myönteisesti suhtautuva psykiatri tai psykologi.
on tuo tila. Masentuneena ei jaksa, se on kuin mielen kuumetila. Lisäksi luottamus omiin kykyihin ja voimiin on mennyt.
Kehoitan hankkimaan ammattiapua masennukseen. Taustalla sinulla on minäkuvan ongelmia, joten seksologi tai psykologi olisivat varmasti hyvä valinta. Muista että prosessi on pitkä vaikka moni tuulettaa nopeilla läpimenoajoilla. Siksi kehoittaisinkin sinua antamaan itsellesi aikaa muuttua ja parantua. Se ei käy hetkessä mutta muutos tulee. Ja oma minäkuva laahaa perässä. Jossain vaiheessa et ole enää ruma ankanpoikanen vaan sorea joutsen. Et kuitenkaan usko sitä aivan heti.
Anna siis ajan hoitaa sinua. Yritä tehdä roolia mahdollisimman vähän. Älä muuta ääntäsi vaan ole luonnollinen, älä pue roolivaatteita vaan sään mukaan, ole oma itsesi, luonnollisesti.
Setan Transfoorumilta Transtukipisteen Malla Suhoselta. Jaksua sulle!
*
Tämä viesti on tarkoitettu ensisijaisesti kaikille alaikäisille, jotka tarvitsevat sukupuolen korjaushoitoja. Viestiä saa mielellään laittaa myös muille transkeskustelupalstoille.
Eli:
jos olet alaikäinen ja koet tarvitsevasi sukupuolen korjaushoitoja, hae lähete HUSin tai TAYSin transtukimuspoliklinikoille!
En lupaa, että pääset tutkimuksiin, sillä perinteisestihän sinne ei ole otettu alaikäisiä. On kuitenkin pieni mahdollisuus, että lähetteen saaminen vauhdittaa tutkimuksiin ja sitä kautta hoitoihin pääsemistäsi. Ja asia voi jouduttaa myös sitä, että tulevaisuudessa alaikäiset pääsisivät hoitoihin.
Tarkempaa tietoa saa TTPn Maarit Huuskalta, maarit.huuska (a) seta.fi, tai puhelimitse tiistaina (09) 681 258 40 klo 14-16.
on sellainen tila, jota transtutkimuksissa ei hoideta. Siellä ei ole resursseja hoitaa masennusta vaan he lähettävät sieltä edelleen kunnalliseen mielenterveystoimistoon. Lisäksi tutkimukset keskeytetään masennuksen hoidon ajaksi. Näin tehtiin ainakin minun ollessani prosessissa. Transtutkimukset ovat portinvartijatutkimukset, eivät kokonaisvaltaisesti asiakastaan hoitavia. Ovat siis tutkimusta eivätkä terapiaa.
On mielestäni kyseenalaista lähettää masentunut ihminen sotaan systeemiä vastaan ja vaatimaan masentuneena tutkimuksia. Sen sijaan Malla Suhonen voisi tarjota lakimiestä hoitamaan lähetettä sekä tappelemaan nuoren puolesta. Terapeutti on eri ihminen kuin tutkija. Terapeutti kykenee kokonaisvaltaisesti ottamaan osaa nuoren ihmisen ongelmaan sekä tarjoamaan apua. Suomessa terapeuttipalvelut ovat yksityisiä, Kela ei korvaa niitä mitenkään eivätkä ne ole osa hoitojärjestelmää.
Toki voi pyytää lähetteen transtutkimuksiin myös alaikäisenä. Transsukupuolisuus on tila, jonka diagnosointi ei kysy ikää. Sovellettava laki on laki potilaan asemasta ja oikeuksista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Pakko laittaa viestiä kun oma tilanne vastaa ihan prikulleen tota sun kirjottamaa. Oon saatanan yksinäinen, mulla ei oikein ole sosiaalista elämää, tai on, jonkinlainen teeskennelty sellainen. Lojun himassa ja ahdistaa ajatuskin jos pitää jonnekkin lähteä ja kohdata ihmisiä. Itsetuntoni on todella huono, en uskalla olla oma itseni, saatika puollustaa itseäni. Yritän olla "normaali", ja se tuntuu kiduttavalta ja voimia vievältä hommalta. Ja kuin myös, täälläkin vaikeaa huolehtia niinkin yksinkertaisita asioista kuin hygienia ja ravitsemus. Masentaa kaikki, ei tulevaisuutta. Olen ollut hoidettavana (masennus) niin sairaalassa, kuin avopuolellakin, mutta kukaan ei oikein tiedä miten tällaista poikkeavuutta tulisi hoitaa. Turhaan ovat esim. syytelleet vanhempiani saamastani kasvatuksesta jne. (koko perhe kuitenkin tietää, että mulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus, elämäni parasta aikaa). Ymmärrystä on ollut välillä vaikea saada. On hirvittävän surullista kuulla, että jossain joku toinenkin nuori on samassa tilanteessa. Jollain tapaa lohdullista kuitenkin, en ole ainut.
Antaisin vaikka heti jonkunlaista ohjenuoraa, jos vain tietäisin mitä tehdä, mutta kun en itsekään osaa itseäni auttaa... Mutta muutama puurokauhallinen toivoa ja uskoa tulevaisuuteen sinne suuntaan!
Olen suorastaan haalinut harrastuksia ja muuta tekemistä etten olisi yksin kotona pyörittelemässä omia ajatuksiani. Olin joskus tällainen yksinäinen ujo ihminen. Syynä oli aika pitkälle salassa pidettävä sukupuoliristiriita. Ystävyyksiä ei uskaltanut solmia, kun pelkäsi että ystävä huomaa mitä minulla on korvien välissä. Alkuun harrastuksiin mukaan lähteminen oli haparoivaa. Nyt koen että en pystyisi elämään täysipainoisesti ilman harrastuksiani. Harrastuksetkin ovat muuttuneet vuosien varrella ja nyt vasta ne ovat todellisen sukupuoleni mukaisia. Olen kokenut että nämä ovat auttaneet sosiaalisissa kuvioissakin. Ei siis kannata jäädä yksi kotiin murehtimaan, vaan lähteä ulos muiden pariin. Ei kuitenkaan baareissa istumaan, se voi johtaa vielä suurempaan eriytymiseen näennäisestä ystäväpiiristä huolimatta.
vuosia saman tilanteen kanssa, sillä kun tällä hetkellä yli 50v olevilla transsukupuolisilla ei edes ollut nuoruudessaan mitään hoitoja tarjolla. Turhaan siellä nuoret itkette, pitää vain jaksaa.
Maailma muuttuu, ihmisten odotukset muuttuu. Ei sitä voi jokaiselle masentuneelle sanoa, että pidä turpasi kiinni, ainakin sulla on ruokaa, kun sata vuotta sitten oli pula-aika eikä ollut ruokaa.
sellasta, että 70-luvulla hoitoihin pääsi sen kun vaan meni eikä mitään kyselty? Sitten leikeltiin homoja ja 80-luvulla hoitoja ei saanut kukaan.
Vasta 2000-luvulla kuulin että Turussa oli ollut lääkäri jolta sai hormonit. Mutta kun tuosta lääkäristä ei tiennyt hajuakaan silloin 70-luvulla, että olisi voinut edes haaveilla hoidoista. Olen kuullut lääkäriltäni että ensimmäisiä kokeellisia leikkauksia tehtiin Suomessakin silloin kun tajusin olevani tyttö, vaan kun en niistäkään kuullut ennen kuin vasta muutama vuosi sitten.
Tuntui todellakin epäreilulta kun on elänyt koko tämän hoitamattomuuden ja hoidon skaalan. Olisi ollut todella hienoa päästä elämään nuoruutensa oikeassa sukupuolessaan kuten nykynuoret. Sitä vaan katselee niitä nuoruusajan valokuviaan ja harmittelee kuinka paljon paremmat lähtökohdat hoidoille olisi ollut 18-vuotiaana. Koska aika moni vanhemmista TS:tä on perustanut perheen kun hoitoihin ei ollut mahdollisuuksia, siinä on tavallaan pallo jalassa kun perhe sitoo. Mutta mikä sitten tulkitaan epäreiluksi, jokaisella on omat vaihtoehtonsa.
Ollaan toki menty eteenpäin, mutta ei nykynuoret Suomessa ainakaan mitään hoitoja saa. Alle 18-vuotiaalle ei estroja/testoja määrätä ja vaikka tutkimuksiin pääsee, tai pääsee tuurilla, 18-vuotiaana, hormonit on silloin vielä kaukana. Ja nythän lähetekin on monissa sairaanhoitopiireissä kiven alla.
Ei sitä perhettä ole mikään pakko kenenkään ainakaan tässä maassa perustaa.
Lähete ei saa olla kiven alla! Lain mukaan se pitää olla automaattinen eikä terveyskeskuslääkäri saa kirjoittaa lähetettä muualle kuin Helsingin tai Tampereen transtutkimusyksikköön.
Sekin on jo valtava saavutus että pääsee 18 vuotiaana tutkimuksiin ja hoitoihin vajaa 19 vuotiaana, siihen verrattuna kun toiset pääsevät vasta 30-50 vuotiaina. Paras hoitotulos saataisiin sillä että hormonihoito voitaisiin aloittaa jo ennen oman hormonitoiminnan alkamista, mutta tällaista hoitoa saa hyvin harvoissa Euroopan valtioissa. Monenko TS:n vanhemmat suostuisivat että 12-14 vuotiaalle alettaisiin antamaan hormoneja. Yleensähän oma hormonitoiminta vain blokataan tuossa iässä ja varsinainen hormonihoito aloitetaan täysi-ikäisenä.
suostunut, mutta ei siitä sillon tiedetty eikä hormoneja olis saanut.
Lain mukaan pitäis saada lähete, mutta nyt viime aikoina monissa sh-piireissä on alettu panttaan lähetettä.
jossakin aiemmissa viesteissä potilasjärjestön ohjeet miten toimia jos sairaanhoitopiiri panttaa lähetettä eikä toimita sitä suoraan tutkimusryhmälle.
tulette kaipaamaan, jos normaali ihmisiä olette. Hyvin harva haluaa elää elämäänsä yksin ja suurin osa haluaa lapsia, on sitten transsukupuolinen tai ei, ihmisen sisään on rakennettu lisääntymisvietti. Jos puhutaan 18v tai 50v hoidot aloittaneista, niin on siinä melko suuri ero.
kaipaa perhettä. Toisekseen en pidä asiallisena, että sairautensa vuoksi steriloiduille ihmisille huomautellaan, että pitäisi olla normaali ja haluta perhe. Normaalia ei ole, että nainen haluaa työntää peniksensä naisen emättimeen eikä se, että mies haluaa käydä läpi raskauden. En tietenkään tuomitse tai arvostele näin perheen hankkineita, mutta kyse ei todellakaan ole mistään yksinkertaisesta asiasta. Oma lapseni olisi kärsinyt, jos olisin hankkinut sellaisen ennen prosessia. Ei ole edes takeita, että hän olisi hyväksynyt minua ja halunnut enää olla kanssani tekemisissä. Ja olen myös hetero, joten kumppanin huijaaminen ei olisi tuntunut mukavalta. Nyt prosessin jälkeen voisin ehkä perustaakin perheen, mutta en toistaiseksi ole tuntenut siihen tarvetta.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka on hankkineet lapset mahdollisimman nuorena ja sen jälkeen käyneet prosessin läpi melko nuorena. Sekin on siis mahdollista nykyään.
prosessin jälkeenkin. Useimmat avioliitot ja suhteet päättyy muutenkin siihen, kun toinen ilmoittaa olevansa eri sukupuolta kuin on kumppanilleen esittänyt. Ja lapsia voi hankkia prosessin jälkeenkin, poikkeuksena ehkä homo transmies.
Piti lukea tuo viesti useampaan kertaan ennen kuin pääsin kärryille mitä sillä tarkoitettiin, enkä vieläkään ole tuosta jälkimmäisestä lauseesta varma.
Miten toinen on esittänyt eri sukupuolta kumppanilleen? Siis transsukupuolinen nainen on todellakin nainen, vaikka joskus aiemmin onkin luokiteltu mieheksi. Itse hän on kokenut itsensä aina naiseksi ja prosessin läpi käytyään on sitä myös juridisesti ja fyysisesti. Eli tällainen ihminen ei voi olla toista sukupuolta. Mielestäsi siis transnainen on aina mies, taidatkin olla taneli.
Lasten hankinnassa pätee samat mahdollisuudet kuin muillakin. Prosessin läpikäynyt ei tietenkään itse voi synnyttää tai siittää lapsia, koska se on lailla kielletty. Sekin on kiertoteitse mahdollista ennen prosessia talteenotetuilla sukusoluilla joko puolisona olevan naisen kanssa tai "vuokrakohtua" käyttäen. Adoptio taas on mahdollinen enemmän tai vähemmän helposti.
Transnainen on todellakin aina ollut nainen. Mutta jos transnainen solmii avioliiton naisen kanssa, nainen kuvittelee menevänsä naimisiin miehen kanssa.
epänormaali nainen, sillä olen työntänyt penikseni naisen emättimeen. En tosin ole ennen kuullut, että sellainen olisi mahdollista, mutta aina oppii uusia asioita. Tämän peniksen työntämisen seurauksena minulla kuitenkin on kaksi ihanaa lasta, joiden kanssa elämisestä nautin. Moni sanoo prosessin jälkeen, että ei tunne tarvetta perheeseen ja lapsiin, mutta tämä on suurelta osin itsensä huijaamista, sillä sitten se ei ole enää mahdollista.
Ajattelin todellakin lauseita yhdessä ja ymmärsin että kyseessä olisi prosessin jälkeinen tilanne. Noinhan se taisi minullakin mennä. Kun vaimo huomasi menneensä naisen kanssa avioliittoon, siitä seurasi vuosia kestäneet ongelmat jotka päättyivät avioeroon.
on nainen, perheen perustaminen on helppoa prosessin jälkeenkin. Jos kumppanina on mies, ja itse nainen, adoptio on mahdollinen. En ymmärrä miksei perhettä voisi perustaa prosessin jälkeenkin. Enkä oikein tiedä tuosta itsensä huijaamisesta, koska jokainen kyllä tietää mihin lähtee ennen prosessia. Jotkut lykkäävät prosessia muutamalla vuodella, ja hankkivat ensin lapsen. Jotkut eivät voi ennen prosessia kuvitellakaan vanhemmuutta. Itse olisin saattanut halutakin lapsen, en ole siitä täysin varma, mutta varma olin siitä, etten olisi kestänyt ilman hoitoja.
Jokainenhan sen päätöksen joutuu tekemään. Ja se päätös ei ole helppo. Ei niitä naisia kasva puussa, jotka suostuu synnyttämään lapsen toiselle naiselle. Ja jos ei kerro olevansa trans, ja vaimo saa tietää myöhemmin, se saattaa ottaa lapset ja häipyä. Kovin helppoa ei myöskään ole olla raskaana oleva transmies. Että ei niitä lapsia sormia napsauttamalla hankita, jos on trans. Ja prosessin myllerryksessä ne pitäisi vielä pystyä kasvattamaan ja elättämäänkin. En ihmettele, että moni valitsee lapsettomuuden. Se on sitten sama huijaako itseään vai ei, koska itsehän sen asian kanssa jokainen joutuu elämään.