JOS ET HALUA SPOILAANTUA, ÄLÄ LUE KATKOVIIVAA EDEMMÄS!!!
Silmiini osui vajaa kuukausi sitten kirjastossa Parkkolan ja Revon yhteistyön tuloksena syntynyt kirja Ruttolinna. Lainasin kirjan ja ahmin sen lähes heti. Kirja oli vain yksinkertaisesti loistava: kerrankin saa lukea jotain erilaista. Yksinkertaisesti RAKASTUIN kaksikon persoonalliseen ja rohkeaan kirjoitustyyliin. Punakynä heiluisi, jos esimerkiksi itse menisin kirjoittamaan tavallisen toteamuslauseen perään kysymysmerkin äidinkielen aineeseeni, mutta Parkkolan ja Revon kohdalla tätä ongelmaa ei ole. Lauserakenteidein omituisuuksista saisin myös miinusta - toisin kuin kirjailijat pelkästään plussaa.
Kirjan henkilöt olivat upeita ja helposti samaistuttavia. Kaikilla on paheensa eivätkä kaikki tule toimeen toistensa kanssa, mutta tosi paikan tullen pidetään kuitenkin tiukasti yhtä.
Kirja kertoo siis seitsemästä suomalaisnuoresta, jotka houkutellaan kesätöihin ranskalaisessa pikkukaupungissa sijaitsevaan vanhaan linnaan. Ideana on, että nuoret kukin omasta osa-alueestaan huolehtien luovat yhdessä tuleville asiakkaille unohtumattoman painajaisen. (Painajaisen teema on rutto.) Kirja kerrotaan vuorotellen kunkin nuoren näkökulmasta lyhyissä, korkeintaan muutaman sivun pituisissa pätkissä. Yksi lempikirjoistani, lukekaa!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kiinnostavimmat hahmot ovat useimpien lukijoiden, kuten myös itsenikin, mielestä Mikael ja Kusti. Kaksi poikaa, jotka ovat hiekkalaatikko-ajoista lähtien olleet toistensa parhaita ystäviä. Mikael on homoseksuaali, mikä paljastuu Kustille kirjan edetessä. Ystävyys meinaa olla koetuksella, mutta... Uskallan sanoa sen verran, että loppu hyvin kaikki hyvin. Siis, heistä tulee maailmanhistorian suloisin pari joiden syvää rakkautta ei tuhoa mikään ja he rakastavat toisiaan ikuisesti aina maailman loppuun asti jne. *Sniif*
Jalostamossa (joka on itsenäinen jatko-osa edelliselle) homman nimi on se, että seitsemän ongelmanuorta (mm. Kusti ja Mikael, jotka lasketaan kirjassa yhdeksi) houkutellaan laivalle, jolla heidän pitäisi oppia kunnollisiksi kansallisiksi. Vaan kuinka ollakaan, projektin vetäjällä onkin pahat mielessään.
Pidin Jalostamosta jopa enemmän kuin Ruttolinnasta. Taattua P&R-tyyliä, joka ei jätä kylmäksi ketään. Ihanaa Mikael-Kustia, loistavia uusia hahmoja persoonineen ynnä muuta sellaista. Kirjan loppu on aivan kauhea - ja juuri se on yksi syy sille, miksi alunperin tulin kirjoittamaan tänne.
Mielessä pyörii niin paljon että meinaan räjähtää. Sain kirjan yhteen pötköön eilen ja sen jälkeen ajatukset on olleet vain Mikaelissa ja Kustissa... Miksi, MIKSI näin piti käydä?
Ketään kirjoja, tai edes toista niistä lukeneita? Kokemuksen jakajia? Niitä kaipailisin.
Onnitelen, jos sait luettua loppuun asti :)
Silmiini osui vajaa kuukausi sitten kirjastossa Parkkolan ja Revon yhteistyön tuloksena syntynyt kirja Ruttolinna. Lainasin kirjan ja ahmin sen lähes heti. Kirja oli vain yksinkertaisesti loistava: kerrankin saa lukea jotain erilaista. Yksinkertaisesti RAKASTUIN kaksikon persoonalliseen ja rohkeaan kirjoitustyyliin. Punakynä heiluisi, jos esimerkiksi itse menisin kirjoittamaan tavallisen toteamuslauseen perään kysymysmerkin äidinkielen aineeseeni, mutta Parkkolan ja Revon kohdalla tätä ongelmaa ei ole. Lauserakenteidein omituisuuksista saisin myös miinusta - toisin kuin kirjailijat pelkästään plussaa.
Kirjan henkilöt olivat upeita ja helposti samaistuttavia. Kaikilla on paheensa eivätkä kaikki tule toimeen toistensa kanssa, mutta tosi paikan tullen pidetään kuitenkin tiukasti yhtä.
Kirja kertoo siis seitsemästä suomalaisnuoresta, jotka houkutellaan kesätöihin ranskalaisessa pikkukaupungissa sijaitsevaan vanhaan linnaan. Ideana on, että nuoret kukin omasta osa-alueestaan huolehtien luovat yhdessä tuleville asiakkaille unohtumattoman painajaisen. (Painajaisen teema on rutto.) Kirja kerrotaan vuorotellen kunkin nuoren näkökulmasta lyhyissä, korkeintaan muutaman sivun pituisissa pätkissä. Yksi lempikirjoistani, lukekaa!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kiinnostavimmat hahmot ovat useimpien lukijoiden, kuten myös itsenikin, mielestä Mikael ja Kusti. Kaksi poikaa, jotka ovat hiekkalaatikko-ajoista lähtien olleet toistensa parhaita ystäviä. Mikael on homoseksuaali, mikä paljastuu Kustille kirjan edetessä. Ystävyys meinaa olla koetuksella, mutta... Uskallan sanoa sen verran, että loppu hyvin kaikki hyvin. Siis, heistä tulee maailmanhistorian suloisin pari joiden syvää rakkautta ei tuhoa mikään ja he rakastavat toisiaan ikuisesti aina maailman loppuun asti jne. *Sniif*
Jalostamossa (joka on itsenäinen jatko-osa edelliselle) homman nimi on se, että seitsemän ongelmanuorta (mm. Kusti ja Mikael, jotka lasketaan kirjassa yhdeksi) houkutellaan laivalle, jolla heidän pitäisi oppia kunnollisiksi kansallisiksi. Vaan kuinka ollakaan, projektin vetäjällä onkin pahat mielessään.
Pidin Jalostamosta jopa enemmän kuin Ruttolinnasta. Taattua P&R-tyyliä, joka ei jätä kylmäksi ketään. Ihanaa Mikael-Kustia, loistavia uusia hahmoja persoonineen ynnä muuta sellaista. Kirjan loppu on aivan kauhea - ja juuri se on yksi syy sille, miksi alunperin tulin kirjoittamaan tänne.
Mielessä pyörii niin paljon että meinaan räjähtää. Sain kirjan yhteen pötköön eilen ja sen jälkeen ajatukset on olleet vain Mikaelissa ja Kustissa... Miksi, MIKSI näin piti käydä?
Ketään kirjoja, tai edes toista niistä lukeneita? Kokemuksen jakajia? Niitä kaipailisin.
Onnitelen, jos sait luettua loppuun asti :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä vastaan turhaan, sillä itse en ole kirjaa lukenut vaan tyttäreni. Hän luki sen n.16-vuotiaana ja on vieläkin, pari vuotta myöhemmin, näiden molempien kirjailijoiden kova fanittaja. Hän vaan ei juuri näillä sivuilla kirjoittele, niin ajattelin itse pienen viestin sulla laittaa. Mielestäni on hienoa, että nuorilla on kunnollista ja älyllisesti haastavaa luettavaa ja että he niitä myös lulevat =) Hyviä kirjavalintoja sinulle jatkossakin!
"Älyllisesti haastavaa" - oikein hyvin sanottu :) Kyseisten kirjojen lukeminen ei nimittäin ole helpoimmasta päästä, joskus pitää pysähtyä hetkeksi miettimään että mitähän tässä kohtaa kirjailijat haluavat sanoa. Moni asia jää pitkin kirjaa auki ja epäselviksi mutta lopussa seisoo kuitenkin kiitos. Ja kun jonkin asian on oivaltanut, on aivan pakko selailla kirjaa taaksepäin ja lukea ne selvenneet kohdat uudestaan :)
Luin tässä joululomien aikana myös Ruttolinnan sekä Jalostamon, ja täytyy sanoa etten ikinä ole lukenut mitään vastaavaa. Molemmat kirjat olivat niin hyviä, että ahmin ne hetkessä. Tarinat olivat ihmeellisiä ja outoja, mutta silti niin todellisia ja aitoja ja ne todella vaikuttivat minuun. Kirjojen henkilöt olivat kaikki mielenkiintoisia ja, kuten muidenkin mielestä, Kustin ja Mikaelin suhde niin ihana ja koskettava. Olin itsekin Jalostamon lopussa surullinen Mikaelin kuolemasta, ja olen vieläkin.
Ihmettelen vain miten nämä kirjat ovatkin voineet tehdä näin suuren vaikutuksen minuun, jotenkin tuntui kuin olisin elänyt mukana tarinassa.
Onneksi kirjailijoilta on ilmestynyt vielä kaksi kirjaa, joissa seikkailee muutamat tutut henkilöt (en viitsi spoilata ketä). Niiden lukemista odotelessa.
Siis voi apua. Joululomalla käsiin osu Ruttolinna ja siinä menikin sitte yöunet ku en vaan pystynyt lopettamaan lukemista! Kirjoitustavassa jotain älyttömän hypnoottista ja loppukin oli maailman ihanin. Kusti ja Mikael varmaan söpöin pari ikinä. Tykkäsin kirjasta siis ihan hulluna ja haluan lukee sen vielä joskus uudestaan, jahka kykenen siihen..
Mutta pakkohan se Jalostamokin oli sitten lukea. Reilu viikko sitten sain sen lopetettua ja täytyy sanoa, etten oo ikinä mitään kirjaa lukiessani tai elokuvaa/TV-sarjaa kattoessani itkeny niin katkerasti kuin Jalostamon loppuessa. Jotain niin kauheeta, surullista ja epäreilua! Ihan hirveetä! Ihan ensimmäinen reaktio, kun pääsin siihen kohtaan missä Mikael kuoli, oli vaan kauhea raivo että en enää ikinä ikinä ikinä haluu lukee yhtä ainuttakaan kirjaa, mutta sitten mä aloin vaan vollottamaan ja olin surullinen enkä meinannu saada nukutuks (luin sitä sängyssä ennen nukkumaanmenoa). Loppukirjan sain just ja just vetisin silmin luettua, ja ihan älyttömän hyvää tekstiähän se vieläkin oli (ihana Mikael-enkeli) mutta ei siitä kauheesti pystyny enää nauttimaan ku suretti niin. =( Mikael oli siis ehdoton lempihahmoni ja Kusti tietenkin hyvänä kakkosena, mutta en tosissani osaa sanoa olisinko Kustin perään itkeny yhtä paljon kuin Mikaelin jos se oiski menny toisinpäin..
Nyt parhaillaan luen Parkkolan Rajat Express-sarjaa (jossa on myös ainakin Kusti), vol. 1:n sain luetuks pari päivää sitten ja nyt on menossa vol. kakkonen ja voi änkyrä jos en vielä tässäkään kirjassa selvitä kuka se toinen niistä siivoojista on (kun toinen on ihan selvästi Kusti). Niitä kirjojahan ois vielä tulossa vol. 3 joskus.
Hahaa mä ainakin arvasin melkee heti ekan osan aikana kuka se toinen siivooja on. Ja toisessa osassa se lopulta varmistukin :DD
Joo kyllä mäkin jo ykkösessä arvelin että se on se kuka se lopulta oli, mut se ei vaan yhtään ollu sen tyylinen, tai jotain. Vitsit ku piti taas vollottaa vol. 2:n lopussa, byäää. =[
(muistin muuten väärin, ei Rajat Expressistä ookaan ku ne kaks volia, höh)
Niin oli se aika erillainen tässä rajat expressissä, jotenkin järkevämpi ;D Ja mihin hävis kaikki enkelit??
Joo, niin surkeeta ;( en ees tykänny siit Mortista... Tuliskin viel jatkoo, ainakin ensimmäisen osan takakannessa lukee et trilogia, mut ei sit kolmatta varmaan sit tuu. Ei oo oikeen mitään mistä enää kertoa (en haluu ainakaan Mortti/Kustia :< )
Kai se K2 oli raitistunu tai jotain.. Ja niin, ku se tarina vähän niinku päätty siinä kakkosessa ni mitenhän se siitä muka sitte jatkus. Tietysti ois ihan mahtavaa jos tulis vielä kolmas Rajat Express mut toisaalta ei enää jaksais alkaa itkemään Mikaelin perään. =DD Oon sitä tehny jo ihan tarpeeks.