Mielenkiinnosta kysyn missä arvossa ihmisillä kissat ovat? Kuuluvatko ne perheeseen vai ovatko ne vain lemmikkejä? Onko ihmisten koti myös kissan koti vai onko kissoilla tiukat säännöt mitä tehdään ja mitä ei? Miten muut ihmiset suhtautuvat kissanpitoonne?
Minulla asustaa kolme kisulia täällä kanssani ja koti on vapaasti käytettävissä. Kylpyhuone on ainoa kielletty paikka silloin kun en ole kotona, koska vanhin kissani onnistuu liukastelemaan kylpyammeessa. Kotimme on kerrostalokaksio, jossa lisäksi kissojen suurehkolla kiipeilypuulla varustettu lasitettu parveke. Olohuoneesta varsin keskeiseltä paikalta löytyy niin ikään suuri kiipeilyteline, josta avautuu vapaa pääsy kirjahyllyn päälle. Kissoilta ei ole pääsy kielletty pöydille, sohville ym paikkoihin. Sohvan irtotyynyillä kissat remuavat kuin lapset ikään, matot ovat välillä puoliksi seinillä ja nojatuolit vaihtavat paikkaansa kissojen hyppiessä niitä pitkin lujaa vauhtia.
Joitain ihmisiä ällöttää, että kissat istuvat keittiön pöydällä ja komentavat näitä alas. Minä taas komennan ihmisiä olemaan komentelematta minun kissojani niiden kotona -tämä on kissojen valtakunta, jos se ei jollekin sovi, pysyköön poissa. Jos vieraita on tulossa ja keittiön pöytä on käytössä, luonnollisesti pesen sen ensin. Muutoinkin ihmiset tuppaavat komentamaan kissojani kotonani, ainoat kielletyt asiat jotka sallin komennettavan, koska itsekin niin teen, ovat sohvan ja mattojen kynsiminen.
Joitain ihmisiä kammoksuttaa se, että minulla on kaks kannellista kissanvessaa eteisessä. Näin ei kuulemma saa olla vaan ne tulisi olla wc tiloissa, ettei sisälle tulija näe ensimmäiseksi kissan vessoja. Ensinnäkin, wc:n ovi on kiinni kun olen pois aiemmin mainitusta syystä, toisekseen käytän kuivikkeena pellettiä, joka hajoaa kosteudessa. Eteisessä on matto, johon puruksi muuttunut pelletti tarttuu ja on tästä helppo imuroida pois.
Myöskin kissojen ruokavaliota ihmiset nauravat ja sättivät.. Lihaa, kalaa, kanaa yms. "sun kissas syö paremmin kuin sä ite" -kuuluu useasti.
Kun kerron alkavani siivota kissojen sotkemaa asuntoa, kissankarvaa, matot rullalla, ehkäpä karvapallo oksennus lattialla.. ..saan kuulla "onneks mulla ei ole tollasia typeriä elukoita kun ei niistä ole kuin haittaa".
Perheessämme on siis yhteensä 11 kissaa. Vanhemmillani 4, veljelläni 4, minulla 3. Mökille lähtiessämme kaikki kissamme ovat mukana matkalla -tämäkin kammoksuttaa ihmisiä, eläimet tulisi jättää hoitolaan?! Kissat lähtevät mielellään matkaan, nukkuvat lähes koko 8 tunnin ajomatkan. Tauoilla käyvät tarvittaessa astialla ja syövät kun mekin syömme. Jos hätä iskee kesken matkan, osaavat kissat ilmoittaa tästä ja pääsevät vessaan. Mökin lähestyessä alkaa innostunut nau'unta. Osa pääsee jaloittemaan vapaana pihalla pysyessään, osa katselee mökkimaisemaa ulko-aitauksestaan. Myös kotiinlähtö sujuu moitteetta ja kotiinpaluu on aina yhtä riemukasta.
Meitä pidetään aivan hölmöinä kun juttelemme kissoille, muuttaessani ensimmäisen poikaystäväni kanssa yhteen minulla oli kaksi kissaa. Vanhin nykyinen kissani sekä tämän edesmennyt sisko. Tämä mies kysyi että jos hän on allerginen, mitä teen kissojen kanssa. Sanoin että se katsotaan sitten - en voinut sanoa että mies lähtee, kissat jäävät. Aikanaan mies lähtikin toisen naisen matkaan, kissa on kanssani edelleen. Tämä mies irvaili minulle jutellessani kissoilleni etteivät ne minulle vastaa kuitenkaan, mitä minä niille selitän. Kyllä siinä miehen naama venähti kun toinen kissoista oli kateissa asunnossamme ja kysäisin normaalilla äänensävyllä "missä Milla on?" ja kissa tuli kurluttaen luokseni toisesta päästä asuntoamme. Iltaisin sanoin kissoille että nyt mennään nukkumaan niin nämä seurasivat ja menivät koreihinsa makuuhuoneemme pöydällä ja heräsivät aamulla kun minäkin nousin sängystä. Tämä mies ei enää koskaan sanonut "ei ne sua kuitenkaan ymmärrä eikä ne sulle vastaa".
Kissattomat ihmiset; Älkää luulko tuntevanne näiden "typerien elukoiden" maailmaa ennenkuin olette omistaneet sellaisen :)
Kaikille karvatassujen omistajille; Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa :)
Minulla asustaa kolme kisulia täällä kanssani ja koti on vapaasti käytettävissä. Kylpyhuone on ainoa kielletty paikka silloin kun en ole kotona, koska vanhin kissani onnistuu liukastelemaan kylpyammeessa. Kotimme on kerrostalokaksio, jossa lisäksi kissojen suurehkolla kiipeilypuulla varustettu lasitettu parveke. Olohuoneesta varsin keskeiseltä paikalta löytyy niin ikään suuri kiipeilyteline, josta avautuu vapaa pääsy kirjahyllyn päälle. Kissoilta ei ole pääsy kielletty pöydille, sohville ym paikkoihin. Sohvan irtotyynyillä kissat remuavat kuin lapset ikään, matot ovat välillä puoliksi seinillä ja nojatuolit vaihtavat paikkaansa kissojen hyppiessä niitä pitkin lujaa vauhtia.
Joitain ihmisiä ällöttää, että kissat istuvat keittiön pöydällä ja komentavat näitä alas. Minä taas komennan ihmisiä olemaan komentelematta minun kissojani niiden kotona -tämä on kissojen valtakunta, jos se ei jollekin sovi, pysyköön poissa. Jos vieraita on tulossa ja keittiön pöytä on käytössä, luonnollisesti pesen sen ensin. Muutoinkin ihmiset tuppaavat komentamaan kissojani kotonani, ainoat kielletyt asiat jotka sallin komennettavan, koska itsekin niin teen, ovat sohvan ja mattojen kynsiminen.
Joitain ihmisiä kammoksuttaa se, että minulla on kaks kannellista kissanvessaa eteisessä. Näin ei kuulemma saa olla vaan ne tulisi olla wc tiloissa, ettei sisälle tulija näe ensimmäiseksi kissan vessoja. Ensinnäkin, wc:n ovi on kiinni kun olen pois aiemmin mainitusta syystä, toisekseen käytän kuivikkeena pellettiä, joka hajoaa kosteudessa. Eteisessä on matto, johon puruksi muuttunut pelletti tarttuu ja on tästä helppo imuroida pois.
Myöskin kissojen ruokavaliota ihmiset nauravat ja sättivät.. Lihaa, kalaa, kanaa yms. "sun kissas syö paremmin kuin sä ite" -kuuluu useasti.
Kun kerron alkavani siivota kissojen sotkemaa asuntoa, kissankarvaa, matot rullalla, ehkäpä karvapallo oksennus lattialla.. ..saan kuulla "onneks mulla ei ole tollasia typeriä elukoita kun ei niistä ole kuin haittaa".
Perheessämme on siis yhteensä 11 kissaa. Vanhemmillani 4, veljelläni 4, minulla 3. Mökille lähtiessämme kaikki kissamme ovat mukana matkalla -tämäkin kammoksuttaa ihmisiä, eläimet tulisi jättää hoitolaan?! Kissat lähtevät mielellään matkaan, nukkuvat lähes koko 8 tunnin ajomatkan. Tauoilla käyvät tarvittaessa astialla ja syövät kun mekin syömme. Jos hätä iskee kesken matkan, osaavat kissat ilmoittaa tästä ja pääsevät vessaan. Mökin lähestyessä alkaa innostunut nau'unta. Osa pääsee jaloittemaan vapaana pihalla pysyessään, osa katselee mökkimaisemaa ulko-aitauksestaan. Myös kotiinlähtö sujuu moitteetta ja kotiinpaluu on aina yhtä riemukasta.
Meitä pidetään aivan hölmöinä kun juttelemme kissoille, muuttaessani ensimmäisen poikaystäväni kanssa yhteen minulla oli kaksi kissaa. Vanhin nykyinen kissani sekä tämän edesmennyt sisko. Tämä mies kysyi että jos hän on allerginen, mitä teen kissojen kanssa. Sanoin että se katsotaan sitten - en voinut sanoa että mies lähtee, kissat jäävät. Aikanaan mies lähtikin toisen naisen matkaan, kissa on kanssani edelleen. Tämä mies irvaili minulle jutellessani kissoilleni etteivät ne minulle vastaa kuitenkaan, mitä minä niille selitän. Kyllä siinä miehen naama venähti kun toinen kissoista oli kateissa asunnossamme ja kysäisin normaalilla äänensävyllä "missä Milla on?" ja kissa tuli kurluttaen luokseni toisesta päästä asuntoamme. Iltaisin sanoin kissoille että nyt mennään nukkumaan niin nämä seurasivat ja menivät koreihinsa makuuhuoneemme pöydällä ja heräsivät aamulla kun minäkin nousin sängystä. Tämä mies ei enää koskaan sanonut "ei ne sua kuitenkaan ymmärrä eikä ne sulle vastaa".
Kissattomat ihmiset; Älkää luulko tuntevanne näiden "typerien elukoiden" maailmaa ennenkuin olette omistaneet sellaisen :)
Kaikille karvatassujen omistajille; Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa :)
Vastaukset 87
Vanhimmat
...kissat ovat täysivaltaisia perheenjäseniä. Kyllähän sitä jotkut ihmettelee mutta saavat ihmetellä itsekseen. Onneksi olen löytänyt ystäviksi paljon kissaihmisiä kasvatuksen ja näyttelyiden kautta, jota ajattelevat samoin. Meillä ruokapöytä on kielletty paikka silloin kun siinä joku syö, ja marsujen häkin kolistelu myös. Muuten kaikki on sallittua, ja marsujakin kissat ovat oppineet ihailemaan etäältä. Yhtä aikaa eivät tietenkään ole vapaana.
Ongelmia uiden ihmisten kanssa ei sinänsä ole, koska en juuri välitä mitä muut elämästämme ajattelevat. Vain naapureiden kanssa on ongelmia, koska he eivät ymmärrä että kiimainen kissa huutaa. Ja kun kasvatusta harrastan, ei naarastani voi leikatakaan, pillereillä se kyllä välillä on ollut naapureiden helpotukseksi. Silti olen saanut kuulla rääkkääväni kissoja.
Koti on sisustettu täysin kissojen ehdoilla, eli kiipeilypuuta, pesiä ja raapimatolppia löytyy ympäriinsä. Ei kauhean siistiä sisustuksellisesti mutta kun kissat viihtyvät viihdyn minäkin.
Usein puhun kissoilleni, ja kyllä ne ymmärtävät ja vastaavat. Kutsun myös itseäni "mammaksi", ja kissani ovat joko vauvojani tai pikkuprinssejä ja -prinsessoja.
Kissat myös ymmärtävät hyvin mielialoja. Ovat iloisia kun olen iloinen ja tulevat lohduttamaan kun olen surullinen. Ja niistä on hirmuisesti iloa ja lohtua. Miestä en varmaan voi edes ottaa jos ei löydy sellaista joka kohtelisi hyvin kissojani.
eli tallilla tappamassa hiiriä ja rottia. Sisään niitä ei päästetä koska ovat tuholaisen torjujia ja siinä se. Kaikki tällainen kaupunkilaisten hömpänpömppä missä hyötyeläimiä aletaan paapoa kuin jotain lapsia on TODELLA sairasta. Kohta erottuu se mikä on eläimien ja ihmisten asema.
Herätkää jo naiset jotka asettavat aviomiehen ja kissan (tuholaistorjujan) samaan kastiin , tuo on TODELLA sairasta.
onneksi tuollaiset ihmiset ei lisäänny, koska et vain voi perustaa perhettä kattiesi kanssa.
Thansk and good bye.....
ei siihen lisääntymiseen onneksi tarvitse miestä vakituisesti kotiin ottaa;) Minä ainakin olen ylpeä saadessani opettaa lapsenikin rakastamaan luontokappaleita ja todella nauttimaan niiden seurasta. Ei siinä mitään pahaa ole että kissoja rakastaa, saatikka sairasta. Aika hassuja mielestäni kirjoitit! Ei millään pahalla, mutta tuskin noin itseriittoinen ja kylmä ihminen ainakaan kauheasti lisääntyy, tai ainakaan saa ONNELLISIA lapsia kuten minun lapseni ovat, niin kissat kuin ne oikeatkin.
Meilläkin kissat ovat aivan täysivaltaisia perheenjäseniä ja minun "lapsiani".
Saavat kulkea vapaasti aivan missä haluavat, myös siinä keittiön pöydällä ja vain sohvan raapiminen on kiellettyjen asioiden listalla. Meiltäkin löytyy jo kaksi kiipeilypuuta (toinen melkein kattoon asti) ja aikeissa on hankkia vielä ainakin yksi tuonne verkotetulle parvekkeelle kesäksi :) Myös leluja on lattiat pullollaan ja piilossakin taitaa olla ainakin miljoona (niitä ei ole koskaan löytynyt ;D)
Minäkin valmistan kissoilleni seitiä, suikaloin sydäntä ja ostelen lihaa (jota itse en edes syö) eikä siinä ole minustakaan mitään typerää, minusta rakas perheenjäsen ansaitsee aivan yhtä monipuolisen ruokavalion kuin minä ja avomiehenikin eikä sitä aleta rajoittaa sen takia että muut ihmiset ovat ehkä sitä mieltä että se on hullua :D
Meillä on kotona ollut aina kissoja ja siellä asustaa tällähetkelläkin yksi pikku maatiainen :)
Itselläni on kaksi ihanaa ragdoll-tyttöä sijoituksessa ja haaveissa on niille kaveriksi poikapentu.. Kenties jomman kumman kissan omasta pentueesta :) Jos hyvin käy niin molemmat saavat pennut tuossa keväällä ja sitten sitä vilinää riittää taas hetkeksi tässäkin huushollissa ;)
Meilläkin on muuten kissan vessat "eteisessä" oikeastaan vaatehuoneessa joka on eteisessä mutta josta on suora näköyhteys ulko-ovelle koska vaatehuoneen ovea pitää luonnollisesti pitää auki. Mielestäni tuo on paljon parempi paikka kuin kuin kylpyhuone sillä hiekkalaatikko haisee paljon pahemmalle sijaitessaan kosteassa vessassa kuin kuivassa paikassa kuten juurikin eteinen.
Meillä on kaikki aina ihmetelleet että miten meillä ei haise yhtään "kissalta" (siis kissanvessalta)..
En voisi koskaan kuvitella pitävääni kissaa vain sen "lemmikkiyden" takia.
Minusta on ihanaa höpötellä niille päivät pitkät, silitellä, paijailla, väsyttää ne leikeillä ja napata iltaisin kainaloon nukkumaan :) Kohtelen niitä samalla tavoin kuin kohtelisin omaa ihmislastakin :)
Toivottavasti kaikki kissat saavat rakastavan, hyvää huolta pitävän kodin eikä kenenkään tarvitse jäädä heitteille ihmisen itsekkyyden takia
Kissat (3), ovat perheenjäseniä. Sisustuksessa on otettu kissat huomioon, kiipeilypuu löytyy jokaisesta huoneesta, kerrostalokolmiossa asustellaan, lisäksi verkotettu parveke, jossa raapimapuu ja pari pölkkyä kissoja ajatellen. Saavat mielihyvin hyppiä pöydille ja hyllyille, ainoa kielletty paikka on akvaarion kansi, siinäkin tosin salaa loikoillaan;) Tottakai myös juttelen kissoilleni, ja olen huomannut että kissat todella ymmärtävät monen sanan merkityksen ja tietysti myös vaistoavat mielialan. Yhdessä leikitään, noudetaan ja piilotellaan, nukutaan, siivotaan, loikoillaan sohvalla ja kuunnellaan musiikkia:) kissojen kanssa, siis osallistuvat täällä kotona siinä kuin muutkin perheenjäsenet kaikkeen elämään.
samallalailla kuin ihmisistäkin. (jos ei vieläkin enemmän) SAIRASTA kun ihminen asettaa jonkin katin samaan asemaan kuin toisen ihmisen..... ei ymmärrä.
lopeta jo. mitä se sua haittaa jos joku lemmikeistään pitää? Ei sun tartte ymmärtää, eikä edes lukee tätä palstaa jos noin paljon häiritsee. Me ollaan onnellisia kissoinemme, eikä se ole mitenkään sairasta, tai sulta pois. Tuo sen sijaan ei ole ihan tervettä, tulla tänne haukkumaan toisia ihan turhaan tällaisista mielipide-eroista.
Meillä kissa on lemmikki, toki tavallaan myös perheenjäsen ja lapsikin, mutta kuitenkin lemmikki. Kissa ei meillä ole ihmisen arvoinen, esim. harkitsisin tarkkaan ottaisinko allergisen miehen. Saa olla aika äärimmäinen tilanne ennen kun kissa annettaisiin pois. Toisaalta jos kissa sairastuisi en suostuisi laittamaan lääkäriin monia satoja(/tuhansia) euroja vaan lopettaisin kissan mielummin, riippuen toki mikä kissaa vaivaisi.
Meillä kissalta on kielletty makuuhuoneet, pöydät ja hyllyt. Sohvilla saa riekkua ja kiipeilytelinekin on. Sylissä nukutaan ja yhdessä leikitään. Juttelen myös kissalle ja joskus tämä juttelee takaisin. Tällä hetkellä kissa ruokitaan kissanruualla, mutta jos joskus rikastun vaihdan varmasti raakaan lihaan.
Tiedän olevani hieman vanhoillinen, mutta mielestäni kissalla on kuitenkin oikein makoisat oltavat meillä ja sitä rakastetaan kovasti. :)
Vaikka katti itse kuvitteleekin olevansa pomo niin joskus on näytettävä paikka.
Sille on suljetut ovet sellainen haaste että ei anna periksi ennenkuin on päässyt katsomaan miksi ei päässyt oven taakse.
Asumme maalla, kissa on paljon ulkona, ei sopeutuisi pelkästään sisäkissaksi.
Pääsee luukusta kulkemaan vapaasti.
Saa sellaista ruokaa mitä haluaa syödä, on äärimmäisen nirso, esim, Sein on oltava määrättyä merkkiä, tietysti kalleinta.
Raksut on myös kalleimpia, nyt varmaan yksi kirjoittaja älähtää kun en osta raksuja eläinkaupasta.
Hiiriä syö aina kun saa kiinni, lähettyviltä on tainneet kuolla sukupuuttoon katin ansiosta.
Madotus on tehtävä usein kun syö hiiriä, ei ota tabletteja joten eläinlääkäri antaa matokuurin piikittämällä.
Suhteeni kissaan on asiallinen, kunnioitamme toisiamme, en esim. ota kissaa syliin äkkiarvaamatta jos ei ole pakko, se ei pidä siitä, hyppää syliin kun haluaa.
En koskaan laittaisi kissaa ihmisen edelle, jotain tolkkua on sentään oltava.
Tiedän että kattimme on onnellinen luontokappale, saa toteuttaa kissanluontoaan ja hellyyttä saa tarvitessaan.
Kotona ollaan koko ajan kun olen omaishoitaja. Hoidettavalle kissa on tärkeä, kissa nukkuu usein hänen kanssaan.
Kissani on täysivaltainen perheenjäsen. Rakastan ja kunnioitan kissaani. Voin sanoa ihan kenelle tahansa ääneen sen, että rakastan kissaani enemmän kuin montaa muuta ihmistä. Meilläkin on sisustettu kissalle suotuisalla tavalla, ja sama linja jatkuu jahka muutamme isompaan asuntoon. Kissa elää sisäkissana ja ulkoilee valjaissa. En päästäisi ulkoilemaan vapaasti, vaikka asuttaisiin miten korvessa. Ruokin kissaani laadukkailla eläinkaupan ruuilla (joskus myös markettimärkäruokaa) sekä lihoilla enkä näe siinä mitään pahaa. Jokainen käyttäkööt rahansa mihin parhaaksi näkee ja tämä on se minun parhaaksi kokemani tapa.
Kyllä meillä kissat on ikäänkuin lapsien korvikkeita, niitä kun ei vielä ole siunaantunut. Kuitenkin muistamme, että ne on myös eläimiä, ei ihmisiä. Tietyt tiukat säännöt on, kuten ettei keittiön pöydällä olla. Mikään ei ole ikävämpää kuin järjetön määrä kissan hiekkaa paikassa jossa me syömme, tai likaisia tassun jälkiä, tai kakkaa, tai mikä yleisintä pitkiä karvoja hirvittävä määrä. On myös paikkoja jonne ei mennä ja yksinkertaisesti, tiettyjä asioita mitä ei tehdä ja hyvin on tähän asti pärjätty. Kissat ruokitaan erittäin hyvin ja ne ovat tyytyväisiä. Ne nukkuvat vieressä ja saavat hellyyttä niin paljon kuin vain tahtovat. Kyllä ravataan illat pitkin kämppää heitä viihdyttämässä ja viedään kesäisin valjaissa ulos ja mökille. Kuitenkin mielessä on aina se, että tämä on eläin, ei ihminen. Vaikka hellittelen vauva nimellä ja kohtelenkin välillä kuin vauvoja, niin kissat ovat kuitenkin minulle lemmikkejä joita rakastan valtavasti.
Jos meille tulee ihminen kylään joka ei voi sietää kissoja ym. teen parhaani, että kissani pysyvät pois tieltä ja ihmisen olisi hyvä olla. On itsekästä ajatella, että minä ensin kissoineni ja muut sitten, mitäpä tuli tänne. Kissani saavat huomioni kuitenkin kaikkina muina aikoina ja kyseisiä henkilöitä käy korkeintaan pari kertaa vuodessa, ehkä kissat pärjäävät hetken ilman huomiota.
Kuitenkin tiedän, että elämäni ilman noita olisi hyvin tyhjää ja ikävää, vaikka aina välillä kun jostain löytyy kakkaa tai kukka on tiputettu tai vessapaperi on silpouttu lattialle ym.., kiroan syvään heittäväni molemmat pihalle :) En ikinä sitä tekisi.
Jos aidosti kunnioittaisit ja rakastaisit kissaasi, et pitäisi sitä sisäkissana. Valitettavasti asia on niin.
Itse asiassa, monet sisäkissat elävät turvallisemmin kuin ne jotka myös ulkona saavat vapaana liikkua aina kun haluavat. Ulkona voi kettu, huuhkaja(kyllä, huuhkajat voivat kissoja napsia), koirat, autot, ihmiset yms koitua kohtaloksi. Tosin sekin riippuu tietty pitkälti siitä että missä asuu. Jos ei ole naapureita tahi autoteitä lähellä, niin silloin on tietenkin turvallisempaa. Omat kissani saivat ennen liikkua vapaasti ulkona(leikkautin ne tottakai ettei tule vahinkopentuja), vuosien varrella viidestä kissasta on enää jäljellä yksi. Kaksi jäi auton alle, yksi myrkytettiin, yhden löysin ammuttuna =(.
"Jos aidosti kunnioittaisit ja rakastaisit kissaasi, et pitäisi sitä sisäkissana. Valitettavasti asia on niin."
Minä sisäkissan omistajana rakastan kissaani niin paljon, etten anna sen kulkea yksinään ulkona. Eläinrääkkääjät, liikenne, muut eläimet, muut kissat ja reviiritappelut voivat olla kissoille kohtalokkaita. Lisäksi ulkokissa on altis saamaan myös monenlaisia tarttuvia tauteja. Näiltä minä haluan välttyä. Kunnioitan myös kanssaihmisiäni sen verran, ettei heidän tarvitse katsella kissaani kotiensa pihoilla. Kaikki eivät eläimistä pidä eikä kaikkien tarvitsekaan pitää.
On sääli, etteivät kaikki ymmärrä sisäkissan elämän olevan turvallisempaa. Vaikka miten hyvin perustelet saa aina vastauksesksi näitä töksäytyksiä "et rakasta kissaasi/olet eläinrääkkääjä" ilman perusteluita. Mutta no, eiköhän näitä ulkokissat vs. sisäkissat tappeluita ole ihan tarpeeksi täällä Suomi24:ssakin ilman, että tästäkin tehdään sellainen.
En anna kissojeni hyppiä keittiönpöydälle. (hygieniasyyt). Teen ruokaa samaisella pöydällä ja kissojen tassut eivät ole saippualla pesty kun tulevat vessastaan.
En myöskään ole sallinut kissojeni hyppiä olohuoneen pöydälle koska sen tehdessään tiputtavat tavaraa esim. kaukosäätimet lattialle. Tosin yöllä menevät salaa olohuoneen pöydälle, koska se ei ole niin kielletty kuin keittiönpöytä, johon on asetettu tietty raja jota voi käyttää mennessä ikkunalaudalta toiselle.
Kissani ovat kuin pikkulapsia minulle ja pahana päivänä tovereita jotka lohduttavat.
Eiköhän "kaikki" ymmärrä sisäkissan elämän olevan vaarojen osalta vähäisempää. Pointti onkin siinä, että sen katsotaan olevan niin paljon tylsempää, että riski kannattaa ottaa. Sisäkissojen omistajat taas valitettavan usein eivät näytä ymmärtävän, että vapaasti ulkoilevia kissoja asuu erilaisissa paikoissa. Toisissa on enemmän vaaroja ja toisissa vähemmän. Vaikka ulkoilussa onkin riskinsä, mielestäni se riski kannattaa ottaa ihan kissan elämänlaadun parantamiseksi. Tämä tosin kissojemme kohdalla tapahtuu maalla, jossa kanssaihmisillä on myös vapaasti ulkoilevia kissoja, Mielenkiintoista sekin, että sisäkissojen omistajat usein automaattisesti kuvittelevat naapureiden inhoavan vapaasti ulkoilevia kissoja.
Minä rakastan kissojani niin paljon, ettei tulisi mieleenkään pitää niitä sisäkissoina.
Ehkä kommenttini oli turhan kärjistetty, koska tuo väite mikä heitettiin ilmoille oli suoraansanoen naurettava. Ymmärrän kyllä, että kovin vanhaa kissaa, joka on tottunut aiemmin ulkoilemaan vapaasti, on haastavaa, ehkä turhaakin koittaa opettaa sisäkissaksi.
Jos sisäkissojen omistajat tekevät yleistyksiä ulkokissojen oloista, tekevät sitä myös ulkokissojen omistajat. Ei kaikkien sisäkissojen elämä tylsää ole. Paljon on kiinni omistajasta ja omistajan viitseliäisyydestä luoda kissoilleen aktiviteettia sisätiloissa.
On hyvä että rakastat kissojasi. Minä rakastan omaani niin paljon, ettei tulisi mieleenkään pitää sitä ulkokissana.
Eli nakkaampa kaupungin keskustassa kissan pihalle, samapa tuo jos se jää auton alle tai joku rääkkää sitä, se riski nyt on vain otettava, jotta kissani olisi onnellisempi. Tokihan se rääkätyksi joutunut kissa on onnellinen, eikö.
Ei vaan luovut itsekkyydestäsi ja etsit kissalle paremman kodin maalta.
Huoh. Joillekin ulkokissojen omistajillekin tekisi varmasti ihan hyvää luopua jästipäisyydestä, jolla tätä ulkokissojen pitoa perustellaan. Ajat muuttuu. Onneksi. Maalla oleva kotiko on automaattisesti parempi kuin kaupungissa oleva? Kaikkea sitä kuulee.
Kissojen hyvinvoinnilla ja paremmalla elämänlaadulla vapaata ulkoilua puolustetaan. Kukaan ei ole väittänyt maalla olevan kodin olevan automaattisesti paremman. Tyypillistä sisäkissojen omistajan vääristelyä. Kun ei argumentit riitä, aloitetaan asiattomuudet.
Ne asiattomuudet alkoivat sinun puoleltasi jo hyvä aika sitten. Kirjoitit: "Ei vaan luovut itsekkyydestäsi ja etsit kissalle paremman kodin maalta" eräälle toiselle kirjoittajalle. Eikö tuo melko vahvasti todista, että olet sitä mieltä, että maalla kissalla on aina ja automaattisesti parempi koti kuin kaupungissa? Melkoisen kärjistettyä ja asiatonta tekstiä.
Kaltaistesi ihmisille on turha yrittää mitään järkevää sanoakaan. No jokainen tyylillään. Kissoillesi kaikkea hyvää!
Minähän kehotin etsimään paremman kodin maalta. Jos olisin väittänyt automaattisesti maalla olevan kodin olevan paremman, en olisi kehottanut aktiiviseen etsintään.
Maalla sopivassa paikassa nyt kuitenkin on yksi tärkeä asia oleellisesti paremmin. Siellä kissalla on hyvä mahdollisuus nauttia vapaudesta. Se on seikka, johon jokaisella kissalla tulisi ainakin olla mahdollisuus. Kyse ei ole asiattomuudesta tai kärjistyksestä, pelkästään faktasta.
Et ole mitään järkevää edes yrittänyt sanoa, joten päätelmäsi on väärä.
Ihme tappeluketju tehty tästäkin!! Ihankuin olisi selvää että maalla tai kaupungissa asuvat kissat olisivat onnellisempia kuin toiset. Omat kissani ovat täysin sopeutuneet siihen mihin minäkin. Talvella ollaan tyytyväisinä sisätiloissa kerrostalossa, kesällä 3 viikkoa vapaana tai vähemmän vapaana mökillä.
Täällä kotona ei yksikään kissa tahdo ulos, eikä ne kauan viihdy mökilläkään ulkona. Iloisia ovat kun pääsevät kotiin loman jälkeen. Kissa kasvaa siihen mihin se kasvatetaan, kerrostalokissa ei kaipa vapauteen - maalaiskissaa ei sovi enää teljetä sisälle. Sama kuin ihmisissä, eivät ne maatilalla kasvaneet onnellisia kaupungin oloissa ole, ja kaupunkilaiset kaipaavat maalla cityelämän 'mukavuuksia'.
"Maalla sopivassa paikassa nyt kuitenkin on yksi tärkeä asia oleellisesti paremmin. Siellä kissalla on hyvä mahdollisuus nauttia vapaudesta. Se on seikka, johon jokaisella kissalla tulisi ainakin olla mahdollisuus. Kyse ei ole asiattomuudesta tai kärjistyksestä, pelkästään faktasta."
Minä olen koko pienen ikäni (22 vuotta) asunut maalla taajaman ulkopuolella.
Nykyisin olen kahden onnellisen sisäkissan omistaja HYVÄSTÄ SYYSTÄ.
Olen saanut todella läheltä kokea sen miten ulkokissan omistaja asettaa kissansa vaaraan.
Vanhemmillani on aina ollut kissoja ja ne on päästetty ulos aina kun ovat halunneet. Siksi heillä onkin ollut kissoja, kissoja ja taas kissoja. Kaikki kun ovat menehtyneet tuon ulkokissana olemisen seurauksena niin on pitänyt ottaa uutta tilalle. Yksi jäänyt auton alle, muutaman tappanut ihminen joka ei kissoja siedä ja loput vain kadonneet, emme koskaan saa tietää mihin.
Tässä mielestäni helkkarin hyvä syy siihen miksi omat kissani pysyvät sisällä silloin kun heillä ei ole valjaita päällä. Eivätkä nuo ole kovin innoissansa ulkoilmassa viihtyneetkään ainakaan näin talvella, nyrpistävät parvekkeelle nokkaa kun avaan oven ;)
Jokainen saa tottakai tehdä omat päätöksensä mutta en ymmärrä ihmisiä jotka pitävät itseään parempina siksi että heittävät kissansa pihalle vapaaksi (se on heitteillejättö eläinsuojelulainkin mukaan) ja sitten haukkuvat sisäkissojen omistajat kylmiksi ihmisiksi keskustelupalstoilla kun huomaavat miten väärin itse tekevät kissojansa kohtaan.
Kuten moni on jo tässä sanonutkin, sisäkissan elämän ei tarvitse olla tylsää, tarvitaan vain omistajan viitseliäisyyttä.
T. Tyttö ja kaksi vieressä onnellisesti kehräävää karvakasaa
Miksi kuvittelet ihmisten heittävän kissoja ulos? Onko sinulla tapana heitellä "onnellisia" kissojasi?
Aivan sama missä palstalla on, aina on riita pystyssä miten joku toinen on parempi kuin toinen, tässä tapauksessa ulkokissojen omistajat parempia kuin sisäkissojen.. :D
Minunkin lapsuudessani, josta ei ole kuin alle parikymmentä vuotta, oli ulkokissoja. Yhä edelleen kaipaan viittä kollikissaamme, joista yksi tuli myrkytettynä kotiin kuolemaan ja loput neljä katosivat teille tietämättömille, lieneekö sama kohtalo kuin kotona kuolleella.. Eniten kaipaan 10 vuotiaaksi ehtinyttä silloin vanhinta kisuamme, joka löytyi lähes hengettömänä jostakin syystä naapurin postilaatikon luota. Kissoja tuli ja meni, vanha kuoli niin uutta tilalle. Asiaa ei tuolloin edes ajatellut vaan vanhan kissan katoaminen oli lähinnä "jee, saadaan uusi pentu", nyt aikuisena kun asiaa on miettinyt.. Montakohan yhteistä ihanaa vuotta olisi ollut noiden kollienkin kanssa vielä jäljellä jos olisivat olleet sisällä ja ulkoilleet valjaissa, jokainen toinen toistaan ihanampia tapauksia.
Vanhempieni kissat ovat mökillä vapaana, vaikkakin muuten sisäkissoja nykyään. Suru on suuri kun muistaa aamun jolloin ohikulkenut autoilija roikotti muovikassia mukanaan kävellessään pihatietämme meitä kohti, kassissa oli heidän autonsa alle jäänyt erittäin ihana tyttökissamme, jolta jäi kaksi 6 päivän ikäistä pentua. Kissa sai juosta vapaana, eli 2 vuotiaaksi. Oliko se sen arvoista? EI todellakaan.
Minun omani, nykyään 8 vuotias tyttökissa elelee onnellista elämää sellaisena kuin se nyt on. Vaikka asuimme omakotitalossa vanhempieni luona kunnes kissa oli 4 vuotias, ei se kerrostalossa ole kaivannut edes valjasulkoilua vaikka tätä saikin joka päivä ok-talossa toteuttaa. Se vain mukautui citykissan elämään.. En pidä itseäni hirviönä katsellessani onnellista sisäkissaa, joka ulkoilee vain 3 viikkoa vuodesta mökillä kesällä, silloinkin valvotusti.
Nimimerkki "???" ei näköjään ymmärrä kielikuvista mitään? Tai sitten on vaan taas näitä raivostuttavia trolleja joiden on pakko provosoida joka ikisestä asiasta..
Ei, en heittele kissojani :D Toista kyllä lennätän tuolilla ympäri kämppää, se kun on sen lempileikki :)
Itse asiassa tuo "kissan nakkaaminen pihalle" on erittäin yleinen sisäkissojen omistajien käyttämä trollaustapa. Ymmärrät sen näköjään itsekin kun niin kärkkäästi pyrit syyttämään muita siitä mitä itse harrastat.
No, väännetäänkö rautalangasta?
Tarkoitin lauseellani: "...pitävät itseään parempina siksi että heittävät kissansa pihalle vapaaksi..." ,niitä ihmisiä jotka päästävät kissansa pihalle ilman valvontaa. En osannut ajatella että joku ei ymmärrä mitä tuolla tarkoitan. Anteeksi siitä :D
En ymmärrä missä minä "trollaan"? Juuri viime viikolla eräs työkaverinikin sanoi heittäneensä kissansa niska-perse-otteella pihalle kun ei ollut jaksanut enää katsoa sen riehumista sisällä. Tätä siis tehdään ihan kirjaimellisestikin. Saati sitten ne ihmiset joita oikeasti tuossa tarkoitin (ulkokissojen omistajat siis) tiedän, heitä on PALJON. Ja siinäpä ovat, minua ei haittaa, omatpa ovat kissansa, enkä minä pysty asialle mitään. Toivon kuitenkin syvästi että heidän omaatuntoaan edes vähän vihlaisee jos kissansa kuolee tai loukkaantuu pihalla ollessaan vain siksi että heidän mielestään kissan kuuluu olla siellä.
ulkokissojen omistajien käyttämä "kissan kahlitseminen sisälle" parempi? Lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset..
Minusta on ainakin mukava "väitellä" sellaisten ihmisten kanssa joiden mielipiteet ovat täysin vastakkaisia omiini verrattuna.
Haluan kuulla perusteluja ja yrittää ymmärtää niitä joiden kanssa omat mielipiteeni eivät kohtaa.
Harmittavan usein tällä keskustelupalstalla se vastakkainen puoli vain tyytyy raivoamaan, hyökäämään tai toteamaan että "KUN SE NYT VAAN ON NÄIN!" tai "NÄIN SE ON OLLU AIKOJEN ALUSTA ASTI, NIIN NÄIN SE ON JATKOSSAKIN!"..
Koetan itse vastailla aina mahd. asiallisesti. Kiinnostavaa on sitten nähdä miten vastapuoli reagoi ;)
totta tuokin.. Kumpa ihmiset vain kykenisivät vaihtamaan mielipiteitä ilman silmitöntä riidanhaastamista ja toisen lyttäämään pyrkimistä. Joku elää onnellisena tietäen, että hänen kissansa on vapaa ja saalistaa luonnossa ja ottaa tietoisesti riskin, että jokin päivä se kissa voi kitua ojanpielessä auton töytäisemänä. Jos ajatusmaailma on se, että parempi vapaa ja lyhyt elämä kuin sisäkissan pitkä elämä niin se on hänen tapansa. Toiset taas eivät tahdo löytää lemmikkiään kuolleena tai kituvana, vaan pitää tämän turvassa.
Kumpikaan tapa ei ole eläinrääkkäystä, vaan ihmisen kissalleen valitsema elämäntapa. Kummassakaan kissa ei kärsi. Minä olen kokenut molemmat 'elämäntavat' enkä pääse näystä liian nuorena kuolleista kissoista ja pidän mieluummin kissani sisällä, ja ulkoilutan valjaissa / valvotusti jos ne sitä kaipaavat. En ymmärrä ihmisten ajattelutapaa vapaasta, vaarallisesta ja lyhyestä elämästä, vaikkakin kissa on onnellinen kun saa metsästää. Enkä oleta, että tällaisen ulkokissan omistaja ymmärtää suoraan minun periaatteeni pitää kissa turvassa ja mahdollisimman pitkään elämässä. Kummallakin osapuolella on harvinaisen idioottimaista alkaa toista halveksumaan valitsemastaan tiestä.
Pääosin niitä raivoajia löytyy sisäkissojen kannattajien puolelta. Siitä ryhmästä löytyy suurin osa niistä, joille erilainen tapa pitää kissoja tuntuu olevan vaikea hyväksyä.
Niin no, minä esim olen niin sanottu sisäkissojen kannattaja ja voin tunnustaa etten voi ymmärtää sitä että rakas kissa päästetään vaarojen armoille mutta hyväksyn kyllä täysin jos joku niin tekee, sillä ymmärränhän minä että vaikka kuinka yrittäisin niin en saa näiden ihmisten päitä kääntymään..
Itse taas olen nähnyt raivoavaa porukkaa ainoastaan ulkokissojen omistajien puolelta. Minua itseänikin kohtaan on hyökätty useat kerrat esim. tällä ilmeisesti kovin yleisellä lauseella: "riistät kissoiltasi onnellisen elämän kun et päästä niitä vapaaksi" "kissasi ei voi ikinä olla onnellinen jos se on sisällä" ym.. Ja viestit täynnä huutomerkkejä ja capslokkia. Eikä edes ajatella että koetettaisiin ymmärtää sitä vastapuolta tai edes selittää mikä siitä kissasta tekee niin paljon onnellisemman siellä pihalla että se riski kannattaa ottaa..
Kovin valikoivasti olet sitten viestejä lukenut. Tiedät todennäköisesti itsekin asian oikean laidan, mutta naamioit "tietämättömyytesi" tuohon näennäiseen asiallisuuteen.
Jaaha, paljastit itsesi aikaisemmaksi "???"-nimimerkiksi, ajattelinkin että oletko se sinä.. Miksi et vastannut minulle enää? Menikö pupu pöksyyn :)
Eikö ole hyvä että joku meistä edes yrittää olla asiallinen eikä ole niinkuin kaikki ne kehumasi muut sisäkissakannattajaraivoajat?
Viestissäsi ei ollut oikein mitään tolkkua. Tiedänkö vai enkö tiedä? Et varmaan enää itsekään tiedä?
Kannettu vesi ei kaivossa näköjään pysy.
Kovasti lennokkaan mielikuvituksen näytät omistavan. Se yhdistettynä vähäiseen ymmärrykseen saattaa tehdä elämän vaikeaksi.
Itse asiassa juuri kaltaisesi tekoasillliset ovat surullisin anti näille keskusteluille.
Säälittävän kyynisesti suhtaudut viestiini jos en kerta osunut oikeaan..
En oikein jaksa uskoa ettet olisi sama ihminen.. Kirjoitustyylisi ja suhtautumisesi asioihin sekä tyylisi piilovittuilla on juuri sama kuin tällä "???":llä. Ehkä kaikki ulkokissojen "puolustajat" ovat vain niin samanlaisia että heitä erehtyy luulemaan samaksi henkilöksi keskustellessaankin :)
Ja minun asiallisuuteni ei karissut mihinkään.. Olen pysynyt täysin rauhallisena koko ajan vaikka sinä provosoit jatkuvasti :)
Jospa vielä kokoaisit asiallisuutesi rippeet ja yrittäisit perustella, miten kuvitelmiisi olisi pitänyt suhtautua, ettet olisi kokenut sitä säälittävän kyyniseksi.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi nimimerkkiin, niin hänkin näkyy nähneen sinun tekoasiallisuutesi läpi. Provosoit ja trollaat minkä ehdit ja naamioit sen kömpelösti asiallisuuden kaapuun.
Ehkä olen sitten niin typerä etten itse huomaa trollaavani. Olen tässä ihmetellyt kokoajan että miksi minua syytetään provoilijaksi ja trollaajaksi jos haluaisin hieman perusteluja ja haluan yrittää ymmärtää miksi kissa on jonkun mielestä parempi päästää kulkemaan vapaana kuin pitää se sisällä turvassa.
Tämä koko keskustelu näyttää nykyään käsittelevän enemmän minun ns. tekoasiallisuuttani (yritän vain olla ystävällinen) kuin alkuperäistä aihetta.
Luulisin että jos jotakuta kohtaan esittää perättömän väitteen niin tämä ei hermostuisi siitä juurikin siksi ettei asia häntä mitenkään koske. Olin väärässä :/
Tässäkin viestiketjussa on selitetty tuo asia, jonka väität haluavassi ymmärtää. Miksi et ole siihen kommentoinut?
Viimeinen lauseesi osoittaa taas tyypillistä tarvettasi trollaamiseen ja provoamiseen.
Miten ihmeessä trollaan jos totean että näemmä olin sitten väärässä?
En osaa ymmärtää. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä yhtä vaikean ihmisen kanssa joka päivä :D
Minä en ole saanut yhtään järkevää ja hyvin perusteltua vastausta siihen miksi kissan on parempi kulkea vapaana kuin olla sisällä. Ja tässä on vastassa nyt ne sisäkissat joiden omistajat tosiaan järjestävät sitä virikettä ja käyttävät pihalla valvotusti, ei ne jotka saavat vähän käpliä jotakin leluhiirtä nurkassa ja kiipeillä pienessä kiipeilytelineessä päivät pitkät.
Kaikki ovat perustelleet tähän asti kantansa sillä että kissan elämä nyt vaan on parempaa vapaana. Ja tämä perustuu (tietääkseni) vain ja ainoastaan siihen että kissat on totuttu aikoinaan pitämään vapaana (silloin kun ne olivat lähinnä hyötyeläimiä). Alunperinkin vastasin tähän ulkokissa vs. sisäkissa kamppailuun vain siksi että joku tuossa aikaisemmin väitti että maalla kissan on turvallista olla pihalla, kerroin oman esimerkkini siitä miten äitini ja isäni ovat pienessä maalaiskunnassa taajaman ulkopuolella menettäneet mielettömän määrän kissoja. Ja siinä kerroin samaan henkäisyyn myös että tämä on juurikin se syy miksi omat kissani pysyvät sisällä silloin kun he eivät ole turvallisesti valjaissa.
Yritin tällä vain tehdä selväksi ettei maallakaan välttämättä ole turvassa vaaroilta.
Jospa jättäisit tuollaisen inttäjän täysin omaan arvoonsa. Sinun kanssasi muistaakseni keskustelin myös ketjussa joka otsikoitiin jokseenkin "mitä häiriöitä alle 12 vko luovutusikä aiheuttaa" tms.. Ainakin tämä kirjoittaja sanoi samaa, että pyrkii ymmärtämään toisenkin näkökannan.
Tämä on hyvä taito tällä palstalla ja tuo aiempi keskustelu pysyi näin asialinjalla, tuollasten ihmisten kanssa se ei onnistu, joka nyt on vastassasi :) Vaatii näyttöä ja perusteluja, oma perustelu "koska se vain on onnellisempi niin", sanottakoon nyt sitten sisäkissojen omistajat näin että "kissa vain on onnellisempi näin" ja tällä on kuitattu samalla tavalla inttämiset "miksi" "perustele".
Pidän tyylistäsi, pidä se :) Vaikken kaikessa samaa mieltä olekaan, minun ei ole tarvis hyökätä päällesi "parempana ihmisenä ja kissanomistajana", koska kanssasi pystyy keskustelemaan myös asian toiseltapuolelta.
Minä en ole mainitsemiasi perusteluja esittänyt. Kerroin vain sen tosiasian, että suurin osa asiattomuuksista tulee sisäkissan kannattajien joukosta. Juuri heidän on vaikea hyväksyä itsestään poikkeavaa tapaa pitää kissoja.
En ole missään vaiheessa väittänyt että sinä olisit esittänyt kyseisiä perusteluja vaan selvitin vain miksi koskaan ylipäätään otin osaa näin typerään taisteluun. Ihan selvästi sanoin että "joku" tuolla aikaisemmin väitti että..
Koetin sinulle selvittää mihin en ole saanut vastausta kun et näyttänyt ymmärtävän mistä oli kyse.
Ja kuten aikaisemmin sanoin, itse olen sisäkissan omistaja ja hyväksyn kyllä ulkokissoja pitävät ihmiset (olisin muuten riidoissa vanhempienikin kanssa), en vain koskaan itse päästäisi kissaani vaarojen armoille ja siksi halusinkin tietää mitä kaikkea ihmiset näkevät tuosta vapaana ulkoilusta olevan hyötyä :)
Ja ap. minustakin tuntuu että kanssasi olen keskustellut aikaisemmin :) Onneksi on ihmisiä joiden kanssa keskustelu sujuu ilman syytöksiä ja päälle hyökkäilyitä :)
Yritetään ihmiset ymmärtää toisiamme. Samanlaisia olemme kuitenkin loppujen lopuksi kaikki :)
Enhän minä sinulle vastannut vaan nimimerkki ap.:lle, joka kyseisen väitteen esitti.
Itse asiassa joudut olemaan päivittäin tekemisissä paljon minua vaikeamman henkilön kanssa. Näet hänet jos uskaltaudut vilkaisemaan peiliin. Syytä siihen kyllä olisi. :D
Ilmeisesti sinäkin ymmärrät ulkoilun merkityksen kissalle, koska olet valvotun ulkoilun kannattaja. Ymmärrät éhkä senkin, että valjaat rajoittavat kissan kulkua melkoisesti. Siksi monet ovat vapaan ulkoilun kannalla. Kuten tässä ketjussa joku aikaisemmin kirjoitti, niin eiköhän lähes kaikki ymmärrä vapaan ulkoilun riskien olevan suuremmat kuin sisällä olevalla kissalla. Siinä punnitaan edut ja haitat. Toisten mielestä vapaan ulkoilun hyödyt ovat riskejä suurempia, toiset taas ovat päinvastaista mieltä.
Niin ja sillä rajoittavuudella onkin juuri hyvä syy, pitää rakas kissa turvassa vaaroilta :) Kissa ei kaipaa vapauteen jos se on oppinut sisäkissaksi. Kummitätinikin kissa oli ikänsä tottunut olemaan sisällä ja kesäisin pienessä häkissä pihalla. Kerran tämä katti pääsi "karkaamaan" oven raosta pihalle ja juoksi suoraan tuon pikkuisen häkkinsä eteen maukumaan että päästäkää sisälle.
Elämä on valintoja täynnä. Ehkä joku ajattelee että on minulta itsekästä pitää kissojani sisällä vain siksi etten halua niille tapahtuvan mitään pahaa, mutta minä rakastan niitä niin paljon että haluan pitää ne varmassa turvassa ja antaa niille niin hyvän elämän kuin ne vain voivat "vangittuina" saada :)
Sillä vapaudellakin on hyvä syy. Antaa kissalle mahdollisuus nauttia elämästään. :) Vaikka kissa ei paremmasta tietäisi, niin omistaja tietää ja vastuullinen omistaja antaa kissalleen mahdollisuuden nauttia vapaudesta.
Kertomus kummitätisi kissasta ei todista mitään.
Suuri osa rakastaa kissojaan niin paljon, ettei heille tulisi mieleenkään rajoittaa niin valtavasti niiden elämää kuin sisäkissojen kohdalla tehdään.
miten minä selitän kerrostalossa kaupunkialueella kissoista varmasti pian valittaville naapureille jos ne vapaaksi lasken pihalla, ilman valvontaa koska se on niille suotuisampaa niin..?
Ja koska tässä seuraava vastaus on, että minun tulisi luopua kissoistani ja antaa ne maalle, on minun mielestäni julmaa pistää kissa niin sanontusti kiertoon kolmenkin vuoden jälkeen kun se on kiintynyt omistajaansa. Ja voin sanoa että se kiintyy erittäin kovasti kun sen kasvattaa syntymästään asti.
Itseasiassa Riepulaisten kummitädin kaltaisia tarinoita on hyvinkin paljon, veljeni neljä kissaa, jotka ulkoilevat mökillä aitauksessa ja viettävät muutoin elämänsä sisäkissoina, juoksevat suorastaan hätääntyneenä häkillensä ja pyytävät päästä sisäpuolelle jos sattuvat ovesta ulos eksymään.
Oma kissani juoksee hetken vapaana lähelläni ja uupuessaan tahtoo ulkoiluhäkkiinsä 'turvaan'. Yksi kissoistani ei viihdy edes aitauksessa eikä tule juuri koskaan ulos muutakuin pakottamalla. Ei vapaana, valjaissa eikä häkissä.
Ovatko kaupungissa lapsia kasvattavat ihmiset sinun mielestäsi jokseenkin itsekkäitä kun eivät anna lasten kasvaa maaseudulla vapaasti, ilman kaupunkikuvan luomaa painetta ulkonäöstään yms?
Se on sitä valinnanvapautta.. Eivät ihmiset lapsilleenkaan opeta kaikkea mahdollista hullua mikä voisi olla kivaa, mitä se kissa siitä kärsii ettei se tiedosta elämää luonnossa villinä? Sokeana syntynyt ei tiedä mistä jää paitsi, eikä kuurona syntynyt tiedä mitä kaikkea jää kuulematta.. Sisäkissana syntynyt kissa ei tiedä metsäelämästä, ulkokissa ei tiedä neljän seinän sisällä olemisesta.. Mitä sitten?
"Vaikka kissa ei paremmasta tietäisi, niin omistaja tietää ja vastuullinen omistaja antaa kissalleen mahdollisuuden nauttia vapaudesta."
Mistä tiedät noin varmasti että kissa nauttii vapaudesta? Kissa on alunperin petoeläin joka elää vapaudessa, kyllä. Mutta nykyisin se on jalostettu lemmikiksi, elämään ihmisen kanssa. Suomessa on kyllä paljon navetta kissoja joita pidetään pihalla lähinnä sen vuoksi että ne hoitelisivat tuhoeläimet pois päiviltään. Sinä vain vaikutat tietävän että kissa ajattelee juuri näin ja tämä on ainoa oikea tapa. Itse menet tässä juuri siihen muottiin jonka tuossa aikaisemmin loit ;)
"Kertomus kummitätisi kissasta ei todista mitään. "
Ja kuinka niin ei todista? Sehän juuri nimenomaan todistaa että kissa joka on tottunut elämään sisällä ja siinä tietyssä pikku häkissä ei ole kiinnostunut lähtemään "vapauteen" vaan karkasi sinne tuttuun ulkohäkkiin jossa on kiva katsella lintuja ja lämmitellä auringossa.
"Suuri osa rakastaa kissojaan niin paljon, ettei heille tulisi mieleenkään rajoittaa niin valtavasti niiden elämää kuin sisäkissojen kohdalla tehdään."
Ja juuri näin.. Miten voit rajoittaa jotain sellaista jota kissa ei kaipaa?
Jos minä olen niin viitseliäs että käytän kissojani lähes päivittäin pihalla valjaissa (kulkevat flexin päässä omia polkujaan ja lähdetään sisälle kun kissat kyllästyvät tai alkavat täristä kylmissään), olen järjestänyt niille sisälle kaksi isoa kiipeilypuuta joissa riekkua, laittanut parvekkeen siihen kuntoon että siellä voi säksätellä linnuille silloin kun huvittaa, juoksutan niitä laserpointterin perässä ympäri kämppää niin että parketit on naarmuilla ja peuhaan muutenkin niiden kanssa koettaen antaa mahdollisimman paljon virikkeitä, niin rajoitanko niiden elämää aivan valtavasti?
Eihän se tietenkään kaupunkioloissa ole suotuisampaa kaupunkioloissa päästää kissaa vapaaksi. Tosin tiedän Helsinkiläisiä kissoja, jotka ovat menestyksellä ulkoilleet vuodesta toiseen. Sinä nyt vain olet tehnyt virheen hankkiessasi kissat tuollaisiin oloihin ja eihän tuossa auta kuin yrittää luoda noihin oloihin mahdollisimman mukavat olot kissalle. En kiistä, etteikö kaupunkilaiskissakin voisi elää kohtuullisen laadukasta elämää. Mielestäni kuitenkin maalla vapaudesta nauttimaan pystyvän kissan elämä on huomattavasti parempaa.
Tietenkin kissa säikähtää joutuessaan outoon tilanteeseen. Siksi riepulaisen kummitädin tapaus ei todista mitään. Olen nähnyt kissan joutuvan paniikkiin kun sitä ensimmäisen kerran yritettiin totuttaa parvekkeelle. Saunakin oli pelottava paikka kun sinne ensi kertaa oli mahdollisuus päästä. Ymmärrätkö?
Luuletko ettei lapsilla ole paineita maalla?
Näytät sinäkin tietävän kissan nauttivan vapaudesta koska kannatat valvottua ulkoilua. Omasta puolestani tiedän asian kokemuksesta. Minulla on ollut sisäkissoja silloin kun vielä olin tietämätön ja itsekäs nuori. Sitten tuli aika, jolloin kissat pääsivät ajoittain mökillä vapaaksi. Kissoissa tapahtui valtava muutos ja elämästä tuli niille yhtä juhlaa. Paluu arkeen ja sisäkissaksi olikin sitten sitäkin karumpi. Nyt asumme maalla ja kissoilla on mahdollisuus mennä ja tulla halunsa mukaan. Jos ei ulkona olisi kivaa, ne tuskin sinne menisivät.
Mihinkään kuvittelemaasi muottiin en ole mennyt. Voit toki uskotella itsellesi niin, jos se oloasi helpottaa.
Ei tietenkään todista. Kissa joutui yhtäkkiä outoon elementtiin. Tietenkin se säikähti ja pyrki tuttuun paikkaan.
"Miten voit rajoittaa jotain sellaista jota kissa ei kaipaa?"
Mistä sinä voit tietää kaipaako se vai ei? Omat kissasi näyttävät olevan hyvin tietoisia ulkomaailman ihanuuksista. Sääli etteivät ne pääse kunnossa niistä nauttimaan.
"Sinä nyt vain olet tehnyt virheen hankkiessasi kissat tuollaisiin oloihin"
Eli kaupunki ihmisillä ei tule olla eläimiä? Hei haloo :D Ja ensimmäinen kolmesta kissastani oli 3 vuotias kun muutimme omakotitalosta, katsos kun minulla ei ollut kissalleni sitä omaa omakotitaloa ostaa niin piti tyytyä kerrostaloasuntoon..
En luule ettei ihmisillä olisi paineita maalla, elämä on monesti haastavampaa kuin kaupunkilaisilla, niin ihmisillä kuin kissoillakin.
Luuletko ettei ulkokissoilla ole paineita ulkona?
Tyypillisen nettivänkääjän tavoin tartut pieneen osaan kirjoituksesta ja jätät loput huomiotta.
Tässä lauseet kokonaan: "Sinä nyt vain olet tehnyt virheen hankkiessasi kissat tuollaisiin oloihin ja eihän tuossa auta kuin yrittää luoda noihin oloihin mahdollisimman mukavat olot kissalle. En kiistä, etteikö kaupunkilaiskissakin voisi elää kohtuullisen laadukasta elämää."
"eihän tuossa auta...." teksti kertoo siitä ettei lemmikkejä suotaisi kaupungissa eläville, sitä sinä et voi kiistää, ja näin oleellinen osa tuosta lauseesta on "Sinä nyt vain olet tehnyt virheen hankkiessasi kissat tuollaisiin oloihin"
Sinäkö et jätä huomioimatta asioita toisten kirjoituksissa.. Niin metsä vastaa.. jne.. Mutta hyvää loppuelämää sinulle, tätä "keskustelua" on turha jatkaa.
"Mihinkään kuvittelemaasi muottiin en ole mennyt. Voit toki uskotella itsellesi niin, jos se oloasi helpottaa. "
Kyllä nimenomaan olet mennyt. Et suostu edes miettimään että asioilla voisi olla toinenkin puoli. Sellaisen kuvan ainakin itsestäsi annat.
Ja kun tuossa valitit ap.:lle että hän takertuu tiettyihin lauseiden osiin ja jättää muut huomioitta niin voitko muka väittää ettet ole itse tehnyt samaa tämän keskustelun aikana?
"Ei tietenkään todista. Kissa joutui yhtäkkiä outoon elementtiin. Tietenkin se säikähti ja pyrki tuttuun paikkaan. "
Ja mitenkähän tuo on kissalle outo elementti jos se on siihen mennessä jo kahdeksan vuotta kulkenut omistajansa kanssa sitä samaa väliä siihen häkille ja takaisin sisälle? Kyllä se siihen mennessä on jo tuohon väliin tottunut. Ja ap.:kin kertoi mielestäni useistakin kissoista jotka ovat toistuvasti halunneet aitauksen sisälle päästessään vapaaksi.
"Mistä sinä voit tietää kaipaako se vai ei? Omat kissasi näyttävät olevan hyvin tietoisia ulkomaailman ihanuuksista. Sääli etteivät ne pääse kunnossa niistä nauttimaan."
No, en tietenkään voikaan enkä ole niin väittänyt mutta voin päätellä niin esimerkiksi siitä että kissat eivät odottele ovella että pääsisivät pihalle. Heidät kannetaan pihalle valjaissa (itseasiassa en tiedä haluaisivatko sinne ollenkaan, olen vain itsekin ajatellut että ne pitäisivät siitä ja siksi käyttänyt heitä siellä).
En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa olen tämän keskustelun meinannut lopettaa kun sinä olet paljastunut juuri sellaiseksi keskustelijoiden irvikuvaksi joka ei voi hyväksyä että maailmassa olisi toisinkin ajattelvia ihmisiä. Minut on jo haukuttu tekoasialliseksi, provoilevaksi trolliksi kun minä taas en ole parjannut sinua kertaakaan vaikka viestiesi perusteella olisin voinut.
En kuitenkaan jätä vastaamatta vaikka tilanne kuinka toivottomalta vaikuttaisi koska minä osaan asettua sinunkin asemaasi ja ymmärrän kyllä miten tärkeä tämä asia sinulle on.
En vain ymmärrä miksi sinua liikuttaa noin paljon se mitä joku toinen ihminen on valinnut? Minäkin kuitenkin hyväksyn sen että toisten ihmisten mielestä ulkoilusta on niin paljon hyötyä kissalle että riski sen menettämisestä kannattaa ottaa. Minä olen valinnut pitää kissani turvassa sisätiloissa ja tarjota niille parhaan mahdollisen elämän jonka siten voin tarjota. Niin, ja no, voisi kai tässä mainita yhden oleellisen seikan, kissani ovat ragdolleja. Eli vaikka kuinka haluaisin en niitä voisi päästää pihalle vapauteen luonteensakaan puolesta, saati nyt kun ovat sijoitussopimuksella. Saman tekisin kuitenkin minkä tahansa eläimen kohdalla koska kiinnyn niin helposti etten halua että eläin kuolee ennen aikojaan minun takiani vaan että meillä on mahdollisimman pitkä elämä yhdessä :)
Hengähdä --- pieni hetki ja koeta miettiä asiaa välillä toiseltakin kantilta :) Aina ei tarvi käyttäytyä hyökkäävästi saadakseen asiansa perille.
Eihän tuossa auta-teksti kertoo sen mitä siinä lukeekin. Koska olet lemmikin ottanut tuollaisiin olosuhteisiin, vastuullisena lemmikinomistajana sinun tulisi järjestää asiat kissan kannalta niin hyvin kuin noissa oloissa voi. Virhehän se minun kannaltani ajatellen on hankkia kissaa kaupunkiin. Kai minulla sentään on oikeus mielipiteeseen?
Kyllä minä nimenomaan en ole mennyt. Mistä muuten olet saanut päähäsi, etten ole ajatellut asiaa toiseltakin puolelta? Tyypillistä vääristelyä sinulta jälleen kerran.
"Kerran tämä katti pääsi "karkaamaan" oven raosta pihalle ja juoksi suoraan tuon pikkuisen häkkinsä eteen maukumaan että päästäkää sisälle."
Kuten omat sanasi todistavat, kummitätisi kissan kohdalla oli kyse ainutkertaisesta tapahtumasta, jossa se oli livahtanut oven raosta ulos. Eipä ihme että hätääntyi. Kissa tulee totuttaa uusiin asioihin hiljalleen. Kissoista mahdollisesti jotakin tietävänä ymmärtänet kyllä tuon.
Kovastipa sinua kiukuttaa ja naamioit jälleen solvaukset kömpelösti asiallisuuden kaapuun. Nyt se kaapu on tosin jo läpinäkyvä. Niin se asiallisuus paljastui teennäiseksi.
Vaikka tämä keskustelun tapainen tuntuu olevan merkittävintä, mitä elämässäsi on pitkään aikaan tapahtunut, älä kuitenkaan liiaksi jää tähän roikkumaan. Yöunen merkitys on suuri ja nyt näytät viettäneen yösi keksien jotakin nasevaa sanottavaa ja vieläpä epäonnistuit siinä.
En ymmärrä, miksi kuvittelet minua niin kovin liikuttavan toisen ihmisen valinnat. Itsehän halusit lukea erilaisia mielipiteitä ja nyt kun niitä tulee, et kestä sitä. Ihmeellistä.
Sinun kannattaa harjoitella keskustelutaitojasi. Vääristelyt ja tahalliset ymmärtämättä jättämiset tai tahalliset väärinymmärrykset eivät kuulu hyvään keskustelutapoihin.
Minun elämässäni on huomattavasti muutakin kuin tämä keskustelu, sinä vain satut tuolla tuittuamisellasi tekemään tästä niin mielenkiintoista että on pakko katsoa uudelleen ja uudelleen mitä tällä kertaa vastaat :)
Ja mistähän päättelet että olen uhrannut koko yön tälle "miettimiselle" :)
Minä käyn töissä ja tykkään herätä esim. aamulla aikaisin niin että ennen iltavuoroa kerkeän tehdä kaiken oleellisen :) Kuten väitellä sinun kanssasi täällä siitä kuinka valeasiallinen olen :) Etpä sinäkään ole kovin innokas ollut tuota kirjoitteluasi lopettamaan.
Kun kommentoit tuota kummitätini kissaa taasen ja väitit että tilanne oli sille niin uusi (jota se ei minun mielestäni ollut), niin miksi jätit taas huomiotta ap.:n esimerkin jossa samat kissat olivat useamminkin halunneet turvaan aitaukseensa? Jos jokin vähänkin todistaa että saattaisit olla väärässä niin jätät sen täysin huomiotta?
Jos sinua eivät toisten ihmisten valinnat liikuttaisi niin et täällä yhä uudestaan ja uudestaan väittäisi että ulkona sen kissan vain on parempi olla. Ymmärtäisit myös niitä joiden mielestä kissan on parempi olla sisällä etkä jatkuvasti viljelisi omaa näkökantaasi.
Minua ei myöskään kiukuta mikään, jos joku tässä väärin ymmärtää niin se näytät olevan sinä :D Tuossa edellisen viestini alussakin totesin että annat itsestäsi sellaisen kuvan ettet halua ymmärtää toista puolta ollenkaan, en sanonut ettet ymmärrä. Pitäisikö sinunkin lukea viestejä vähän tarkemmin ja miettiä mitä kirjoitat ennenkuin kiukuissasi tulitat kaiken mitä tulee?
"En ymmärrä, miksi kuvittelet minua niin kovin liikuttavan toisen ihmisen valinnat. Itsehän halusit lukea erilaisia mielipiteitä ja nyt kun niitä tulee, et kestä sitä. Ihmeellistä."
Minä hain nimenomaan jotakin muuta selitystä kuin "se nyt vain on näin" "kissan on parempi olla vapaana" "kissa näyttää onnellisemmalta" "näin nyt vain on aina ollut". Enkä ole missään vaiheessa (ainakaan huomannut) että olisit jonkinlaista muuta mielipidettä esittänyt? Olenko missannut jotain oleellista? Ja ei, kyllä minä kestän :D Nimen omaa olen koko ajan sanonut että minä kyllä hyväksyn muunkinlaiset mielipiteet kuin omani, olisin riidoissa perheen ja ystävienikin kanssa jos en hyväksyisi, en tiedä mistä olet tuonkin saanut päähäsi? Kaipaisin jotain esimerkkejä?
Voisitko myös osoittaa tarkemmin missä olen tahallisesti väärinymmärtänyt tai vääristellyt asioita? Olisin todella kiitollinen avustasi, koska itse en löytänyt kahdenkaan läpiluvun jälkeen omista vastauksistani mitään mikä mahtuisi kategoriaan.
Sanotaan nyt sitten vielä että jos ihminen on ollut niin vastuuton ja ottaa kissan maaseudulle kaikkien vaarojen (haukat, supikoirat, karkuun päässeet koirat, villikissat, haukat, käärmeet, ilvekset, paleltuminen, ansaan jääminen, auton alle jääminen..) keskelle, ei auta muu kuin pyrkiä tekemään kissalle mahdollisimman turvallinen elämä ja kulkea vähintäänkin tämän mukana, jottei mitään tapahdu tai jos tapahtuu niin on apu lähellä.
Jos sisäkissan omistajan "ei auta muu kuin.." niin ei sitten ulkokissan omistajankaan "auta muu kuin.."
Kun tämä keskustelu on jo valmiiksi niin kaukana alkuperäisestä aiheesta niin sotketaan sitä vielä lisää ;)
Kerroit, että kissasi ovat ragdolleja. Ja on tullut selväksi, että ulkoilutat näitä valjaissa. Kysymys kuuluukin oletko ulkoiluttanut näitä ihan pienestä asti ulkona kun nyt ulkoilevat niin hyvin? Ja minkä ikäisiä kissasi ovat nyt?
Minä tahtoisin ulkoiluttaa omia kissojani, edes tätä keskimmäistä viirupäätä joka menee tuhatta ja sataa ympäri asuntoa, ongelma vain on, että se pelkää ulkona ihmisiä hyvin paljon. Pentuajasta asti tämä näki paljon ihmisiä, itse kasvatettu kun on niin kissan elämän tietää aivan alusta lähtien, eikä tällä ole ollut syytä oppia pelkäämään ihmisiä. Suuressa maailmassa kaikki vain näyttää pelottavan, vaikka sisätiloissa ollaan ventovieraan ihmisen kimpussa kerjäämässä silityksiä ja huomiota.
Kysyin asiaa sen vuoksi, että jos vaikka olet totuttanut kissat myöhemmällä iällä ulkoilemaan. Tosin kissan luonne vaikuttaa tähän asiaan hyvin paljon, meillä on ollut kissoja jotka ovat tottuneet vapaasta ulkoilusta 5 vuoden ikäisenä tekemään iltalenkin hihnassa ja muutoin olleet sisäkissoja. Itselläni oli täysin sisäkissa, joka ulkoili hihnassa ihanteellisesti kulkemalla kiltisti portaat kerrostalossa alas ja suuntaamalla suoraan talon taakse metsään, joskus keräten rapsutukset ohikulkijoilta.
Nykyään voin vain katkerana katsoa ihmisiä, jotka kulkevat ulkoiluttaen kahtakin rohkeaa kissaa yhtä aikaisesti kaupunkialueella :)
Itse olen ottamassa kollipentua, jos tämä on pitkäkarvainen. Pitkäkarvaisuutta ei vielä tiedä, koska pentu on lyhytkarvaisen ja pitkäkarvaisen jälkeläinen ja tämän veljenkin pitkäkarvaisuus selvisi vasta useamman viikon ikäisenä, ja pentu on nyt n. 10 päivän ikäinen. Toivottavasti tämä olisi kauan kaivattu pitkäkarvainen, ja saisin tästä ulkoilukaverin itselleni ja josko tämä loisi rohkeutta myös riiviölle tyttökissalleni ulkoiluunsa :) Minulla oli tyttöpentu, ihanan rohkea pitkäkarvainen joka kulki takkini alla uteliaana katselemassa maailmaa ulkona ja pyrki vieraiden ihmisten syliin asti, hän oli ihana ja suru on suuri kun tämä menehtyi äkillisesti :( Toivottavasti vielä täälläkin tulee olemaan ulkoileva kisuli
Näköjään taas päässyt unohtumaan, mitä LAKI kissojen heitteillä pitämisestä sanoo.
Yleisön pyynnöstä siis:
Järjestyslaki ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030612 )
"14 § Koirakuri
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:
1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;
2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)
3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.
Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.
Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä."
* * * * *
Lemmikkieläinten suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus; Suomessa saatettu voimaan asetuksella nro 49/1992 ( http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920049 )
"
3 artikla / Eläinten hyvinvoinnin perusperiaatteet
1. Lemmikkieläimelle ei saa tuottaa tarpeetonta kipua, kärsimystä tai tuskaa.
2. Lemmikkieläintä ei saa jättää heitteille."
. . .
Heitteillä oleva lemmikkieläin:
1. Artikla, määritelmät, kohta 5.
"Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa."
* * * * *
Metsästyslaki: ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615 )
" 85 § Huolenpito kissasta
Kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty."
" 75 § (14.6.2002/516) Metsästyslain säännösten rikkominen
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
. . .
1) vahingoittaa riistaeläintä tai häiritsee sen soidinta, pesintää tai poikasia 37 §:n 1 momentin nojalla annetulla asetuksella säädettynä rauhoitusaikana,
. . .
7) jättää heitteille tai hylkää kissan vastoin 85 §:n säännöstä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsästyslain säännösten rikkomisesta sakkoon."
* * * * *
Luonnonsuojelulaki: Huom! erit. 39§ (vapaana liikkuva kissa mitä suurimmalla todennäköiyydellä häiritsee, pyydystää, vahingoittaa ja jopa tappaa rauhoitettujen lajien yksilöitä)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096
* * * * *
Eläinsuojelulaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247
* * * * *
Tulkintoja asiasta:
* http://www.poliisi.fi/poliisi/pirkanmaa/home.nsf/pfbdarch/E30D4645D95D1084C22574EA00760E3E?opendocument
* http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/vwarchivedlist/C64B1899B236257CC22572F9002AE88B
* http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=706&lan=fi
* http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-suojelu.shtml#kissa
* http://www.sey.fi/elaintietoa/kissa/kissan_oikeudet#Turvallinenpaikkakissalle
* http://www.siilinjarvi.fi/pdf_ohjeet/ymparisto/Lemmikkielaeinohje_paeivitys_030708.pdf
Sotketaan vain :) Kiva mennä välillä vähän positiivisempaankin sävyyn :)
Kissani ovat kaksi ja neljä vuotiaat, ne ovat asuneet luonani vasta muutaman kuukauden (tulivat minulle sijoitukseen) eivätkä tietääkseni entisessä kodissaan (kasvattajan luona siis) ulkoilleet valjaissa, mökillä kuulemma vapaana omistajan valvonnassa ;)
Ovat todella rohkeita kissoja (tottuneet kulkemaan erilaisissa paikoissa, kuten näyttelyt tms.) joten siitäkin voi johtua että meidän ulkoilu on sujunut hyvin ja rauhallisissa merkeissä :) Ja se on kyllä tosiaan aina niin paljon kissan luonteestakin kiinni..
Valjaisiin totuttelin tyttöjä siten että laitoin pelkän valjasosan päälle ja juoksutin esim. laserpointterin perässä ympäri kämppää ja puuhattiin ihan normaaleja juttuja, näitä kun oli hieman totutettava kun räggärit niin mielellään kellahtaa selälleen kun jokin (tässä tapauksessa se valjaiden maharemmi) koskee masuun ;D
Toivottavasti saat itsellesi ihanan pörröisen valjastelukaverin
No nyt mielikuvituksesi kaivoi jo tuittuiluakin esiin. Mihinkähän vielä oikein yllät? :D
En tiedä itsekään, olen niin yllätyksellinen ;)
Monella rotukissalla tuo ihmispelkäämättömyys tulee jo näyttelyistä, jos niitä siellä käytetään. Omat kissani kun eivät ole nähneet paljoakaan vieraita oman kodin seinien ulkopuolella. Vinkkejä en siis saa sinun myöhemmässä vaiheessa opettamaasi ulkoiluun ;) Kissojen ihmisten näkeminen on niin eri luokkaa.
Valjaissa omat kissani osaavat kulkea aivan mahtavasti, vanhin joskus pentuna lähti pakittamaan valjaistaan pois pihalla, tämän jälkeen vein sen "rangaistukseksi" sisälle ja kohta taas laitettiin valjaat. Kissa huomasi pian, että ulkona saa olla ja kävellä, kunhan valjaat pysyvät päällä. Myöhemmin ulos kiusallaan omakotitalossa asuessa karatessaan, tämä jäi ulko-ovelle odottamaan että valjaat tulevat päälle ja vasta tästä jatketaan kulkua. Tämä vanhin vain on erittäin vierasarka eikä lähde enää kuin mökillä ulos. Tämän edesmennyt hyvin valjaissa ulkoileva ja rohkeakin sisko taas odotti jähmettyneenä paikoillaan kun valjaat laitettiin päälle ja jäi siihen paikkaansa seisomaan kuin suolapatsas kunnes hihnakin kliksahti kiinni :D
Nykyiselle jotenkuten ulkona uskaltavalle (muuten hyvä mutta kun vieras ihminen tulee kohti, iskee pakokauhu ja ovesta on päästävä) ostin pienen koiran valjaat jotta tuollaisen pakkauhun iskiessä valjaiden pehmeä osa tulee rintalastaa, eikä pelkkä kaularemmi aiheuta tukehtumisen tunnetta ja yskimistä. Nämä valjaat puetaan laittamalla pää yhtenäisestä reiästä ja nostamalla toinen jalka niin ikään yhtenäisestä reiästä läpi, toinen meneekin avonaisesta aukosta joka suljetaan klipsulla. Ostaessani valjaita eläinkaupan myyjä sanoi minulle etteivät kissat anna laittaa tällaisia valjaita päällensä kun pitää nostaa tassua ja tunkea päätä pienestä reiästä.. Ei tainnut tuo myyjä tuntea kissoja ;) Kun tämä kissa näkee valjaat se tunkee päänsä juuri oikeasta kolosta läpi ja nostaa oikean etutassunsa ilmaan välillä tukien käteeni, jotta saan valjaan remmin pujotettua tassun alta.
Kesää tai ainakin lämpimämpiä ilmoja odotellen, jotta pääsisi taas tätä nyt 4 vuotiasta kissaa ulkoiluun totuttamaan :) Koppaa vaan mukaan, jotta pääsee tähän "turvaan".
kissa on perheenjäsen. Tosin sanon aina että lemmikkejä meillä on, sillä jos mainitsen kissani nimen joku kysyy onko se lapsi/veli tms.
Meillä asutaan ihan mukavankokoisessa omakotitalossa. Joitakin ihmisiä yökötyttää se, että kissat meilläkin istuvat pöydillä, vievät huomion jne. Mutta meille ne ovat tärkeitä ja siksi mukana menossa.
Oon yksinasuva nuori nainen ja miulla on kaksi lähelle 5v. kissaa, narttu ja uros. :)
Otin ne liiankin nuorena aikoinaan ja se on aiheuttanu vuosien varrella joskus päänvaivaa. Vapaudenkaipuu ja "kahlimattomuus" on kai teini-iässä kova juttu. :)
Aina on kissat olleet kuitenkin hyvin rakkaita perheenjäseniä, ja meidän perhe ja kumppanuus tiivistyy kyllä vuosi vuodelta. Katson kissojani päivittäin ja huomaan joskus jopa kyyneleiden tulevan silmiin kun tajuan, miten onnekas oon, kun nää kaksi on päivittäin ilostuttamassa miun elämää ja mie saan tehdä heidän elämästä hyvän. Rakastan kumpaakin "lastani" niin paljon, että sydän tuntuu pakahtuvan kun vaan sitä ajattelenkin.
Kuulostaako hullulta? Miusta se ei oo sitä ollenkaan. Arvostan näitä kahta murua paljon enemmän, kuin useita ihmisiä jotka on vuosien varrella tullu vastaan. Monikaan miun läheisistä ei pysty käsittämään miun eläinrakkautta, mutta mie en tosiaankaan häpeä sanoa ja näyttää, miten rakkaita nää kissat miulle on ja tulee aina olemaan.
Tykkään ihan senkin takia olla paljon kotona, että voidaan kissojen kanssa touhuta yhdessä. Leikitään (ohut keppi ulkonta on lemppari, voitteko kuvitella. Mikään muu ei tunnu oikein enää kelpaavan.), käydään päivittäin ulkoilemassa yhdessä kissat käyvät myös halutessaan parvekkeella haukkaamassa happeal, tehdään päivän askareet yhdessä, nukutaan yhdessä. Jutellaan. ;)) Tosin kissat tuntuu siinä puolen olevan vähän hiljaisempaa sorttia, sanotaan siis että mie höpötän ja kissat kuuntelee. :D
Mutta niin. Ehdottomasti siis perheenjäseniä, hyvin rakkaita sellaisia. En antaisi päivääkään pois. :)
Me olemmemieheni kanssa uusiopari , ei yhteisiä lapsia. En ollut koskaan eläinrakas , mieheni kyllä.
Meille tuli monen mutkan kautta kissa hoitoon, omistajan muuttuneen elämäntilanteen takia. Aluksi olin kauhuissani , miten pärjään, ei kokemusta. Mutta se oli simsalabim , rakastuin niin kisuun ettei häntä sitten , omistajan suostumuksella tietenkin , koskaan enää pysyvästi palautettu. Myös mieheni rakastui kisuun.
Asumme kaupungin keskustassa kerrostalokolmiossa , kiipeilypuut ym. virikkeet asennettu , sisäkissana on. Kesäviikonloput ja osittain viikollakin kesällä olemme maalla , jossa kisu saa olla joko ulkona tai sisällä , enimmäksen on ulkona. Turvallinen paikka , hiiriäkin syöty ja sitä ennen tupaan näytille tuotu. Sopeutuu täysin tilanteeseen. Jouluna olimme pitkällä matkalla , oli hoidossa ennalta tutustutettuun sukulaiseni kotiin , maalaistalo , josta pääsi halutessaan turvalliselle pihalle , siellä kuulemma teki lyhyehköjä retkiä pihalle , mutta pakkanen oli paha.....
Viihtyy ilmiselvästi joka paikassa, välillä käväissyt alkuperäisen omistajankin hoivissa.
Joka "kodissa"hyvin hemmoteltu ja hyvin pidetty ja saa tehdä mitä haluaa , pöydältä kyllä joutuu pois , jos siinä ruokaa.
Myös joka paikassa syö hyvin , käy kristallihiekassaan , nukkuu yöt valitsemassaan paikassa , joka paikassa yöhön kuuluu aamuyöllä tulo sänkyyn.
Saamme mieheni kanssa hyväntahtoista naureskelua ystäviltämme tähän "lapseemme "hurahtamisesta , kuitenkin tiedostamme hänet kissaksi mutta kuitenkin meille molemmille niin paljon kaikki kaikessa!!
täysivaltaisia perheenjäseniä. Saavat kiikkua pöydillä ja nukkua sängyillä. Ainoa huone joka on niiltä "kielletty" on vessa, yrittävät pihistää tops-puikkoja yms. tavaraa joka ei ole turvallista,joten ovi on lähes aina kiinni.
Kaikki huonekalut, koristeet yms. hankitaan kissoja ajatellen. Ei ole mitään järkeä ostaa esim. jotakin korkeita maljakoita jotka voivat helposti kaatua tai niin kallista sohvaa että saa jälkeenpäin murehtia kun kisut on sitä kynsineet.
Mulla on nyt elämäni ensimmäinen kissa, tuli luokseni pentuna ja on pentu vielä pari kuukautta. Olen naaraspuolinen sinkku ja ehdottomasti hankin kissan perheenjäseneksi ja kumppaniksi :). Bella saa liikuskella asunnossa vapaasti ja hyppiä pöydille yms. Syödessä hätistelen sitä pois ruokalautaseni reunalta, koska en sentään halua, että se syö samalta lautaselta, niin pöpi en vielä ole :D. Ja kuuman lieden päälle en tietenkään päästä jottei se parka polttaisi itseään. Tuntuu jotenkin tosi kurjalta, että jotkut ihmiset kieltävät kissaa hyppimästä pöydille, koska kissahan on luotu liikkumaan! Ja ne ihmiset, jotka eivät sallisi kissojen hypellä, kammoksuvat sitä, että mun kissa saa kävellä ruokapöydällä.
Mä ja Bella ollaan tiiviisti yhdessä, se hyppää useasti mun olkapäälle tutkailemaan, mitä se ihminen oikein tekee :). Ja tietty kömpii nukkumaan mun viereen. Bella tulee kutsusta mun luokse silloin kun HALUAA ja ehdottomasti tietää, mitä "ei" tarkoittaa - yleensä kun kiellän sitä, se naukuu vastalauseita ja öbaut viiden kieltokerran jälkeen Bella joko tottelee tai sitten ei ;).
Meilläkin puhutaan kissalle joka päivä ja melkein koko ajan! Hän on meidän lapsemme ja nukkuu sängyssä yms., mutta keittiön pöydälle ei ole asiaa! Paitsi silloin, kun emme ole kotona, niin onhan siellä käytävä tutkimassa! Kellään ei ole asiaa arvostella toisten perhe-elämää, ja jos niin tekevätkin, älä välitä! Kissat tuovat elämiimme paljon enemmän kuin kissattomat arvaavatkaan. Nauttikaa lapsostenne seurasta, mikäs sen mukavampaa talvi-iltana kuin käpertyä kissan kanssa pinoon sohvalle hurinan kuuluessa =) Hyvä tätä vuotta kaiken karvaisille kavereille!!!!
Onneksi sinunkaltaisia ei tule niiden kattien kanssa lisää.
Onneksi et lisäänny niitten kattiesi kanssa.
perheenjäseniä. Ne tuntevat arvonsa ja pitävät meitä ihmisiä palvelijoinaan joiden oikkuja pitää kuunnella. Ovi pitää avata kummallekkin vanhalle herralle joskus ihan erikseen. Ne asuvat syrjässä maalla.
Entä miten kissasi osoittavat kuuntelevansa sinun oikkujasi?
Itsepä kirjoitit "tuntevat arvonsa ja pitävät meitä ihmisiä palvelijoinaan joiden oikkuja pitää kuunnella."
mulla oli migreeni ja kirjoitin väärin. Siis vanhin kissoistani oikuttelee, en minä. Sillä ja toisella kissallamme on säännöllisin väliajoin ruokaa kupissa ja kuivamuonaa sekä vettä aina tarjolla, mutta sen vanhemman kissan pitää saada aina maistaa mitä minä syön. Joskus se istuu vastapäiselle tuolille pöydän ääreen ja kauhoo käpälällään ilmaa itseensä päin. Sillä se tarkoittaa sitä, että hänellekkin pitää antaa. Se myös maiskuttelee äänekkäästi, vaikkaa ruokaa ei ole suussaan ja lipoo kielellään sekä tuijottaa kokoajan silmiin. Jos sinnepäin ei katsele, se maukuu.
Okei, itseppä olen sitä hemmotellut jo kohta 10v.
kissat on kyllä lemmikkejä. Totta kai niitä rakastan, mutta kyllä nyt perheeseeni kuuluu ihmiset eikä eläimet.
Mielestäni ei ole olemassa yksinkertaista vastausta siihen, onko sisä-vai ulkokissalla paremmat oltavat. Lapsuudenkotini kissat saivat olla vapaana syrjäisellä mökillämme. Mökkitiellä kuuli auton menevän ehkä pari kertaa päivässä, eli ei siis kovin suuri vaara. Valtatielle oli kilometrin matka. Katit pysyivät yleensä mökin pihamaalla ja olivat helposti löydettävissä. Tokihan villieläimiä on metsissä, mutta tuppaavat yleensä kiertämää ihmisasumukset. Antaahan moni pikkulastenkin leikkiä pihamaalla, miksi siis kissan kohdalla hirveä pelko, että sieltä tulee susi ja syö ;) No joo, kettu hyökkää ennemmin kissan kuin ihmisen kimppuun, mutta todennäköisyys ketun hyökkäykselle on niin pieni, että on turha teljetä kissat sisään. Jos asuu sellaisella alueella, jossa tie on kaukana eikä kissa pääse esmes häiritsemään muita naapureita tai paskomaan lasten hiekkalaatikolle, voi kissa mielestäni olla aivan hyvin vapaanakin.
Mutta kyllä kissa voi olla onnellinen sisälläkin, jos sille vaan järjestää virikkeitä. Itse otin noita kaksi juuri sitä varten, että ovat sitten seuraksi toisilleen. Vaikka asun lähiössä, ikkunastani on näkymä metsään. Metsän heiluvat puut, pikkueläimet ja lumihiutaleetkin kiinnostavat kissojani. Veinkin toista kissaa valjaissa ulos. Mutta tuohon lähimetsikköön kuuluu hyvin leikkipaikalta ja pihalta kantautuvat ihmisten äänet, joita kissani pelkää. Olen päästänyt katin joskus irti narustakin vapaaksi, mutta katti ei tee muuta kun istuu jähmettyneenä paikalleen ja tarkkailee pihan suuntaan. Ihmisäänet pelottavat liikaa. Nykyään kun kissa kuulee ja näkee kun otan hihnan esille, niin sujahtaa sängyn alle piiloon rasvattuna salamana. Olenkin ajatellut, että eihän sitä sitten väkisin voi viedä ulos, jos ei halua.
Kattini ovat mulle tärkeitä, mutta en sentään ihmisen asemaan heitä korottaisi. Ja ihmisen koti on kyllä ennen kaikkea ihmiselle. Ja samaa mieltä olen kuin tuolla joku aiemminkin, että jos kissa sairastuisi niin, että vaatisi tonnien hoidon ja lääkkeet, niin jäisi kyllä hoitamatta. Mutta yleensä ottaen, kissat kyllä piristävät elämääni todella paljon ja (tiedän että tämä kuulostaa pelottavalta) tunnen joskus niitä kohtaan suurempaa sympatiaa, kuin ihmisiä kohtaan :)
Kissan ulkoilu vapaana ei vain ole sama asia kuin lapsen leikkiminen pihalla, harva kissa pysyy pihallaan vaan lähtee metsään näiden petojen keskelle, tekee tutkimusretkiä ihmisten avonaisiin vajoihin joihin sitten jää loukkuun jne. Vanhemmillani oli tällainen kissa joka pysyi visusti oman tontin rajojen sisäpuolella, tämänkin on rivitaloon muuton myötä nykyään sisäkissa, mutta ulkoillessaan tämä piti muutkin kissat mahdollisuuksien mukaan tontin lähellä, tämä vain oli liian suuri tehtävä yhdelle kissalle, joten nämä kaksi muuta jäivät auton alle kumpikin.
Jos kissa pysyisi tontilla, ja asuisin paikassa jossa olisi se tontti, saisivat kissani ehdottomasti olla vapaana ulkona. Jos asuisin omakotitalossa tai rivitalossa, jossa piha olisi mahdollista aidata kissoille, tekisin niin. Sinänsä minä uskon kissan 'vapauteen', että se tarvitsee liikuntaa, jota en pysty hihnassa tai sisätiloissa sille tarjoamaan. Mutta rakastan kissojani siinä määrin etten kykene ajattelemaan, että päästänpä sen luontoon vapaaksi elää kauan tai ei, ompahan hetken aikaa onnellinen.. Eli voisi sanoa että täysin vapaaseen ulkokissan elämään ilman rajoja en kissojani laskisi mistään hinnasta, olisin huolesta sekaisin jollen tietäisi että nämä ovat turvassa.
Yhden kissani emo oli tämä ensimmäinen joka jäi auton alle, toinen oli tämän sisko joka jäi myöhemmin. Kissani juoksi mökillä vapaana samaan aikaan kun tämän emo kannettiin kuolleena muovikassissa meille tieltä, tajutessani kissani olevan jossakin tien lähellä lähdin puolipaniikissa sitä etsimään ja löysin sen istumassa tuon kyseisen tien varrelta kiveltä, vein kissan sisälle ja tämän jälkeen se on ulkoillut vain valvotusti.
Mie en vaan kertakaikkiaan pysty ymmärtämään kissojen vapaaksipäästöä enkä varsinkaan sitä, miten joku puolustelee sen olevan kissalle parempi vaihtoehto.
Oma, ensimmäinen, rakkain kissani jäi seitsemänvuotiaana lähes silmieni edessä auton alle ulkoiltuaan menestyksellisesti koko siihenastisen elämänsä. Sen elämä loppui miun käsivarsille lähestulkoon heti, kun olin rakkaani siihen hakenut. Sen kattominen oli pahinta, mitä miulle on tapahtunu. Mie olin vastuussa siitä kissasta! Minä! Mie oikeastaan hänet tapoinkin, koska se oli miun puolelta heitteillejättö ja vaaralle altistaminen. Vaikka siitä onkin vuosia aikaa, saa se miut ihan uskomattoman surun valtaan edelleen. Todellakin sain opetuksen, toivoisin että muut oppii helpommalla.
Tällä hetkellä on kaksi kissaa, joilla ei todellakaan oo mitään asiaa ulkoilemaan vapaana. Valjaissa ulkoillaan päivittäin, niinku vastuuntuntoinen omistaja tekee. Hyvin onnellisia ovat kumpikin, virkeitä, sosiaalisia ja leikkisiä viisivuotiaita.
Miettikää vähän..
Minä minä minä. Siinä tyypillinen asenne sisäkissojen pitäjille. Minä en kestä, minä en jaksa jne jne.
Luitko ees viestiä kun noin väärin sitä tulkitset? Don't think so. Jos et osaa artikuloida ja lukutaito tai luetun ymmärtäminen on hakusessa, kannattaa jättää sanomatta. :)