Kysyisin sellaista asiaa että onko täällä muita píenikasvuisia ihmisiä?Minä itse olen 143cm pitkä.Minua ärsyttää muissa ihmisissä suhtautuminen pienikasvuisiin ihmisiin,katsotaan pitkään että "mikähän tuo on,vähän sellaisella ilmeelllä katsotaan? Minä en siitä välitä koska olen hyväksynyt oman pituuteni mutta toki se vähän kiusaa toisten ihmisten tuijotus?Onko täällä muita ihmisiä jotka on pienikasvuisia ja kertokaa miten te olette tulleet sinuiksi oman pituutenne kanssa? Erityisesti olen pannut merkille sen että erityisesti nuoret ja vanhemmat naiset tuijottaa pienikasvuista ihmistä pitempään. nykyajan ihmisistä,jopa naiset ovat yli 170cm.
Olisi kiva kuulla muiden pienikasvuisten kokemuksia.
Olisi kiva kuulla muiden pienikasvuisten kokemuksia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta oletko sä ikinä ajatellut, että kuinka luonnollista on että ihmismassassa siihen poikkeavaan yksilöön silmä osuu... ? Ei tuskin kukaan katso pahalla. Sama homma se on itsellä ko köörään kaupungilla sähköpyörätuolillani, tottakai se silmä osuu muhun... Väkimassassa jos itse näen pyörätuolin niin väkisinki se katse käy siinä..mutta ei siinä musta ole mitään pahaa.. Ja jos jotku tölläämällä töllää niin töllää takaisin...=)
En ole pienikasvuinen, mutta erilaisen lapsen äiti. Olen huomannut ettei nuoret ja vanhemmat ihmiset tajua itse että ne jäävät tuijottamaan helposti. Olen ajatellut asian näin; he eivät osaa käsitellä ajatusta ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia yksilöitä. samalla he eivät "hyväksy" erilaisuutta. Heitä myöskään ei ole opetettu moiseen. On helpompi toimia samankaltaisten ihmisten kanssa, me olemme "ongelma" heille.
Ajatuksia on monenlaisia.
Mutta mä en usko, että nämä jotkut ihmiset ilkeyksissään jäävät tuijottamaan, vaan silkkaa uteliaisuuttaan... Monille vammaisuus on kuitenkin niin outo asia... ja väitänpä, että sitten kun olet itse tarpeeksi sinut asian kanssa huomaat, etteivät ihmiset ehkä tuijotakkaan... On aika ihme, että itse liikun sähköpyörätuolilla, liikun tosi paljon kylänraitilla ja en koe et mua sen ihmeemmin ainakaan negatiivisessa sävyssä tuijotettaisiin... mutta sä ja tämä vaimo kokee toljotusta ylenmäärin..
Olet varmaan aika lailla oikeassa. Tietenkin minusta tuntuu pahalta kuin lastani tuijotetaan. Olisi eri asia jos minua tuijotettaisiin, olisin varmaan tottunut ajatukseen. Itse olen vammaisuuden kanssa sinut jo kauan. Lapseni ei välttämättä edes itse huomaa sitä mutta vierestä näkee liikaakin...
Ei sä käsitit nyt mun pointtini väärin... Ehkäpä se tuijotus onkin sun oma illuusio ja loppujen lopuksi sä et ehkä olekkaan vielä täysin sinut asian kanssa, että sinulla on vammainen lapsi. On vaarallista jos asenteesi tarttuu lapseesi tyyliin "terveet ihmiset eivät hyväksy minua, tuijottavat negatiivisella asenteella jne"... Ennakkokäsityksestäsi tulee todellisuutta.. samalla tavalla kuin jos ruokit hymyä, ihmiset vastaavat hymyllä, tässä tapauksessa kyse on vain negatiivisesta heijastumasta. Idiootteja toki löytyy aina, mutta niitä on harvassa ja niitä tulee jokaisen elämän polun varrella vastaan, olit sitten terve tai vammainen
olen lukenut nämä keskustelut, mielenkiintoista.Pyörätuolissa istuva nainen ja äiti kummatkin puhuvat asiaa, mutta eri näkökulmasta. "nainen" itse olet ilmeisesti sujut oman asian kanssa , niin kuin äitikin, kummatkin omalla tavallaan. tiedän myös miltä tuntuu istua pyörätuolissa sekä se että lapseni on vammainen. Kyllä se tuntuu ilkeältä kun lasta seurataan katseella, vaikkei siitä tee numeroa. Nautitaan elämästä! Me olemme pieni ryhmä, ja pidetään yhtä!
Siksi kirjoitin asiasta että miten muut kokee tuijotuksen.Tottakai huomaan sen mutta en anna sen häiritä elämääni,en välitä siitä vaikka tuijotetaan mutta halusin kuulla muiden mielipiteitä että oletteko kokeneet että on joutuu tuijotuksen kohteeksi.Ei se silti välttämättä mukavaa ole kyllä se tuntuu vähän kiusalliselta,mutta olen jättänyt sen omaan arvooni. Harvoin niitä sellaisia tilanteita sattuu että joku jää tuijottamaan,mutta ei niistä silti tarvitse huolestua.Nautitaan elämästä ja pidetään lippu korkealla.
Hyvää kevättä kaikille :)
minua ja meitä kaikkia viittomakielisiä "tuijotetaan" hyvin usein, kun me viitomme keskenään. Ihmiset eivät "tuijotuksillaan" tarkoita mitään pahaa.
Olen tottunut, kun ihmiset "tuijottavat" meitä.
Ole ylpeä itsestäsi ja ominaisuuksistasi.
Pidä lippu korkealla!
Kyllähän omakin katse kiinnittyy "poikkeavaan" eikä sillä mitään tarkoita. Pahinta on jos ei katsota ollenkaan vaan peräti vältetään katsomista silloin minä huolestun.
minäkin jos minua ei katsottaisi :)
Eiköhän jokainen vammainen tai muuten "erilainen" ihminen kohtaa tuijottamista muodossa tai toisessa silloin tällöin. Minä suhtaudun siihen ymmärtämättömien ihmisten sivistymättömyytenä tai lasten luonnollisena uteliaisuutena.
Kummassakaan tapauksessa en välitä asiasta juurikaan, kunhan minua ei tulla erikseen häiritsemään.
Joskus töllääjät tulevat tielle tai tunkeutuvat elämääni ajatustensa tai ohjeidensa kanssa, silloin saatan todeta etten kaipaa apua. Esimerkiksi eräs vanha rouva tunkeutui ravintolaseurueeseemme ja sanoi, että hän haluaa rukoilla kanssani minulle pelastusta tai jotain.
Olen sitä mieltä, että jokainen joka poikkeaa vähänkin valtaväestöstä, niin häntä tuijotetaan, eikä siinä ole mitään erikoista.
Sinäkin Pienikasvuinen tuijottaisit vastaantulevaa naista joka on kaunis kuin prinsessa. Samoin jotain hyvin pitkää ihmistä tai vaikkapa julkkista. Minä tuijotan vaikka ketä jos hän on vain sen arvoinen. En minä pultsaria jäisi katsomaan.
Ajattele tilannetta että tulisi paljon ihmisiä johonkin tilaisuuteen. Tuntisit jokaisen mutta yksi olisi vieras. Eikö olisi niin että hän kiinnostaisi sinua juuri siksi että et ole häntä ennen nähnyt.
Pahinta minusta olisi jos sinä tulisit minua vastaan ja minä kääntäisin katseeni pois kokonaan.
Eikö?
Nyt ollaan villakoiran ytimessä. Tätä minäkin yritin sanoa, sinä vain onnistuit siinä paljon paremmin :-))
Heippa!
Itse olen pieni myös. Hieman yli metrin :) Olen sen huomannut, että ihmiset tuijottavat etenkin lapset.. :) Joskus ne tulevat rohkeesti kysymään että "miksi olet niin pieni".. olen kertonut niille miten asia on :) En mä osaa välittää ihmisten tuijotuksista :)
Olen siitä onnellinenkin että mua ei oo koskaan kiusattu tai syrjitty! :) Olen mennyt massan mukana paikasta toiseen täysillä ja nautin ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen :) En mä tästä muutu vaikka mitä tekisi :)
Hyväksyn itseni olen aina hyväksynyt :) Ja elän elämää siinä missä muutkin :) Olen onnellinen pienenäkin :)
Voimia teille kaikille jotka luette tän ja asennetta elämään! :)
No mul on täs tälläne kamu joka on pikkunen, pienet on kädet, pienet on jalat, pienet on korvat, pienet on silmät, pieni koko poika.
" suuret on silmät ja suuri on pää, eikä se sano että mää mää mää, vaan muu mu mu muu muu muu" 😁 tuli vaan mieleen tuo...