Mua pelottaa oma itteni.. Siis ku.. Vähän aikaa sit oli semmonnee fiilis, et tahtosin ihastua johonki, mutta koska ei ollu mulle sopivaa tyyppiä näköpiirissä, en ihastunu.
Kävi sit niin, et menin yksiin "bileisiin" ja siellä tutustuin uusiin ihmisiin. Yks niistä (olkoon vaikka Jare) oli samannäkönen ja muutenki samanolonen tyyppi, ku eräs, johon olin aikasemmin ollu ihastunu (olkoon tää sit vaikka Mikko). Sit tajusin et aloin olla kiinnostunu Jaresta.. Mut koska me tutustuttii nopeesti ja meistä tuli jo hyviä kavereita, en tahokkaa ihastua, en ainakaa siihe.
Syy tähän on se, et Mikko oli ollu mun ystävä ja sit jossai vaiheessa aloin ilmeisesti "ahistaa" sitä, koska tykkäsin siitä nii paljon.. Meijän ystävyys kariutu siihe, ku "tungin" liikaa sen seuraan.
Nyt en uskalla olla tän Jaren seurassa (ainakaa normaalina, huolettomana ittenäni) ja se on kamalaa... Mut oon tainnu jo vähä ihastuu siihe.. Mitä mä teen!?
Kävi sit niin, et menin yksiin "bileisiin" ja siellä tutustuin uusiin ihmisiin. Yks niistä (olkoon vaikka Jare) oli samannäkönen ja muutenki samanolonen tyyppi, ku eräs, johon olin aikasemmin ollu ihastunu (olkoon tää sit vaikka Mikko). Sit tajusin et aloin olla kiinnostunu Jaresta.. Mut koska me tutustuttii nopeesti ja meistä tuli jo hyviä kavereita, en tahokkaa ihastua, en ainakaa siihe.
Syy tähän on se, et Mikko oli ollu mun ystävä ja sit jossai vaiheessa aloin ilmeisesti "ahistaa" sitä, koska tykkäsin siitä nii paljon.. Meijän ystävyys kariutu siihe, ku "tungin" liikaa sen seuraan.
Nyt en uskalla olla tän Jaren seurassa (ainakaa normaalina, huolettomana ittenäni) ja se on kamalaa... Mut oon tainnu jo vähä ihastuu siihe.. Mitä mä teen!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on sama juttu ku sulla..tykkää yhestä pojasta jonka kans oon tosi hyvä kaveri,mut nyt oon huomannu et se on alkanu kiinnostaa muutenki ku pelkkänä kamuna...mut en uskalla sanoa sitä sille...
pelkään et menetän hyvän ystävän....
Yritän vaa vältellä Jaren seuraa, ja sit ku "joudun" sen kanssa tekemisiin, ni en yritä ettii siitä liikaa hyviä puolia ja ala aattelee sitä liikaa muuna aikana.. Harmi vaa, et ku oon tuntenu sen vasta reilun viikon, ni silti nään siitä jo untaki toisinaan..
Mut yritetään pärjätä, jooko?
pakkohan se on yrittää..:) kai se hyvä ystävyys on parempi ku ei mitään..:)
kyl me pärjätään... jos en vaa ala ahistaa sitä liikaa tai muuten olla "huono ystävä" vaikka saatan alkaa välittää siitä niin, et sytämee sattuu....
mutta toivo elää :D