Mistä voi johtua, että vauva nauraa lähes ainoastaan isän kanssa? Mun kanssa hymyilee kyllä paljon, mutta harvoin nauraa.
Surettaa vähän. Mitä mä oon tehnyt väärin? :(
Surettaa vähän. Mitä mä oon tehnyt väärin? :(
Nauraa vain isälle :(
:(((((((
92642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et oo tehny ilmeisestikkään mitään vääriin..vai miksi niin luulet? siksikö "vain" kun lapsesi ei naura sinun kanssasi..Nou hätä! =)
Meillä lapsi alkoi nauramaan kanssani 4½kk ikäisenä, aluksi vain hymyili minulle.
Jotkut ovat vain sellaisia..ja ei hätää vaikka vauvasi olisi vanhempi kuin 4½kk ..kyllä se nauraa vielä sinunkin kanssa! =)
Minkä ikäinen lapsesi on?
olet varmaan vauvan kanssa päivät kahdestaan? tai ainakin vietät enemmän aikaa?
lapsian näkee sinua koko ajan ja näin ollen isi on vään kivempi kun sitä ei niin usein nää niin sille on kiva naureskella:) tän asian oon huomannu meillä ainakin. tyttö on nyt 4kk ja äitin kanssa kiukutellaan, mutta kun isi tulee kotiin niin ollaan kuin naantalin aurinko! isin tyttö selkeesti.
No meillä isosisko saa vauvan nauramaan kun pelleilee (isää ei ole mutta varmaan hän olisi samankaltainen hovinauyrattaja)...minä taas olen vauvan turvapaikka. Kyllä hän minunkin kanssa nauraa mutta ei ole isosiskoa voittanutta...
eka suretti itteeni sama seikka, mutta ei se kauaa vaivannu. kivahan se on että isällä ja lapsella on kivaa. ja nyt ku lapsi on vähän isompi (10kk) niin jos joku pipi tulee tai vierastaa jotakuta, niin kyllä se oon minä jonka luo itkien tulee turvaa hakemaan, joten en ole ihan turha minäkään ;) isät vaan on monesti sellasia hassuttelijoita ja äidit enempi käytännön läheisiä ja just niitä tukipilareita. ei siitä kannata itteensä ottaa.
Meillä sama homma, isällä ja vauvalla on ihan hullun hauskaa keskenään, mutta ootas jos itse kokeilee samaa niin tyttö katsoo vain hölmistyneenä :) Mutta minä olenkin sitten se, jota tulee ikävä heti jos väsyttää tai tarttee halia ja minä olen saanut jo monta pusua, mutta isä ei vielä yhtään (tyttö harjoittelee pusujen antamista ja on yhdistänyt ne minuun, kun pusuttelemme paljon).
Niin kävi myös meillä tytön kohdalla. Isälle hymyili mut mulle ei. Mut se menee ohi. Äidin kanssa on enemmän lähikontktissa ja lapsi ilahtuu kun pääsee isänkin syliin jne.
Äiti ei voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseen paisi ettei antaisi lasta isälle mikä nyt ois naurettavaa.
Meillä sama juttu. Isille nauretaan katketakseen, eikä se oikeastaan haittaa mua. Oon keksinyt muutamia tapoja millä saan vauvan mullekin nauramaan ja käytän sitten niitä välillä. Oikeastaan musta on aivan ihanaa että alkaa hauskuutus kun isi tulee töistä kotiin. On vaavillakin jotain mitä odottaa. No ei, onhan meillä ihanaa yhdessä, mut isi on se "pelle" meidän perheessä. Se on sille tärkeä rooli. Mun rooli taitaa olla se "paha poliisi"/lohduttaja. Isi on taas kateellinen siitä ettei saa lasta rauhoitettua, kun sillä on hätä.
kaksplus lehdessä joku mies sano hauskasti että isät on parhaita leikkikavereita siks, koska mies ei oo koskaan henkisesti poistunu hiekkalaatikolta :D niinpä, eli pojat on poikia ja isiä lapsettaa AINA! anna heijän pitää hauskaa ilman että suret!!!
koska iskät on aina hauskempia