opettajaksi jos on ujo

Olin erittäin ujo aloittaessani opettajankoulutuksen. Yläasteella ja lukiossa pitäessäni esitelmiä ääni vapisi, en yhtään nauttinut puhumisesta yleisön edessä. Olin kyllä esiintynyt soittoharrastuksen merkeissä, mutta on ihan eri asia soittaa kuin avata suunsa! Monesti mietin, miksi yleensä haluan opettajaksi, jos kerran pelkään esiintymistä. Pääsykokeisiin mennessäni en ollut kertaakaan ollut sijaisena.

Pääsykokeista selvisin, kun olin päntännyt kirjat ulkoa, silloin käytössä olleista opetustuokiosta ja haastattelusta en saanut niinkään paljon pisteitä - jännitin hirveästi.

Opiskeluaikana sitten pikkuhiljaa rohkaistuin ja totuin olemaan luokan edessä ja opiskeluryhmän edessä. Valmistuttuani jännitin ensimmäisiä vanhempainiltoja. Työn myötä vuosien mittaan sitä vain karaistuu. Oppii olemaan armollinen itselleen. Kyllä minulla vieläkin ääni tärisee jännittäessäni, mutta olen oppinut ajattelemaan, että so what. Minä olen tällainen. Uskallan avata suuni, vaikka jännittää.

Ujo olen edelleen, en halua olla esillä suuressa porukassa. Parhaimmillani olen 2-3 ihmisen kanssa keskustellessani. Uusien ihmisten seurassa olen varmaan hieman jäykkä tai etäinen. Mutta ketkä minut tuntevat, pitävät minua lämpimänä ihmisenä, joka on oikealla alalla.