On tullut kierreltyä jouluostoksilla kehäkolmosen sisäpuolella. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että liikkeiden (varsinkin isojen) myyjät ovat järjestään näitä ville-pettereitä. Eli näitä parikymppisiä uusavuttomia jannuja, joilla ei ole mitään käsitystä oikein mistään. Myyjien taso on jopa huonompaa kuin mäkkärillä tai hesessä.
Kun kysyy esim digikameran ominaisuuksia, niin vastaukseksi tulee kimiräikkösmäinen ininä, "joo tuossa niitä on, siitä voi katella lapusta". Kun yrittää sitten tinkiä hintaa, niin hepulla ei ole mitään käsitystä tästä maan tavasta, vaan näyttelee sormellaan hintalappua ihmetellen, että tuossahan se hinta lukee, ja on jo puolittain lähdössä muualle. Korostan vielä tinkimistä, ja sanon että naapuriliikkeessä sama kamera oli jonkin verran halvempi. Tähän myyjä inisten, "sittenhän se kannattaa hakea sieltä". Jäipä kamera ostamatta, myös naapuriliikkeestä, koska sielläkään ei saanut mitään esittelyä kameran toiminnoista yms. Samanoloinen jantteri siis naapuriliikkeessäkin. Oikeastaan kummassakaan liikkeessä ei ollut ketään ns aikuista myyjää, vaan näitä juniorimyyjiä, joille tärkeintä on liikkeessä tyylikkäästi hengailu, ja ajatukset useimmiten jossain muualla kuin itse myymisessä ja asiakkaiden palvelemisessa.
Mitä tahansa kysyy, kameran teknisiä ominaisuuksia, etsii jotain laitetta tai lisävarustetta esim puhelimeen, niin aina vain osoitetaan sormella jonnekin hyllylle, ja että siellä jossain ehkä on jos on. Eli ollaan laiskoja, ei palvella asiakkaita, vaan vaivoin osoitellaan ehkä sormella tai soperretaan suulla jokin hyllyn nimi. Toinen hyvä paikka oli bauhaussi, siellä yllättäen sama meno. Pikkuliisoja ja lasseja lippikset vinossa osastojen asiakaspalvelijana. Kun kysyy esim laattoja, liimoja, yms, niin kaikki saa itse käydä etsimässä, ja mistään eri tarvikkeiden soveltuvuudesta ei saa näiltä asiakaspalvelijoilta minkäänlaista apua, KOSKA HE EIVÄT TIEDÄ.
Kyselin maalien soveltuvuuksista tietynlaiselle pinnalle. Maaliosaston ainut "poitsu" sanoi vain, että "voithan sä tsekkaa sieltä maalipurkin kyljestä, kai siel jotain laatuja on". No siellähän on kyllä tekstiä niin pirkeleesti, ja eri kielillä. Piti sitten käydä 10 erilaista maalipurkkia omatoimisesti läpi, ja löytyihän se oikea vihdoinkin, mutta kyllä aikaa meni. Osaava asiakaspalvelija olisi osannut ainakin sanoa maalin merkin, tai olisi tullut näyttämään. Mutta kun nämä nykypetterit eivät tiedä mistään mitään, he ovat vain töissä ja nostavat palkkaa.
Nykyajan liikkeet ovat kuin mitäkin itsepalveluhalleja. Etsi itse, löydä itse, valitse itse, jne. Myyjäpetterit ovat vain tyyllikkäästi kauluspaidat päällä esillä, mutta mitään todellista palvelua he eivät liikkeelle tuota. Myyjäpetterin ainoa osaaminen on sanoa asiakkaalle, että jossain tuolla hyllyssä on tuotteita, en tiedä niistä mitään, mutta osta tai jätä ostamatta, ja hinta on vakio, ja kassa on tuolla.
Joskus harvoin joku asiakaspalvelija yrittää kertoa tuotteesta jotain, mutta se on hyvin usein tyyliin: "tämä on kamera, öö tästä kai, eikun, eipäskun, no kuitenkin, siinä on pikseliominaisuus, vaimikäseoli, eikun zoomi, tai ainakin tässä lapussa lukee näin, kai se tätä tarkoittaa, on kai tämä ihan hyvä". Eli samanlaista pähkäilyä, mitä itsekin pystyisin harrastamaan esitelapusta päättelemällä.
Jossain pikkuputiikissa on vielä viiksekäs setä, joka kertoo kameran ominaisuudet juurta jaksaen, ja ulkomuistista luettelee eri merkkien eroja ja käyttäjän kannalta tärkeitä juttuja. Lisäksi hän kaupittelee samaan hintaan vielä kameransäilytyspussin, ikään kuin kaupan päälle. Ja kas, lähden putiikista hyvillä mielin, ja huomaan vasta ulkona, että tulipas ostettua kamera ja sille säilytyslaukkukin.
Näissä ketjumyymälöissä ei tämän takia useinkaan jää käteen mitään, jos ei nyt sitten pelkkiä paristoja mennyt hakemaan.
Kun kysyy esim digikameran ominaisuuksia, niin vastaukseksi tulee kimiräikkösmäinen ininä, "joo tuossa niitä on, siitä voi katella lapusta". Kun yrittää sitten tinkiä hintaa, niin hepulla ei ole mitään käsitystä tästä maan tavasta, vaan näyttelee sormellaan hintalappua ihmetellen, että tuossahan se hinta lukee, ja on jo puolittain lähdössä muualle. Korostan vielä tinkimistä, ja sanon että naapuriliikkeessä sama kamera oli jonkin verran halvempi. Tähän myyjä inisten, "sittenhän se kannattaa hakea sieltä". Jäipä kamera ostamatta, myös naapuriliikkeestä, koska sielläkään ei saanut mitään esittelyä kameran toiminnoista yms. Samanoloinen jantteri siis naapuriliikkeessäkin. Oikeastaan kummassakaan liikkeessä ei ollut ketään ns aikuista myyjää, vaan näitä juniorimyyjiä, joille tärkeintä on liikkeessä tyylikkäästi hengailu, ja ajatukset useimmiten jossain muualla kuin itse myymisessä ja asiakkaiden palvelemisessa.
Mitä tahansa kysyy, kameran teknisiä ominaisuuksia, etsii jotain laitetta tai lisävarustetta esim puhelimeen, niin aina vain osoitetaan sormella jonnekin hyllylle, ja että siellä jossain ehkä on jos on. Eli ollaan laiskoja, ei palvella asiakkaita, vaan vaivoin osoitellaan ehkä sormella tai soperretaan suulla jokin hyllyn nimi. Toinen hyvä paikka oli bauhaussi, siellä yllättäen sama meno. Pikkuliisoja ja lasseja lippikset vinossa osastojen asiakaspalvelijana. Kun kysyy esim laattoja, liimoja, yms, niin kaikki saa itse käydä etsimässä, ja mistään eri tarvikkeiden soveltuvuudesta ei saa näiltä asiakaspalvelijoilta minkäänlaista apua, KOSKA HE EIVÄT TIEDÄ.
Kyselin maalien soveltuvuuksista tietynlaiselle pinnalle. Maaliosaston ainut "poitsu" sanoi vain, että "voithan sä tsekkaa sieltä maalipurkin kyljestä, kai siel jotain laatuja on". No siellähän on kyllä tekstiä niin pirkeleesti, ja eri kielillä. Piti sitten käydä 10 erilaista maalipurkkia omatoimisesti läpi, ja löytyihän se oikea vihdoinkin, mutta kyllä aikaa meni. Osaava asiakaspalvelija olisi osannut ainakin sanoa maalin merkin, tai olisi tullut näyttämään. Mutta kun nämä nykypetterit eivät tiedä mistään mitään, he ovat vain töissä ja nostavat palkkaa.
Nykyajan liikkeet ovat kuin mitäkin itsepalveluhalleja. Etsi itse, löydä itse, valitse itse, jne. Myyjäpetterit ovat vain tyyllikkäästi kauluspaidat päällä esillä, mutta mitään todellista palvelua he eivät liikkeelle tuota. Myyjäpetterin ainoa osaaminen on sanoa asiakkaalle, että jossain tuolla hyllyssä on tuotteita, en tiedä niistä mitään, mutta osta tai jätä ostamatta, ja hinta on vakio, ja kassa on tuolla.
Joskus harvoin joku asiakaspalvelija yrittää kertoa tuotteesta jotain, mutta se on hyvin usein tyyliin: "tämä on kamera, öö tästä kai, eikun, eipäskun, no kuitenkin, siinä on pikseliominaisuus, vaimikäseoli, eikun zoomi, tai ainakin tässä lapussa lukee näin, kai se tätä tarkoittaa, on kai tämä ihan hyvä". Eli samanlaista pähkäilyä, mitä itsekin pystyisin harrastamaan esitelapusta päättelemällä.
Jossain pikkuputiikissa on vielä viiksekäs setä, joka kertoo kameran ominaisuudet juurta jaksaen, ja ulkomuistista luettelee eri merkkien eroja ja käyttäjän kannalta tärkeitä juttuja. Lisäksi hän kaupittelee samaan hintaan vielä kameransäilytyspussin, ikään kuin kaupan päälle. Ja kas, lähden putiikista hyvillä mielin, ja huomaan vasta ulkona, että tulipas ostettua kamera ja sille säilytyslaukkukin.
Näissä ketjumyymälöissä ei tämän takia useinkaan jää käteen mitään, jos ei nyt sitten pelkkiä paristoja mennyt hakemaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teknologia kehittyy niin huimaa vauhtia, ettei myyjät ehdi niihin paneutua.
Pääasia on että tuote sujahtaa mahdolisimman nopeasti kuluttajan kassiin ja rahat pois.
Pienistä liikkeistä saa hyvää palvelua.
Minulle on käynyt eräässä kodinkoneliikkeessä niin että myyjä ehti haihtua kun käännyin toista vehjettä katselemaan.
Odottelin siinä hetkisen kun ajattelin että oisko tullut yht´äkkiä hätätila ja piti ampaista vessaan.
Myyjä pysyi näkymättömissä. Lähdin pois.
Nää ja monet muut on niitä ostajan ja myyjän välisiä kommunikaatiokatkoksia.
Valitettavasti nykyään "myyjän" toimenkuvaan kuuluu enimmäkseen hyllytys eli tavaran esillepano. Selkeitä ns. omia osastoita ei ole eli joudut osastolle minkä tuotteista et tiedä mitään. Käytetään osastoilla opiskelijoita/tettiläisiä nehän ovat ilmaista työvoimaa. Motivaatio työhön on kadonnut työtuntejen myötä, ei oikein tahdo kiinnostaa osa-aikainen työ (tämän hetken ilmiö). Tässä muutama syy ala-arvoiseen asiakaspalveluun, koskien lähinnä ns.halpakauppaketjuun kuuluvia liikkeitä.
Itse olen töissä yhdessä halpahalliketjun liikkeessä, jossa on noin 30 000 eri tuotetta kaikkea mahdollista työkalusta elintarvikkeeseen. Osaston hoitajat tietävät tuotteista, mutta he eivät ole paikalla aina, kun kaupan ala on osa-aikatyötä. On ihan mahdotonta tietää jokaisesta tuotteesta kaikki ominaisuudet ja ei ole aikaa palvella ihmisiä kunnolla kun hommat painaa päälle. Ikävä kyllä kaupat on menossa siihen "itsepalvelu" suuntaan. Asiakkaan täytyy osata tehdä itse omat ostopäätöksensä. Tingata voi torilla, mut jos teet sitä ketjumyymälässä teet itsestäsi vain hölmön.
Kyllä minä ainakin olen onnistunut tinkaamaan ketjuliikkeestäkin. Tiedän tosin, että tämä ei onnistu kehäkolmosen sisäpuolella. Mutta täällä kantasuomessa, olen esim intersportista saanut suksista hintaa reilustikin alaspäin, expertiltä taulutelkkarin hinta putosi 50 euroa kun hetken kismittelin, k-raudasta maaleja ja tapetteja on saatu halvemmalla mitä ovh, jne. Eikä se ole hölmö joka tinkaa, pienistä tinkauksista kertyy pidemmällä aikavälillä mukava summa rahaa, eli tinkaaja saa samalla rahalla enemmän, kuin ei-hölmö joka ei häveliäisyytensä takia uskalla tingata, vaan maksaa aina sen mitä pyydetään. No, meillä maalaisilla tää tinkaaminen on maan tapa, toisin kuin siellä eteläsuomen "metropolissa".
Kehäkolmosen sisällä vallitsee muutenkin ajatusmaailma, jossa pelätään tekemästä itsestä hölmö, se on kuin mantra jota ajatellaan. Julkisissa kulkuvälineissä ei saa avata suutaan, ettei joku luule hölmöksi. Kaupungilla pitää kävellä ripeästi ja suu nyrpeänä, ettei vaan joku luule hölmöksi kun ei tee niin kuin muut sopulit. Yleensäkin pitää yrittää käyttäytyä mahdollisimman paljon niin kuin muut tzadilaiset, jotta ei kukaan vain luulisi hölmöksi. Onko teillä tzadilaisilla niin huono itsetunto, ettei uskalleta olla omia itsejänne?
Oletko ajatellut, että eihän kukaan ole seppä syntyessään? Se mursuviiksinen pikkukaupan setä on varmaan ollut alalla sen verran pitkään, että kokemusta on paljon ja hän varmasti ehtii myös perehtyä uusiin tuotteisiin, koska niitä ei tule niin usein ja niin paljon kuin isoihin halleihin. Isoissa myymälöissä ei järjestetä uudelle työntekijälle mitää koulutusta tuotteista tässä on syy miksi myyyjä ei tiedä ellei satu olemaan muuten kiinnostunut myymistään tuotteista ja ota niistä selvää vapaa-ajallaan, koska töissä sitä ei ehdi tehdä.
yhdyn täysin.
ei ole selitykset vakuuttavia. siihen mitään kurssia tarvi että on myyjä asiakkaalle, että kauppatapahtuma saadaan päätökseen, asiakkaan rahat saadaan työnantajalle eli sinun palkkaas ja asiakas saadaan palaamaan. normaali kotikasvatus ja yleissivistys pitäs riittää.
mua ainakin hävettäs vastata aina sama en tiedä.
jos myyjä ei tiedä hän delegoi asian sinne mikä tietää, kenties esimiehelle, osaston päällikölle ym.
hän ei vain neuvo asiakasta toisen puheille vaan tekee sen itse ja palaa vastauksen kanssa.
= ylittää asiakkaan odotukset. Ei ole vaikeaa. Tämän luulisi toteutuvan ennen kaikkea kehäkolmosen sisäpuolella kun kilpailijoita on.
toki voi työnantajalta höylätä vielä sarasvuon kurssit jos sieltä jotain kaaliin jäisi.
myyjä joka ei tiedä tuotteitaan=matemaatikko mikä ei osaa laskea.
Meillä on myynnissä noin 140.000 eri tuotetta, myyjiä talossa kassat poislukien noin 60kpl.
Itselläni on noin 300 eri tuotetta vastuulla, omalla osastolla noin 15.000 tuotetta joista siis pitäisi tietää lähes kaikki. Osastolla meitä on 6 myyjää ja vuorossa yleensä 2 tai 3 töissä. Kun emme kerta mitään tuotteista itse valmista niin olemme tuotteen käyttöohjekirjan varassa ja vain muutama hassu tavarantoimittaja / valmistaja viitsivät "kouluttaa.." meitä myyjiä kerran vuodessa noin pari tuntia. Ei osastopäälliköt tai esimiehet tiedä tuotteista yhtään sen enempää kuin rivimyyjätkään.
Voin toki kysyä asiaa sähköpostitse tavarantoimittajalta, joka vastaa tänään, huomenna tai parin viikon päästä.