Elikäs... olen nyt 16 v ja käyn lukiota kotoa päin. Asun maalla, joten täältä on n. 10 km linkkapysäkille ja siitä sitten linkalla kouluun. Matkat ovat raskaita ja väsyttäviä, varsinkin vuoden pimeimpään aikaan, mutta olen tottunut siihen...
Olen puhunut isälle, että mitä jos muuttaisin ja ehtonani oli vain se, että olisin joka vkloput aina kotona, enkä kämpillä. Isä ei kuitenkaan suostunut siihen ja ymmärrän sen, siitä oli vuosi sitten puhe, eikä hän silloin varmaan vielä pystynyt kuvittelemaan minua omilleni. Nyt vasta sen ymmärrän kunnolla... hän on ollut aina vankasti sitä mieltä, että tyttö pysyy kotona kunnes täyttää 18v, sillä hän sanoo, että on siihen asti minusta vastuussa.
Nyt olen kuitenkin miettinyt, että jos ehdottaisin uudestaan sitä muuttamista ensisyksylle. Täytän keskikesällä 17, lapsilisät loppuu ja varmasti saan jo asuntolainaa ja opintotukea? Ja olisihan isälläkin jonkin verran rahaa auttaa koulunkäynnissä ja olen luultavasti ison osan kesästä töissä.
Ja näin muuten osaan huushollata, tehdä ruokaa, käydä kaupassa ja hoitaa laskuja, sillä pääasiassa me katsotaan ja maksetaan isän kanssa yhdessä kaikki laskut koneella, kun hän ei osaa sitä käyttää. Samalla minä olen oppinut se asiat siinä.
Ja suurin syy miksi haluan muuttaa on se, että vaihtaisin luultavasti vallan koulua, sillä en ole löytänyt nykyisestä lukiosta ystäviä (siellä minne menisin, niin olisi tuttuja), vaikka koulu sujuukin moiteettomasti. Käyn kuitenkin vielä musiikkiopistoa, joten se olisi tarkoitus saada päätöskeen, jotta alkaisin vaihtamaan paikkakuntaa. Tahtoisin alkaa kantamaan vastuuta itsestäni, elää omaa elämääni yksin, (sillä pidän yksin olosta), etsiä itsestäni uusia puolia... pystyisin nauttimaan omasta elämästäni ja keskittymään itseeni.
Isä ei usko, että kykenisin opiskelemaan, vaan hän luulee, että siellä tehtäisiin silloin ihan jotain muuta. En vain tiedä, että millä saisin hänet uskomaan, että asia ei ole niin. En tahtoisi lähteä täältä ovet paukkuen ja vannoen, että en koskaan palaa, vaan että se olisi kaikille OK ja saisin tarvittaessa kotoa tukea, siellä yksin eläessäni. Paikkakunta minne muuttaisin olisi n. 30 km päässä kotipaikkakunnaltani ja isähän pääsisi käden käänteessä käymään luonani. Onhan ne puhelimetkin keksitty, voisi aina soittaa ja olisinhan aina vkloput kotona...
Täällä varmaan käy vanhempiakin ihmisiä lukemassa näitä, joten mitä mieltä olette? Jos olisitte vanhempiani, niin mitä tekisitte ja voisiko minua päästää minnekkään?
Kiitos, kun jaksoit lukea viestini. :)
Olen puhunut isälle, että mitä jos muuttaisin ja ehtonani oli vain se, että olisin joka vkloput aina kotona, enkä kämpillä. Isä ei kuitenkaan suostunut siihen ja ymmärrän sen, siitä oli vuosi sitten puhe, eikä hän silloin varmaan vielä pystynyt kuvittelemaan minua omilleni. Nyt vasta sen ymmärrän kunnolla... hän on ollut aina vankasti sitä mieltä, että tyttö pysyy kotona kunnes täyttää 18v, sillä hän sanoo, että on siihen asti minusta vastuussa.
Nyt olen kuitenkin miettinyt, että jos ehdottaisin uudestaan sitä muuttamista ensisyksylle. Täytän keskikesällä 17, lapsilisät loppuu ja varmasti saan jo asuntolainaa ja opintotukea? Ja olisihan isälläkin jonkin verran rahaa auttaa koulunkäynnissä ja olen luultavasti ison osan kesästä töissä.
Ja näin muuten osaan huushollata, tehdä ruokaa, käydä kaupassa ja hoitaa laskuja, sillä pääasiassa me katsotaan ja maksetaan isän kanssa yhdessä kaikki laskut koneella, kun hän ei osaa sitä käyttää. Samalla minä olen oppinut se asiat siinä.
Ja suurin syy miksi haluan muuttaa on se, että vaihtaisin luultavasti vallan koulua, sillä en ole löytänyt nykyisestä lukiosta ystäviä (siellä minne menisin, niin olisi tuttuja), vaikka koulu sujuukin moiteettomasti. Käyn kuitenkin vielä musiikkiopistoa, joten se olisi tarkoitus saada päätöskeen, jotta alkaisin vaihtamaan paikkakuntaa. Tahtoisin alkaa kantamaan vastuuta itsestäni, elää omaa elämääni yksin, (sillä pidän yksin olosta), etsiä itsestäni uusia puolia... pystyisin nauttimaan omasta elämästäni ja keskittymään itseeni.
Isä ei usko, että kykenisin opiskelemaan, vaan hän luulee, että siellä tehtäisiin silloin ihan jotain muuta. En vain tiedä, että millä saisin hänet uskomaan, että asia ei ole niin. En tahtoisi lähteä täältä ovet paukkuen ja vannoen, että en koskaan palaa, vaan että se olisi kaikille OK ja saisin tarvittaessa kotoa tukea, siellä yksin eläessäni. Paikkakunta minne muuttaisin olisi n. 30 km päässä kotipaikkakunnaltani ja isähän pääsisi käden käänteessä käymään luonani. Onhan ne puhelimetkin keksitty, voisi aina soittaa ja olisinhan aina vkloput kotona...
Täällä varmaan käy vanhempiakin ihmisiä lukemassa näitä, joten mitä mieltä olette? Jos olisitte vanhempiani, niin mitä tekisitte ja voisiko minua päästää minnekkään?
Kiitos, kun jaksoit lukea viestini. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
äitisi on asiasta?
Onko isälläsi jotain ihan oikeata syytä uskoa että opiskelusi
menisi hurvitteluksi siellä 30 km:n päässä?
Oma tyttöni, 17v, asuu yksin opiskelupaikkakunnalla,
tosin vain 10 km:n päässä.
-isä 58 vuotta-
Vanhempani ovat eronneet... isä on huoltajani ja asun hänen kanssaan.
Isä on aina ollut sitä mieltä, kuten sanoinkin, että tyttö pysyy kotona ennen 18 ikävuotta ja kun on sellainen paikka lähellä, missä voi opiskella ja sinne on hyvä kulkuyhteydet niin se on sitten... hän ajattelee enemmän järjellä, eikä sillä, mitä minä haluan tai miltä minusta tuntuu. No tokihan se niinkin vähän on... enpä sitten tiedä.
Kai se vain on pakko odottaa.
tilanteen mutta pakko oli kysyä...
Voipi olla että se onkin isäsi joka pelkää yksinäisyyttä
jos lähdet?
Vieraalla paikkakunnalla opintotuen asumislisä olisi
n. 200€.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020701095643IL?OpenDocument
Minä en oikein voi sanoa tähän juuta enkä jaata teitä ja olosuhteita
tämän tarkemmin tuntematta.
-isä 58 vuotta-
Asuntolainaa mistään tuon ikäisenä/työttömänä.
jos menet esim amk:hon saat opintotukea+asumistuki joka on max80% ja rahassa max 201e + mahdollisesti 300e opintolaina. Noilla tukiaisilla sitten vuokrakämppää katselemaan :)
Asumistukea ei kylläkään saa, kun on opiskelija, joka kuuluu asumislisän piiriin. Silloin ei myöskään saa opintotukea ja asumislisää, koska opintotuki = opintoraha asumislisä lainantakaus.