Merelle lähdin
mä soutelemaan,
taivaanrantaa
maalaamaan.
Aallot veneeni
kylkeä vasten
liplatti,
kun kuulin
joku kikatti.
Hämmentyneenä ulapalle
tähyilin,
kun jotain vedessä mä
havaitsin.
Mua kohti jokin
uiskenteli,
tullessansa
lauleli.
Kaunis merenneito
pian ui paattini
vierellä,
vettä läpsytteli
pyrstöllä.
Se oli kauneinta
mitä nähnyt olin,
sitä huokaillen katselin
mä tovin.
Mulle hymyili
ja keimaili,
lentosuukonkin
lähetti.
Oli sen hiukset kuin
kultaa punaista,
niissä kiinni oli
meritähtiä.
Se lauloi kauniilla
äänellään,
keinutti vedessä
itseään.
Mä näystä tuosta
lumouduin,
salaisiin sanoihin
noihin
uppouduin.
En huomannut mä
ollenkaan,
ett' veneeni
jatkoi kulkuaan.
Mä silloin
haaveistani
heräsin,
kun illan jo
tummuneen
huomasin.
Kelluin keskellä
suurta ulappaa,
kaukana jossain
oli kuivamaa.
Merenneito
mulle virnisti,
kauneus sen
kasvoilta
katosi.
Pyrstöllään vettä
raiskäytti,
mulle nauraa
kikatti.
Sen silmissä
näkyi lieskoja,
sen valkoisella iholla
suomuja.
Hiukset kiiltävät
siltä putosi,
veteen neito
hirveä
sukelsi.
Pian tunsin joku
venettäni
keikutti,
minut mereen
pudotti.
Jaloistani kiskoi
mua pinnan alle,
vilkaisin viimeisen
kerran mä
taivahalle.
Kylmän meren
syvyyksiin,
minua poloista
kiskottiin.
Ehdin nähdä
mä vedenalaisen
valtakunnan,
ennen kuin menetin
mä tajunnan.
Sieluni jäi iäks
sukeltelemaan,
lisää onnettomia
mereen houkuttelemaan.
mä soutelemaan,
taivaanrantaa
maalaamaan.
Aallot veneeni
kylkeä vasten
liplatti,
kun kuulin
joku kikatti.
Hämmentyneenä ulapalle
tähyilin,
kun jotain vedessä mä
havaitsin.
Mua kohti jokin
uiskenteli,
tullessansa
lauleli.
Kaunis merenneito
pian ui paattini
vierellä,
vettä läpsytteli
pyrstöllä.
Se oli kauneinta
mitä nähnyt olin,
sitä huokaillen katselin
mä tovin.
Mulle hymyili
ja keimaili,
lentosuukonkin
lähetti.
Oli sen hiukset kuin
kultaa punaista,
niissä kiinni oli
meritähtiä.
Se lauloi kauniilla
äänellään,
keinutti vedessä
itseään.
Mä näystä tuosta
lumouduin,
salaisiin sanoihin
noihin
uppouduin.
En huomannut mä
ollenkaan,
ett' veneeni
jatkoi kulkuaan.
Mä silloin
haaveistani
heräsin,
kun illan jo
tummuneen
huomasin.
Kelluin keskellä
suurta ulappaa,
kaukana jossain
oli kuivamaa.
Merenneito
mulle virnisti,
kauneus sen
kasvoilta
katosi.
Pyrstöllään vettä
raiskäytti,
mulle nauraa
kikatti.
Sen silmissä
näkyi lieskoja,
sen valkoisella iholla
suomuja.
Hiukset kiiltävät
siltä putosi,
veteen neito
hirveä
sukelsi.
Pian tunsin joku
venettäni
keikutti,
minut mereen
pudotti.
Jaloistani kiskoi
mua pinnan alle,
vilkaisin viimeisen
kerran mä
taivahalle.
Kylmän meren
syvyyksiin,
minua poloista
kiskottiin.
Ehdin nähdä
mä vedenalaisen
valtakunnan,
ennen kuin menetin
mä tajunnan.
Sieluni jäi iäks
sukeltelemaan,
lisää onnettomia
mereen houkuttelemaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.