Kaikille täällä olijoille... Kiirettä on pitänyt tämän tytön elämässä, ettei ole paljoa kerinnyt kuulumisia kirjoottelemahan. Koulua on tahkottu niin, että teoriaopinnot ovat nyt kaikki takanapäin ja seuraavaksi isken sitten itseni viimeisen l. päättötyön kimppuun oikein tosissaan.
Syöpää ei ole näkynyt kolmannella uusintakierroksella, että rauhassa olen saanut olla. Olen jopa hoikistunut hieman (38 kg) liekö syynä uusi mukava elämä, mutta päivääkään ei mene ettenkö istu sanan ja tauti, syöpä, vierellä, eikä varmastikaan tule menemään päivääkään. Ympäriltä on viety ystäviä ja perhettä, mutta minä olen silti vielä täällä, liekö minulle jokin tehtävä annettu. No toki tehtävä on annettu ja sitä toteutetaan juuri tälläkin hetkellä.
Tukankasvun aletessa kasvatin pitkät kiharat, mutta nyt ne on saksittu pois ja on jonkun onnellisen peruukissa kertomassa omaa tarinaansa ja minä viidyn lyhyessä punaisessa tukassani oikein mainiosti, kehuiksi asti. Yksinäinen elämäni on vaihtunut uudenlaiseen aikuisen naisen rakkauteen, kummilapsiinsa ja erääseen tummaan mieheen, joka vahingossa lipsahti elämääni ilman pyytämättä. Kiitos niille miehille, jotka eivät ajattele, että se nainen, joka kantaa syövän viittaa on jotenkin viallinen vaan, on, näyttää ja tuntuu naiselta, ennenkaikkea omistaa tunteet, rakastaa ja tulee rakastetuksi.
Voimia sisaret ja veljet taistossa elämän. Toivoa sopii aina, se tekee elämän helpommaksi elää. Kuolemankin hetki voi olla kaunis, sitä ei pidä pelätä. Elämä laittaa toisia meistä polvilleen ja sieltä kukin nousee omalla laillaan aallon harjalle, siinä toivotan kaikille voimia ja rohkeutta löytää uusia vesiä ja meriä.
Siunattua ja rauhallista joulua kaikille uusille ja vanhoille, jotka minut vielä muistavat... Tuokoon vuosi 2010 paljon terveyttä, siedettävää oloa, onnistuneita hoitoja ja leikkauksia, tuokoon se pieniä ihmeitä kaikkien elämään, iloja ja suruja, mutta ennenkaikkea paljon läheisiä ihmisiä, rakkautta ja huolenpitoa.
Syöpää ei ole näkynyt kolmannella uusintakierroksella, että rauhassa olen saanut olla. Olen jopa hoikistunut hieman (38 kg) liekö syynä uusi mukava elämä, mutta päivääkään ei mene ettenkö istu sanan ja tauti, syöpä, vierellä, eikä varmastikaan tule menemään päivääkään. Ympäriltä on viety ystäviä ja perhettä, mutta minä olen silti vielä täällä, liekö minulle jokin tehtävä annettu. No toki tehtävä on annettu ja sitä toteutetaan juuri tälläkin hetkellä.
Tukankasvun aletessa kasvatin pitkät kiharat, mutta nyt ne on saksittu pois ja on jonkun onnellisen peruukissa kertomassa omaa tarinaansa ja minä viidyn lyhyessä punaisessa tukassani oikein mainiosti, kehuiksi asti. Yksinäinen elämäni on vaihtunut uudenlaiseen aikuisen naisen rakkauteen, kummilapsiinsa ja erääseen tummaan mieheen, joka vahingossa lipsahti elämääni ilman pyytämättä. Kiitos niille miehille, jotka eivät ajattele, että se nainen, joka kantaa syövän viittaa on jotenkin viallinen vaan, on, näyttää ja tuntuu naiselta, ennenkaikkea omistaa tunteet, rakastaa ja tulee rakastetuksi.
Voimia sisaret ja veljet taistossa elämän. Toivoa sopii aina, se tekee elämän helpommaksi elää. Kuolemankin hetki voi olla kaunis, sitä ei pidä pelätä. Elämä laittaa toisia meistä polvilleen ja sieltä kukin nousee omalla laillaan aallon harjalle, siinä toivotan kaikille voimia ja rohkeutta löytää uusia vesiä ja meriä.
Siunattua ja rauhallista joulua kaikille uusille ja vanhoille, jotka minut vielä muistavat... Tuokoon vuosi 2010 paljon terveyttä, siedettävää oloa, onnistuneita hoitoja ja leikkauksia, tuokoon se pieniä ihmeitä kaikkien elämään, iloja ja suruja, mutta ennenkaikkea paljon läheisiä ihmisiä, rakkautta ja huolenpitoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.