pienet keitetyt perunat tykötarpeina. Silakka eri muodossaan ei paistettuna kuitenkaan. Siinä parhaat alkupalat, kinkunviipale lanttulaatikko hyvä jos ne jaksaa vielä, kahvi ja piparkakku korkeintaan.Siinä minun.
0Äänestä
Puskasuleima
Ehrottomasti!
0Äänestä
etsivivä-amadeus
Puskasuleima kirjoitti:
Ehrottomasti!
päästä. Minulla oli ja on vieläkin mahatauti,ettei oikein maita ruoka. Siis ei tule ainakaan ylensyötyä,ylenannoin vielä eilen ja ylen ohjelmaa juuri katson. Hyvää Joulua!
0Äänestä
susnami
etsivivä-amadeus kirjoitti:
päästä. Minulla oli ja on vieläkin mahatauti,ettei oikein maita ruoka. Siis ei tule ainakaan ylensyötyä,ylenannoin vielä eilen ja ylen ohjelmaa juuri katson. Hyvää Joulua!
ja sian käpylät sekä sian pää
0Äänestä
etsivivä-amadeus
susnami kirjoitti:
ja sian käpylät sekä sian pää
oi miten olivat hyviä.Sianpääsylttyä tein itsekin aikoinaan. Penskat eivät tykänneet imelletystä perunalaatikosta,mutta kun sanoin ,että se on uuntuuvinkia,niin jopa maittoi.
0Äänestä
------------------
susnami kirjoitti:
ja sian käpylät sekä sian pää
ne siathan syövät sen toisiltaankin, niin hyvää se on !
0Äänestä
sikamainen
------------------ kirjoitti:
ne siathan syövät sen toisiltaankin, niin hyvää se on !
vois olla kylmäsavustettuna tosi hmmmmnamu, pieninä annoksina
0Äänestä
pilvi*
sikamainen kirjoitti:
vois olla kylmäsavustettuna tosi hmmmmnamu, pieninä annoksina
jääkellarin lohesta, jota parempaa en ole syönyt! Ihanan väristä jo---- lohenpunaista herkkua, jota poikani laittoi:) Resepti löytyy netistä, aion laittaa sitä itsellenikin, tarjottavaksi. Lorenan maksalaatikko oli suosittu, sain pienen annoksen kotiin minäki
Pojantyttäreni oli tehnyt purkkeja lahjaksi mummille, sinappia, sipulipuolukkaseosta, herkullista lisuketta, joka vetäytyessään pari kuukauttakin vain paranee. Kaikenlaisia erikoisherkkuja, jotka kyllä kutkuttavat makuhermoja ,ja ovat vielä terveellisiä kuulemma, vaikka en itse välitä kuin perus- vaatimattomista hyvin valmistetuista eineksisitä.
0Äänestä
Uumassa löytyy
Sanokaa, mitä sanotte, mutta aina vaan ja ikuisesti kinkku on joulupöydän kunkku. Kerran vuodessa ihminen on sitä, mitähän syö. Mitä väliä.
Tärkeää ei ole se, mitä syö jouluna, vaan se, mitä syö joulujen välissä. Siitä olen pitänyt kiinni, ja paino on pysynyt samana kolmekymmentä vuotta. Kirikää perässä, jos pystytte.
0Äänestä
Katleija yksi
Kyllä jouluruoat olivat hyviä, mutta nyt mulle riitti ne kerta kaikkiaan. Oikein etova olo tulee jo syömisen ajattelemisestakin. Mutta muille on vielä ruokaa laitettava. Aika ruokasavotta tämä meikäläiselle on. Mikäs sen mukavampaa, kun jälkipolvi tulee mamman ruoista nauttimaan ja seuraa pitämään. Varsinkin se kolmas polvi piristää mahtavasti. Siinä joukossa yksi pari odottaa pientä, joka tulee edustamaan sitä neljättä polvea. Vähän toista kuukautta aikaa h-hetkeen. Aattona ja joulupäivänä perinteiset ruoat ja leivonnaiset. Tänään tulee seuraava porukka, jotka saavat kalkkunarullasta ja sunnuntaina viimeinen sakki, jotka saavat enää janssonin kiusausta. Stressiäkö lie, mutta heräsin jo klo neljä. Oikein on etova olo, kun ruokaa ajattelenkin. Jotain täydennystä tuosta lähikaupasta pitänee hakea. Huhh, huh,sano..
0Äänestä
pilvi*
Ethän voi koko loppuikääsi jatkaa tuota palvelua, vaikka se kuinkakin ihanaa on jälkipolville saada tulla!
Ei toki voi olla tarkoitus mummin voivan jo pahoin, kun joutuu noin monelle laittamaan joulumieltä. Kyllä yhdessäolo on ihanaa ja lämmittää, mutta nykyaikaista tarjoilua ihmeessä!
Kuittaa yhdellä lajilla, vaikka lipeäkalapäivällinen, muut tarjotkoon jonkin muun aterian. Itse olen jo muutaman vuoden tarjonut venäläisittäin tee-aterian voileipätarjonnalla. Paahtoleipää. leikkelettä, kalaa, siianmätiä sipulisilppua & smetanaa, pari juustoa ja hilloa. Ihan on maistunut ja mukavaa ollut :D
Jos käyvät aattoaamuna saavat uuniriisipuuroa:D tai teetä ja pipareita Stiltonin kera.
0Äänestä
kyselen
pilvi* kirjoitti:
Ethän voi koko loppuikääsi jatkaa tuota palvelua, vaikka se kuinkakin ihanaa on jälkipolville saada tulla!
Ei toki voi olla tarkoitus mummin voivan jo pahoin, kun joutuu noin monelle laittamaan joulumieltä. Kyllä yhdessäolo on ihanaa ja lämmittää, mutta nykyaikaista tarjoilua ihmeessä!
Kuittaa yhdellä lajilla, vaikka lipeäkalapäivällinen, muut tarjotkoon jonkin muun aterian. Itse olen jo muutaman vuoden tarjonut venäläisittäin tee-aterian voileipätarjonnalla. Paahtoleipää. leikkelettä, kalaa, siianmätiä sipulisilppua & smetanaa, pari juustoa ja hilloa. Ihan on maistunut ja mukavaa ollut :D
Jos käyvät aattoaamuna saavat uuniriisipuuroa:D tai teetä ja pipareita Stiltonin kera.
Mielenkiintoista tarjota teetä aterialla, miten sen valmistat? Aika arvokasta tuo siian mäti, sadan euron kieppeillä kilo, pieni purkkikin maksaa maltaita. Vielä pipareista, olen niitä sinihome juuston kanssa maistanut, millaista tuo Stilton on ?
0Äänestä
good food
kyselen kirjoitti:
Mielenkiintoista tarjota teetä aterialla, miten sen valmistat? Aika arvokasta tuo siian mäti, sadan euron kieppeillä kilo, pieni purkkikin maksaa maltaita. Vielä pipareista, olen niitä sinihome juuston kanssa maistanut, millaista tuo Stilton on ?
nautin ison kuuman lautasellisen maukasta mureaa naudan lihaa, kolmenlaisia vihanneksia, pieni makkara, pieni pyöreä yorkshire pudding (en tiedä suomenkielistä nimeä), pekoni pala ja päälle maukasta kastiketta. Oli niin maukasta ja hyvää ettei ruoka paremmalle voi maistua. Jälkiruokia oli monia erilaisia joko kuuman vanilla kastikkeen, kerman tai jäätelön kanssa.
0Äänestä
17+4
kyselen kirjoitti:
Mielenkiintoista tarjota teetä aterialla, miten sen valmistat? Aika arvokasta tuo siian mäti, sadan euron kieppeillä kilo, pieni purkkikin maksaa maltaita. Vielä pipareista, olen niitä sinihome juuston kanssa maistanut, millaista tuo Stilton on ?
sinihome juusto, hyvin voimakkaan makuinen, ei tarvitse sipaista kuin ohuelti:) pakattu mustaan keraamiseen purkkiin ja kiva nostaa sellaisenaan pöytäään. Kirjolohenmätiä olen alkanut myös tarjota on huomattavasti edullisempaa, monet pitävät siitä jopa enemmän. Kanadalainen siianmäti pakasteena on edullisinta.
Ateriaahan on voileipäpöytäkin. Tee on juomana:D Saahan siinä olla lämpimänä vaikka keitettyjä kananmunia., kuumenettuja pasteijoita, helpot tehdä etukäteen pakkaseen lehtitaikinasta. Myös kuuma lihaliemikin on vierastarjottavaa liha-lohipiirakan kanssa. Nämä on vähemmän työtä vaativia tarjottavia tässä iässä. Jos on piirakkaa,tietenkin jätän muun tarjottavan vähemmälle, leikkeleet ja juustot!
Hyvin on maistunut ja---- seurustelu sujunut. Lasin punaviintäkin tarjoan joskus.
0Äänestä
20
pilvi* kirjoitti:
Ethän voi koko loppuikääsi jatkaa tuota palvelua, vaikka se kuinkakin ihanaa on jälkipolville saada tulla!
Ei toki voi olla tarkoitus mummin voivan jo pahoin, kun joutuu noin monelle laittamaan joulumieltä. Kyllä yhdessäolo on ihanaa ja lämmittää, mutta nykyaikaista tarjoilua ihmeessä!
Kuittaa yhdellä lajilla, vaikka lipeäkalapäivällinen, muut tarjotkoon jonkin muun aterian. Itse olen jo muutaman vuoden tarjonut venäläisittäin tee-aterian voileipätarjonnalla. Paahtoleipää. leikkelettä, kalaa, siianmätiä sipulisilppua & smetanaa, pari juustoa ja hilloa. Ihan on maistunut ja mukavaa ollut :D
Jos käyvät aattoaamuna saavat uuniriisipuuroa:D tai teetä ja pipareita Stiltonin kera.
Minä tulkitsin tämän isoisoäidin kirjeen siten, että häntä enemmän tympii jo jouluruuat, kuin niitten laittaminenkin, vaikka se onkin "savotta", kuten hän mainitsi.
Mutta mikä savotta? Minun äitini jaksoi kanssa tehdä PALJON, mutta se olikin sitä aikaa, että vasta paljosta työstä tuli Joulu mieli. (Kun kaikkensa antaa)!
Ainakin äidilleni olisi ollut suuri loukkaus, - niin kauan, kuin hän jaksoi-, jos joku olisi epäillyt hänen taitojaan laittaa "omanlaisensa"Joulu, siis, jota hän pystyi tarjoamaan. Kaupunki oloissahan ovat Joulutkin muuttuneet niin erilaisiksi ja ainakin jos meillä olisi tarjoiltu "tee ateria".
Toisaalta itse syön nykyisin usein tee aterian ja taisi olla aattonakin, ainakin tänään, mutta asun yksin, joten en ole vertailukelpoinen tähän "katleijayksi" onnelliseen "kastiin".
Siihen on useita syitä, mummi ja pappa on edelleen, (emme ole eronneet) lapseni, jolla on lapsenlapsia asuu kauempana ja toinen lapseni tulee ulkomailta, joten he nuoret viettävät oman Joulunsa.
Sain kyllä juuri ilouutisen, "murut" tulevat tätinsä kanssa huommenna luokseni, enkä sure yhtään, että ei ole tarjottavaa. Kaupat on auki ja "murujen" suurin ilo on päästä mummin kanssa kauppaan!!!
Äläkä "Pilvi" ala motkottamaan, että ei niin saa olla. Kyllä minä varani tiedän.
Lisäisin tälle ihanalle mummimummille, että varaa itsellesi ns. "omat eväät". Silloin ehkä hieman helpottaa näitten vieraiden passaaminen.
0Äänestä
mennyt aika
17+4 kirjoitti:
sinihome juusto, hyvin voimakkaan makuinen, ei tarvitse sipaista kuin ohuelti:) pakattu mustaan keraamiseen purkkiin ja kiva nostaa sellaisenaan pöytäään. Kirjolohenmätiä olen alkanut myös tarjota on huomattavasti edullisempaa, monet pitävät siitä jopa enemmän. Kanadalainen siianmäti pakasteena on edullisinta.
Ateriaahan on voileipäpöytäkin. Tee on juomana:D Saahan siinä olla lämpimänä vaikka keitettyjä kananmunia., kuumenettuja pasteijoita, helpot tehdä etukäteen pakkaseen lehtitaikinasta. Myös kuuma lihaliemikin on vierastarjottavaa liha-lohipiirakan kanssa. Nämä on vähemmän työtä vaativia tarjottavia tässä iässä. Jos on piirakkaa,tietenkin jätän muun tarjottavan vähemmälle, leikkeleet ja juustot!
Hyvin on maistunut ja---- seurustelu sujunut. Lasin punaviintäkin tarjoan joskus.
Vietin minäkin Joulun Tenerifalla tyttäreni kanssa. Aatonaattona todellakin söimme pizzaa!! Joulu valotkin siellä oli ulkona.
Kotiin palattua kyllä odotti herkullinen kinkku kaikkine lisukkeineen, mitä vain mieskokki ja kokin apulainen olivat saaneet aikaiseksi. Vävyni on uudistusten mies alallaan ja mieheni se vanhanaikainen "kinkunpaistaja" viineineen, ...omineen...kun taas vävyllä on laatuviinit.
Pakko jättää vastaamatta tuohon aloitukseen, jossa kyseltiin, kuka "juopottelee" Jouluna? Helposti olisin vastannut 36-vuotta. En minä ainakaan. Äitini olisi vastannut 72-v, en minä ainakaan.
Kuinka jotain voi kiinnostaa tällaisten tunnustusten kirjoittelu palstoilla?? Odottaako hän ,että akanpieksäjät kertovat hänelle juomisensa, tai että hakatuksi tulleet alkavat paljastaa vammojaan jollekkin netti kirjoittajalle??????
Menipä taas "aidasta aidanseipääseen" juttuni, joten muistelen todellakin näitä entisiä herkkuja, syltty! Sianpään (sorkkineen) sylttyä osaisin laittaa, joka oli herkku, kuten myös muistaakseni naudan pötsilihasta keitetty sylltty, johon kuului ilmeisesti myös joitain sisäelimiä, mutta se oli HERKKU, jota tavoittelin viellä pitkään, joten hain Hakaniemen Kauppahallista myymälän, jossa näitä myytiin ulkolaisile pakasteena.
Sain niistä jotakuinkin samanlaista, mutta en sen veroista, joita kotonani laitettiin tai joita sain ostaa Joensuun Kauppahallista.
Itselleni on nykyisin "himona" vain laittaa itse karjalanpiirakat. Toiveeni on päästä Hakaniemen Halliin, sinne, missä myydään eläinten sisäelimiä.
Oi, voi, sitä pötsisylttyä, jota viimeksi söin!!! Lapsenikin sitä maistoivat ja yököttelivät, vaikka eivät olleet siihen mennessä edes maistaneet pitzzaa? Tai Hampurilaisia?
0Äänestä
pilvi*
20 kirjoitti:
Minä tulkitsin tämän isoisoäidin kirjeen siten, että häntä enemmän tympii jo jouluruuat, kuin niitten laittaminenkin, vaikka se onkin "savotta", kuten hän mainitsi.
Mutta mikä savotta? Minun äitini jaksoi kanssa tehdä PALJON, mutta se olikin sitä aikaa, että vasta paljosta työstä tuli Joulu mieli. (Kun kaikkensa antaa)!
Ainakin äidilleni olisi ollut suuri loukkaus, - niin kauan, kuin hän jaksoi-, jos joku olisi epäillyt hänen taitojaan laittaa "omanlaisensa"Joulu, siis, jota hän pystyi tarjoamaan. Kaupunki oloissahan ovat Joulutkin muuttuneet niin erilaisiksi ja ainakin jos meillä olisi tarjoiltu "tee ateria".
Toisaalta itse syön nykyisin usein tee aterian ja taisi olla aattonakin, ainakin tänään, mutta asun yksin, joten en ole vertailukelpoinen tähän "katleijayksi" onnelliseen "kastiin".
Siihen on useita syitä, mummi ja pappa on edelleen, (emme ole eronneet) lapseni, jolla on lapsenlapsia asuu kauempana ja toinen lapseni tulee ulkomailta, joten he nuoret viettävät oman Joulunsa.
Sain kyllä juuri ilouutisen, "murut" tulevat tätinsä kanssa huommenna luokseni, enkä sure yhtään, että ei ole tarjottavaa. Kaupat on auki ja "murujen" suurin ilo on päästä mummin kanssa kauppaan!!!
Äläkä "Pilvi" ala motkottamaan, että ei niin saa olla. Kyllä minä varani tiedän.
Lisäisin tälle ihanalle mummimummille, että varaa itsellesi ns. "omat eväät". Silloin ehkä hieman helpottaa näitten vieraiden passaaminen.
olen jo alkanut irtaantumaan ruokamamman roolista tarpeettomana, ja koen mielihyvää siitä. Että sillälailla täällä:D
0Äänestä
21
pilvi* kirjoitti:
Ethän voi koko loppuikääsi jatkaa tuota palvelua, vaikka se kuinkakin ihanaa on jälkipolville saada tulla!
Ei toki voi olla tarkoitus mummin voivan jo pahoin, kun joutuu noin monelle laittamaan joulumieltä. Kyllä yhdessäolo on ihanaa ja lämmittää, mutta nykyaikaista tarjoilua ihmeessä!
Kuittaa yhdellä lajilla, vaikka lipeäkalapäivällinen, muut tarjotkoon jonkin muun aterian. Itse olen jo muutaman vuoden tarjonut venäläisittäin tee-aterian voileipätarjonnalla. Paahtoleipää. leikkelettä, kalaa, siianmätiä sipulisilppua & smetanaa, pari juustoa ja hilloa. Ihan on maistunut ja mukavaa ollut :D
Jos käyvät aattoaamuna saavat uuniriisipuuroa:D tai teetä ja pipareita Stiltonin kera.
toiselle suosittelee rouva että pelkkä lipeäkala riittää, itsellä seitsemää sorttia huippukalliista siian mädistä lähtien. Ja Stilton on kalleimpia juustoja.
0Äänestä
Katleija yksi
20 kirjoitti:
Minä tulkitsin tämän isoisoäidin kirjeen siten, että häntä enemmän tympii jo jouluruuat, kuin niitten laittaminenkin, vaikka se onkin "savotta", kuten hän mainitsi.
Mutta mikä savotta? Minun äitini jaksoi kanssa tehdä PALJON, mutta se olikin sitä aikaa, että vasta paljosta työstä tuli Joulu mieli. (Kun kaikkensa antaa)!
Ainakin äidilleni olisi ollut suuri loukkaus, - niin kauan, kuin hän jaksoi-, jos joku olisi epäillyt hänen taitojaan laittaa "omanlaisensa"Joulu, siis, jota hän pystyi tarjoamaan. Kaupunki oloissahan ovat Joulutkin muuttuneet niin erilaisiksi ja ainakin jos meillä olisi tarjoiltu "tee ateria".
Toisaalta itse syön nykyisin usein tee aterian ja taisi olla aattonakin, ainakin tänään, mutta asun yksin, joten en ole vertailukelpoinen tähän "katleijayksi" onnelliseen "kastiin".
Siihen on useita syitä, mummi ja pappa on edelleen, (emme ole eronneet) lapseni, jolla on lapsenlapsia asuu kauempana ja toinen lapseni tulee ulkomailta, joten he nuoret viettävät oman Joulunsa.
Sain kyllä juuri ilouutisen, "murut" tulevat tätinsä kanssa huommenna luokseni, enkä sure yhtään, että ei ole tarjottavaa. Kaupat on auki ja "murujen" suurin ilo on päästä mummin kanssa kauppaan!!!
Äläkä "Pilvi" ala motkottamaan, että ei niin saa olla. Kyllä minä varani tiedän.
Lisäisin tälle ihanalle mummimummille, että varaa itsellesi ns. "omat eväät". Silloin ehkä hieman helpottaa näitten vieraiden passaaminen.
Jottei tulisi käsitystä, etten olisi osaani tyytyväinen joku sananen tässä. Liian aikaisesta heräämisestä ja kuvottavasta olosta johtuen kai ruoan ajatteleminenkin teki pahaa, mutta nyt on mukava olo taas. Kyllä aion näin jatkaa, niin kauan kuin jaksan. Vapaaehtoista "passaamistahan" tämä meille mammoille on. Minä en halua kotoa mihinkään mennä, välipäivinä sitten kyläilen. Paljon olen jo karsinut ja vielä on varaa karsia lajikkeiden määrästä. Saavat nauttia itsetehdystä jouluruoasta lapset lapsineen. Että rosolliakin kaupasta ostavat, senhän pitää olla juuri tehtyä. Ja maltaista tehtyä kotikaljaa ei mikään kaupan kalja voita. Ei tee vaikutusta toisten antamat kehoitukset, minä teen aina ne omat herkut. Perinteistä pidän kiinni, muistavat sitten aina jälkeenkin päin.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pienet keitetyt perunat tykötarpeina. Silakka eri muodossaan ei paistettuna kuitenkaan. Siinä parhaat alkupalat, kinkunviipale lanttulaatikko hyvä jos ne jaksaa vielä, kahvi ja piparkakku korkeintaan.Siinä minun.
Ehrottomasti!
päästä.
Minulla oli ja on vieläkin mahatauti,ettei oikein maita ruoka.
Siis ei tule ainakaan ylensyötyä,ylenannoin vielä eilen ja ylen ohjelmaa juuri katson.
Hyvää Joulua!
ja sian käpylät sekä sian pää
oi miten olivat hyviä.Sianpääsylttyä tein itsekin aikoinaan.
Penskat eivät tykänneet imelletystä perunalaatikosta,mutta kun sanoin ,että se on uuntuuvinkia,niin jopa maittoi.
ne siathan syövät sen toisiltaankin, niin hyvää se on !
vois olla kylmäsavustettuna tosi hmmmmnamu, pieninä annoksina
jääkellarin lohesta, jota parempaa en ole syönyt! Ihanan väristä jo---- lohenpunaista herkkua, jota poikani laittoi:) Resepti löytyy netistä, aion laittaa sitä itsellenikin, tarjottavaksi. Lorenan maksalaatikko oli suosittu, sain pienen annoksen kotiin minäki
Pojantyttäreni oli tehnyt purkkeja lahjaksi mummille, sinappia, sipulipuolukkaseosta, herkullista lisuketta, joka vetäytyessään pari kuukauttakin vain paranee. Kaikenlaisia erikoisherkkuja, jotka kyllä kutkuttavat makuhermoja ,ja ovat vielä terveellisiä kuulemma, vaikka en itse välitä kuin perus- vaatimattomista hyvin valmistetuista eineksisitä.
Sanokaa, mitä sanotte, mutta aina vaan ja ikuisesti kinkku on joulupöydän kunkku.
Kerran vuodessa ihminen on sitä, mitähän syö.
Mitä väliä.
Tärkeää ei ole se, mitä syö jouluna, vaan se, mitä syö joulujen välissä.
Siitä olen pitänyt kiinni, ja paino on pysynyt samana kolmekymmentä vuotta.
Kirikää perässä, jos pystytte.
Kyllä jouluruoat olivat hyviä, mutta nyt mulle riitti ne kerta kaikkiaan. Oikein etova olo tulee jo syömisen ajattelemisestakin. Mutta muille on vielä ruokaa laitettava. Aika ruokasavotta tämä meikäläiselle on. Mikäs sen mukavampaa, kun jälkipolvi tulee mamman ruoista nauttimaan ja seuraa pitämään. Varsinkin se kolmas polvi piristää mahtavasti. Siinä joukossa yksi pari odottaa pientä, joka tulee edustamaan sitä neljättä polvea. Vähän toista kuukautta aikaa h-hetkeen. Aattona ja joulupäivänä perinteiset ruoat ja leivonnaiset. Tänään tulee seuraava porukka, jotka saavat kalkkunarullasta ja sunnuntaina viimeinen sakki, jotka saavat enää janssonin kiusausta. Stressiäkö lie, mutta heräsin jo klo neljä. Oikein on etova olo, kun ruokaa ajattelenkin.
Jotain täydennystä tuosta lähikaupasta pitänee hakea. Huhh, huh,sano..
Ethän voi koko loppuikääsi jatkaa tuota palvelua, vaikka se kuinkakin ihanaa on jälkipolville saada tulla!
Ei toki voi olla tarkoitus mummin voivan jo pahoin, kun joutuu noin monelle laittamaan joulumieltä. Kyllä yhdessäolo on ihanaa ja lämmittää, mutta nykyaikaista tarjoilua ihmeessä!
Kuittaa yhdellä lajilla, vaikka lipeäkalapäivällinen, muut tarjotkoon jonkin muun aterian. Itse olen jo muutaman vuoden tarjonut venäläisittäin tee-aterian voileipätarjonnalla. Paahtoleipää. leikkelettä, kalaa,
siianmätiä sipulisilppua & smetanaa, pari juustoa ja hilloa. Ihan on maistunut ja mukavaa ollut :D
Jos käyvät aattoaamuna saavat uuniriisipuuroa:D tai teetä ja pipareita Stiltonin kera.
Mielenkiintoista tarjota teetä aterialla, miten sen valmistat?
Aika arvokasta tuo siian mäti, sadan euron kieppeillä kilo, pieni purkkikin maksaa maltaita.
Vielä pipareista, olen niitä sinihome juuston kanssa maistanut, millaista tuo Stilton on ?
nautin ison kuuman lautasellisen maukasta mureaa naudan lihaa, kolmenlaisia vihanneksia, pieni makkara, pieni pyöreä yorkshire pudding (en tiedä suomenkielistä nimeä), pekoni pala ja päälle maukasta kastiketta.
Oli niin maukasta ja hyvää ettei ruoka paremmalle voi maistua. Jälkiruokia oli monia erilaisia joko kuuman vanilla kastikkeen, kerman tai jäätelön kanssa.
sinihome juusto, hyvin voimakkaan makuinen, ei tarvitse sipaista kuin ohuelti:) pakattu mustaan keraamiseen purkkiin ja kiva nostaa sellaisenaan pöytäään. Kirjolohenmätiä olen alkanut myös tarjota on huomattavasti edullisempaa, monet pitävät siitä jopa enemmän. Kanadalainen siianmäti pakasteena on edullisinta.
Ateriaahan on voileipäpöytäkin. Tee on juomana:D Saahan siinä olla lämpimänä vaikka keitettyjä kananmunia., kuumenettuja pasteijoita, helpot tehdä etukäteen pakkaseen lehtitaikinasta. Myös kuuma lihaliemikin on vierastarjottavaa liha-lohipiirakan kanssa. Nämä on vähemmän työtä vaativia tarjottavia tässä iässä. Jos on piirakkaa,tietenkin jätän muun tarjottavan vähemmälle, leikkeleet ja juustot!
Hyvin on maistunut ja---- seurustelu sujunut. Lasin punaviintäkin tarjoan joskus.
Minä tulkitsin tämän isoisoäidin kirjeen siten, että häntä enemmän tympii jo jouluruuat, kuin niitten laittaminenkin, vaikka se onkin "savotta", kuten hän mainitsi.
Mutta mikä savotta? Minun äitini jaksoi kanssa tehdä PALJON, mutta se olikin sitä aikaa, että vasta paljosta työstä tuli Joulu mieli. (Kun kaikkensa antaa)!
Ainakin äidilleni olisi ollut suuri loukkaus, - niin kauan, kuin hän jaksoi-, jos joku olisi epäillyt hänen taitojaan laittaa "omanlaisensa"Joulu, siis, jota hän pystyi tarjoamaan. Kaupunki oloissahan ovat Joulutkin muuttuneet niin erilaisiksi ja ainakin jos meillä olisi tarjoiltu "tee ateria".
Toisaalta itse syön nykyisin usein tee aterian ja taisi olla aattonakin, ainakin tänään, mutta asun yksin, joten en ole vertailukelpoinen tähän "katleijayksi" onnelliseen "kastiin".
Siihen on useita syitä, mummi ja pappa on edelleen, (emme ole eronneet) lapseni, jolla on lapsenlapsia asuu kauempana ja toinen lapseni tulee ulkomailta, joten he nuoret viettävät oman Joulunsa.
Sain kyllä juuri ilouutisen, "murut" tulevat tätinsä kanssa huommenna luokseni, enkä sure yhtään, että ei ole tarjottavaa. Kaupat on auki ja "murujen" suurin ilo on päästä mummin kanssa kauppaan!!!
Äläkä "Pilvi" ala motkottamaan, että ei niin saa olla. Kyllä minä varani tiedän.
Lisäisin tälle ihanalle mummimummille, että varaa itsellesi ns. "omat eväät". Silloin ehkä hieman helpottaa näitten vieraiden passaaminen.
Vietin minäkin Joulun Tenerifalla tyttäreni kanssa. Aatonaattona todellakin söimme pizzaa!! Joulu valotkin siellä oli ulkona.
Kotiin palattua kyllä odotti herkullinen kinkku kaikkine lisukkeineen, mitä vain mieskokki ja kokin apulainen olivat saaneet aikaiseksi. Vävyni on uudistusten mies alallaan ja mieheni se vanhanaikainen "kinkunpaistaja" viineineen, ...omineen...kun taas vävyllä on laatuviinit.
Pakko jättää vastaamatta tuohon aloitukseen, jossa kyseltiin, kuka "juopottelee" Jouluna? Helposti olisin vastannut 36-vuotta. En minä ainakaan. Äitini olisi vastannut 72-v, en minä ainakaan.
Kuinka jotain voi kiinnostaa tällaisten tunnustusten kirjoittelu palstoilla?? Odottaako hän ,että akanpieksäjät kertovat hänelle juomisensa, tai että hakatuksi tulleet alkavat paljastaa vammojaan jollekkin netti kirjoittajalle??????
Menipä taas "aidasta aidanseipääseen" juttuni, joten muistelen todellakin näitä entisiä herkkuja, syltty!
Sianpään (sorkkineen) sylttyä osaisin laittaa, joka oli herkku, kuten myös muistaakseni naudan pötsilihasta keitetty sylltty, johon kuului ilmeisesti myös joitain sisäelimiä, mutta se oli HERKKU, jota tavoittelin viellä pitkään, joten hain Hakaniemen Kauppahallista myymälän, jossa näitä myytiin ulkolaisile pakasteena.
Sain niistä jotakuinkin samanlaista, mutta en sen veroista, joita kotonani laitettiin tai joita sain ostaa Joensuun Kauppahallista.
Itselleni on nykyisin "himona" vain laittaa itse karjalanpiirakat. Toiveeni on päästä Hakaniemen Halliin, sinne, missä myydään eläinten sisäelimiä.
Oi, voi, sitä pötsisylttyä, jota viimeksi söin!!! Lapsenikin sitä maistoivat ja yököttelivät, vaikka eivät olleet siihen mennessä edes maistaneet pitzzaa? Tai Hampurilaisia?
olen jo alkanut irtaantumaan ruokamamman roolista tarpeettomana, ja koen mielihyvää siitä. Että sillälailla täällä:D
toiselle suosittelee rouva että pelkkä lipeäkala riittää, itsellä seitsemää sorttia huippukalliista siian mädistä lähtien. Ja Stilton on kalleimpia juustoja.
Jottei tulisi käsitystä, etten olisi osaani tyytyväinen joku sananen tässä. Liian aikaisesta heräämisestä ja kuvottavasta olosta johtuen kai ruoan ajatteleminenkin teki pahaa, mutta nyt on mukava olo taas. Kyllä aion näin jatkaa, niin kauan kuin jaksan. Vapaaehtoista "passaamistahan" tämä meille mammoille on. Minä en halua kotoa mihinkään mennä, välipäivinä sitten kyläilen. Paljon olen jo karsinut ja vielä on varaa karsia lajikkeiden määrästä.
Saavat nauttia itsetehdystä jouluruoasta lapset lapsineen. Että rosolliakin kaupasta ostavat, senhän pitää olla juuri tehtyä. Ja maltaista tehtyä kotikaljaa ei mikään kaupan kalja voita. Ei tee vaikutusta toisten antamat kehoitukset, minä teen aina ne omat herkut. Perinteistä pidän kiinni, muistavat sitten aina jälkeenkin päin.