Liekö vaan henkilökohtaista kriisiytymistä, vai onko aika muuttunut? Nimittäin syksyn mittaan olen huomannut ainakin itsestäni, että olen levottomampi, tiedän tarkemmin mitä kohti haluan kulkea ja mikä ei vie minua oikeaan suuntaan. Kun ennen elämä oli tasaista keittoa, nyt on tullut enemmän varjoja ja myöskin kirkkaampia hetkiä. Vaikka ennenkin olen kritisoinut elämän myymistä työnantajalle, nyt se tuntuu entistäkin turhemmalle. Suorastaan Jumalanpilkalle. Eikö meistä poloisista ole muuksi, kuin yhteiskunnan rasvatuksi rattaaksi?
Ehkä jouluna ei ole varaa raottaa suojanaamaria lähiomaisten seurassa, ettei sotke showta, mutta uusi vuosi antaa tilaa etsiä lämpöä ja vilpitöntä lähimmäisyyttä ympäriltään.
Onko muiden mielessä vilahtanut enemmän viime aikoina super-elämän sijaan halu tuntea jotain aito ja hyvää? Unohtaa arjen valkoiset valheet ja kisailut, palata jotenkin aitoon minuuteen ja löytää muistakin se aito ihminen. Kuvittelenko, vai onko tällaista ilmassa?
Ehkä jouluna ei ole varaa raottaa suojanaamaria lähiomaisten seurassa, ettei sotke showta, mutta uusi vuosi antaa tilaa etsiä lämpöä ja vilpitöntä lähimmäisyyttä ympäriltään.
Onko muiden mielessä vilahtanut enemmän viime aikoina super-elämän sijaan halu tuntea jotain aito ja hyvää? Unohtaa arjen valkoiset valheet ja kisailut, palata jotenkin aitoon minuuteen ja löytää muistakin se aito ihminen. Kuvittelenko, vai onko tällaista ilmassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä ajattelen vaan miehiä, että kuka mies huolii tän koko paketin, shown ja kaiken muun iloisena, vaatimattomana?
Kiva kuulla, että omanikäisten parista löytyy samanmoisia ajatuksia! Oma elämäntilanteeni ei tue normitilannetta eli mulla on 3 alle 10v lasta, toisilla jopa lapsenlapsia tähän ikään, juuri eronnut! Ennen keski-ikä oli seestymistä, nykyään kriisiä ja etsimistä, ahdistusta ja hakemista;)
Ihan tuttua tekstiä on :) Täytin juuri neljäkymmentä ja samoja asioita olen kriiseillyt koko syksyn. Elämä tuntuu jotenkin tosi tyhjältä, tylsältä ja tarkoituksettomalta. Vielä hetki sitten se sama elämä oli turvallista ja rauhallista. Mihin SE tunne yhtäkkiä katosi? Mulla on koko pakka auki tällä hetkellä ja tuntuu siltä, että "tarttis tehrä jottain", mutta ei vaan tiedä mitä! Mikään ei kiinnosta, mistään ei innostu ja varsinkin viime aikoina, mikään ei onnistu. Ihan kuin kulkisi jotenkin erityisen epäonnellisten tähtien alla. Ei oikein uskalla keikuttaa venettä, vaikka mieli tekisi, ettei tule enempää vaurioita. Ja tunnepuolelta vielä: Ihan kuin teini-ikä olisi palannut uudestaan kuvioihin ja tällä tiedolla ja kokemuksella se on tosi kamalaa :) "Tämän iän piti olla parempi ja olotilan jotenkin tyyni. Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan?" Kiitos TikTak, olette onnistuneet kiteyttämään koko tämänhetkisen olotilani tuohon yhteen lauluun, jonka nimeä en valitettavasti muista... Mutta kyllä ahistaa ja samalla "kutittelee". Mitähän kivaa sitä keksis? :)
ite jo lähempänä 50,mutta olo rauhaton ja levoton ja tuntuu kuin etsisin edelleenkin itseäni tai jotain?? Erosin pitkästä liitosta, olin jo kauan halunnut tehdä tuon ratkaisun ja halusin saada vihdoinkin päättää omasta elämästäni.En kadu yhtään tekemääni ratkaisua, mutta silti...No toivottavasti asiat selkiytyvät jonain päivänä:)