Mitä erikoista kairan terottamisessa

Se maaginen asia on teräkulma. Käsivaralla sitä ei saa millään opilla kohdalleen. Rälläkkä ei ole teroituskone, se polttaa terän suun vaikka olisi millainen elvis teroittamassa.

Teräkulmaa muuttamalla taas saa kairan enemmän tai vähemmän haukkaamaan jäätä. Se on sitten käyttäjäkohtainen asia, kuinka paljon on papua vääntää ja kuinka raskas kairaus tuntuu sopivalta.

Näin se vaan on totuus.

teroittaa niin lyönpä vetoa että suurin osa tee se itse miehistä ja naisista "polttaa" terän pilalle, rälläkällä kun teroittaa niin silmäälä ei välttämättä näe kuinka se terän suu palaa eli päästyy aivan lyhyeltä matkalta ja se riittää terä on silloin pilalla, teräväksi sen saa mutta se ei pysy kauan terävänä. Sitä en usko että ainoa mies suomessa joka osaa kairan teroittaa, vaikkapa myyntikuntoon, on Haverinen. Joka tuntee teräkset hyvin ja on perehtynyt asiaan niin ei se kairanteroittaminen mitään rakettitiedettä ole, edellisessä tekstissä puhuttiin terän menemistä kanankaulalle, se on totta ja se on osa tylsymistä ja siinä tuleekin monesti seinä vastaan useallekin, itse olen jalometallialalla toiminut käsikaivertajana ja siinä ammatissa pitää terä tehdä itse ja teroittaa niin että sillä kiroilematta leipänsä tienaa, teroitus on erittäin tarkkaa työtä, terä loppujen lopuksi kiillotetaan teräväksi, ja siinä näki ja koki jos terä oli kanankaulalla me sanoimme "suksenkärjellä" eli terä ei purrut koska siinä oli alapuolella hieman nousua terän suuta kohden. tämän kun oppii teroituksessa ja lisäksi vielä oikeat teräkulmat, niin alapuolen päästökulma kuten yläpuolenkin kulma ratkaisee kuinka kaira haukkaa jäätä.

kolmen linjan seppä kirjoitti:

teroittaa niin lyönpä vetoa että suurin osa tee se itse miehistä ja naisista "polttaa" terän pilalle, rälläkällä kun teroittaa niin silmäälä ei välttämättä näe kuinka se terän suu palaa eli päästyy aivan lyhyeltä matkalta ja se riittää terä on silloin pilalla, teräväksi sen saa mutta se ei pysy kauan terävänä. Sitä en usko että ainoa mies suomessa joka osaa kairan teroittaa, vaikkapa myyntikuntoon, on Haverinen. Joka tuntee teräkset hyvin ja on perehtynyt asiaan niin ei se kairanteroittaminen mitään rakettitiedettä ole, edellisessä tekstissä puhuttiin terän menemistä kanankaulalle, se on totta ja se on osa tylsymistä ja siinä tuleekin monesti seinä vastaan useallekin, itse olen jalometallialalla toiminut käsikaivertajana ja siinä ammatissa pitää terä tehdä itse ja teroittaa niin että sillä kiroilematta leipänsä tienaa, teroitus on erittäin tarkkaa työtä, terä loppujen lopuksi kiillotetaan teräväksi, ja siinä näki ja koki jos terä oli kanankaulalla me sanoimme "suksenkärjellä" eli terä ei purrut koska siinä oli alapuolella hieman nousua terän suuta kohden. tämän kun oppii teroituksessa ja lisäksi vielä oikeat teräkulmat, niin alapuolen päästökulma kuten yläpuolenkin kulma ratkaisee kuinka kaira haukkaa jäätä.

Lue lisää

Rälläkällä oon kairat teroittanu, ja mikä pakko siinä polttaa terä pehmeäksi, onhan se vanaha vitsi, että lunta terään vähän väliä, ennekuin entinen hyyhmä on pois höyrystyny, niin ei taatusti pala, ja onhan niitä eri karkeutta olevia laikkoja, joilla homma hoidetaan oikein.
Teräkulmat tulee täsmälleen paikoilleen, kun homman osaa.

Kysymys on myös pitkälti siitä, onko terä tehty huippuaineesta, ja onko se karkaistu oikein.
Pieni halkaisijainen kairan terä voidaan teroittaa jyrkemmin purevaksi, ja iso terä vastaavasti vähemmän purevaksi, tai vetäväksi, niin on helppo kairata, ja viimeistely on hyvin tärkeä, ettei jää karheaa kierrettä terän suuhun, kuten myös terän alapuoli täytyy huoltaa kuntoon, jolloin kitka saadaan pienemmäksi.

Samoin oon teroittanu muidenkin porien terät käsivaralta, eikä mitää ongelmia. Pystyn jopa tekemään paremmin purevia poran teroituksia, kuin mitä ne tehtaitten jäljiltä ovat. Vaatii vain hyvää näkökykyä ja tarkkaa kättä, ja sopivaa laikkaa, ja pikkusen oikeaa kokemusta ja älliä.

Joka rälläkällä polttaa kairanterän, ei oo rälläkkää kunnolla käyttänytkää.

Osaahan se norsukin olla hellä.

Heleppo homma kirjoitti:

Rälläkällä oon kairat teroittanu, ja mikä pakko siinä polttaa terä pehmeäksi, onhan se vanaha vitsi, että lunta terään vähän väliä, ennekuin entinen hyyhmä on pois höyrystyny, niin ei taatusti pala, ja onhan niitä eri karkeutta olevia laikkoja, joilla homma hoidetaan oikein.
Teräkulmat tulee täsmälleen paikoilleen, kun homman osaa.

Kysymys on myös pitkälti siitä, onko terä tehty huippuaineesta, ja onko se karkaistu oikein.
Pieni halkaisijainen kairan terä voidaan teroittaa jyrkemmin purevaksi, ja iso terä vastaavasti vähemmän purevaksi, tai vetäväksi, niin on helppo kairata, ja viimeistely on hyvin tärkeä, ettei jää karheaa kierrettä terän suuhun, kuten myös terän alapuoli täytyy huoltaa kuntoon, jolloin kitka saadaan pienemmäksi.

Samoin oon teroittanu muidenkin porien terät käsivaralta, eikä mitää ongelmia. Pystyn jopa tekemään paremmin purevia poran teroituksia, kuin mitä ne tehtaitten jäljiltä ovat. Vaatii vain hyvää näkökykyä ja tarkkaa kättä, ja sopivaa laikkaa, ja pikkusen oikeaa kokemusta ja älliä.

Joka rälläkällä polttaa kairanterän, ei oo rälläkkää kunnolla käyttänytkää.

Osaahan se norsukin olla hellä.

Lue lisää

on rälläkkää parempi teroituskalu.Niihin saa pieniä smirkelikärkiä,joilla onnistuu teroitus mainiosti,eikä kokemattomankaan tartte pelätä terän liikaa lämpiämistä.Teroituksen jälkeen viimeistely rättilaikalla ja hiomatahnalle,niin jopa kaira puree jäätä.

"Mestari Haverinen on tehnyt kairanteroittamisesta kauppatavaran,elänyt sillä 40 vuotta."

On se outoa, jos joku Haverinen nostetaan jalustalle pelkästään sen takia, että osaa teroituksen perusasiat, kuten terä- ja teroituskulmat.

Jääkairan teroittaminen ei tosiaan ole mitään rakettitiedettä. Normaali, tekninen ihminen osaa ihan päättelemällä ja pienellä kokeilulla järkeillä oikean teroitustavan ja teroituskulmat.

Haveriselle pitää nostaa hattua sen takia, että on 40 vuotta onnistunut salaamaan teroituksen perusasiat. Samaan hengenvetoon pitää myös todeta, että Suomessa on paljon miehiä, joilla on peukalo keskellä kämmentä, eikä tekninen ajattelu luista, jos ei osaa edes jääkairaa teroittaa toimivaksi.

Jos on uutena hyvin toimiva kaira, niin tekee kulmajigin, jonka avulla voi oikoa vääntyneet teräkulmat oikeiksi. Kulmajigin voi tehdä myös jäysteenpoistokulmalle, jolloin saa toistettua hyväksi todetun kulman, joka toimii hyvin sekä teräs-, että sohjojäässä. Terän alapuolen teroituksella, eli jäysteenpoistokulmalla voi hienosäätää kairan toiminnan erilaisissa jääolosuhteissa ihanteelliseksi (sohjo-/teräsjää).