Meillä taitaa olla suuritarpeinen vauva, ainakin lukemani perusteella voisin näin olettaa. Kaipaisinkin vinkkejä miten tulla toimeen tälläisen vauvan kanssa koska tällä hetkellä minua ahdistaa äitinä oleminen niiiiin paljon! Poika on 1,5kk ikäinen ja syntymästä lähtien nukkunut todella vähän. Sylissä pitää olla AINA! Ei viihdy sitterissä, rintarepussa kuin joku 5 min ja alkaa huuto. Kantoliinaa kokeiltu mutta siinäkin huutaa ja minulle todella epäkäytännöllinen vaikka sitä niin hehkutetaan. Sänkyyn ei jää nukkumaan vaikka miten unessa sinne laittaa, vieressä nukkuukin yöt mutta herää tosi usein. Imetän ja lisäksi korviketta että nälkä ei kyllä ole. Vatsavaivoja jonkun verran mutta ei liity siihen sylissä olemiseen. Tykkään pitää tietenkin pikkuistani sylissä mutta en koko ajan, kuljen suurimmaksi osaksi päivää yöpuvussani koska en kerkeä suihkuun tai vaihtamaan vaatteet, syön yhdellä kädellä aina ja vähän koska ei kerkeä. Isä autaa kun kotona mutta päivisin kun yksin olen vauva on kiiinni minussa koko ajan. Rattaisiin nukutan mutta herää kun tajuaa ettei ole sylissä. Syli on se ainoa paikka missä viihtyy ja omaa elämää ei siis enää ole ja se masentaa minua niin paljon. Ei haittaa vaikka vauva olisi hereillä kunhan edes puoli tuntia viihtyisi itsekseen vaikka jumppamatollansa tai sitterissä (kummassakin virikkeitä).Saisin sitten hetkeksi kädet vapaaksi, suihkussa käyty ja vaatteet vaihdettu. Ei tämäkään niin välttämätönt' olisi mutta puklussa ja maidossa kun olen koko ajan on kivaa siistiytyä, muuten on tämän masentuneen, ahdistuneen olon lisäksi täysin paskanen olo. Ei vaan osaa nauttia äitiydestä lainkaan, innostun aina kun mennään kylään jonnekin tai joku tulee meille kun ottaa vauvan syliin. Saa itse levättyä hetken. Niin ja univelkaahan on se 1,5 kk:n verran, noin 1-3 tuntia yössä tulee nukuttu jos sitäkään..
Masentunut
äiti :(
9498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vauva joksikin aikaa isälle/anopille/omalle äidille ja ota kunnon unet!
Vauvasi on noin PIENI! Ei tuon ikäinen missään leikkimatoilla vielä viihdykään kun ei osaa leikkiäkään. Kyllä muutaman kuukauden jälkeen asia on aivan eri. Niin ja sinulla on kovin älykäs lapsi kun haluaa olla kontaktissa äitiin. Se on tärkeä asia noin pienelle.
Oma lapseni ei tykännyt sylissä olemisesta ollenkaan. Siis joskus kuukauden iästä 4 kk:n ikään ei ollut juuri ollekaan sylissä (sen jälkeen viihtyi hieman paremmin). Muut manailivat minut alimpaan helvettiin ja sanoivat että lapsesta tulee ihan vammainen ja rikollinen. No, ihan normaali tasapainoinen lapsi tuo on :)
Hanki keinutuoli ;)
kun maailma alkaa kiinnostamaan niin alkaa sitten viihtyä hetkittäin lattiallakin. Mutta varmasti sittenkin tulee tarvitsemaan paljon sinua seuraksi. Tätä se äitiys vain on, ehkä voit lohduttaa itseäsi sillä, että tutkimusten mukaan ns. "riippuvaisista" lapsista tulee isompana omatoimisempia ja rohkeampia :) Ensimämiset kuukaudet on rankempia, kuin osaa odottaa. Sitä vain rinnat esillä istuu maidossa ja puklussa ja hiessä.
Vauva on vielä niin pieni ja riippuvainen äidistään, mutta ei se loppuelämää kestä. Univaikeudet voi jatkua vielä kauan (nim. kokemusta on, ei ne lopu siihen n. 4 kk ikään) ja pian univelkaa on jo vuosien varrelta. Siksi pitääkin olla itsekäs ja pyytää vaikka päivällä joku katsomaan vauvaa ja irrottautua ihan kokonaan nukkumaan vaikka kolmeksi tunniksi. Ei ole helppoa, mutta virkeä äiti on onnellinen äiti. Kyllä itselläkin itku pääsee ja maailma on musta, kun tyttö pitää hereillä yötä päivää. Mutta kun saa nukuttua edes 4h yhteen menoon niin taas jaksaa monta päivää.
Tsemppiä!
Kuten jo edellä on sanottu, niin aikahan tuohon auttaa. Meillä ainakin helpotti heti vauvan täytettyä 3kk. Silloin vauva alkoi viihtyä hetkiä myös lattialla ja sitterissä. Pinnasänky on meillä ollut elämää helpottava kapistus; siihen päälle jotain roikkumaan (esim. mobile) ja leluja ympärille, näin minä olen päässyt käymään suihkussa ja tekemään muitakin askareita. Jos pinniksessä on lisäksi pyörät niin helpottaa entisestään. Tämä tietysti auttaa vasta sitten, kun vauva viihtyy hetkiä myös itsekseen.
Toivon sinulle jaksamista, kyllä se ihan varmasti helpottaa jonkin ajan päästä. Itsekin harmittelin ensimmäisten kuukausien aikana sitä, että vauvasta ei jaksanut nauttia sillä tavalla kuin olisi halunnut, kun oli aina niin kammottavan väsynyt. Nyt vauva 5kk ja nukkuu yöt hyvin (ei syö enää yöllä) ja viihtyy lattiallakin ihan kivasti.
Mene itse yöksi (tai kahdeksi) johonkin muualle ja jätä lapsi isänsä kanssa. Saat nukuttua ja jos olet tuon kaksikin yötä pois, niin vauva saattaa vähän hellittää sitä sylissä oloa kun tulet takaisin. Aloitat vähän niinkun alusta. Kannattaa ainakin kokeilla, siitä ei ole haittaa vauvalle!:) Aina kun jätät vauvan esim lattialle ja menet vähän matkan päähän niin juttele sille että tietää sinun olevan lähellä.
Meillä oli alussa myös aika kauheeta kun vauva ei nukkunut ollenkaan pitkiä aikoja. Tuntui että viiden minuutin välein heräsi! Ja mieheni oli yötyössä, joten se olin aina minä joka nousi koko ajan. Mikään ei ollut vauvalla hätänä, kunhan heräsi vaan... Se helpottui parin kuukauden jälkeen. Ihan yhtäkkiä alkoikin nukkua 8h unia putkeen (vaikkei annettu muuta kun maitoa).
ajan kanssa helpottaa ja on ihan normaalia että vauva ei viihdy itsekseen ja haluaa olla koko ajan sylissä eikä nuku.Meillä tuo vaihe kesti 3kk ja välillä tuntui väsymyksen takia että ei tästä selviä hengissä kun joka yö piti sylissä kantaa melkein 3h putkeen vuorotellen mieheni kanssa että nukahtaisi edes 15min ja hyvällä säkällä nukkui yöllä 2h putkeen mutta vain todella hyvällä tuurilla nimenomaan ja kun ensinmäiset kuukaudet menivät ohi niin pikkuinen alkoi nukkumaan samantien pitempiä yöunia eli 4:kin tuntia putkeen ONNEKSI ja siinä vaiheessa sitä alkoi osata taas nauttimaan äitiydestä enemmän kun sai itsekkin levättyä edes muutaman tunnin yössä :)
Huutaako vauva paljon?
Sain tekstistäsi sen käsityksen, että vauva buklaa paljon, kun kerroit, että olet maidon peitossa. Yks syyhän vois olla se, että kun buklaa paljon, vatsahapot tulee maidon mukana ylös ja vauvaa sitten närästää. Maidän vauvalla oli tää ongelmana. Pidin sitä AINA pystyasennossa, myös yöt. Se nukkui vaunuissa, jotka oli viritetty tosi pystyyn ja tyynyillä ja kapaloinnilla vauvan sai pysymään niin ettei liukunut alas. Lisäksi annettiin närästyslääke Gavisconia. Liikaa ei saanut antaa, koska sitten tuli hirvee ummetus.
Meidän vauva oli myös semmonen, että viihtyi vain sylissä ja viel piti hytkyttää, mutta se huusi myös ihan sikamaisen paljon. Sitten vietiin se tutkimuksiin. Ensin siltä löydettiin lehmänmaitoallergia ja sitten refluksitauti.
Tekstisi oli kuin omasta kynästäni. Meidän poika tosin jo 6kk ja meillä on yhä aivan samanlaista kuin teillä. Muistan, miten neuvolassa sanottiin pojan ollessa 3kk, että kyllä se sitten viimeistään alkaa helpottaa, kun vauva puolivuotias. No eipä ole alkanut helpottaa. Olen nyt valvonut 5 yötä ja ensi yönä tulee varmasti kuudes. Normaalistikin nukun yhteensä enintään 1-3 tuntia. Viime viikon koko unisaldo oli 5 tuntia. Meidänkään poika ei suostu olemaan omassa sängyssään. Nukkuvana sinne nostetaan hyyyyyyvin varovaisesti, mutta herää kuin salamaniskusta heti paikalla tai viimeistään pienen hetken kuluttua. Olemme alkaneet nukuttaa pojan makuupussiin ja nostaa siinä sänkyyn, ja jonkin aikaa tämä toimikin, eli poika ei heti herännyt, mutta nyt tunnistaa jo makuupussinkin läpi sänkyynsä joutumisen ja itku alkaa heti. Tissiä syö vieläkin 5-10 kertaa yössä ja herää muutaman minuutin välein tarkistamaan, että olen varmasti vieressä. Isä ei vauvalle yöllä kelpaa, eikä oikein enää muulloinkaan. Meidänkään poitsu ei viihdy oikein muualla kuin sylissä. Välillä saattaa muutaman minuutin olla sitterissä tai lattialla touhuamassa tavaroiden kanssa, mutta tosi pian haluaa taas syliin ja sitten sitä taas kanniskellaan ja hytkytellään. Minulla on Manduca-reppu tyhjän panttina, koska siinä poika aina vain parkuu. Haluaa olla pystyasennossa olkapäätä vasten.
Ymmärrän ahdistuksesi oikein hyvin. Tuntuu nykyään luksukselta, jos ehtii harjata hampaansa tai pestä kasvonsa. Minäkin syön vauva sylissä ja näytän kuulemma laihalta ja väsyneeltä. Ei ihme, kun ei tule syötyä kunnolla ja lähes koko ajan tulee käveltyä ja hytkyteltyä tuon yli 7-kiloisen "puntin" kanssa. Minäkin tunnen olevani nuhjuinen ja pukluinen, eikä olo ole enää todellaakaan naisellinen ja viehättävä. Itkeskelen paljon, kun olen niin väsynyt, eikä avioliitto voi todellakaan hyvin. Koko aikana en ole saanut hoitoapua, koska ystäväni ja vanhempani asuvat niin kaukana. Lisäksi meillä on kaksi vähän isompaa lasta, jotka tietysti myös vaativat huomiota ja normaalia hoivaa, kuten ruokaa, puhtaita vaatteita yms.
Toivon koko sydämestäni sinulle jaksamista ja voimia!!! Minä en lupaa, että helpottaa, kun vauva kasvaa, mutta jostain sitä sisua jaksaa vain löytyy. Ja 7-vuotias esikoisenikin oli melko suuritarpeinen vauva, mutta nyt nukkuu jo 12 tunnin yöunia...joten jossain vaiheessa helpottaa...siinä saattaa vain kestää. ISO HALI!
No niin, nyt on käyty ihan lääkärissä eikä löytyny mitään. Ja taas se sama lause: kolmen kuukauden iässä alkaa helpottamaan! Toi ei lohduta mua enää. Sitten alkaa ne hampaat tulemaan ja itketään sitä. Ollaan saatu nyt vähän apua koliikkikeinusta ja auton turvaistuimesta, siinä malttaa edes jonkun aikaa nukkua. Toi keinuva liike on todettu hyväksi. Välillä nukkuu nyt paremmin välillä ei. Toivotaan että alkaa pikkuhiljaa tulemaan joku rytmi ja alkaisi kunnolla nukkumaan..
Minkälaisella lääkärillä kävit? Eikö se antanut mitään neuvoja? Sitä voi ihan oikeesti närästää, kokeile Gavisconia, sitä saat antaa jo 1,5 kk ikäiselle, meillä annostus on 2ml 4x päivässä, mut ummetus tosiaan tulee helposti, ainakin meidän vauvalle. Sit hommaat ummetuslääkettä, sitäkin saa antaa jo ton ikäselle.