Näin juhlakautena monella on vaikeita tilanteita , kun kiistellään ja sumplitaan kenen luona lapset viettävät joulua. Kun eronneet puolisot monasti kumpikin menevät uuteen liittoon, tulee mukaan uusia mummoja ja ukkejakin. Onko tämä teidän mielestä lasta rikastuttavaa vai sekoittaako se elämää ? Jotkut lapset viettävät monta Joulua ja kehuskelevat sillä.
Kurjaa on myös se, jos eronneet vanhemmat eivät voi osallistua samaan juhlaan , vaikkapa lastensa ja lastenlastensa häihin tai rippijuhliin. Taas tuli minulle paha mieli lastenlasten takia tänä Jouluna, kun olivat kaukana isänsä uudessa perheessä.
Kurjaa on myös se, jos eronneet vanhemmat eivät voi osallistua samaan juhlaan , vaikkapa lastensa ja lastenlastensa häihin tai rippijuhliin. Taas tuli minulle paha mieli lastenlasten takia tänä Jouluna, kun olivat kaukana isänsä uudessa perheessä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jospa lapsia ajateltaisiin enemmän, se olisi inhimillisempää.
Suuri lauma mummoja ja vaarejakaan ei tunnu hyvältä lapsesta varmaankaan.
Olen onnellinen, että me molemmat., mieheni ja minä saimme rakstaa toistemme lapsia ja lapsenlapsiakin, vaikka siitä kertyi monia ihmisiä. Se jos mikä kertoo ihmisen arvon, jos hän haluaa ottaa rakkaansa lapset ja lapsenlapsetkin sydämelleen:) Ne meidän hyväsymistämme tarvitsevat, syyttömät pient ihmiset vanhempiensa välisiin ongelmiin. Palkitsivat meidät myös rakkaudellaan ja kasvoivat ymmärtämään, ja rakastamaan.
Emme sitä saa, jos emme täytä ihmisen mittaa.
ei se nyt sentään ihan noin määräydy.
jos niitä on siunaantunut tiellemmekö. Näen sen ensisijaisena vastuuna tuleville sukupolville!
Miten perustelet näkemystäsi?
Mitäs se on "ihmisen mitta" sitä minun sydämeni ei voi ymmärtää. Mitä vaateita ihmisen mitta vaatii ja miten puutteellisuudet täytetään kasvaakseen ihmisen mittaa. Henkisen puolen asioista lienee kyse.
meistäkin riippuvaiset ihmiset, ei että ajattelisimme pelkästään itseämme, se minusta täyttää mitan ihmisenä. Juuri nuo kaikkein viattomimmat ihmiset meidän omiin vaikeuksiimme syyttömät, emme heitä saisi vahingoittaa.
Itse on omat ongelmansa selvitettävä, syyttämättä edellisi'ä polvia, se on elämän ankara laki! Mutta silloin kasvamme ihmisinä siihen vastuuseen, joka vie eteenpäin.
en tarkoittanut että pitäisi alkaa niistä filosofoimaan ja kinaamaan. Huokasimpa vaan, että tällä mummolla on tänä Jouluna ikävä niitä kaukana olevia.
En jatka omalta osatani enää tätä keskustelua.
olemme onnettomia, meillä oli hyvä koti, sitten se hajosi, uusiin naimisiin ja oletuksiin, että tulee hyvä ja huolehtiva uusi vanhempi hyvästä suvustakin vielä.
Mutta ei tullutkaan, kun aikaa kului ja tuli uusiolapsia, elämä rispaantui, ei ollutkaan enää pitävä uusiovanhempi ja lapset jäivät heitteille. Ei viinan vuoksi vaan ei enää jaksettu näytellä.
On tosi rankkaa tämä uusiotuotanto, ja vielä rankempaa jos siinä kuolaan ja tulee perintöriidat.
Kaikki jotenkin menee siihen asti, mutta sitten repeävät kaikki vanhat ja uudet riidat, kateudet.
Ihminen on vain ihminen, ollaan kuinkakin sivistyneitä ja hyviä olevinamme, niin emme ole tosi tilanteissa.
jos ei itse ihan läsnä ja kokeva
ettet halua jatkaa kun heti ilmaantuu ihmisarvon mittaja ja laittaa itsensä esimerkiksi hyvästä ihmisestä.
Vanhat ei osaa joustaa ja he ovat konservatiivisia sekä kaavoihin kangistuneita. Lapsella on taipumus ottaa vaikutteita ympärillään olevasta elämästä ja aina ne eivät ole se biologiset vanhemmat. Elämä on uudistuvampaa kuin mitä me vanhat jäärät ikinä enää ymmärrämmekään.
Pilvi = Tellervo = rizeax = kokenut*
Siinä on ehditty monta miestä käyvä läpi ja lasten elämät pillaa.
sinä luulotautinen. Mistä sinä voit tietää kenenkään elämän "pilaamiset"? Se on muuten yksi dementian alun merkki tuo luulotautisuus!
reaalielämässä lasten kanssa
mutta viestisi on kyllä hieman vaikeasti käsitettävssä.
Ja nyt jo toistensa niskavilloissa.
Minulla itselläni oli 30 luvulla isän ja äidin ero ,onneksi olin niin nuori että en osannut odottaakkaan mitään muuta. Lapsuuteni oli ihanntavallista . Miksi olisi ollutkaan ,äiti ei mennyt uusiin naimisiin isä kyllä perusti uuden perheen minnekkä me ei oltu oikein tervetulleita.Meitä oli 5 jotka jäimme äidille.ja hyvä niin. Lapsi vaistoo, vaikka sitä ei suoraan sanottukaan, emme kaivanneetkaan isän tykö.
Nyt kun on minunkin poika ja tytär eronneet ja lapsia on sitten tullut ,he sopeutuvan nykyään ihan erilailla ,jos vaan ero tulee sovittua järkevästi, eikä liikaa syytellä ketään.
Sopeutumistahan se kysyy,mutta niinhän tässä elämässä on tehtävä,jos pysytään järkevällä kannalla, ei siinä enään saa vanha suola janottaa.
ihan viisaasti ajatuksen ettei mustasukkainen saa olla, kyllä isän tai äidin uusperhe pitää ex vaimon/miehen puolelta saada sille kuuluvan hyväksynnän. Samoin on valitettavan yleista eronneiden kesken,puolison parjaaminen lapsille! Kauhistuttava ajatuskin.
Kahden ihmisen sopeutumattomuus ei saisi vahingoittaa lasta! Nykyään sentään on esimerkkejä hyvistäkin ratkaisuista.
Huomautettava jälleen, etten kirjoita nimimerkillä tellervo* t. pilvi*
kehuu joka välissä itseään ja koko sukuaan , lopuksi toistelee muittenkin ajatukset. Alkaa olla jo liian paksua tuo ihmisarvon mittailukin. Oletko itse niin esimerkillinen ollut avioliitossasi ?
Ei saa olla mustasukkainen, puolison uusi suhde ja sen lapset pitää hyväksyä, johan on helppoa saarnata.
Aikuisista ihmisistä oli kysymys minun kohdallani. En ole saanut lapsia kuin ensimmäisestä avioliitosta.
Miehelläni oli aikuiset lapset, silloin kun menin leski-isän kanssa avioon. Kyllä minä heistä pidin ja pidän vieläkin:D. Ei saisi tehdä totuudenvastaisia olettamuksia!
Kunnianloukkaukset ovat lainvastaisia! Ajatteleppa sitä.
Seuraavissakaan sukupolvissa ei ole mitään pysysvää
kolmanteen ja neljäneen
välttyä ajatukseslta, että ilkeyttä ja nälvimistä, olettamuksia täynnä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Liian vaikea aihe, josta keskusteleminen vaati jo kypsyneisyyttä. Kaivata voi lastenlapsiaan, mutta käyväthän he sentään mummunsa luona muulloin? Isä ja äiti menevät aina etusijalla.
tapaninpäivälounaalle.
Eilisen ja aattoillan olimme miehen kanssa aivan kahdestaan, tai oli meillä koiramme.
Uskokooen kuka tai älköön, mutta meistä oli oikein mukavaa kun saimme olla kahden.
Aika meni lepäillessä ja valmista ruokaa lämmitimme syötäväksi. Minä luin melkein kokonaisen kirjan ja mies katseli telkkaria.
Suurperheelliset varmaan ajattelevat, että onpa ollut tylsää. Oikeassa ovatkin, oli tylsää, mutta rauhallista ja mukavaa.
Tällä iällä alkaa tylsyys ollakin paras olotila ja elämäntapa.
Meilläkin on mahdollisuus saada vielä lastenlapsia, sillä iltatähtemme, nuorimmaisemme on vielä pikkuisen alle kolmenkymmenen.
Onkohan minulla sitten, jos mummoksi pääsen, "vapautus" lastenhoidosta kun tätä ikää alkaa olla kertynyt sen verran, etten oikeon jaksaisi pikkuisia hoitaa.
Nyt lähden valmistamaan jälkiruuan ja toivotan kaikille Hyvää Joulun jatkoa!
Rakastakaa toisiamme, niinkuin eräs ystävättäreni aina kehoittaa s-postikirjeessään.
Näille sijaiskodin antaville ihmisille. Näissä uusperheissä hoidettavat saattavat olla hyvin eritasoisia. Osa lapsista saattaa olla vaikeasti vammautuneitakin.
Tuollainen elämänasenne, että voi ottaa hyljättyjäkin lapsia hoteisiinsa ainakin näiden hoitolasten aikuistumiseen asti, on ihailtavaa.
Niin epäsosiaalinen tyyppi kuin meikä on, muuttais takuuvarmasti vaikkapa P-Koreaan.
tässäkin ketjussa eräs pyyteettömästi rakastava kertoi tästä sijaislasten ottamisesta.
Saakohan siitä edes mitään rahallista korvausta ?
Kriteerit, joilla hoitovastuu myönnetään ovat hyvin tiukat. Sosiaalihoitajat seuraavat kuulemma säännöllisesti sijoitettavien lasten ja sijaisvanhempien kotioloja.
Olen kuullut, että näitä sijoitusvanhempia karkeasti arvostellaan kodittomien lasten tarhaajiksi rahan ansaitsemiseksi. Ihmisten pahuudella ei ole mitään rajaa.
kun se ei muuten toimisi. Siellä isä on ATK asiantuntija paikkakunnalla, ja äidillä on vastaanotto kotona,
kun on Kunnallinen puheterapeutti ja psykologian tuntija.
Ostivat vanhan kaupparakennuksen ja kunnostivat, että on tilaa ja eri sisäänkäynti äidin virkaan. Vanhimmat lapset ovat jo teini-iässä ja hienosti jo ylittäneet alkuvaikeudet. Ihania lapsia, nyt hoivaavat uusia tulokkaita keskimmäisetkin.
Se on vaativaa työtä, mutta voiko sitä siis tehdä muun viran hoidon ohella kun tuntuu olevan pieniäkin lapsia hoidettavana ?
kai niin hirmuisesti ole pienellä paikkakunnalla keskisuomessa, uskoisin. Silloin se sopii hyvin. Aina on jompikumpi kotona, niin olen ymmärtänyt:)