jokaiselle tarpeen mukaan

mutta siihen uskon myös että, jokainen niittää sitä mitä kylvää...

älkää vannoko lainkaan. ei taivaan kautta, ei maan kautta, eikä myöskään pään kautta.

vannomatta paras ja aina aikansa kutakin ;)

hyvää joulua ja yötä nuuh

jussi hates jazz kirjoitti:

mutta siihen uskon myös että, jokainen niittää sitä mitä kylvää...

älkää vannoko lainkaan. ei taivaan kautta, ei maan kautta, eikä myöskään pään kautta.

vannomatta paras ja aina aikansa kutakin ;)

hyvää joulua ja yötä nuuh

mutta musta ei ole elämään mitään hurjaa nuoruutta. tai ehkä jos valaistuis niin krempat häipyis ja sitten ois vauhdissa. Elämän pelilauta pitäis laittaa uusiks. Mutta en mä ihmissuhteita voi hylätä, vaikka elänkin muissa maailmoissa. Mäkin etsin jotain todellista ja löysinkin, mutta ote lipsuu. Tuntuu hyvältä luopua kaikesta ylimääräisestä elämässä. Mä odotan että henkiset ihmiset jotenkin herättelee esimerkiksi runot on mielen puhdistusta.

nuuh kirjoitti:

mutta musta ei ole elämään mitään hurjaa nuoruutta. tai ehkä jos valaistuis niin krempat häipyis ja sitten ois vauhdissa. Elämän pelilauta pitäis laittaa uusiks. Mutta en mä ihmissuhteita voi hylätä, vaikka elänkin muissa maailmoissa. Mäkin etsin jotain todellista ja löysinkin, mutta ote lipsuu. Tuntuu hyvältä luopua kaikesta ylimääräisestä elämässä. Mä odotan että henkiset ihmiset jotenkin herättelee esimerkiksi runot on mielen puhdistusta.

oli niin hyvä, että kopsaan sen. Se johdattelee totuuden lähteille. Elämä on muuten ainakin toisinaan järjettömän tyhjältä tuntuvaa kakofoniaa. Ja se löytyy omasta päästä.

nuuh kirjoitti:

oli niin hyvä, että kopsaan sen. Se johdattelee totuuden lähteille. Elämä on muuten ainakin toisinaan järjettömän tyhjältä tuntuvaa kakofoniaa. Ja se löytyy omasta päästä.

niin, mitä enemmän olemme tyytyväisiä omaan sisäiseen elämäämme, sitä vähemmän kaipaamme mitään ulkopuolista.

vaikeita asioita nää materiat ja henkiset painotukset, kuitenkin väitän, että harva tulee toimeen ilman toinen toistaan?

elämämme on sellaista kuin ajattelemme sen olevan,kevyttä tai raskasta. nuorempana mä raadoin ku hullu ja nautin sen minkä siinä sivussa pystyin ja osasin. mutt ei mulle tullu oikein koskaan mieleen silloin, et voisko asiat tehdä erilai ja painottaa enempi henkistä puolta kuin materiaa. sitä paino rahan ja mammonan kiilto silmissä sen minkä housut anto myöden. sit ko tulin vanhemmaks, saavuttaneena jo jotain, mä eräänä päivänä vaan totesin et nyt riittää vähempikin.

teen duunin niin hyvin edelleen kuin osaan ja autan kiireellisenä aikoina vaikka ylitöinä, mutta periaatteessa en tee enää ylitöitä ja olen sisäistänyt sen vanhan kliseen, että ei työ tekemällä loppu.
jo melkein kymmenen vuotta sitte rupesin enemmän viettämään aikaa nuorten harrastusten parissa, omissa harrastuksissa, matkustamaan, miettimään ja kirjoittamaan. mä oon ammentanu elämän hienouksia henkiseltä puolelta nyt paljon enemmän kuin materia puolelta ja en oo päivääkään katunu ;)

toistaseksi työ ja materia on mahdollistanut harrastukset ja matkailun eli sikäli materia on ollut ja tulee olemaan tärkeä osa mun elämää. mä oon onnellinen et mull on ollu paljon mielenkiintoisia harrastuksia, musa enenkaikkea ja muitakin minkä parissa aika menee yleensä kuin siivillä.

minusta rakkaus on hieno sana ja sisältö. jotenkin nyt se saa aivan eri kaiun kun nuorempana, vähättelemättä nuoruutta ja kiihkeää rakastumisen taikaa mitenkään, jotenkin kaiken kokee nykyään paljon kokonaisvaltaisempana, aistikkaampana, koneempana, sitä tunnetta sisällä on vaikea pukea sanoiksi.
se vaan tuntuu jotenkin tasapainoisemmalta, ehyemmältä kokonaisuudelta.

kiitos sulle nuuh kauniista sanoistasi ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

niin, mitä enemmän olemme tyytyväisiä omaan sisäiseen elämäämme, sitä vähemmän kaipaamme mitään ulkopuolista.

vaikeita asioita nää materiat ja henkiset painotukset, kuitenkin väitän, että harva tulee toimeen ilman toinen toistaan?

elämämme on sellaista kuin ajattelemme sen olevan,kevyttä tai raskasta. nuorempana mä raadoin ku hullu ja nautin sen minkä siinä sivussa pystyin ja osasin. mutt ei mulle tullu oikein koskaan mieleen silloin, et voisko asiat tehdä erilai ja painottaa enempi henkistä puolta kuin materiaa. sitä paino rahan ja mammonan kiilto silmissä sen minkä housut anto myöden. sit ko tulin vanhemmaks, saavuttaneena jo jotain, mä eräänä päivänä vaan totesin et nyt riittää vähempikin.

teen duunin niin hyvin edelleen kuin osaan ja autan kiireellisenä aikoina vaikka ylitöinä, mutta periaatteessa en tee enää ylitöitä ja olen sisäistänyt sen vanhan kliseen, että ei työ tekemällä loppu.
jo melkein kymmenen vuotta sitte rupesin enemmän viettämään aikaa nuorten harrastusten parissa, omissa harrastuksissa, matkustamaan, miettimään ja kirjoittamaan. mä oon ammentanu elämän hienouksia henkiseltä puolelta nyt paljon enemmän kuin materia puolelta ja en oo päivääkään katunu ;)

toistaseksi työ ja materia on mahdollistanut harrastukset ja matkailun eli sikäli materia on ollut ja tulee olemaan tärkeä osa mun elämää. mä oon onnellinen et mull on ollu paljon mielenkiintoisia harrastuksia, musa enenkaikkea ja muitakin minkä parissa aika menee yleensä kuin siivillä.

minusta rakkaus on hieno sana ja sisältö. jotenkin nyt se saa aivan eri kaiun kun nuorempana, vähättelemättä nuoruutta ja kiihkeää rakastumisen taikaa mitenkään, jotenkin kaiken kokee nykyään paljon kokonaisvaltaisempana, aistikkaampana, koneempana, sitä tunnetta sisällä on vaikea pukea sanoiksi.
se vaan tuntuu jotenkin tasapainoisemmalta, ehyemmältä kokonaisuudelta.

kiitos sulle nuuh kauniista sanoistasi ;)

Kiitos:) Ihanaa naisena lukea jonkun miehen samanmoisia aatoksia! Annoit uskoa elämään:)

jussi hates jazz kirjoitti:

niin, mitä enemmän olemme tyytyväisiä omaan sisäiseen elämäämme, sitä vähemmän kaipaamme mitään ulkopuolista.

vaikeita asioita nää materiat ja henkiset painotukset, kuitenkin väitän, että harva tulee toimeen ilman toinen toistaan?

elämämme on sellaista kuin ajattelemme sen olevan,kevyttä tai raskasta. nuorempana mä raadoin ku hullu ja nautin sen minkä siinä sivussa pystyin ja osasin. mutt ei mulle tullu oikein koskaan mieleen silloin, et voisko asiat tehdä erilai ja painottaa enempi henkistä puolta kuin materiaa. sitä paino rahan ja mammonan kiilto silmissä sen minkä housut anto myöden. sit ko tulin vanhemmaks, saavuttaneena jo jotain, mä eräänä päivänä vaan totesin et nyt riittää vähempikin.

teen duunin niin hyvin edelleen kuin osaan ja autan kiireellisenä aikoina vaikka ylitöinä, mutta periaatteessa en tee enää ylitöitä ja olen sisäistänyt sen vanhan kliseen, että ei työ tekemällä loppu.
jo melkein kymmenen vuotta sitte rupesin enemmän viettämään aikaa nuorten harrastusten parissa, omissa harrastuksissa, matkustamaan, miettimään ja kirjoittamaan. mä oon ammentanu elämän hienouksia henkiseltä puolelta nyt paljon enemmän kuin materia puolelta ja en oo päivääkään katunu ;)

toistaseksi työ ja materia on mahdollistanut harrastukset ja matkailun eli sikäli materia on ollut ja tulee olemaan tärkeä osa mun elämää. mä oon onnellinen et mull on ollu paljon mielenkiintoisia harrastuksia, musa enenkaikkea ja muitakin minkä parissa aika menee yleensä kuin siivillä.

minusta rakkaus on hieno sana ja sisältö. jotenkin nyt se saa aivan eri kaiun kun nuorempana, vähättelemättä nuoruutta ja kiihkeää rakastumisen taikaa mitenkään, jotenkin kaiken kokee nykyään paljon kokonaisvaltaisempana, aistikkaampana, koneempana, sitä tunnetta sisällä on vaikea pukea sanoiksi.
se vaan tuntuu jotenkin tasapainoisemmalta, ehyemmältä kokonaisuudelta.

kiitos sulle nuuh kauniista sanoistasi ;)

40 että en viitsi enää matkustella. Tää on vaan yks planeetta, kivikasa. Jos tarvii jotain paikkaa tutkia niin telkassa on paremmat oppaat ja selostukset ja näkee tarkemmin kohteet kuin paikan päällä. Lisäksi on paremmat palvelut, jääkaappikin lähellä. No kreeta oli mieleen. ne ihmiset ja rauha, raki, vuoret, meri. Harrastuksia ei ole. Rahaa menee vähemmän sellaseen. Uimahalli on hyvä.

nunnukka68 kirjoitti:

Kiitos:) Ihanaa naisena lukea jonkun miehen samanmoisia aatoksia! Annoit uskoa elämään:)

tänäkään vuonna esitetty joulunäytelmää, syystä että ei löytynyt kolmea viisasta miestä, eikä kyllä tiettävästi yhtään neitsyttäkään ;)

niin, onni ja mielenrauha ovat ne kaikkein tärkeimmät asiat tässä elämässä, ja niiden oivaltaminen vaatii määrätynlaisen vakavuuden, valmiuden ja päättäväisyyden.

mä oon monasti miettiny, et oonko mä osalta onnekas vai onko se edes osittain kovan määrätietoisen työn tai ajatusmaailman kehittymisen tuoma tila, välietappi? ja silti muttumalla, muuttamalla elintapojani, käsityksiäni edelleen saatan päästä kauemmaksi harkasta, jokaa seuraa päivittäin ympäristössäin.

vaatii viisautta ja rohkeutta tarkistaa omia ajatuksiaan, periaatteitaan, päämääriään, halujaan, uskomuksiaan ja pelkojaan kuin elää yleisen oletusarvon mukaan.mitä tiiviimmässä yhteisössä elää, sen vaikeampi on poiketa massasta ja luovia omia polkuja, etsiä sitä omaa viisauttaan, kykyä tuntea onnea ja mielenrauhaa.

meillä kaikilla on omat menneisyyden painolastimme ja mitä paremmin tulemme sinuiksi luonteemme, ominaisuuksiemme kanssa, hyvien ja huonojen, sen helpompi meidän on rakentaa tulevaisuutemme ja suuntautua omaan "kokonaisvaltaiseen menestykseemme", mitä se paketti ikinä sisällään pitääkään.

mietippä omalle kohalle, mitä tekisit jos tuntisit olevasi jokaisena päivänä onnellinen?

kiitos itsellesi, olet miettinyt asioita ja olet "prosessissa" tai "matkalla" sinne ;)

nuuh kirjoitti:

40 että en viitsi enää matkustella. Tää on vaan yks planeetta, kivikasa. Jos tarvii jotain paikkaa tutkia niin telkassa on paremmat oppaat ja selostukset ja näkee tarkemmin kohteet kuin paikan päällä. Lisäksi on paremmat palvelut, jääkaappikin lähellä. No kreeta oli mieleen. ne ihmiset ja rauha, raki, vuoret, meri. Harrastuksia ei ole. Rahaa menee vähemmän sellaseen. Uimahalli on hyvä.

elämässä ei ole ikäkysymys, paitsi tietysti, jos sairaus, vanhuus tai muu sellainen on kyseessä, kaikki on enemmä tai vähemmän ajatusmaailman tuotoksia, päänupin prosessointia.

mä en sano mikä on oikein tai väärin tai tosi tai mukavampaa, mä totean vain paljon matkustelleena ja kaupunkilomista pitävänä, että vieraat kaupungit voivat olla minun mielestäni taivaallisen houkuttelevia, mukaansa vieviä, joskin kotia ja kotimaata ei tietysti oo voittanutta ;)

tässä se ydin minun mielestä juuri on, jos on mahdollisuus ja rohkeutta nähdä asiat erilailla, monikin asia saattaa muuttaa käsitystään ja olomuotoaan.

ja silti meillä täytyy aina pysyä mahdollisuus sanoa asiat omalta kohdalta kokeneena, että tämä minua kiinnostaa tai tämä ei ole mistään kotoisin, sitähän se jokaisen vapaus valita viimekädessä tarkoittaa ;)

nuuh kirjoitti:

mutta musta ei ole elämään mitään hurjaa nuoruutta. tai ehkä jos valaistuis niin krempat häipyis ja sitten ois vauhdissa. Elämän pelilauta pitäis laittaa uusiks. Mutta en mä ihmissuhteita voi hylätä, vaikka elänkin muissa maailmoissa. Mäkin etsin jotain todellista ja löysinkin, mutta ote lipsuu. Tuntuu hyvältä luopua kaikesta ylimääräisestä elämässä. Mä odotan että henkiset ihmiset jotenkin herättelee esimerkiksi runot on mielen puhdistusta.

rapistuin silmissä, sitten kuului naurua, olin menossa matkalle ja lentokone lähdössä, kaikki passista alkaen kotona, rahat, vaatteet jne.Sellasta tää elämä on. Nytkin kiitos stressaamisen tarttee kaivaa yks pilleripurkki. Lisäks mä tunnen itseni henkiseksi kääpiöksi ja muutkin näyttää siltä. Aloitin aamun suklaalla. Ehkä jkin muutos tulisi, jos alkaisi noudattaa pyhimysten neuvoja arkeen. Jos sitten tapahtuisi jotain lähentymistä taas henkisellä tasolla. Nopee tie voisi olla yhet lääkkeet, mutta en mä niitä, kun se on keinotekoista ja törmäsin ilmiöön vahingossa. Ei se muihin niin vaikuta.

nuuh kirjoitti:

rapistuin silmissä, sitten kuului naurua, olin menossa matkalle ja lentokone lähdössä, kaikki passista alkaen kotona, rahat, vaatteet jne.Sellasta tää elämä on. Nytkin kiitos stressaamisen tarttee kaivaa yks pilleripurkki. Lisäks mä tunnen itseni henkiseksi kääpiöksi ja muutkin näyttää siltä. Aloitin aamun suklaalla. Ehkä jkin muutos tulisi, jos alkaisi noudattaa pyhimysten neuvoja arkeen. Jos sitten tapahtuisi jotain lähentymistä taas henkisellä tasolla. Nopee tie voisi olla yhet lääkkeet, mutta en mä niitä, kun se on keinotekoista ja törmäsin ilmiöön vahingossa. Ei se muihin niin vaikuta.

pelkästään neuvojen ja kirjojen pyhyyteen, varsinkaan oikoteihin, itestä sisältä se aina kuitenkin lähtee.

ottanu ihan lunkisti, nyt saa jäädä väliin kaikki maallinen hapatus ;)

ei vais ihanaa aikaa, kun saa olla ja tehä just mitä huvittaa tai olla tekemättä, aivot on saanut levätä ;)

menny päivistäki ihan ihanasti sekasi ja kohta taas saunaan ;)

kiitos kaunis itelles ja polehan jalalla koreasti, jos siltä tuntuu ;)

vauraus sitä, millainen olet eikä sitä, mitä sinulla on?

raha helpottaa elämää monella tasolla, mutta raha voi myös omistaa meidät. rahan tai vallan ei pidä antaa sokaista mieltämme, vaan meidän pitää olla kiitollisia siitä, mitä meillä on juuri tässä ja nyt.

tietoisuus siitä, että meillä on jo kaikki tarvitsemamme tyytyväiseen elämään, on vaurautta, jota ei voi ottaa meiltä pois. epätoivoisella materian etsimisellä yritämme peittää pelon siitä, ettemme ole riittäviä sellaisina kuin olemme.

kun annamme itsellemme luvan olla se, joka me todellisuudessa olemme, löydämme oman elinvoimamme. terveys, onnellisuus ja menestys elävät tässä tilassa. elinvoimamme vahvuus on suorassa suhteessa siihen, miten negatiivisia tai positiivisia olemme. se vaikuttaa myös siihen, miten paljon nautimme olostamme ja miten hyvin tulemme menestymään niin maallisesti kuin henkisestikin.

millaista elämämme on juuri nyt, on suora seuraus siitä, mitä etsimme. olemme sitä mitä etsimme.

kiitos kurjenkello, kun kävit piristämässä sunnuntai iltaa ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

vauraus sitä, millainen olet eikä sitä, mitä sinulla on?

raha helpottaa elämää monella tasolla, mutta raha voi myös omistaa meidät. rahan tai vallan ei pidä antaa sokaista mieltämme, vaan meidän pitää olla kiitollisia siitä, mitä meillä on juuri tässä ja nyt.

tietoisuus siitä, että meillä on jo kaikki tarvitsemamme tyytyväiseen elämään, on vaurautta, jota ei voi ottaa meiltä pois. epätoivoisella materian etsimisellä yritämme peittää pelon siitä, ettemme ole riittäviä sellaisina kuin olemme.

kun annamme itsellemme luvan olla se, joka me todellisuudessa olemme, löydämme oman elinvoimamme. terveys, onnellisuus ja menestys elävät tässä tilassa. elinvoimamme vahvuus on suorassa suhteessa siihen, miten negatiivisia tai positiivisia olemme. se vaikuttaa myös siihen, miten paljon nautimme olostamme ja miten hyvin tulemme menestymään niin maallisesti kuin henkisestikin.

millaista elämämme on juuri nyt, on suora seuraus siitä, mitä etsimme. olemme sitä mitä etsimme.

kiitos kurjenkello, kun kävit piristämässä sunnuntai iltaa ;)

Kiitos!
Ja kiitos itsellesi, kun ravistit mut taas raapustamaan! Joskus on aika puhua ja joskus on aika olla vaiti. Nyt on aika olla "äänessä".

Vaurauden miellämme helposti materiaaliin, mutta tärkein materiaali on siellä ihmisen sisällä. Se sydämen tila ratkaisee. Kun tahtoo toisille hyvää, monesti saa sitä samaa takaisin. Ympärilläni on ihania ihmisiä, ne on niitä elämän helmiä. Kun ihminen on ehjä sisältä, silloin jaksaa olla kannustava, positiivinen ja ottaa toisten tunteet huomioon. Se on suurta pääomaa.

Maallisen mammonan perässä liikujat mieltävätkin asian niin, että he olisivat toisten silmissä parempia, kun on hienot talot, autot, huvilat yms. Samalla ihmiset, jotka eivät omista läheskään yhtä paljoa, ovat monin verroin onnellisimpia. Näin se monesti on...... perusasiat riittää.

Mikä sen kivempaa, kun elämänkumppani, työkaverit, naapurit.... ylipäätään kohtaamamme ihmiset on positiivisia. Iloisuuskin tarttuu.... kuten ehkä tympeyskin.

Nämä kaikki kuuluu siihen sydämen tilaan. Jos se tila on kadoksissa, siinä voi olla suuri työ saada se takaisin, tai löytää se jostakin... jos sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Onko se myytävänä ja onko se kallista? ;)

Kurjenkello kirjoitti:

Kiitos!
Ja kiitos itsellesi, kun ravistit mut taas raapustamaan! Joskus on aika puhua ja joskus on aika olla vaiti. Nyt on aika olla "äänessä".

Vaurauden miellämme helposti materiaaliin, mutta tärkein materiaali on siellä ihmisen sisällä. Se sydämen tila ratkaisee. Kun tahtoo toisille hyvää, monesti saa sitä samaa takaisin. Ympärilläni on ihania ihmisiä, ne on niitä elämän helmiä. Kun ihminen on ehjä sisältä, silloin jaksaa olla kannustava, positiivinen ja ottaa toisten tunteet huomioon. Se on suurta pääomaa.

Maallisen mammonan perässä liikujat mieltävätkin asian niin, että he olisivat toisten silmissä parempia, kun on hienot talot, autot, huvilat yms. Samalla ihmiset, jotka eivät omista läheskään yhtä paljoa, ovat monin verroin onnellisimpia. Näin se monesti on...... perusasiat riittää.

Mikä sen kivempaa, kun elämänkumppani, työkaverit, naapurit.... ylipäätään kohtaamamme ihmiset on positiivisia. Iloisuuskin tarttuu.... kuten ehkä tympeyskin.

Nämä kaikki kuuluu siihen sydämen tilaan. Jos se tila on kadoksissa, siinä voi olla suuri työ saada se takaisin, tai löytää se jostakin... jos sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Onko se myytävänä ja onko se kallista? ;)

positiivinen elinvoima on kaiken peruskivi, aina terveydestä onneen ja materiaaliseen vaurauteen.

olen kanssasi täysin samaa mieltä ;)

rämpiessäni äsken lumessa, että lupaukseni petin. Putkivalo, ensilumien aikaan lupasin, että tuut ja haet kaiken ylimääräisen lumen meiltä täältä pois..... kun meikä ei leiki lumella.

Mutta, nyt olen leikkinyt, joten taidan pitää kaiken valkean täällä meillä. Niin ja leikin jo vedelläkin, joten sitä en lupaa antaa kenellekään. Laitoin ämpäreihin vettä, jotka jäätyi ja sitten kumosin ne ja niistä tuli kauniita kynttilälyhtyjä pihaan.

Sillä tavalla se ikääntyminen muuttaa ihmistä...... ensin lupaa lunta ja sitten ei annakaan... ihminen ei todellakaan pysy samana ;)

pitää paikkansa se ihmisen ja tunteiden muuttuminen, onkohan se todellista rakkautta, jos haluaa rakastaa tunteiden muuttuessa ensin yhtä ja sitten toista ja kolmatta, neljättä... niinkuin retorisesti vain heitin mietittäväksi? mikä määrää rakkauden tasot ja luonteen, jos kuitenkin jokaista rakastaa niinkauan kuin rakastaa tai siis konkreettisesti seuravaa tietysti enemmän kuin edellistä, kun on kerran vaihtanut kohdetta ? hei, nyt meni yhtälö sekavaks, siks kysynkin helpomman

joko on raketit hommattuna, mä en taaskaan oo ostanu yhtään, kattelen ku muut paukuttelee ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

pitää paikkansa se ihmisen ja tunteiden muuttuminen, onkohan se todellista rakkautta, jos haluaa rakastaa tunteiden muuttuessa ensin yhtä ja sitten toista ja kolmatta, neljättä... niinkuin retorisesti vain heitin mietittäväksi? mikä määrää rakkauden tasot ja luonteen, jos kuitenkin jokaista rakastaa niinkauan kuin rakastaa tai siis konkreettisesti seuravaa tietysti enemmän kuin edellistä, kun on kerran vaihtanut kohdetta ? hei, nyt meni yhtälö sekavaks, siks kysynkin helpomman

joko on raketit hommattuna, mä en taaskaan oo ostanu yhtään, kattelen ku muut paukuttelee ;)

kärryltä putosin :)) Tuota noin, jos rakkaus vaihtuu kovin tiheästi niin onko se rakkautta vai ihastusta. Sitäköhän sä tarkoititkin. Luulen että rakkaus vaatii aikaa. Se ei synny hetkessä vaan vaatii työtä, antamista, ja ennen kaikkea tahtoa.

En paukuttele minäkään :)) eiköhän sitä ole ilmassa niin paljon että meillekin riittää katseltavaa :)
Jusander, kiitos tästä menneestä vuodesta, monta hauskaa ja huokailuntäytteistä hetkeä olet antanut :))
Hyvää vuotta 2010 sulle, täynnä rakkautta ja mielekästä puuhaa :)

Kurjenkello kirjoitti:

rämpiessäni äsken lumessa, että lupaukseni petin. Putkivalo, ensilumien aikaan lupasin, että tuut ja haet kaiken ylimääräisen lumen meiltä täältä pois..... kun meikä ei leiki lumella.

Mutta, nyt olen leikkinyt, joten taidan pitää kaiken valkean täällä meillä. Niin ja leikin jo vedelläkin, joten sitä en lupaa antaa kenellekään. Laitoin ämpäreihin vettä, jotka jäätyi ja sitten kumosin ne ja niistä tuli kauniita kynttilälyhtyjä pihaan.

Sillä tavalla se ikääntyminen muuttaa ihmistä...... ensin lupaa lunta ja sitten ei annakaan... ihminen ei todellakaan pysy samana ;)

Niin se mieli muuttuu :))) ja onneksi niin. Yksi parhaista ihmisen ominaisuuksista onkin että se on muuntautumiskykyinen :))

Onnellista uutta vuotta sulle, Kurjenkello!

Putkivalo kirjoitti:

kärryltä putosin :)) Tuota noin, jos rakkaus vaihtuu kovin tiheästi niin onko se rakkautta vai ihastusta. Sitäköhän sä tarkoititkin. Luulen että rakkaus vaatii aikaa. Se ei synny hetkessä vaan vaatii työtä, antamista, ja ennen kaikkea tahtoa.

En paukuttele minäkään :)) eiköhän sitä ole ilmassa niin paljon että meillekin riittää katseltavaa :)
Jusander, kiitos tästä menneestä vuodesta, monta hauskaa ja huokailuntäytteistä hetkeä olet antanut :))
Hyvää vuotta 2010 sulle, täynnä rakkautta ja mielekästä puuhaa :)

nimenomaan kun tunteet muuttuvat rakkauden tunnustuksen jälkeen kerran, kahdesti, kolmasti... onko se rakkautta, ihastusta, senhetken tuntemusta ja "saako synnin päästön" jos erossa molemmat ovat samaa mieltää ja ei jos ei pahoita toisen mieltä, tunteita, vaan oikeastaan luopuu rakkaudestaan toisen hyväksi. vaikeita asioita määriteltäviksi, vaikka elävässä elämässä luoviminen ehkä onnistuu helpommin tai sitte ei ;)

kiitos samoin,

toivon sulle myös lämpöä, rakkautta ja sitä "turvallista olkapäätä" sekä hymy ja hali tietty ;)

Putkivalo kirjoitti:

Niin se mieli muuttuu :))) ja onneksi niin. Yksi parhaista ihmisen ominaisuuksista onkin että se on muuntautumiskykyinen :))

Onnellista uutta vuotta sulle, Kurjenkello!

Kaikkea hyvää myös itsellesi.

Muutuin tuossa justiin kotiminäksi, vielä puoli tuntia sitten olin työminä.

Muuttuminen on näin nopeaa. Mietinkin, onko sitä toisaalta niin suurta eroa missä on ja millainen on.... ei kai. Tämä meni vähän aiheen ohi, mutta menköön ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

nimenomaan kun tunteet muuttuvat rakkauden tunnustuksen jälkeen kerran, kahdesti, kolmasti... onko se rakkautta, ihastusta, senhetken tuntemusta ja "saako synnin päästön" jos erossa molemmat ovat samaa mieltää ja ei jos ei pahoita toisen mieltä, tunteita, vaan oikeastaan luopuu rakkaudestaan toisen hyväksi. vaikeita asioita määriteltäviksi, vaikka elävässä elämässä luoviminen ehkä onnistuu helpommin tai sitte ei ;)

kiitos samoin,

toivon sulle myös lämpöä, rakkautta ja sitä "turvallista olkapäätä" sekä hymy ja hali tietty ;)

on pakko vastata ;)

Vaihto parempaan, tai nuorempaan....näin kentällä puhutaan... huhhuh

Sen ymmärtää jos kotona on esim. väkivaltaa, ylenpalttista juopottelua, henkistä alistamista yms. asioita.... ok, mutta jos "mies on liian kiltti".... tuollaista en enää ymmärrä eron syyksi. Mikä on "olla liian kiltti"?

Eli jos on pelkoa suhteessa ja seuraava elämänkumppani on eri maata, niin ehkä se uusi rakkaus on sitten olemassa. Ottaen huomioon, että uusi kaveri voi olla tuhlari ja sekös taas ärsyttää ja välittäminen tyssää siihen. Seuraava kehiin..... täähän on loputon kierre...... kun oppii oikeasti tuntemaan toisen, tulee faktat esiin.

Mielestäni mennään liian nopeasti yksiin, tuntematta toista tarpeeksi.

Ehkä sen synninpäästön voi silloin saada, jos kumpikin on sitä mieltä, että suhde ei toimi, eli yhteisymmärryksessä laitetaan kantapäät yhteen. Se onkin huonompi juttu, jos toinen rakastaa edelleen ja toinen ei enää välitä.

Uskon myös siihen, että "ihastumisen tunne voi jäädä päälle", eli tahtoo olla koko aika jollakin tavalla ihastunut johonkin toiseen samalla.

Ei se tunne ole välttämättä rakkautta, voi jopa olla niinkin, ettei osaa olla yksin.

Kurjenkello kirjoitti:

on pakko vastata ;)

Vaihto parempaan, tai nuorempaan....näin kentällä puhutaan... huhhuh

Sen ymmärtää jos kotona on esim. väkivaltaa, ylenpalttista juopottelua, henkistä alistamista yms. asioita.... ok, mutta jos "mies on liian kiltti".... tuollaista en enää ymmärrä eron syyksi. Mikä on "olla liian kiltti"?

Eli jos on pelkoa suhteessa ja seuraava elämänkumppani on eri maata, niin ehkä se uusi rakkaus on sitten olemassa. Ottaen huomioon, että uusi kaveri voi olla tuhlari ja sekös taas ärsyttää ja välittäminen tyssää siihen. Seuraava kehiin..... täähän on loputon kierre...... kun oppii oikeasti tuntemaan toisen, tulee faktat esiin.

Mielestäni mennään liian nopeasti yksiin, tuntematta toista tarpeeksi.

Ehkä sen synninpäästön voi silloin saada, jos kumpikin on sitä mieltä, että suhde ei toimi, eli yhteisymmärryksessä laitetaan kantapäät yhteen. Se onkin huonompi juttu, jos toinen rakastaa edelleen ja toinen ei enää välitä.

Uskon myös siihen, että "ihastumisen tunne voi jäädä päälle", eli tahtoo olla koko aika jollakin tavalla ihastunut johonkin toiseen samalla.

Ei se tunne ole välttämättä rakkautta, voi jopa olla niinkin, ettei osaa olla yksin.

elämä ja ympäristö ahdistaa. Ihmisiä ympärillä rakastaa, mutta on niin h.....nen ahdistus että on pakko vetäytyä omiin oloihin. Mä rakastan omaa seuraa.

nuuh kirjoitti:

elämä ja ympäristö ahdistaa. Ihmisiä ympärillä rakastaa, mutta on niin h.....nen ahdistus että on pakko vetäytyä omiin oloihin. Mä rakastan omaa seuraa.

tulee elämään joku ihme kehikko on mulle just sitä mitä oon yrittäny välttää, mutta en tarpeeksi. Onnistumatta.

nuuh kirjoitti:

elämä ja ympäristö ahdistaa. Ihmisiä ympärillä rakastaa, mutta on niin h.....nen ahdistus että on pakko vetäytyä omiin oloihin. Mä rakastan omaa seuraa.

yksinolossa hyvätkin puolensa, kun "osaa olla yksin". Silloin voi tehdä juuri itselle tärkeitä asioita, joka tuottaa suurta iloa.

Ystävät on kultakimpaleita ja oma seura kaikkein parasta ;)

Kurjenkello kirjoitti:

on pakko vastata ;)

Vaihto parempaan, tai nuorempaan....näin kentällä puhutaan... huhhuh

Sen ymmärtää jos kotona on esim. väkivaltaa, ylenpalttista juopottelua, henkistä alistamista yms. asioita.... ok, mutta jos "mies on liian kiltti".... tuollaista en enää ymmärrä eron syyksi. Mikä on "olla liian kiltti"?

Eli jos on pelkoa suhteessa ja seuraava elämänkumppani on eri maata, niin ehkä se uusi rakkaus on sitten olemassa. Ottaen huomioon, että uusi kaveri voi olla tuhlari ja sekös taas ärsyttää ja välittäminen tyssää siihen. Seuraava kehiin..... täähän on loputon kierre...... kun oppii oikeasti tuntemaan toisen, tulee faktat esiin.

Mielestäni mennään liian nopeasti yksiin, tuntematta toista tarpeeksi.

Ehkä sen synninpäästön voi silloin saada, jos kumpikin on sitä mieltä, että suhde ei toimi, eli yhteisymmärryksessä laitetaan kantapäät yhteen. Se onkin huonompi juttu, jos toinen rakastaa edelleen ja toinen ei enää välitä.

Uskon myös siihen, että "ihastumisen tunne voi jäädä päälle", eli tahtoo olla koko aika jollakin tavalla ihastunut johonkin toiseen samalla.

Ei se tunne ole välttämättä rakkautta, voi jopa olla niinkin, ettei osaa olla yksin.

olisiko niin, että rakastunut voi luvata tekoja, mutta ei tunteita, sillä tunteilleen ihminen ei voi mitään. joka lupaa ikuista rakkautta, lupaa toiselle jotakin, mistä hän ei voi itse päättää. sen sijaan hän voi luvata niitä tekoja, jotka yleisen näkemyksen mukaan ovat seurausta rakkaudesta, mutta joilla voi olla useita muitakin motiiveja. ainoa rehellinen rakkauslupaus kuuluu: niin kauan kuin rakastan sinua, lupaan kohdistaa sinuun rakkauden tekoja; jos en enää rakasta sinua, teen sinulle samoja asioita, joskin toisilla motiiveilla.

jussi hates jazz kirjoitti:

olisiko niin, että rakastunut voi luvata tekoja, mutta ei tunteita, sillä tunteilleen ihminen ei voi mitään. joka lupaa ikuista rakkautta, lupaa toiselle jotakin, mistä hän ei voi itse päättää. sen sijaan hän voi luvata niitä tekoja, jotka yleisen näkemyksen mukaan ovat seurausta rakkaudesta, mutta joilla voi olla useita muitakin motiiveja. ainoa rehellinen rakkauslupaus kuuluu: niin kauan kuin rakastan sinua, lupaan kohdistaa sinuun rakkauden tekoja; jos en enää rakasta sinua, teen sinulle samoja asioita, joskin toisilla motiiveilla.

on hyvin voimakas jo pelkkänä sanana.

Tulee mieleen avioliittolupaus ja kyllä siinä kovia luvataan.

Tunteet on yllättävn voimakkaat, ei siinä järjeltä mitään kysytä, voi järkiparka.

Toisaalta... rakkaus on mielestäni voimakasta välittämistä. On erilaisia tapoja ilmaista asia. En tiedä vaikuttaako sellainen asia mitenkään, kun joku sanoo rakastuvansa kertaryminällä ja toisilla se tapahtuu hissun kissun hiljalleen, ajan kanssa. Eli kiehtoo ajatus suhteen kestävyydestä, koska aloitus on aivan erilainen. Nähdä toisessa ne valoisat puolet.

Tuo oli hyvä ajatus "tehdä samoja asioita, joskin toisilla motiiveilla". Itse en kyllä haluaisi kuulla sitä ikinä :)

On se miten vaan, mutta tykkääminen on kivaa!

jussi hates jazz kirjoitti:

nimenomaan kun tunteet muuttuvat rakkauden tunnustuksen jälkeen kerran, kahdesti, kolmasti... onko se rakkautta, ihastusta, senhetken tuntemusta ja "saako synnin päästön" jos erossa molemmat ovat samaa mieltää ja ei jos ei pahoita toisen mieltä, tunteita, vaan oikeastaan luopuu rakkaudestaan toisen hyväksi. vaikeita asioita määriteltäviksi, vaikka elävässä elämässä luoviminen ehkä onnistuu helpommin tai sitte ei ;)

kiitos samoin,

toivon sulle myös lämpöä, rakkautta ja sitä "turvallista olkapäätä" sekä hymy ja hali tietty ;)

opettaa jotain, ja yksi mies opetti mulle kerran miten antaa tilaa. Kun minä lupasin rakastaa aina, hän sanoi "älä lupaa, tee niin kuin milloinkin tuntuu hyvältä". Se on sitä the Ultimate tilan antamista toiselle. Ilmankos mulla oli niin vaikeaa luopua hänestä.

Sain siis ikuisen synnin päästön, se tuntui ihan mielettömän hyvältä. Vai oliko se rakkautta.. Joka tapauksessa, noinhan se toimii eikö. Etukäteen ei voi tietää mitä tulee tuntemaan, tai muuttumaan. Tärkeää on antaa itselleen myös sen luvan. Olla lupaamatta :))

Putkivalo kirjoitti:

opettaa jotain, ja yksi mies opetti mulle kerran miten antaa tilaa. Kun minä lupasin rakastaa aina, hän sanoi "älä lupaa, tee niin kuin milloinkin tuntuu hyvältä". Se on sitä the Ultimate tilan antamista toiselle. Ilmankos mulla oli niin vaikeaa luopua hänestä.

Sain siis ikuisen synnin päästön, se tuntui ihan mielettömän hyvältä. Vai oliko se rakkautta.. Joka tapauksessa, noinhan se toimii eikö. Etukäteen ei voi tietää mitä tulee tuntemaan, tai muuttumaan. Tärkeää on antaa itselleen myös sen luvan. Olla lupaamatta :))

tuon tilan antamisen toiselle olevan valtava voimavara suhteessa.

Tosin me toimitaan kukin tavallamme, eli voidaan takertua tahtomattamme liikaa ja se johtuu luonteesta, eikä siinä tarkoiteta mitään luottamuspulaa välttämättä.

Jep, ei voida tietää miten koemme asioita myöhemmin, mutta sekin tässä on, että kun osaisi elää tässä hetkessä. Tulee hötkyiltyä joskus ihan suotta asioiden edelle ja toisinaan jo pitkästi tulevaisuuteen, aivan turhaan. Ihminen on aina keskeneräinen.

Pitäisi osata elää tässä ja nyt ja niin...olla lupaamatta liikoja ;)

vaan valaistua ilman mitään ja vähän nopeesti...

hyvää huomenta nuuh

pitäisi ajatella itteäs, mitä sä haluat tulevaisuudelta ja pienin askelin toteuttaa mikä sun sydäntäs liikuttaa.


tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa, mitä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan

tai

rohkeutta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
viisautta muuttaa, mitä voin ja
tyyneyttä erottaa nämä toisistaan

tai

viisautta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
tyyneyttä muuttaa, mitä voin ja
rohkeutta erottaa nämä toisistaan

tässä iässä on jo monet myrskyt ehtinyt kokea ja mahdollisesti haavottanut itseään laineiden lyödessä uudelleen ja uudelleen, joten eteneminen on oltava pitkäjänteistä, harkittua ja hitaasti etenevää, jos ei halua havoilleen lisää suolaa siis äkkipikaistuksissaan kasvattaa tuskaansa vaikka tarkoitus oli keventää sitä taakkaa....tärkeintä lienee kuitenkin olla sinut itsensä kanssa, lakata piehtaroimasta menneisyydessä ja itsesäälissä ja kehittää itseään suuntaan joka tuo mielihyvää ja onnellisuutta elämään ;)

etappi kerrallaan ja muuttamalla suuntaa, matka on aina päämäärää tärkeämpi ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

hyvää huomenta nuuh

pitäisi ajatella itteäs, mitä sä haluat tulevaisuudelta ja pienin askelin toteuttaa mikä sun sydäntäs liikuttaa.


tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa, mitä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan

tai

rohkeutta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
viisautta muuttaa, mitä voin ja
tyyneyttä erottaa nämä toisistaan

tai

viisautta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
tyyneyttä muuttaa, mitä voin ja
rohkeutta erottaa nämä toisistaan

tässä iässä on jo monet myrskyt ehtinyt kokea ja mahdollisesti haavottanut itseään laineiden lyödessä uudelleen ja uudelleen, joten eteneminen on oltava pitkäjänteistä, harkittua ja hitaasti etenevää, jos ei halua havoilleen lisää suolaa siis äkkipikaistuksissaan kasvattaa tuskaansa vaikka tarkoitus oli keventää sitä taakkaa....tärkeintä lienee kuitenkin olla sinut itsensä kanssa, lakata piehtaroimasta menneisyydessä ja itsesäälissä ja kehittää itseään suuntaan joka tuo mielihyvää ja onnellisuutta elämään ;)

etappi kerrallaan ja muuttamalla suuntaa, matka on aina päämäärää tärkeämpi ;)

että lähden omaa tietä kulkemaan jonnekin tulevaisuuteen ja kaukaiseen horisonttiin. no se oli vitsi. se mitä mä oon löytänyt ja kadottanut on mua vastassa missä tahansa. mun pitäis muuttua. mä oon itsenäinen kyllä ja oikea lonely rider mutta mä oon tullut samaan pisteeseen mistä oon lähtenyt.

nuuh kirjoitti:

että lähden omaa tietä kulkemaan jonnekin tulevaisuuteen ja kaukaiseen horisonttiin. no se oli vitsi. se mitä mä oon löytänyt ja kadottanut on mua vastassa missä tahansa. mun pitäis muuttua. mä oon itsenäinen kyllä ja oikea lonely rider mutta mä oon tullut samaan pisteeseen mistä oon lähtenyt.

egosta. se on se este. ja mä pelkään, että se mun ego ei oo mikään pieni. epätyydyttävä elämä jatkuu varmaan kauan.

nuuh kirjoitti:

että lähden omaa tietä kulkemaan jonnekin tulevaisuuteen ja kaukaiseen horisonttiin. no se oli vitsi. se mitä mä oon löytänyt ja kadottanut on mua vastassa missä tahansa. mun pitäis muuttua. mä oon itsenäinen kyllä ja oikea lonely rider mutta mä oon tullut samaan pisteeseen mistä oon lähtenyt.

varmaan on käynyt, jos olet sen niin diagnosoinut.

uutta matoa vaan koukkuun ;)

länsirannikonmies hiljaiseksi, sitä sattuu joskus ite kullekin ;)

kiva kun kävit ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

länsirannikonmies hiljaiseksi, sitä sattuu joskus ite kullekin ;)

kiva kun kävit ;)

Mehän tiedämme: west is best. ;)

joulusta ja joulun sanomaan liittyen ja rakkaus on lähellä mun sydäntä vai pitäisikö sanoa liekkinä sydämessä ;)

Kiitos kauniin kannustavista sanoistasi ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

joulusta ja joulun sanomaan liittyen ja rakkaus on lähellä mun sydäntä vai pitäisikö sanoa liekkinä sydämessä ;)

Kiitos kauniin kannustavista sanoistasi ;)

...tuli inspis sulle. Taidat olla taiteellinen ja herkkä kaunosielu? Osaat sanoa asioita kauniisti :) .
Itsekin haluaisin osata kirjoittaa kauniita ja koskettavia runoja mutta en osaa, välillä oon kyllä koittanut mutta eihän niitä "tekeleitä" voi kenellekään edes näyttää saati kirjoittaa täälläkään. Mun mielestä se on hienoa kun olit kirjoittanut niin kauniin runon. Luin sen äsken uudelleen ja luen viellä monesti :)
Ole hyvä vaan. Kivaa jos osasin kannustaa :)

miljoonapulu kirjoitti:

...tuli inspis sulle. Taidat olla taiteellinen ja herkkä kaunosielu? Osaat sanoa asioita kauniisti :) .
Itsekin haluaisin osata kirjoittaa kauniita ja koskettavia runoja mutta en osaa, välillä oon kyllä koittanut mutta eihän niitä "tekeleitä" voi kenellekään edes näyttää saati kirjoittaa täälläkään. Mun mielestä se on hienoa kun olit kirjoittanut niin kauniin runon. Luin sen äsken uudelleen ja luen viellä monesti :)
Ole hyvä vaan. Kivaa jos osasin kannustaa :)

"keskeneräisiä lauseita
en niitä koskaan valmiiksi saa"

jos asia kiinnostaa niin rohkeasti vaan yrittämään ja kirjoittelemaan, kyllä tänne lauseita mahtuu ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

"keskeneräisiä lauseita
en niitä koskaan valmiiksi saa"

jos asia kiinnostaa niin rohkeasti vaan yrittämään ja kirjoittelemaan, kyllä tänne lauseita mahtuu ;)

Kiitos kannustuksestasi. Niin tarttis vaan yrittää siitä se ehkä lähtis. Vois olla hyvä laittaa ajatuksia paperille ja sitten jatkaa siitä, vai mikä olisi hyvä "tyyli"?

miljoonapulu kirjoitti:

Kiitos kannustuksestasi. Niin tarttis vaan yrittää siitä se ehkä lähtis. Vois olla hyvä laittaa ajatuksia paperille ja sitten jatkaa siitä, vai mikä olisi hyvä "tyyli"?

nyt parhaiten sopii, tyylejä on niin paljon, mä laitan paljon sanoja, riimejä paperille ja aloitan kokoamaan palapeli kohdetta, jonka olen mielessäni jo etukäteen ns. koonnut eli päässäni pyörii jo hahmotelma mitä tuleman pitää.

mutt jokainen kyllä löytää sen parhaan oman tyylinsä, kun jaksaa pakertaa asian kimpussa, yhtä oikeaa tyyliä ei ole ;)

jussi hates jazz kirjoitti:

nyt parhaiten sopii, tyylejä on niin paljon, mä laitan paljon sanoja, riimejä paperille ja aloitan kokoamaan palapeli kohdetta, jonka olen mielessäni jo etukäteen ns. koonnut eli päässäni pyörii jo hahmotelma mitä tuleman pitää.

mutt jokainen kyllä löytää sen parhaan oman tyylinsä, kun jaksaa pakertaa asian kimpussa, yhtä oikeaa tyyliä ei ole ;)

...asioissa mikä kenellekin sopii. Yksi tykkää yhdestä toinen toisesta.
Tuo sun tyylisi kirjoittaa kuulostaa ihan hyvältä mielestäni, että tavallaan kuin palapeli että sanoja ja riimejä paperille ja sitten kokoat kuin palapelin, kuulostaa hyvältä ja varmasti toimiva tapa sulle kirjoittaa.
Sellanen tyyli vois olla itellenikin hyvä; laittaa ajatuksia paperille. Eihän niitä muuten muista kohta ollenkaan mikä se hyvä idea olikaan.