niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa,
joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni,
joka on veistetty ja sinua
Kahta asiaa on mahdottoman tuntuista hyväksyä - ystäväni kuoli ja toinen ei rakasta takaisin...
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa,
joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni,
joka on veistetty ja sinua
Kahta asiaa on mahdottoman tuntuista hyväksyä - ystäväni kuoli ja toinen ei rakasta takaisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikkien aikojen suosikkirakkausrunojani. Kiitos.
Voimia koitoksiisi.