Syksyllä minä lupasin,
sinun luoksesi vielä
tulisin,
sinun tykösi palaisin.
Sinä et uskonut minua
lain,
hymyilit suruissas vain.
Sä kädestä mua
pitelit,
murheissasi kyynelehdit.
Kun lumi maahan
oli satanut,
minä luoksesi olin jo
palannut.
Haamuna utuisena,
henkenä näkymättömänä.
Minä vierelläsi seisoin,
kasvojasi katsoin.
Näin niissä kyynelten
uurteet,
näin olkapäilläsi
murheet.
Sua tahdoin niin kovin
lohduttaa,
sun suruas helpottaa.
Mä verhoja ikkunalla
leyhytin,
hiljaa ovia koputin.
Mutt silloin mä
huomasin,
katsoin kasvoihis
pelästyneihin.
Olin sulle vain aave,
en toteutunut
haave.
Sä iltaisin yksin
pelkäsit,
tyhjyyteen peloissas
katselit.
Mä kuulin sun
rukouksen,
tuon anovan
hiljaisen.
Toivoit hengen pois
katoavan,
sut rauhaan jättävän.
Silloin mieleni tuskasta
kirkui,
sieluni palasiksi
särkyi.
En tahtonut mä
sua jättää,
en mennyttä
pois heittää.
Ei sieluni voinut
levätä,
en unohtaa voinut
sinua.
Mä jäin tänne
vaeltamaan,
sua rakkaani mukaani
odottamaan.
Hiljaa kanssasi mä
kuljen,
sut iltaisin syliini
suljen.
sinun luoksesi vielä
tulisin,
sinun tykösi palaisin.
Sinä et uskonut minua
lain,
hymyilit suruissas vain.
Sä kädestä mua
pitelit,
murheissasi kyynelehdit.
Kun lumi maahan
oli satanut,
minä luoksesi olin jo
palannut.
Haamuna utuisena,
henkenä näkymättömänä.
Minä vierelläsi seisoin,
kasvojasi katsoin.
Näin niissä kyynelten
uurteet,
näin olkapäilläsi
murheet.
Sua tahdoin niin kovin
lohduttaa,
sun suruas helpottaa.
Mä verhoja ikkunalla
leyhytin,
hiljaa ovia koputin.
Mutt silloin mä
huomasin,
katsoin kasvoihis
pelästyneihin.
Olin sulle vain aave,
en toteutunut
haave.
Sä iltaisin yksin
pelkäsit,
tyhjyyteen peloissas
katselit.
Mä kuulin sun
rukouksen,
tuon anovan
hiljaisen.
Toivoit hengen pois
katoavan,
sut rauhaan jättävän.
Silloin mieleni tuskasta
kirkui,
sieluni palasiksi
särkyi.
En tahtonut mä
sua jättää,
en mennyttä
pois heittää.
Ei sieluni voinut
levätä,
en unohtaa voinut
sinua.
Mä jäin tänne
vaeltamaan,
sua rakkaani mukaani
odottamaan.
Hiljaa kanssasi mä
kuljen,
sut iltaisin syliini
suljen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koskettava ja hiukan hämmentävä runo. Kuin kuolleen viesti elävälle?
Oikein ymmärsit, kuolleelta elävälle...Kiitoksia kovasti kommentistasi!