Henki vain

Syksyllä minä lupasin,
sinun luoksesi vielä
tulisin,
sinun tykösi palaisin.

Sinä et uskonut minua
lain,
hymyilit suruissas vain.
Sä kädestä mua
pitelit,
murheissasi kyynelehdit.

Kun lumi maahan
oli satanut,
minä luoksesi olin jo
palannut.

Haamuna utuisena,
henkenä näkymättömänä.
Minä vierelläsi seisoin,
kasvojasi katsoin.
Näin niissä kyynelten
uurteet,
näin olkapäilläsi
murheet.

Sua tahdoin niin kovin
lohduttaa,
sun suruas helpottaa.

Mä verhoja ikkunalla
leyhytin,
hiljaa ovia koputin.

Mutt silloin mä
huomasin,
katsoin kasvoihis
pelästyneihin.

Olin sulle vain aave,
en toteutunut
haave.

Sä iltaisin yksin
pelkäsit,
tyhjyyteen peloissas
katselit.

Mä kuulin sun
rukouksen,
tuon anovan
hiljaisen.

Toivoit hengen pois
katoavan,
sut rauhaan jättävän.

Silloin mieleni tuskasta
kirkui,
sieluni palasiksi
särkyi.

En tahtonut mä
sua jättää,
en mennyttä
pois heittää.

Ei sieluni voinut
levätä,
en unohtaa voinut
sinua.

Mä jäin tänne
vaeltamaan,
sua rakkaani mukaani
odottamaan.

Hiljaa kanssasi mä
kuljen,
sut iltaisin syliini
suljen.
2109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Koskettava ja hiukan hämmentävä runo. Kuin kuolleen viesti elävälle?

Äänestä
  • Oikein ymmärsit, kuolleelta elävälle...Kiitoksia kovasti kommentistasi!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


korppi1 kirjoitti:

Syksyllä minä lupasin,
sinun luoksesi vielä
tulisin,
sinun tykösi palaisin.

Sinä et uskonut minua
lain,
hymyilit suruissas vain.
Sä kädestä mua
pitelit,
murheissasi kyynelehdit.

Kun lumi maahan
oli satanut,
minä luoksesi olin jo
palannut.

Haamuna utuisena,
henkenä näkymättömänä.
Minä vierelläsi seisoin,
kasvojasi katsoin.
Näin niissä kyynelten
uurteet,
näin olkapäilläsi
murheet.

Sua tahdoin niin kovin
lohduttaa,
sun suruas helpottaa.

Mä verhoja ikkunalla
leyhytin,
hiljaa ovia koputin.

Mutt silloin mä
huomasin,
katsoin kasvoihis
pelästyneihin.

Olin sulle vain aave,
en toteutunut
haave.

Sä iltaisin yksin
pelkäsit,
tyhjyyteen peloissas
katselit.

Mä kuulin sun
rukouksen,
tuon anovan
hiljaisen.

Toivoit hengen pois
katoavan,
sut rauhaan jättävän.

Silloin mieleni tuskasta
kirkui,
sieluni palasiksi
särkyi.

En tahtonut mä
sua jättää,
en mennyttä
pois heittää.

Ei sieluni voinut
levätä,
en unohtaa voinut
sinua.

Mä jäin tänne
vaeltamaan,
sua rakkaani mukaani
odottamaan.

Hiljaa kanssasi mä
kuljen,
sut iltaisin syliini
suljen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu