Kuinka kirjallisesti lahjakkaina näette kaunkirjalliset tekstinne ja miten tyytyväisiä olette niihin?
Minulla itselläni on kirjallista lahjakkuutta kielen, henkilöhahmojen luomisen osalta, mutta puuttuu kunnianhimoa uudistaa kirjallista ilmaisua, olen jotenkin viehättynyt liiaksi 1900-luvun alkupuolen maailmoihin, näkökulmiin. Olen varma, että se kaatuu juuri ongelmaksi, kun haluaa löytää kaupallista julkaisukanavaa. Toisaalta olen juuri täyttänyt 19 vuotta, joten ehkei ole kiire, mutta pelkään, että tyydyn tähän ja jään vain yhdeksi lukuisista kirjallisista lahjakkuuksista...
Kirjallinen lahjakkuus
Bertina
20
977
Vastaukset
- Peregr
Kielellinen ilmaisuni on selvästi kliseisempää ja arkisempaa kuin ihailemieni kirjailijoiden kieli. Kehittämistä on sillä saralla, enkä ole aivan varma, kuinka paljon pystyn kehittämään. Lohduttaudun sillä, että onhan niitäkin kirjailijoita, joiden kielellinen ilmaisu on mielestäni paljon köyhempää kuin omani.
- kirjailia
Minä näen kaunkirjalliset tekstini lahjakkaina mutta kukaan muu ei ymmärrä minun tekstiä ja sen takia minä en ole kuuluisa
En usko yhdenkään itseään kunnioittavan taiteilija osaa kutsua yhtäkään teostaan täydelliseksi -- kovinkaan kauaa. Omat heikkoudet ja vahvuudet on tärkeä löytää ja niiden kehittäminen on yhtä suuri osa taiteellista prosessia kuin itse lopputulokseen pääseminen. Taiteilijalle on myös tärkeä oma tyyli, identiteetti, joka on eräänlainen tukiranka kaikelle taiteelle. Tämä ranka elää ja muuttuu taiteilijan mukana, mutta tyylissä ei ole oikeaa eikä väärää.
Meille kirjailijoille (ja kirjailijanaluille) on mielestäni tärkeä ymmärtää, ettei tyylimme ja lahjakkuutemme välttämättä kata kaikkia kirjoittamisen osa-aloja. Yhdelle meistä henkilöhahmot ovat ne, jotka luovat taiteemme "sielun". Toiselle se on retoriikka, toiselle sujuva dialogi. Tapamme jakaa tarinamme osiin erottaa meidät, kerromme asioita vähän eri järjestyksessä -- kaikessa näkyy persoonallinen kädenjälki. Tätä persoonallisuutta kannattaa rakentaa ja vaalia.
Jos tuntuu, ettei osaa jotakin asiaa, kannattaa ensinkin miettiä, onko aivan puolueeton omassa kritiikissään. Itsekritiikki on elintärkeää, mutta ylenpalttisena se voi tuhota luovuutemme. Sen jälkeen ei auta kuin harjoitella. Kirjoittaminen on samanlaista kuin piirtäminen siinä mielessä, että jokainen viiva (tai lause) on parempi - ja erilainen - kuin edellinen.- sujuvakynäinen,
ja näin itseni sellaisena. Kirjoitin suoraan sydämestä, ajattelin, ja tekstini oli värikästä ja eloisaa, mielestäni. Sain hyviä arvosanoja koulussa ja opiskellessa, kirjoituksistani. Tyylini oli minun omaani. Pidin itseäni hyvin älykkäänä, hyvin lukeneena ja ajatuksiani ilmaisemisen arvoisina. En ainakaan tietoisesti jäljitellyt muita, ammattikirjailijoita, vaan kirjoitin juuri niin kuin ajattelin. Kirjoittaminen oli minulle yhtä luontevaa kuin hengittäminen ja piirtäminen.
Sitten muutin muunkieliseen maahan ja lakkasin kirjoittamasta suomeksi. Kirjeitäkin tuli kirjoitettua harvoin. Päiväkirjan pito jäi. Uudesta kielestä ei koskaan tullut täysin omaa.
Nyt väsään ensimmäistä romaaniani suomeksi. Nuorena olisin aloittanut sen siitä vaan ja kirjoittanut sen yhteen kyytiin. Sisältö olisi tietysti ollut juveniilia, vaikken sitä itse olisi huomannutkaan, mutta sujuvasti se olisi paperille tullut. Nyt teen aivan toisin. Laadin juonen käänteistä tiivistelmää, ja kun olen siihen tyytyväinen, alan laajentaa kutakin osiota, alkaen taas, toivoakseni, kirjoittaa sujuvasti, paneutuen, henkilöiden omin äänin. Minua ajaa tämän kirjan kirjoittamiseen muut kuin kuvitelmani kirjallisista lahjoistani. Haluan käsitellä tiettyjä asioita, esitellä ne suurelle joukolle ihmisiä ja saada heidät näkemään asiat minun tavallani. Propagandaa? Itseterapiaa? Kosto? Ehkä kaikkea tuota ja muutakin.
Pidän itseäni edelleen piilevästi lahjakkaana. Olen kuitenkin hyvin tietoinen näistä 25 vuodesta, jotka olen tuhlannut. Olisin voinut harjaantua todella hyväksi niiden aikana, mutta sen sijaan tein kaikkea muuta kuin kirjoitin. Toisaalta, on todella hyviä kirjailijoita, jotka julkaisivat ensimmäisen teoksensa keski-ikäisenä, ja joiden vahvuutena oli juuri se kypsyys. Ehkä kirjoittajana voi kehittyä alitajuisestikin. Kirjoitustuloshan lähtee ajatuksistamme, asenteistamme, arvoistamme, ja kaikesta muusta, mitä olemme. Hyvin nuorena harva pystyy kirjoittamaan rikasta ja syvää tekstiä. Jäljittely on tavallisempaa. On niitä poikkeuksiakin.- kdfdjl
on helppo olla ylimielinen.
ja mitä se tämä sitten markkeeraa: "Minua ajaa tämän kirjan kirjoittamiseen muut kuin kuvitelmani kirjallisista lahjoistani. "
ei aloittaja antanut vihjettä että häntä ajaa kirjoittamaan lahjakkuutensa, hän vain totesi itsellään sellaista olevan. mutta suomessahan ei saa itseään kehua, heti tuloo turpaan. vaikka tässä tapauksessa lahjakkuuden ohella viestin varsinainen pointti olikin se missä kirjoittaja EI ole lahjakas, ja siitä hän nimenomaan halusi virittää keskustelua.
mitä tulee omaan kirjoittamistapaasi aloittaa tiivistelmillä se on ok, mutta ei ainoa tapa. - lukemaasi,
kdfdjl kirjoitti:
on helppo olla ylimielinen.
ja mitä se tämä sitten markkeeraa: "Minua ajaa tämän kirjan kirjoittamiseen muut kuin kuvitelmani kirjallisista lahjoistani. "
ei aloittaja antanut vihjettä että häntä ajaa kirjoittamaan lahjakkuutensa, hän vain totesi itsellään sellaista olevan. mutta suomessahan ei saa itseään kehua, heti tuloo turpaan. vaikka tässä tapauksessa lahjakkuuden ohella viestin varsinainen pointti olikin se missä kirjoittaja EI ole lahjakas, ja siitä hän nimenomaan halusi virittää keskustelua.
mitä tulee omaan kirjoittamistapaasi aloittaa tiivistelmillä se on ok, mutta ei ainoa tapa.mutta ajatukseni ovat vapaasti luettavana kaikille, niillekin, jotka eivät osaa lukea. Se on kirjoittamisen yksi haaste. Koskaan ei voi saada kaikkia ymmärtämään ja kiinnostumaan. Jos yksinkertaistaa lauseensa tarpeeksi tullakseen ymmärretyksi kaikille, muut pitävät sitä itsestäänselvyyksien jaarittelemisena.
Lue enemmän, paljon enemmän, yritä lukea ajatellen, ja ehkä lopulta opit.
Ja vielä: kommenttien ei tarvitse olla reagointia aloittajan kirjoitkseen, vaan kukin voi kirjoittaa omia ajatuksiaan, itsenäisesti. Joku voi hakea taka-ajatuksia, ylimielisyyttä ja mitä he haluavatkin löytää - se on heidän asiansa. - sldfkj
lukemaasi, kirjoitti:
mutta ajatukseni ovat vapaasti luettavana kaikille, niillekin, jotka eivät osaa lukea. Se on kirjoittamisen yksi haaste. Koskaan ei voi saada kaikkia ymmärtämään ja kiinnostumaan. Jos yksinkertaistaa lauseensa tarpeeksi tullakseen ymmärretyksi kaikille, muut pitävät sitä itsestäänselvyyksien jaarittelemisena.
Lue enemmän, paljon enemmän, yritä lukea ajatellen, ja ehkä lopulta opit.
Ja vielä: kommenttien ei tarvitse olla reagointia aloittajan kirjoitkseen, vaan kukin voi kirjoittaa omia ajatuksiaan, itsenäisesti. Joku voi hakea taka-ajatuksia, ylimielisyyttä ja mitä he haluavatkin löytää - se on heidän asiansa.herjaukset alkavat.
- ssfdsfsd
Juu tiedän juuri tämän, itsekin kirjoitin paljon noin parikymppiseksi asti, kunnes lähdin viettämään "opiskelijaelämää" ja siihen jäi kirjoittaminen n. vajaaksi 10 vuodeksi. Nyt kun olen taas alkanut kirjoittaa se tuntuu todella vaikealta eikä teksti enää solju niin helposti kuin silloin joskus...harmittaa juuri tuo sama, että miten paljon parempi sitä voisi olla, jos ne kymmenen vuotta olisi koko ajan kirjoittanut.
- silmissä:),
sldfkj kirjoitti:
herjaukset alkavat.
kuten usein käy. Kertomuksessani 19-vuotiaasta minästäni ja myöhemmistä kirjoitusvaiheistani ei ollut mitään halveksivaa - joka siinä sellaista näki, katsoo asioita harmaiden lasien läpi. Sääli heitä. Elämä on valtava juttu, mutta se on myös tee-se-itse -juttu. Kukin elää itsetekemässään maailmassa. Jonkun universumi on täynnä ihmeellisisä mahdollisuuksia. Joku ressu etsii nurkassaan herjauksia, ja jos niitä ei tule, hän tulkitsee sellaisiksi neutraalit kommentit. Ihmisenä kasvamista sellaiselle suosittelisin.
- 1+13
ssfdsfsd kirjoitti:
Juu tiedän juuri tämän, itsekin kirjoitin paljon noin parikymppiseksi asti, kunnes lähdin viettämään "opiskelijaelämää" ja siihen jäi kirjoittaminen n. vajaaksi 10 vuodeksi. Nyt kun olen taas alkanut kirjoittaa se tuntuu todella vaikealta eikä teksti enää solju niin helposti kuin silloin joskus...harmittaa juuri tuo sama, että miten paljon parempi sitä voisi olla, jos ne kymmenen vuotta olisi koko ajan kirjoittanut.
"...harmittaa juuri tuo sama, että miten paljon parempi sitä voisi olla, jos ne kymmenen vuotta olisi koko ajan kirjoittanut."
No, sinulla olisi vain iso kasa pätkiä, tekstejä, runoja, kirjoitelmia, novelleja, käsikirjoituksia ja ehkä pari romaaniakin - tai jotain sen suuntaista. Tuskin sitä sen enempää "voisi olla". Ei meistä kaikista - edes lahjakkaimmista - ole aina kirjailijoiksi...varsikaan varteenotettaviksi, itsensä sillä elättäviksi moisiksi.
Mutta aina saa haaveilla ja rakennella pilvilinnoja, jos itseään jonakin pitää (tämä nyt on lähinnä puhtaanrehellistä suunsoittoa ja negatiivisyyttä) ja uskoo jotain olevansa. Remeksiä ja Mäkiä ja muutama kymmentuhat netissä lärpättäviä novelli"kirjailijoita", joilla kaikilla jokin suuri ja ihmeellinen romaanikäsikirjoitusprojekti meneillään. Hohhoijaa :) - .......
1+13 kirjoitti:
"...harmittaa juuri tuo sama, että miten paljon parempi sitä voisi olla, jos ne kymmenen vuotta olisi koko ajan kirjoittanut."
No, sinulla olisi vain iso kasa pätkiä, tekstejä, runoja, kirjoitelmia, novelleja, käsikirjoituksia ja ehkä pari romaaniakin - tai jotain sen suuntaista. Tuskin sitä sen enempää "voisi olla". Ei meistä kaikista - edes lahjakkaimmista - ole aina kirjailijoiksi...varsikaan varteenotettaviksi, itsensä sillä elättäviksi moisiksi.
Mutta aina saa haaveilla ja rakennella pilvilinnoja, jos itseään jonakin pitää (tämä nyt on lähinnä puhtaanrehellistä suunsoittoa ja negatiivisyyttä) ja uskoo jotain olevansa. Remeksiä ja Mäkiä ja muutama kymmentuhat netissä lärpättäviä novelli"kirjailijoita", joilla kaikilla jokin suuri ja ihmeellinen romaanikäsikirjoitusprojekti meneillään. Hohhoijaa :)Saahan sitä haaveilla. Monen monen kirjoitelman jälkeen sitä voi alkaa oppisa kirjoittamaan. Joku oppii nopeammin, joku vähitellen, enemmistö ei ehkä koskaan. Minä olisin voinut kirjoittaa paljon, mutta en kirjoittanut. Yritän kompensoida sitä nyt. Jotkut tosiaan ovat alkaneet kirjoittaa vanhempana ja hyvin tuloksin. Jokaisella on oma tiensä. Kannattaa kai olla positiivinen, omien ja toisten raapustusten suhteen. Teilaamalla ei auta ketään. Edes se pieni oman paremmuuden tunto, joka toisten pilkkaamisesta syntyy, ei liene kovin hyödyllistä kenellekään.
- Melko tyytyväinen
Olen melko tyytyväinen moniin teksteihini. Eri tekstien välillä tosin on paljon eroja, ja tyytyväisyyden aste vaihtelee. Erityisen tyytymätön olen teksteihin, joita en ole saanut valmiiksi. Se kertoo, etteivät aiheet ole jaksaneet kiinnostaa minua tarpeeksi paljon. Hyvä teksti syntyy sellaisesta aiheesta, joka kiukuttaa ja ärsyttää ja josta on pakko kirjoittaa teksti loppuun. Parannettavaa minulla olisi toimivan dialogin kirjoittamisessa.
Pidän itseäni melko lahjakkaana kirjoittajana. Pelkään enemmänkin, että menestykseni jää kiinni siitä, ymmärtävätkö muut arvoani kirjoittajana tai onko minulla onnea. Mielestäni minulla on lahjoja niin kielen kuin oman ajattelunkin kannalta. Olen nuori kirjoittaja, mutta en anna sen estää. Kyllä monet muutkin ovat kirjoittaneet hyviä tekstejä nuorina. En matki muita, joten en tunnista edellisen kirjoittajan ajatusta siitä, että pitäisi olla nelikymppinen kirjoittaakseen "kypsää" tekstiä. Kypsyys voi alkaa kasvaa myös jo nuorena aloitetun kirjoitusharrastuksen ja lukemisen myötä.- 2+15
Olisitko kiltti ja jakaisit meille lisää tuota urbaania haavemaailmaasi. Se kun vaikuttaa niin perin mielenkiintoiselta. Not.
Tai sitten vain kasvat ulos sieltä omahyväisyyden kuorestasi ja ryhdyt hetimmiten pohtimaan, ajattelemaan ja tekemään jotain oikean arvoasteikon omaavaa. Kannatan (Y)
Harrastaa ei saa, eikä myöskään kehua itseään. Muuten sinut naulitaan näin, kuten minä teen.
- aamuvirkku___
luen viihdettä, kirjoitan viihdettä.
minulle on tärkeintä että saan tarinan kerrottua.
siinä ei paljon mikään kikkailu paina. enkä sellaista osaisikaan.
kirjallinen ilmaisuni on selkää ja dialogipainotteista.
kohderyhmäni ovat nuoret ja olen nuori itsekkin.
hieman huvittavia juttuja täällä...:)
jos olette niin lahjakkaita, oletteko saaneet julkaistua?
tuo "olen liian hyvä menestymään" on täyttä paskaa.
syvälliset ja haastavat tekstit saavat jatkuvasti arvostusta, mutta niiden arvon pitää
olla muuallakin kuin kirjailijan omassa päässä.
lahjakkuus taas on mielestäni harrastelijoille...
en tiedä yhtään huippukirjailijaa joka ei lukisi kuin hullu,
kirjoittaisi kuin hullu. onko se lahja vai hiottu taito? - Pienoinen
Itse pidän harvoin teksteistäni. Joskus kirjoitan mielestäni suhtkoht hyvän lauseen.
Useimmiten kuitenkin haukun itseni lyttyyn, koska
1. henkilähahmoni ovat sieluttomia
2. kuvailu on huonoa
3. kijoitustyylini on huono
Läheiseni kehuvat kirjoittamistani, mutta he tekevät sen kai vain ystävällisyydestä.- jaslkfdk
tunnistan tuosta sen että en itsekään pidä kaikista tyyleistäni. minulla on kaks novellikokoelmanreplua, yksi novellikokoelma, yksi romaanikässäri ja kaksi romaaninalkua ja jokaisessa on ihan erilainen maailma ja kirjoitustyyli. alkuviikosta sain yhtäkkiä kiinni siitä tyylistä, josta pidän eniten ja onnistuin kirjoittamaan tietoisesti sitä tyyliä käyttäen yhden entisen novellin päälle kaksi.
ajattelin itsekseni, ja nyt tässä ääneen, että ehkä olen monen vuoden harjoittelun jälkeen saamassa langan päästä kiinni siitä, mikä on se tyyli jolla sekä nautin kirjoittamisesta että tykkään tuloksesta. sillä sitä kumpaakin teen tällä nimenomaisella tyylillä ja siitä myös olen saanut vuolaimmat kehut. kun olen pikkuhiljaa ruvennut etsimään kustantajaa tekeleilleni, olen pitänyt tärkeimpänä sitä että kustantaja tavallaan takaa itselleni sen että tekstini ei ole paskaa, siksi en ole omakustannetta harkinnut vaikkei se sinänsä ole minulle vastenmielinen ajatus. mutta nämä kolme, tykkäämälläni tyylillä kirjoittamaani novellia voisin ihan hyvin kustantaa itse. seison täysin ja huoletta niiden takana. - Tyyliheikki
jaslkfdk kirjoitti:
tunnistan tuosta sen että en itsekään pidä kaikista tyyleistäni. minulla on kaks novellikokoelmanreplua, yksi novellikokoelma, yksi romaanikässäri ja kaksi romaaninalkua ja jokaisessa on ihan erilainen maailma ja kirjoitustyyli. alkuviikosta sain yhtäkkiä kiinni siitä tyylistä, josta pidän eniten ja onnistuin kirjoittamaan tietoisesti sitä tyyliä käyttäen yhden entisen novellin päälle kaksi.
ajattelin itsekseni, ja nyt tässä ääneen, että ehkä olen monen vuoden harjoittelun jälkeen saamassa langan päästä kiinni siitä, mikä on se tyyli jolla sekä nautin kirjoittamisesta että tykkään tuloksesta. sillä sitä kumpaakin teen tällä nimenomaisella tyylillä ja siitä myös olen saanut vuolaimmat kehut. kun olen pikkuhiljaa ruvennut etsimään kustantajaa tekeleilleni, olen pitänyt tärkeimpänä sitä että kustantaja tavallaan takaa itselleni sen että tekstini ei ole paskaa, siksi en ole omakustannetta harkinnut vaikkei se sinänsä ole minulle vastenmielinen ajatus. mutta nämä kolme, tykkäämälläni tyylillä kirjoittamaani novellia voisin ihan hyvin kustantaa itse. seison täysin ja huoletta niiden takana.Löytyy siis joku muukin, joka tunnistaa kirjoittavansa erilaisilla tyyleillä. Minulla on novelleita, joissa olen paljon rennompi ja sitten on oikeastaan jo valmis romaanikässäri, johon en ole tyytyväinen, koska se tyyli on osittain jähmeää ja raportoivaa. Siksi olen ajatellut, etten ole pitkien tekstien kirjoittaja, mutta se rakenne on kuitenkin mielestäni toimiva, henkilöt pääosin ok ja dialogi minulla on vahvoilla, olipa teksti mitä tahansa.
Pitäisi lopettaa sanomalehtien lukeminen. Eikä kirjoittaa aihepiireistä, joissa on takana myös faktaa. Se tekee tyylistä jähmeän ja raportoivan. Tulee turhan totista tekstiä.
- perrtikö
Olen suhteellisen lahjakas kirjoittaja. Vahvuuksiani ovat sanavaraston laajuus ja erikoisuus. Lisäksi kykenen tuottamaan erityylisiä tekstejä huovismaisesta leppoisasta tarinanjuoksuttelusta lakoniseen ja ahdistavaan.
Laitan kirjoittaessani itseni likoon, joten kykenen järkyttämään lukijoita, mutta vastapainona tarjoilemaan hersyvää huumoria.
Kehitettäviä kohteita ovat dialogi ja juonen kehittely. Myös kirjoituksen rakenne on välillä hakusessa.- Kilttinä tyttönä
Voisin lähes allekirjoittaa kirjoittamasi. Tekstin rakenne, juoni ja dialogi ovat itsellänikin kehityksen tarpeessa. Muuten minulla on laillasi useita tyylejä.
- jsflkdj
Kilttinä tyttönä kirjoitti:
Voisin lähes allekirjoittaa kirjoittamasi. Tekstin rakenne, juoni ja dialogi ovat itsellänikin kehityksen tarpeessa. Muuten minulla on laillasi useita tyylejä.
rakenteeseen on olemassa valmiita malleja noudatettavaksi. juonen punomista taas voi auttaa, että aina kun mieleen pulpahtaa joku idea sen pistää heti paperille ennenkö se unohtuu. dialogista ei kannata huolta kantaa prosessin aikana: eikös replat voi editoita ihan viimeiseksi kun kässäri on muuten valmis!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 954121
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten122142- 791668
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1531534Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3171498Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t81401- 201303
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1271290Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291259Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin451107