Punaisin ruusuin minut
viettelit,
katseellasi
hurmasit.
Noissa silmissäsi
oudon hohteen näin,
suuren rakkauden
kokea sain.
Oikean olemuksesi
koko ajan tiesin,
sisälläsi elävän
voiman tunsin.
Valtaan jouduin
vanhan lumouksen,
annoit elämän ikuisen.
Sieluni matkasi
kohti kadotusta,
en enää herää
tästä unesta.
Kaiken menneen
mä pian unohdan,
sua pimeyden prinssi,
nyt ikuisesti rakastan.
Kanssas katson mä
nyt tuota kuutamoa,
tunnemme molemmat
samaa janoa.
Kuljemme yhdessä
läpi pimeyden,
sieluttomat kehomme
yhteen sulautuen.
Tämä runo tulee tarinasta jota olen kirjoittamassa. Runo ei siinä esiinny, vaan se syntyi ihan omaksi itsekseen tänne, kaikkien harmiksi...
viettelit,
katseellasi
hurmasit.
Noissa silmissäsi
oudon hohteen näin,
suuren rakkauden
kokea sain.
Oikean olemuksesi
koko ajan tiesin,
sisälläsi elävän
voiman tunsin.
Valtaan jouduin
vanhan lumouksen,
annoit elämän ikuisen.
Sieluni matkasi
kohti kadotusta,
en enää herää
tästä unesta.
Kaiken menneen
mä pian unohdan,
sua pimeyden prinssi,
nyt ikuisesti rakastan.
Kanssas katson mä
nyt tuota kuutamoa,
tunnemme molemmat
samaa janoa.
Kuljemme yhdessä
läpi pimeyden,
sieluttomat kehomme
yhteen sulautuen.
Tämä runo tulee tarinasta jota olen kirjoittamassa. Runo ei siinä esiinny, vaan se syntyi ihan omaksi itsekseen tänne, kaikkien harmiksi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.