Kuinka Pukki selviytyi Jouluna?

Elämä kuljettaa Hande....meilläkin tämä vanhempi kundi hyvin jo käy äitinsä haudalla jouluisin täällä aina vuosi vuodelta tuo ruuhka Malmille kun vain kasvaa..Toinen pieni kundikin ymmärtää nämä haudallakäynit jo hyvin....meille nuo karjalanpiirakat jäivät kauppaan...unohdin koko piirakat...mutta, karjalanpaisti meni kaikki;)) Ensi jouluna ei enää kinkkua...sitä kun ei kukaan juuri sit kumminkaan syö...Nooh, mies minulla tuon joulukakun teki vielä tuolla kaapissa syömättä..;)) Vitsi itse uuvahdin...Dean Martin muuten on ihana;)) Tuli kuunneltua koko melkein koko jouluyön niin siirappia kuin vain siirappi vain voi olla;))mutta ihanaa vähän tälläinen ristiriitainen persoona venäläistä kirjallisuutta nyt tänä jouluna ja amerikkalaisia joululauluja;)) Dean Martiniä ja Frank Sinatraa...voih;))
..että, aamulla tässä vielä silmät ristissä vieläkin....


tsau: Friidu

uuninluukun ja muheva tuoksu tulvahti ulos. Huurutti silmälasitkin :)
Karjalanpaistia tein. Nam. Yksi parhaista ruoista ja ihan lahjasta menee.

tintti.kotivintti kirjoitti:

uuninluukun ja muheva tuoksu tulvahti ulos. Huurutti silmälasitkin :)
Karjalanpaistia tein. Nam. Yksi parhaista ruoista ja ihan lahjasta menee.

Kundien lemppari meilläkin tuo miehen tekemä karjalanpaisti. Eivät kumpikaan välitä tuosta kinkusta..Enemmän sellainen miehen juttu koko kinkku. Nyt kyllä sanoi itsekin että, ihan turhaa laittaa. Itse syön vaan pari siivua. Ehkä jäänyt hänelle tuo kinkku sieltä työelämästä...silloin kun aikanaan oli ravintolassa täällä töissä...niin kertoi että, parhaimillaan kun jouluna tuli paistettu 30 kinkkua ainakin;)) nooh...tavoista vaikea päästä;)) Tänä jouluna innostuin suhseja tekemään...ja hyviä olivat...ruokatottumukset jouluna muuttuvat...näköjään pikkuhiljaa meilläkin...terveellisempään suuntaan. Ja eihän sitä vinde edes kuluta enää sitä energiaa...


tsau: Friidu

Karjalanpiirakat ja munavoi, siinäpäs maukasta murkinaa. Itsekin aattelin tehdä karjalanpiirakoita nyt jouluna, mutta jäi tekemättä, kun oli niin paljon muuta hommaamista.
Nautimme monista muista herkuista. Sekä tein itselleni lipeäkalaa, joka oli ah niin, niin hyvää. Tosin en ole ihan varma, että oliko se valkokastike, runsaalla maustepippurilla pareet, ku varsinainen lipeäkala.

Tämä joulu on ollut todella mukava, leppoinen ja tunnelmallinen.
Kohta siirrytään tammikuulle, joka taas tietää sitä, että sitte on kohta helmikuu, joka puolestaan tietää sitä, että kohta pätkästään maaliskuulle, joka saa nenäni nuuhkimaan ilmaa ja aistimaan kevään henkäyksen alkamista. Siitä se herääminen sitten alakaa. Oi riemua, oi onnea, oi en-oikein-osaa-ees-sanoa-mitä-on, mut kiivaa kuitennii.

Arvaa mitä kirjoitti:

Elämä kuljettaa Hande....meilläkin tämä vanhempi kundi hyvin jo käy äitinsä haudalla jouluisin täällä aina vuosi vuodelta tuo ruuhka Malmille kun vain kasvaa..Toinen pieni kundikin ymmärtää nämä haudallakäynit jo hyvin....meille nuo karjalanpiirakat jäivät kauppaan...unohdin koko piirakat...mutta, karjalanpaisti meni kaikki;)) Ensi jouluna ei enää kinkkua...sitä kun ei kukaan juuri sit kumminkaan syö...Nooh, mies minulla tuon joulukakun teki vielä tuolla kaapissa syömättä..;)) Vitsi itse uuvahdin...Dean Martin muuten on ihana;)) Tuli kuunneltua koko melkein koko jouluyön niin siirappia kuin vain siirappi vain voi olla;))mutta ihanaa vähän tälläinen ristiriitainen persoona venäläistä kirjallisuutta nyt tänä jouluna ja amerikkalaisia joululauluja;)) Dean Martiniä ja Frank Sinatraa...voih;))
..että, aamulla tässä vielä silmät ristissä vieläkin....


tsau: Friidu

Lue lisää

Meillä tytöt kysyivät, miten monta kertaa sinä olet täälläkin vieraillut?
Rupesin iha laskemmaa, seuraavana jouluna 50v.

Eikä siihen aikaan montaa kandelaa valovoimaa laskettu hautuumaalta. Joku kymmenen.

Hienoa jos Kundikin pärrää jo perinteiden perässä.
Tää on miusta hieno metodi.

Tosin ensimmäisen kerran jätettiin käymättä isäni isän haudalla, joka olisi jo pian 130v.

Arvaa mitä kirjoitti:

Kundien lemppari meilläkin tuo miehen tekemä karjalanpaisti. Eivät kumpikaan välitä tuosta kinkusta..Enemmän sellainen miehen juttu koko kinkku. Nyt kyllä sanoi itsekin että, ihan turhaa laittaa. Itse syön vaan pari siivua. Ehkä jäänyt hänelle tuo kinkku sieltä työelämästä...silloin kun aikanaan oli ravintolassa täällä töissä...niin kertoi että, parhaimillaan kun jouluna tuli paistettu 30 kinkkua ainakin;)) nooh...tavoista vaikea päästä;)) Tänä jouluna innostuin suhseja tekemään...ja hyviä olivat...ruokatottumukset jouluna muuttuvat...näköjään pikkuhiljaa meilläkin...terveellisempään suuntaan. Ja eihän sitä vinde edes kuluta enää sitä energiaa...


tsau: Friidu

Lue lisää

mutta sitä on nyt syöty kaksi päivää ja olen saanut maistaa jo moneen kertaan ennen jouluakin. Laitoin paistiin melkoisen määrän lihaa, joten kyllä tätäkin syödään ne pari päivää. Kinkku on siitä hankala ruoka-aines, että kun kyllästyy niihin perinteisiin lisukkeisiin, niin en oikein keksi sille mitään muuta kuin laittaa leivän päälle. Karjalanpaistissa kun kaikki on yhdessä paketissa, vain perunaa lisäksi.
Ajattelisin oikeastaan toisin päin tuon miehesi kinkkuun viehtymisen...etteikö jo riittäisi yhdelle elämälle tuo kinkkujen paisto ;)

Juu huonosti sulavaa se jouluruoka on ja jää sitten tuonne vyötärölle röhjöttämään :)

Heikunkeikku kirjoitti:

Karjalanpiirakat ja munavoi, siinäpäs maukasta murkinaa. Itsekin aattelin tehdä karjalanpiirakoita nyt jouluna, mutta jäi tekemättä, kun oli niin paljon muuta hommaamista.
Nautimme monista muista herkuista. Sekä tein itselleni lipeäkalaa, joka oli ah niin, niin hyvää. Tosin en ole ihan varma, että oliko se valkokastike, runsaalla maustepippurilla pareet, ku varsinainen lipeäkala.

Tämä joulu on ollut todella mukava, leppoinen ja tunnelmallinen.
Kohta siirrytään tammikuulle, joka taas tietää sitä, että sitte on kohta helmikuu, joka puolestaan tietää sitä, että kohta pätkästään maaliskuulle, joka saa nenäni nuuhkimaan ilmaa ja aistimaan kevään henkäyksen alkamista. Siitä se herääminen sitten alakaa. Oi riemua, oi onnea, oi en-oikein-osaa-ees-sanoa-mitä-on, mut kiivaa kuitennii.

Lue lisää

Osaat sie tehä muuten ite Karjalanpiirakat? Nyt kyllä hupsutat...

Meillä kahtena päivänä niitä väänettiin, ja kaunis keittiöni on täynnä astioita ja ruisjauhoja.
Peltejä ja jauhopölyä.

Saakel meit Karjalaisii...

handek kirjoitti:

Meillä tytöt kysyivät, miten monta kertaa sinä olet täälläkin vieraillut?
Rupesin iha laskemmaa, seuraavana jouluna 50v.

Eikä siihen aikaan montaa kandelaa valovoimaa laskettu hautuumaalta. Joku kymmenen.

Hienoa jos Kundikin pärrää jo perinteiden perässä.
Tää on miusta hieno metodi.

Tosin ensimmäisen kerran jätettiin käymättä isäni isän haudalla, joka olisi jo pian 130v.

Lue lisää

Kyllä mekin yritetään näitä kundeja tukea..ja opettaa siinä samalla hienovaraisesti myös että, mitään hätää ei tule olemaan vaikka meistä aika jättääkin..Tänä jouluna tämän nuoremman kanssa ihan realistisesti siitä aiheesta keskusteltiin kun kävimme täällä omien vanhempiemme ja isovanhempiemme haudalla myös täällä Pirkkolan Uurnalehdossa...että, eihän ihminen sitten mitään enää tunne fyysisesti...pelkkä kaunis tuhka-uurna vain mikä asetaan maahan..jää. Nuorenpaa kun enemmän tämä kuolema nyt mietityttää että, miten hänelle käy..nooh, sanonut olen että, yksin ei tarvitse koskaan pärjätä. Täällä on semmoin kaunis vanha lähde minkä ympärille ihmiset joiden omaiset asuvat muualla voivat jättää myös muistokynttilän...Nooh, siinä samalla myös mieheni vanhemille tuo kynttilät aina sytytämme.. Itselleni tuohon luonnon lähteeseen joka nyt katettu kannella minusta vähän surullista tuo lähde kun oli kaunis...liittyy sellainen ensimmäinen muisto varhaislapsuudesta...kun olin ihan pieni lapsi romanit laidunsivat siellä kesäisin hevosiaan käytiin niitä aina silloin tällöin syöttämässä.....Jotenkin rakkaus hevosiin syntyi minullekin silloin..Enää kun niitä ei täällä näe...ei villi eikä kesyjä:))....Nyt tuo alue ollut jo vuosikymmeniä hautausmaana... Sitä mieltä olen että, asioista puhuttava niinkuin ne on...nuorille, eikä kaikkiin kysymyksiin aina ole valmista vastausta....eikä pidä olla;))

tsau:Friidu

tintti.kotivintti kirjoitti:

mutta sitä on nyt syöty kaksi päivää ja olen saanut maistaa jo moneen kertaan ennen jouluakin. Laitoin paistiin melkoisen määrän lihaa, joten kyllä tätäkin syödään ne pari päivää. Kinkku on siitä hankala ruoka-aines, että kun kyllästyy niihin perinteisiin lisukkeisiin, niin en oikein keksi sille mitään muuta kuin laittaa leivän päälle. Karjalanpaistissa kun kaikki on yhdessä paketissa, vain perunaa lisäksi.
Ajattelisin oikeastaan toisin päin tuon miehesi kinkkuun viehtymisen...etteikö jo riittäisi yhdelle elämälle tuo kinkkujen paisto ;)

Juu huonosti sulavaa se jouluruoka on ja jää sitten tuonne vyötärölle röhjöttämään :)

Lue lisää

Luulisi riittävän;))Sellainen ruoanlaittaja varsinkin jouluna. Enemmän hössöttää..näitä jouluruokia kun meikäläinen enää...Meille voisi hyvin isompikin porukka tulla syömään;)) Ei osaa kovin pieniä annoksia edes mies tehdä...hän kun laittanut sellaisia 80-150 hengen joululounaita...;)) Ennen tuossa aina ennen joulu sukulaisille tarjottiin ns. kylmäjoulupöytä ja kahvit...mutta, nyt ei enää jaksa..kuin ennen...nyt harvemmin...tulee laitettua mitään ruokajuttuja...liekö ikää tullut minullekin...


tsau: Friidu

handek kirjoitti:

Osaat sie tehä muuten ite Karjalanpiirakat? Nyt kyllä hupsutat...

Meillä kahtena päivänä niitä väänettiin, ja kaunis keittiöni on täynnä astioita ja ruisjauhoja.
Peltejä ja jauhopölyä.

Saakel meit Karjalaisii...

Lue lisää

Tottakai osaan karjalapiirakoita tehdä. Ennen, kun perhe oli koossa, tein kauheet kasat piirakoita kerralla pakastimeen. Vanhin poika, ollessaan oikein pieni, muisti piirakan nimen väärin ja sanoi kerran, että "äiti koska sä taas teet niitä karjalanpiiruja." Sen jälkeen niitä sanottiin karjalanpiiruiksi, josta myöhemmin tuli väännös: kalrjalanpieru :)
Edesmenneen mieheni äidin suku on Karjalasta kotoisin ja mieheni äiti teki näitä piirakoita usein ja niinpä minäkin sitten aloin, kun olivat niin, niin hyviä. Koko päivä siihen leipomiseen aina meni, myöhälle iltaan asti.

Joo, semmosta se on, kun on saanut leipomiset tehtyä, niin kaaos täyttää keittiön ja alkaa se ikävääkin ikävämpi siivoaminen.

Nykyään ostan kaupasta pakastealtaasta karjalanpiirakoita, jotka ovat paistovalmiita. Menettelevät, vaikka ei voi puhua samana päivänäkään, kuin itseleivotuista. Ne kaupan valmiit piirakat on semmosia, joita en osta ikinä. Tykkän semmosista pikkasen krappevista kuorista.

Arvaa mitä kirjoitti:

Kyllä mekin yritetään näitä kundeja tukea..ja opettaa siinä samalla hienovaraisesti myös että, mitään hätää ei tule olemaan vaikka meistä aika jättääkin..Tänä jouluna tämän nuoremman kanssa ihan realistisesti siitä aiheesta keskusteltiin kun kävimme täällä omien vanhempiemme ja isovanhempiemme haudalla myös täällä Pirkkolan Uurnalehdossa...että, eihän ihminen sitten mitään enää tunne fyysisesti...pelkkä kaunis tuhka-uurna vain mikä asetaan maahan..jää. Nuorenpaa kun enemmän tämä kuolema nyt mietityttää että, miten hänelle käy..nooh, sanonut olen että, yksin ei tarvitse koskaan pärjätä. Täällä on semmoin kaunis vanha lähde minkä ympärille ihmiset joiden omaiset asuvat muualla voivat jättää myös muistokynttilän...Nooh, siinä samalla myös mieheni vanhemille tuo kynttilät aina sytytämme.. Itselleni tuohon luonnon lähteeseen joka nyt katettu kannella minusta vähän surullista tuo lähde kun oli kaunis...liittyy sellainen ensimmäinen muisto varhaislapsuudesta...kun olin ihan pieni lapsi romanit laidunsivat siellä kesäisin hevosiaan käytiin niitä aina silloin tällöin syöttämässä.....Jotenkin rakkaus hevosiin syntyi minullekin silloin..Enää kun niitä ei täällä näe...ei villi eikä kesyjä:))....Nyt tuo alue ollut jo vuosikymmeniä hautausmaana... Sitä mieltä olen että, asioista puhuttava niinkuin ne on...nuorille, eikä kaikkiin kysymyksiin aina ole valmista vastausta....eikä pidä olla;))

tsau:Friidu

Lue lisää

Isä ja äiti opettivat minut tähän haudallakäyntiin, hienoon perinteeseen.
Karjalassahan ortodoksit vievät ruokaa vainajille tännäänkii.
Myö ruotsinuskoset kynttiöitä...

Maailma muuttaa, myös palauttaa.

Heikunkeikku kirjoitti:

Tottakai osaan karjalapiirakoita tehdä. Ennen, kun perhe oli koossa, tein kauheet kasat piirakoita kerralla pakastimeen. Vanhin poika, ollessaan oikein pieni, muisti piirakan nimen väärin ja sanoi kerran, että "äiti koska sä taas teet niitä karjalanpiiruja." Sen jälkeen niitä sanottiin karjalanpiiruiksi, josta myöhemmin tuli väännös: kalrjalanpieru :)
Edesmenneen mieheni äidin suku on Karjalasta kotoisin ja mieheni äiti teki näitä piirakoita usein ja niinpä minäkin sitten aloin, kun olivat niin, niin hyviä. Koko päivä siihen leipomiseen aina meni, myöhälle iltaan asti.

Joo, semmosta se on, kun on saanut leipomiset tehtyä, niin kaaos täyttää keittiön ja alkaa se ikävääkin ikävämpi siivoaminen.

Nykyään ostan kaupasta pakastealtaasta karjalanpiirakoita, jotka ovat paistovalmiita. Menettelevät, vaikka ei voi puhua samana päivänäkään, kuin itseleivotuista. Ne kaupan valmiit piirakat on semmosia, joita en osta ikinä. Tykkän semmosista pikkasen krappevista kuorista.

Lue lisää

Aivan oikeasti, joku pohojanmaan tytär osaa piirakoita tehä.
Kerropa miten tehään pirakka?

Miten taikina, miten täytteet?

Heikunkeikku kirjoitti:

Tottakai osaan karjalapiirakoita tehdä. Ennen, kun perhe oli koossa, tein kauheet kasat piirakoita kerralla pakastimeen. Vanhin poika, ollessaan oikein pieni, muisti piirakan nimen väärin ja sanoi kerran, että "äiti koska sä taas teet niitä karjalanpiiruja." Sen jälkeen niitä sanottiin karjalanpiiruiksi, josta myöhemmin tuli väännös: kalrjalanpieru :)
Edesmenneen mieheni äidin suku on Karjalasta kotoisin ja mieheni äiti teki näitä piirakoita usein ja niinpä minäkin sitten aloin, kun olivat niin, niin hyviä. Koko päivä siihen leipomiseen aina meni, myöhälle iltaan asti.

Joo, semmosta se on, kun on saanut leipomiset tehtyä, niin kaaos täyttää keittiön ja alkaa se ikävääkin ikävämpi siivoaminen.

Nykyään ostan kaupasta pakastealtaasta karjalanpiirakoita, jotka ovat paistovalmiita. Menettelevät, vaikka ei voi puhua samana päivänäkään, kuin itseleivotuista. Ne kaupan valmiit piirakat on semmosia, joita en osta ikinä. Tykkän semmosista pikkasen krappevista kuorista.

Lue lisää

Laittakos Heikkis kun itse teet niin vähän vehnäjauhoja myös mukaan....tuota rypsiöljyä laitan itse. myös tilkkasen. ei sitten niin repeile tuo taikinakuori... E hdottomasti maukkaampi ovat itsetehdyt;)) Meillä kun tykätään nykyisin myös näistä joissa laitan ohrapuuroa tämä riisin sijaan....minulle kun eräs mies kertoi...että, eheei--iih...ennen vanhaan se täyte tehtiin nimenomaan ohrasta...riisi kun oli ylellisyyttä...;)))Nooh....tottakai sitten piti kokeilla. Uunissa työ ohrapuuron kun kunnolla annan miedolla lämmölllä hautua... a vot!) sitte...

Arvaa mitä kirjoitti:

Luulisi riittävän;))Sellainen ruoanlaittaja varsinkin jouluna. Enemmän hössöttää..näitä jouluruokia kun meikäläinen enää...Meille voisi hyvin isompikin porukka tulla syömään;)) Ei osaa kovin pieniä annoksia edes mies tehdä...hän kun laittanut sellaisia 80-150 hengen joululounaita...;)) Ennen tuossa aina ennen joulu sukulaisille tarjottiin ns. kylmäjoulupöytä ja kahvit...mutta, nyt ei enää jaksa..kuin ennen...nyt harvemmin...tulee laitettua mitään ruokajuttuja...liekö ikää tullut minullekin...


tsau: Friidu

Lue lisää

mutta kyllä olen havainnut sellaista suuntausta, että nykyään vähemmän kokoonnutaan yhteisen pöydän ympärille, meinaan isommalla porukalla. Jokainen tekee omaa joulua ja kaikilla tuntuu olevan niin kiire, no ihmekkös tuo kun asioita ei enää jaeta siinä määrin kuin ennen. Toisaalta helposti myös väsyy siihen jos on aina se tekevä osapuoli...on se vaan mukava silloin tällöin istahtaa valmiiseen pöytään :)

Sun pitää sanoa miehelles, että jakaa sen ruokamäärän 150:llä ja lisää osamäärään viisi annosta ja sen kertoo kolmella niin joulunaika on syöty hyvin ja mitään ei jää jäljelle kaappeihin pyörimään ;D

handek kirjoitti:

Isä ja äiti opettivat minut tähän haudallakäyntiin, hienoon perinteeseen.
Karjalassahan ortodoksit vievät ruokaa vainajille tännäänkii.
Myö ruotsinuskoset kynttiöitä...

Maailma muuttaa, myös palauttaa.

Lue lisää

niinpä...kyllä näitä perinteitä on hyvä opettaa myös eteenpäin.. Tuolla Latviassa ja Liettuassa kun on tullut ajetulta niin nämä pienet puukirkot ja ristit siellä maantieden varsilla jotka olivat todella yksinkertaisuudessaan kauniita...monesti piti pysähtyä katsomaan....tuli silloin ajateltua kuinka erilailla ajatellaan elämästä yleensäkin vaikka nyky-aika samoin kuin täälläkin....Nooh, minä sopisin hyvinkin Latviaan tai Liettuaan asumaan....siellä kun tämä hevoskulttuuri on vielä voimissaan...;)) maaseudulla varsinkin...jospa minä sinne?))) Muuttaisin...ehkä mies ei lähtisi...mutta, minä voisin kyllä...;))) Nämä ortodoksien kauniit vanhat puu-ja kivikirkot siellä sellaiset vanhat kivi-aidat jotka ympäröivät näitä alueita ja vanhat lehmukset...niissä havisi historia ja ihmisen elämä jotenkin olivat nämä ovet jopa auki...sellaisia pieniä kyliä kun mekin koluttiin....läpi....aikaa kun oli... Tuntui että, siellä oli sellainen eräänlainen rauha...myös.


tsau: Friidu

tintti.kotivintti kirjoitti:

mutta kyllä olen havainnut sellaista suuntausta, että nykyään vähemmän kokoonnutaan yhteisen pöydän ympärille, meinaan isommalla porukalla. Jokainen tekee omaa joulua ja kaikilla tuntuu olevan niin kiire, no ihmekkös tuo kun asioita ei enää jaeta siinä määrin kuin ennen. Toisaalta helposti myös väsyy siihen jos on aina se tekevä osapuoli...on se vaan mukava silloin tällöin istahtaa valmiiseen pöytään :)

Sun pitää sanoa miehelles, että jakaa sen ruokamäärän 150:llä ja lisää osamäärään viisi annosta ja sen kertoo kolmella niin joulunaika on syöty hyvin ja mitään ei jää jäljelle kaappeihin pyörimään ;D

Lue lisää

En minä raaski;)) Tämä joulu kun hänelle on tärkeä, karjalaisia perinteitä kun heilläkin vietettiin hänen lapsuuden kodissa tämän ruoan suhteen kaikkea liikakin kuin liian vähän;)) iso-äitini ja vanhempani myös samanlaisia.......Tuota kyllä hänen vanhemman sisarensa ja hänen miehensä kanssa ennen joulu ajuteltiin kun tuli tuossa käytyä..että, mitenkäs olisi jos kaikki vielä oltaisiin voimissamme...Lähdettäisiin porukalla Unkariin Budapestiin. Heillä kun ei lapsia..ja joitakin joulua hekin viettäneet Unkarissa...On kuulemma oikein sellainen ihana ja joulutunnellma siellä myös sellainen rauhallinen...eikä mikään muovinen...Minulle tuo kyllä sopisi;))

handek kirjoitti:

Aivan oikeasti, joku pohojanmaan tytär osaa piirakoita tehä.
Kerropa miten tehään pirakka?

Miten taikina, miten täytteet?

Kuulepas, eihän karjalanpiirakoitten tekeminen mitään vaikeaa ole. Ei hatun noston arvoista. Onhan niin moni muu leipomishomma vaikeampaa.
Ihan aloin epäilemään, että epäilet mun tekemisiä.
Mä jouduin kaivamaan mun muovitaskusta iankaikkisen vanhan ja repaleisen ruutupaperinpalasen, johon oon aikoinani piirakoitten reseptin raapustellut. Taikinasta tulee todella monta piirakkaa, että jos joku alkaa mun ohjeen mukaan tekemään, niin voi pistää määrät vaikkapa puoliksi. Minä tein kerralla aina paljon.

Elikkä vettä 2 litraa ja suolaa saa pätkästä tommoset 10 teelusikallista. Siihen sitte sekotetaan ruisjauhoja n.2kg ja parisataa grammaa vielä ylitte. Ja vehnäjauhoja tohon määrään n. 700 grammaa.

Käsin sekotetaan viimesen päälle.

Kerralla kaulitaan vinot pinot, paljon jauhoja joutuu käyttämään, tarttuvaasta plaatua meinaan.
Jauhot harjasin sitten pois ja pläiskäsin puurot keskelle plättyä ja kruppusin sievän piirakan.

Kuumassa, heevetin kuumassa paisto ja valmiit kivikovat "kannikat" kasasin peiton alle ja sieltä hetken kuluttua uitin maito-voi seoksessa ja pistin takas peitteisiin pehmenemään.

Eli tolleen tein.

Arvaa mitä kirjoitti:

Laittakos Heikkis kun itse teet niin vähän vehnäjauhoja myös mukaan....tuota rypsiöljyä laitan itse. myös tilkkasen. ei sitten niin repeile tuo taikinakuori... E hdottomasti maukkaampi ovat itsetehdyt;)) Meillä kun tykätään nykyisin myös näistä joissa laitan ohrapuuroa tämä riisin sijaan....minulle kun eräs mies kertoi...että, eheei--iih...ennen vanhaan se täyte tehtiin nimenomaan ohrasta...riisi kun oli ylellisyyttä...;)))Nooh....tottakai sitten piti kokeilla. Uunissa työ ohrapuuron kun kunnolla annan miedolla lämmölllä hautua... a vot!) sitte...

Lue lisää

Kyllä, vehnäjauhoja sekaan vähäsen. Öljyä en ole laittanut.
Riisipuuro on parasta piirakkaan ja sitä oon tällännyt. Ohrapuurollista piirakkaa oon maistanut mieheni äitin tekemänä, oli hyvää, mutta riisipuuro on parempaa.
Myös perunamuusia oon laittanut joskus, mutta sekään ei ole niin hyvää, kuin riisipuurosta tehty.

Uunissa haudutettu ohrapuuro on Todella hyvää. Ennen tein sitäkin aika usein. Nyt on mennyt monta vuotta, kun oon sitäkään tehnyt. Ei viitsi värkätä ruokien kimpus, kun on vaan yksin. Nyt näinä päivinä on ollut ilo tehdä kaikenlaista, kun on poika kotona. Huomenna tulee vieras ja ylihuomenna toinen vieras ja sitä seur. vielä kolmas vieras. Elikkä nyt on ollut kivaa leipoa, kun on ihmisiä, joille leivoskella hemmotteluleivonnaisia.

Heikunkeikku kirjoitti:

Kuulepas, eihän karjalanpiirakoitten tekeminen mitään vaikeaa ole. Ei hatun noston arvoista. Onhan niin moni muu leipomishomma vaikeampaa.
Ihan aloin epäilemään, että epäilet mun tekemisiä.
Mä jouduin kaivamaan mun muovitaskusta iankaikkisen vanhan ja repaleisen ruutupaperinpalasen, johon oon aikoinani piirakoitten reseptin raapustellut. Taikinasta tulee todella monta piirakkaa, että jos joku alkaa mun ohjeen mukaan tekemään, niin voi pistää määrät vaikkapa puoliksi. Minä tein kerralla aina paljon.

Elikkä vettä 2 litraa ja suolaa saa pätkästä tommoset 10 teelusikallista. Siihen sitte sekotetaan ruisjauhoja n.2kg ja parisataa grammaa vielä ylitte. Ja vehnäjauhoja tohon määrään n. 700 grammaa.

Käsin sekotetaan viimesen päälle.

Kerralla kaulitaan vinot pinot, paljon jauhoja joutuu käyttämään, tarttuvaasta plaatua meinaan.
Jauhot harjasin sitten pois ja pläiskäsin puurot keskelle plättyä ja kruppusin sievän piirakan.

Kuumassa, heevetin kuumassa paisto ja valmiit kivikovat "kannikat" kasasin peiton alle ja sieltä hetken kuluttua uitin maito-voi seoksessa ja pistin takas peitteisiin pehmenemään.

Eli tolleen tein.

Lue lisää

Juur näin se mänöö. 80% ruista ja 20 % vehnää.
Vehnä sitoo paketin aidoksi.

Ja sitten munavoi piälle.

Miks sie asut siellä syrjässä?

handek kirjoitti:

Juur näin se mänöö. 80% ruista ja 20 % vehnää.
Vehnä sitoo paketin aidoksi.

Ja sitten munavoi piälle.

Miks sie asut siellä syrjässä?

Se ei ole Lähellä täydellisyyttä, se On täydellinen resepti. Se lopullinen "tuntuma" taikinasta (käteen) määrää lopullisesti, pistetäänkö vielä pikkusen vehnäjauhoja lisäksi. Kun usein tekee, niin oppii mittaamaan silmillään ja tuntumallaan. Myös mimmonen jauholaatu kysees.
Ja munavoita päälle, tietysti. Sekin sitten pitää olla oikeanlaista, oikeassa suhteessa.

Kyllä nämä leipomishommat sujuu, kun vuosikymmenet oon kaikki itse tehnyt. Suapi vaan kysellä reseptejä, niin täältä plätkäsen tulemahan.

Minä en asu syrjässä, kaikki muut asuvat, elleivät asu täällä.

Heikunkeikku kirjoitti:

Kyllä, vehnäjauhoja sekaan vähäsen. Öljyä en ole laittanut.
Riisipuuro on parasta piirakkaan ja sitä oon tällännyt. Ohrapuurollista piirakkaa oon maistanut mieheni äitin tekemänä, oli hyvää, mutta riisipuuro on parempaa.
Myös perunamuusia oon laittanut joskus, mutta sekään ei ole niin hyvää, kuin riisipuurosta tehty.

Uunissa haudutettu ohrapuuro on Todella hyvää. Ennen tein sitäkin aika usein. Nyt on mennyt monta vuotta, kun oon sitäkään tehnyt. Ei viitsi värkätä ruokien kimpus, kun on vaan yksin. Nyt näinä päivinä on ollut ilo tehdä kaikenlaista, kun on poika kotona. Huomenna tulee vieras ja ylihuomenna toinen vieras ja sitä seur. vielä kolmas vieras. Elikkä nyt on ollut kivaa leipoa, kun on ihmisiä, joille leivoskella hemmotteluleivonnaisia.

Lue lisää

joutui minullakin tämä kolmas ja toinen mieheni...enemmän tämän ikikauden kokemaan;) silloin tuli kyllä leivottua näitä piirakoita ja kaiken näköisiä pastellijoita..Vitsi miehilläkin oli aina se nälkä..ja sitä pullaa ja leipää...nooh, nykyinen mies taas...häneen kyllä nämä piirakat vielä uppoisi samoinkuin kundeihin....mutta, kun minä en oikein jaksa enää innostua...Kaupasta saa ihan hyviä;))...Riisipiirakat ne meilläkin suosikkeja;) En sitte tiedä mutta, tuntuu että, itsellä tuo aika noihin jälkiruokiin jotenkin mennyt;)) Mies meillä nyt tuon joulunmustaherukkakakukin leipoi ja kundi väsäsi joulutortut..i..pari bostonkakkua ja piparit leivoin...siinä se..;)) Näille herkkupepuille kun sitä makeeta pitäisi aina olla tarjolla..Tiedä sitten johtuuko siitä että, itselläni kun diabetes...niin ei vain maistu enää...samoin kuin ei suklaa..kaikki makea vähän öklöttää...nyt...

t.Friidu

Aika parantaa ne haavat..ja poistaa silmistä ne kyyneleet... muistoja niitähän ei voi kukaan voi viedä...

tsau:Friidu

on parasta sydänlääkettä, siinä tilassa ikään kuin itkee ja nauraa yhtä aikaa ja ulvookin :) Aika mukavakin tapa päästää tuskat ja huolet pihalle.

tintti.kotivintti kirjoitti:

on parasta sydänlääkettä, siinä tilassa ikään kuin itkee ja nauraa yhtä aikaa ja ulvookin :) Aika mukavakin tapa päästää tuskat ja huolet pihalle.

tuota itse myös ajattelen...että, kunnon nauru...on se joka elämässä myös kantaa;) Vanhempien kundien omaa muistoa omasta rakkaastaan äidistään ja mieheni muistoja kuitenkin kunnioitan...en kysy koskaan, mies joskus minulle kertoo elämästään..mutta, koskaan en itse kysele tai utele. Antaa arpisten haavoin olla...niitä auki et repiä saa;)) Tätä kaunista valssia kun minulle taas lauloi ensimmäinen aviomieheni....hänellä kun kipeitä muistoja omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan...ja sitten tanssimme valssia;)) Kauniita muistoja minullakin...;)) ja mikähän siinä sit onki ne kauniit muistot kun täyttää enemmän pään..surulliset olen jo unohtanut...jonnekin...hyvinkin tietoisesti...

tsau:Friidu

Arvaa mitä kirjoitti:

tuota itse myös ajattelen...että, kunnon nauru...on se joka elämässä myös kantaa;) Vanhempien kundien omaa muistoa omasta rakkaastaan äidistään ja mieheni muistoja kuitenkin kunnioitan...en kysy koskaan, mies joskus minulle kertoo elämästään..mutta, koskaan en itse kysele tai utele. Antaa arpisten haavoin olla...niitä auki et repiä saa;)) Tätä kaunista valssia kun minulle taas lauloi ensimmäinen aviomieheni....hänellä kun kipeitä muistoja omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan...ja sitten tanssimme valssia;)) Kauniita muistoja minullakin...;)) ja mikähän siinä sit onki ne kauniit muistot kun täyttää enemmän pään..surulliset olen jo unohtanut...jonnekin...hyvinkin tietoisesti...

tsau:Friidu

Lue lisää

kuluu erittäin intiimille tasolle ja toimii oikeastaan vain niiden kesken, jotka ovat yhdessä kokeneet ne ajat ja tapahtumat. Tanssimallakin ne surut voi ulos ajaa...totta. Raivoon voisi rokata ja hymyttömyyten humpata.

Elämä on silloin mielestäni aika hyvissä kantimissa, kun antaa hyvien asioiden tulla päällimmäisiksi.

Kaikkea hyvää teille. Nyt pitää lopettaa näpyttely. Moi

tintti.kotivintti kirjoitti:

kuluu erittäin intiimille tasolle ja toimii oikeastaan vain niiden kesken, jotka ovat yhdessä kokeneet ne ajat ja tapahtumat. Tanssimallakin ne surut voi ulos ajaa...totta. Raivoon voisi rokata ja hymyttömyyten humpata.

Elämä on silloin mielestäni aika hyvissä kantimissa, kun antaa hyvien asioiden tulla päällimmäisiksi.

Kaikkea hyvää teille. Nyt pitää lopettaa näpyttely. Moi

Lue lisää

Samoin sinne sinulle päin. Kaikkea hyvää..

tsau: toivoo Friidukin..

ja lähtee nyt joulukahveita keittämään ehkä myös vielä konjakkia lasin kaksi samalla nauttimaan..;)

Sikäli ei välitä. Kuvalehtiä lukee...