mi corazon

Rakas, kerro minulle taas siitä toisesta
maasta, mihin kuljemme, yhdymme yhdeksi
ja samaksi, sormemme lomittain, sylimme
kiinnikkäin ja minun juuri kuin kasvamassa
Sinun sisälle kokonaan..

Kerro niistä vehreistä tuulista ja ruohon
tuoksusta läpi ajatustemme, pilvistä taittuvasta
valosta yllemme, kumpuilevasta maasta jalkojemme
alla, onnesta johon kietoudumme ja lihaksemme
nöyrtyvät toisillemme..

Sano miten taivas ja maa yhtyvät, niiden
valot ja varjot taintuvat samaan, me kuljemme
toisissamme läpikotaisin, asolukkojamme hyväillen,
kosteutta toisiimme suottaen, sano Rakas miten
meissä se maa hengittää..

Ja kuinka me lopulta saavumme perille iltapäivällä,
sinä riisuudut ja valmistat keitaan minulle itsessäsi,
tuuli pyyhkii pois vaatteeni ja sivelee minua, jotta
olisin valmis juurtumaan syvyyteesi, tarttumaan pohjaasi,
istuttamaan toisen elämän..

..kerro taas, että yö minussa miehen virittäisi..

http://www.youtube.com/watch?v=YO82u7CKj1k&feature=related

Kiitos Runostasi.

Jokainen kerta Rakkaudessa on oma
kertomut, kun sulkee silmänsä ja uskoo..

Vaikka kuulee korviinsa murtuvan ääntä,
huutoja menneisyydestä, nyt ne tuntuvat
hyviltä..

Näinä hetkinä, se valo tuntuu, se
raskas hengitys ei rasita, vaikka silloin
oli julmaa huohotusta..

Kertomus ja se tuntuu sormenpäistä asti
varpaisiin..nytkin.

Upoea ja persoonallinen Rakkausrunosi.

Tekstisi oli tehokasdta ja värikästä,
viihdyttävät ja rikkaat säkeesi kuin
jokainen oma tarinansa..

Pidin kovasti tästä, todella hienoa Runoa!

Voimia ja iloa koko päivääsi.