Hei! Olen 29 vuotias nainen, olen ollut mieheni kanssa naimisissa 5 vuotta ja emme voi saada omia lapsia. Rankkoihin hoitoihin emme halunneet ryhtyä ja päätimme elää kahdestaan. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua että meillä olisi kuitenkin paljon rakkautta annettavana ja olemme ryhtyneet harkitsemaan joko adoptiota tai sijaisvanhemmuutta. Tästä jälkimmäisestä haluaisinkin tietää, että miten prosessin saisi etenemään? Olisiko jollakin antaa hyvää linkki aihetta käsitteleville nettisivuille? Voiko lapseton pariskunta ylipäätänsä saada sijaislasta (kun ei ole kokemusta lapsenkasvatuksesta)?
Olen kiitollinen jos joku vaivautuu auttamaan.
Olen kiitollinen jos joku vaivautuu auttamaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
varmaan kunnasta ja millainen pula sijaisvanhemmista on.
Lapsettomuushoitohan sijaisvanhemmuus ei ole.
Lapset tulee nimensä mukaan "sijoituslapsiksi" eli ennalta vaikeasti määrittelemättömäksi ajanjaksoksi.
Kannattaa siis etukäteen puida ja käydä läpi, että lapsi voi tulla hetkeksi tai pidemmäksi aikaa ja sitten päätyä kuitenkin biologiseen perheeseensä.
Toisekseen nämä lapset ovat kokeneet enemmän ja vähemmän menetyksiä, pettymyksiä, ylipäätään kaikenlaista heitteillejättöä, hyväksikäytöstä pahoinpitelyyn.
Kenties saattavat olla jo äitinsä odotusaikana altistuneet huumeille että alkoholille, jotka taas ovat voineet aiheuttaa erinäisiä vaurioita lapselle.
Lisäksi nämä lapset vaativat yleensä erinäisiä tukihoitoja mm. prykiatrista hoitoa tms..
Toisekseen pitää muistaa tässäkin lapsen paras..,
eli kuten adoptiossa..Lasta ei haeta äidille/isälle, vaan lapselle turvallinen koti ja vanhemmat/vanhempi.
Kannattaa miettiä nämä eri äärivivahteet läpi loppuun saakka, jottei lapselle tuoteta lisää turhia pettymyksiä. Toisinsanoen että on valmis kantamaan hoitovatuun lapsesta, tiedostaen nämä esim. edellä mainitut seikat, mm. että lapsi onkin ehkä vain hetken.
Kokemus lapsesta lasten hoidosta on varmasti hyväksi, muttei välttämättä edellytys.
Kun ensimmäinen biologinen lapsi tulee perheeseen, se mullistaa elämän.
Tässä tapauksessa, kun tällainen eritystarpeinen lapsi tulee perheeseen varmasti se mullistaa elämän ja ehkä voimakaamminkin jos lapsi on eritystarpeinen.
Mutta nämä kaikki on yksilöllisiä.
Adoptiossa taas saa samat biologiset oikeudet/velvollisuudet lapseen kuin jos lapsi olisi täysin oma biologinen lapsi.
Ottaen huomion sinun ikäsi ja lapsettomuuden, teillä varmasti olisi hyvät mahdollisuudet saada (mikäli muuten täytätte vaadittavat kriteerit ja teidät todetaan sopiviksi ?), kylläkin vuosien prosessien jälkeen kotimainen adoptio lapsi. Paperit yms. kannattaa vaan laittaa mahd. pian vetämään sillä kotimaisessa adoptiossa saa varautua 3-5:nkin vuoden odotteluun kaikkinensa.
Mutta toisaalta tuo sama aika helposti menee vaikeissa lapsettomuus hoidoissakin ja sittemmin ikää voi olla jo niin paljon ettei adoptiossa enää ainakaan vauvaikäistä enää saakkaan.
Suomessa taidetaan antaa vain alle 38-40 vuotiaille. Ulkomailla saataa olla vaateena enintään 32.v. ikä. Nämä siis vaihtelee, mutta mitä pikimmin sitä paremmat mahdollisuudet.
Tsemppiä!
Kiitos vastauksestasi! Olemme vielä aika alussa tässä miettimisessä että olisiko meistä ehkä adoptio- tai sijaisvanhemmiksi. Lapsettomuudesta aiheutuneen pettymyksen käsittelyyn on mennyt melkein pari vuotta, ja vasta nyt on siinä niin pitkällä että voi ajatella muitakin vaihtoehtoja kuin kaksin eläminen. Jotenkin adoptio (saati sijaisvanhemmuus) tuntuu kuitenkin jopa vastuullisemmalta kuin biologinen lapsi, en tiedä miksi. Ehkä epäröinti on normaalia ja ihan hyväksikin, ettei tee hetken mielijohteesta päätöksiä.
esim. verkkoklinikan adoptiopalstalta tai mielummin suoraan Pela:n sivuilta.
minusta nuo annetut ovat huiman korkeita. ainakaan helsingin kaupunki ei anna alle 1vuotiasta yli 40vuotiaalle mielellään sijoitukseen. tarkoitus on pyrkiä luonnolliseen biologiseen ikäeroon. olen uskonut että adoptiossa on sama.
Enintään 32 vuoden ikä ulkomaisissa adoptioissa ei pidä paikkaansa. Yleinen ohje on, ettei äidin ja lapsen ikäero saisi olla kovin paljon yli 40 vuotta. Siis samoin kuin biologisilla äideillä.
Hei!
Itse olimme sinua nuorempia, kun aloimme sijaiskotina, vaikka lapset ovatkin vaikeita useimmiten, uskon että teille sopiva lapsi löytyy. Sijaiskodeista on kauhea pula, ota eri paikkakuntien sos.toimistoihin yhteys ja kerro aikeenne, uskon, että lapsia löytyy , onhan niitä laitoksissa odottamassa, sijaiskodin löytymistä.
Niin mekin aikanamme, otimme vaan rohkesti yhteyttä ja kyllä ne sieltä tulee käymään ja kertoo kaiken.
Kerro miten asiat edistyy, kaikkea hyvää!
Parhaiten saat tietoa Perhehoitoliiton ja PELAn sivuilta. Kannattaisi kysyä Perheoitoliitosta mikä on sinua lähin Sijaisvanhempien yhdistys ja jos heillä on pienryhmiä, niin mennä mukaan, tutustuisit sijaisvanhempina jo toimiviin ja saisit kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, mihin kuntaan kannattaisi ilmoittautua ja että kunta on sellainen, joka myös järjestää PRIDE-koulutusta sijaisvanhemmiksi aikoville. PRIDE-kurssin käyminen ei sido mihinkään, mutta sen aikana pitäisi saada mahdollisimman hyvä kuva siitä, mitä sijaisvanhemmuus on. Ikää sinulla on ihan riittävästi ja ensimmäiseksi sijoitetuksi lapseksi asiantunteva sijoittaja löytää teille varmasti mahdollisimman pienen (alle 1,5 vuotiaan) lapsen. Meille lapset ovat tulleet 9 kk:n ja 6 vrk:n iässä.
Hei! Olen etsinyt netistä kovasti tietoa ja mm juuri noilta Pelan ja perhehoitoliiton sivuilta. Asun Pohjanmaalla pienessä maaseutupitäjässä enkä ole vielä saanut kunnan sossuntäteihin yhteyttä. Olisin kysellyt juuri sitä että löytyykö lähiseudulta Pride-valmennusta ja millainen tarve seudulla on sijaisperheistä.
Olen myös lukenut tätäkin keskustelupalstaa tarkemmin ja vaikka välillä pelottaa että mitenköhän sitä pärjäisi niin sydän sanoo että tämä voisi olla hyvä juttu.
Soittele vaan moneen paikkaan, niin teillä on parempi mahdollisuus saada lapsi.
Eikä teidän kannata miettiä muuta, ne ohjaa jatkossa asiat eteenpäin.
Näin olen itse toiminut ja toimisin vastakin.
Tv. vara-äiti
miten se kävisi nopeiten? Kolme omaa lasta on yksi jo kotoa pois muuttanut. Puitteet hyvät ja ymmärrystä erilaisuudelle omienkin lasten kautta. Tutuksi ovat käyneet terapiat ja neurologit;) Minulla n siis itsellä kehitysvammainen lapsi. Rakkautta riittää ja lastenhoitokoulutuksen olen käynyt myös. Neuvokaa ja kertokaa sekin että mitä ne ovat ne kulu ym. rahat? Kehitysvammaisen lapsen takia olisin mieluummin itse kotona ja auttaisin siinä samalla muitakin apua tarvitsevia.
Maailmassa on 100 miljoonaa lasta, joita kukaan ei hoida. Valitsemalla adoption säästyt jatkuvalta selvittelyltä tekemisistäsi sossuille, muille viranomaisille ja sijaisvanhemmille. Jos lapsella ei ole omia vanhempia, hän kiintyy erinomaisesti hoitaviin vanhempiin.
Adoptiossa biologiset vanhemmat menettävät vanhempainoikeutensa. Lisäksi biologiset vanhemmat sitoutuvat olemaan ottamatta yhteyttä adoptioperheeseen ja päinvastoin.
Lapselle kaikki tavat tulla perheeseen ovat yhtä oikeita. Lapsia voi kasvattaa joko taimesta tai siemenestä. Ei se ole sen kummempaa.