Hei, haluaisin kuulla kokemuksia, kuinka pienet lapsenne ovat pärjänneet eron jälkeen ja miten vanhemmat ovat saannet sovittua lapsen/lasten tapaamisasiat ja muut järjestelyt.
Olen itse ollut vajaat viisi vuotta avoliitossa, meillä n. 1 vuoden ikäinen lapsi ja ero alkaa olla väistämätön.
Olemme yhtä mieltä siitä, että meillä on yhteishuoltajuus, joka pysyisi myös jatkossa. Sekä siitä että lapsi asuisi äidin luona pääpainoisesti. Pystymme puhumaan, ja olemme kuitenkin sovussa, ja ero on yhteinen päätös. Emme halua että lasta pompotellaan jatkuvasti paikasta toiseen, vaan että sillä on turvallinen ja "tukeva" kasvuympäristö.
Millainen on sitten normaali käytäntö näissä asioissa? Riitaa ei ole, vaan molemmat haluavat ja antavat toisen osallistua, mutta mikä olisi teidän mielestänne niin pienen lapsen kannalta järkevältä kuulostava vaihtoehto, sillä vuoroviikko tuntuisi ainakin itsestäni typerälle vuoden ikäiselle. Ja olemme kuitenkin halukkaita tekemään kirjallisen sopimuksen, sillä ns. lämpimät välit eivät välttämättä kanna loputtomiin..
Onko lapsen iällä suuri merkitys tässä vai kuinka? Pyydän asiallisia kannanottoja..
Olen itse ollut vajaat viisi vuotta avoliitossa, meillä n. 1 vuoden ikäinen lapsi ja ero alkaa olla väistämätön.
Olemme yhtä mieltä siitä, että meillä on yhteishuoltajuus, joka pysyisi myös jatkossa. Sekä siitä että lapsi asuisi äidin luona pääpainoisesti. Pystymme puhumaan, ja olemme kuitenkin sovussa, ja ero on yhteinen päätös. Emme halua että lasta pompotellaan jatkuvasti paikasta toiseen, vaan että sillä on turvallinen ja "tukeva" kasvuympäristö.
Millainen on sitten normaali käytäntö näissä asioissa? Riitaa ei ole, vaan molemmat haluavat ja antavat toisen osallistua, mutta mikä olisi teidän mielestänne niin pienen lapsen kannalta järkevältä kuulostava vaihtoehto, sillä vuoroviikko tuntuisi ainakin itsestäni typerälle vuoden ikäiselle. Ja olemme kuitenkin halukkaita tekemään kirjallisen sopimuksen, sillä ns. lämpimät välit eivät välttämättä kanna loputtomiin..
Onko lapsen iällä suuri merkitys tässä vai kuinka? Pyydän asiallisia kannanottoja..
Vastaukset 12
Vanhimmat
pystytte järkevästi asiat ratkaisemaan, niin silloin kannattaisi tehdä sossussa ja kelassa aivan ekaksi lapsen asumista koskevat järjestelyt eli lapsi kirjoilla äidin luona ja lapsilisä (yh-korotuksella) äidin tilille ja elatussopimus sossussa. Katsokaa siitä parin kuukauden ajan, että miten teillä se arki ja tapaamiset tuntuvat lähtevät teidän kaikkien rytmiin parhaiten soviten ja tehkää se tapaamsisopimus vasta sitten. Tapaamsisopimuskessa kannattaa määritellä klo-ajat hyvin tarkkaan ja juhlapyhät vuorotellen sekä kesä puoliksi ja kesäsä maininta, että mihin päivämäärään mennessä etävanhemma tulee ilmoittaa, etä koska otta kesän aikana lapsen.
Mielestäni meillä toteutui hyvin joka toinen vkoloppu ja yksi arki-ilta joka viikko. lapset olivat 1,5v ja 4,5v erotettamme. Tosin eka vuosi vierähti hyvin harvoissa tapaamisissa, mutta sitten isä löysi isyyden merkityksen ja alkoi tavata lapsia. Nyt lapset ovat ylä- ja ala-asteikäisiä ja liikkuvat väljemmin meidän väliä kun kaveritkin vaikuttaa osaksi menoihin ja asumme kuitenkin aivan lähekkäin isän kanssa.
lapsen iällä on suuri merkitys asiassa. Ja luonteella. Kovin pieni lapsi ei välttämättä kestä esim. pitkiä eroja pääasiallisesta hoitajastaan. Iso lapsi ei ehkä halua mennä toisen luo. Kirjallinen tapaamissopimus ei muuten velvoita tapaajaa, vaan ainoastaan huoltajaa.
oli sit niiden luuseriyhäreiden höpötyksii eli kannattee pikkuisen miettii mitä noille joutilaille antaa periks!
(kaiken ne vie isältä heti kun vaan osoite muuttuu eriks ja sit ei mitkään suulliset sopimukset paina paskan vertaa!)
tän palstan vakivalittajat vois sen kokemuksesta sanoo ettei heidän omiin sanoihin voi luottaa mut sitähän ne luuserit ei myönnä koskaan!!
Ja täällä palstan vakkari-itkijä uikutta yösyömmellä :D Ihan asiallista tekstiä tässä ketjussa oli, mutta tokihan se dumpatun isukin irvikovan silmään näyttää "luusereiden valitukselta" Oi ja voi, onko rankkaa olla hylkiö pyhinä? Sitä voisi yksi jos toinenkin hylkiöiskä katsastaa peilikuvansa oikein kriittisellä silmällä ja kysäistä (ihan ääneen vaikkapa) että kuka se loppujenlopuksin onkaan luuseri...
yhden työtä vieroksuvan yhäriloisen surkee yritys haukkua ihmistä josta ei tiedä mitään. säälittävä ruikuttaja oot ku oot aina tääl esittämäs muutaku oot!
Kyllä suulliset "sopimukset" ja kauniit puheet yhtäkyttävedosta unohtuu kun lähihuoltaja kyselee sossusta mitä kaikkea se etä onkaan velvollinen maksamaan. Kokemusta on, vaikka yhteispäätös niin sanotusti ero oli, ni johan kalliiksi käy. Mutta onneks on pari valttikorttia, missä voin antaa takas. Tosin paljon se ei rahallisesti hyödytä, mutta tyhjää parempi.
Siis se etä on velvollinen maksamaan elatusmaksun. Joka lasketaan tietyn kaavan mukaan. Mitä tarkoitat että sossusta kertovat mitä etän pitää maksaa? Ei mun eksää ainakaan ole mistään sossusta velvoitettu maksamaan muuta kun sen elarin.
Oijoiii, kuule pikkuinen minähän tiedän sinusta ihan yhtä paljon kuin sinä minusta, ellenpä enemmänkin. Sinä se et keksi taas muuta kuin samaa vanhaa "työtävieroksuva loinen"-plaaplaajorinaasi.
Mutta sinähän varmaan mielelläsi vastaat tähän kysymykseen: tuleeko y-äidistä luuseri ja loinen sillä hetkellä kun hän eroaa lastensa isästä vai onko hän sitä jo ennestään? Lisää kysymyksiä: Ovatko yhärit työtävieroksuvia alunperinkin, vai muuttuvatko sellaisiksi sillä hetkellä kun yh-etuliite heihin liitetään? Ovatko lesket myös luusereitä ja loisia? Entäs jos aviomies onkin päättänyt vain häipyä ja jättää vaimonsa ja lapsensa? Onko se jätetty äiti silloinkin luuseri? Ja alkaako se juopotella heti? Ovatko siis yh-äidit homogeeninen joukko, kaikki luusereita loisia ja työtävieroksuvia juoppoja, vai onko heissäkin yksilöllisiä eroja?
Olisi oikeasti mukava lukea kerrankin perusteluja näille latteille "yhärit on luusereita"-hokemille. Olisko arvoisasta nimimerkistä fgsdhfhjdfhjdj perustelemaan näitä innokkaasti viljelemiään väittämiä?
...minkä takia se etä maksaa niiden lasten asumisesta kahdessa kodissa. Kun lähi maksaa vaan sitä omaa kotiaan, tai maksattaa muilla. Suurta vääryyttä, jos on puoliks muksut. Elatusmaksu kun on myös niiden lasten asumiskustannuksia, mutta suomessa kun ei voi olla kuin yksi osoite, niin se etä maksaa käytännössä kahta kotia lapsilleen. Joo, on luonapitovähennys kyllä, mutta kun se ei loppusummaan vaikuttanu millään muotoa. Mikä vähennys se sellanen on? Se tietty kaava elatuksen määrän laskemiseen, ei ole oikeudenmukainen. Se puoltaa nimen omaan sitä lähiä. Ja miksi ei yhteishuoltajuus ole suomessa yhteishuoltajuus, vaan se lähi on se huoltaja? Eli käärii toiselta osapuolelta kaiken minkä irti saa, sillä verukkeella että lapset tarvii! Toki selkeyttää varmasti asioiden hoitamista eri asiayhteyksissä. Mutta saattais se etäkin tykätä kantaa vastuuta lapsistaan muutoinkin kuin tilisiirtona kerran kuussa. Tasan pitäis mennä, eikä nii et se kumpi enemmän tienaa. Tai sitte yksinkertaisesti nii että se enemmän tienaava on lähi, ja/tai ainakin kustantaa lapset. Pidetään sitte lapsia puoliksi. Tilisiirto kerran kuussa ei mene oikeaan kohteeseen.
Ihan sen verran vaan lisäisin tohon että elatusvelvollisen tulee osallistua lapsensa elatukseen maksukykynsä mukaan. Mikä tarkoittaa sitä että rikkaampi maksaa enempi ja köyhempi vähempi. Musta ainakin tuntus perkeleen kummalta maksaa jotain sadan euron elaria jos oisin joku Hjallis Harkimo. Enkä tarkota että Hjallis maksaa satasen. Se oli esimerkki varakkaasta etäiskästä.
Meillä lapsi 3v ja yhteishuoltajuus. Elareita ei kumpikaan maksa, kun lapsi on kummankin luona yhtäpaljon (vuoroviikoin). Lastenvalvojallakaan ei käyty, kun ollaan saatu sovittua kaikki. Lapsen isommat hankinnat maksetaan yhdessä.
, joten itse olet se palstan kyllästyttävä vakivalittaja.