onkohan täällä ketään jolla olisi jotain auttavaa positiivista sanottavaa mulle..Haluisin tosi kovasti toisen lapsen mutta ensimmäistäkin yritettiin saada alulle yli kaksi vuotta:/ ja sitten kun se vihdoin syntyi,mulla ei ollut minkäänlaista tunnesidettä siihen..olin ensimmäiset pari viikkoa niin paniikissa etten juuri hoitanut lasta(imetin osittain kuitenkin)Vauva alkoi tuntumaan omalta vasta noin parin kuukauden päästä synnytyksestä ja siitä koin kovia omantunnon tuskia.Alkoi ahdistamaan ja hiukan masentamaan.Nyt on olo jo parempi,välillä ahdistus kuitenkin hiipii takaisin..ei kuitenkaan niin pahana että se elämään vaikuttaisi.Pelottaa vaan jos kakkosen jälkeen tulee taas tunne ettei lapsi ole oma ja taas ahdistaisi..Onkohan ketään jolla kakkosen jälkeen arki on lähtenyt paremmin sujumaan??
voi itku..
it's mee
1243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole ainoa laatuaan. Ovista ja ikkunoista toitotetaan sitä uskomatonta onnea kun saa vauvan ensi kertaa käsivarsilleen ja koko elämä muuttuu niin onnelliseksi... että lasta kohtaan tuntee suunnatonta rakkautta ja lapsi tuntuu täydelliseltä. On varmaan joskus jollekin käynyt noin, mutta aika monesti kuvioon kuuluu myös epävarmuutta, syyllisyyttä, riittämättömyyden tunnetta, yksinäisyyttä, avuttomuutta, pelkoa ja pettymystä.
Se, mitä kerrot tunteneesi, kuulostaa minusta kohtalaisen tavalliselta, ja moni tarvitsee siihen tilanteeseen tukea. Jollekin riittää puoliso, äiti tai sisar, joillekin oman neuvolan terveydenhoitaja, jollekin taas voi olla paikallaan käydä ihan psykologilla - eikä se kenestäkään hullua tee. Olisi upeaa jos useampi äiti uskaltaisi sanoa ääneen näitä asioita, niin ehkä joku joskus pelkäisi ja häpeäisi vähemmän kun tietäisi, että muillekin käy näin.
Joillakin napsahtaa täydellinen äitivaihde päälle synnytyssalissa, jotkut taas tosiaan tarvitsevat aikaa tutustua lapseen ennen kuin alkavat häntä varauksetta rakastaa. Ei se ole vaarallista eikä tee sinusta piiruakaan huonompaa äitiä, kunhan et anna epävarmuuden ja ahdistuksen latistaa sinua. Puhu tunteistasi, tulet huomaamaan että niitä on joillain muillakin äideillä ja että ne menevät ohi. Riskisi tuntea alakuloa kakkosen syntymän jälkeen on keskiarvoa suurempi, koska kohtasit sen jo ensimmäisen kanssa, mutta so what? Kerrot neuvolassa jo raskausaikana ajatuksistasi, puhut ymmärtäväisen ystäväsi kanssa ja hyväksyt sen, että äitiyteen kuuluu monenlaisia tunteita ja jos lämpimiä pitää tovi odotella, niin sitten odotellaan :)