Ikävä eskaripäivän aikana

Ikävöikö lapsesi vanhempia (tai toista vanhempaa, isää tai äitiä) eskaripäivän aikana? Ja onko ikävöinti enää niin normaalia vielä eskari-ikäisenäkin?
Mieheni lapsi ikävöi äitiään lähes joka päivä eskarissa ja kyselee, että milloin äiti tulee hakemaan ja onko pitkä aika jne. Myös isänsä luona (vanhemmat siis eronneet ja lapsi tapaa viikonloppuisin isäänsä) ollessa lapsi laskee öitä milloin pääsee taas äitinsä luo. Onko äidin ja lapsen välinen yhteys "liian" tiivis..? Itseäni huolestuttaa sivusta seuraajana tämä asia. Lapsi on ikäisiään hieman jäljessä, ei osaa niin paljoa asioita, kuin ryhmänmuut lapset. Kohta kuitenkin kouluikäkin koittaa, niin jos asia on vielä eskarissakin hankalaa (ei osaa keskittyä oppimiseen, vaan miettii äitiään ja koska pääsee tämän luo), voi kouluajasta ja oppimisesta tulla hankalaa. Lapsi on kuitenkin ollut jo päiväkodissa vauvaikäisestä saaakka, joten luulisi olevan jo tottunut olemaan erossa äidistäänkin.
Miten asiaa voisi jotenkin "hoitaa" ja kai tämä asia kuuluu vanhempien lisäksi myös eskarin ja koulun henkilökunnallekin, miten asiaa voisi auttaa?
11184
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

voi seurata päivän kulkua. Ja jos ei ole, niin kuvat vaan seinälle! ehdota, kelto antaa kuvat.
Ja lapselle äidin kuva reppuun/seinälle/lokeroon, ikävän yllättäessä voi käydä kurkkaamassa.
Ja tuohon "Lapsi on ikäisiään hieman jäljessä, ei osaa niin paljoa asioita, kuin ryhmänmuut lapset" ketään ei saa koskaan vertailla toisiin, noin pieniä siis! Saattaa olla alkuvuodesta ja loppuvuodesta syntyneitä, he voivat iolla ihan eri tasolla kehityksessä. Se ei ole mikään mittari!
Suosittelen noita kuvia päiväjärjestyksen hahmottamiseen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


1+19 kirjoitti:

Ikävöikö lapsesi vanhempia (tai toista vanhempaa, isää tai äitiä) eskaripäivän aikana? Ja onko ikävöinti enää niin normaalia vielä eskari-ikäisenäkin?
Mieheni lapsi ikävöi äitiään lähes joka päivä eskarissa ja kyselee, että milloin äiti tulee hakemaan ja onko pitkä aika jne. Myös isänsä luona (vanhemmat siis eronneet ja lapsi tapaa viikonloppuisin isäänsä) ollessa lapsi laskee öitä milloin pääsee taas äitinsä luo. Onko äidin ja lapsen välinen yhteys "liian" tiivis..? Itseäni huolestuttaa sivusta seuraajana tämä asia. Lapsi on ikäisiään hieman jäljessä, ei osaa niin paljoa asioita, kuin ryhmänmuut lapset. Kohta kuitenkin kouluikäkin koittaa, niin jos asia on vielä eskarissakin hankalaa (ei osaa keskittyä oppimiseen, vaan miettii äitiään ja koska pääsee tämän luo), voi kouluajasta ja oppimisesta tulla hankalaa. Lapsi on kuitenkin ollut jo päiväkodissa vauvaikäisestä saaakka, joten luulisi olevan jo tottunut olemaan erossa äidistäänkin.
Miten asiaa voisi jotenkin "hoitaa" ja kai tämä asia kuuluu vanhempien lisäksi myös eskarin ja koulun henkilökunnallekin, miten asiaa voisi auttaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu