Eron jälkeen olen kulkenut vain yksin.....joitain matkalla olen kohdannut ja seksiä saanut....mutta yksin saan kulkea....onko vika minussa? olenko liian valikoiva?.....olenko ehkä hankala?.....yksin saan kulkea....kaipaan läheisyyttä....joskus en aina......yksin saan matkaani jatkaa....olenko ruma?....en mielestäni kyllä ole.....päinvastoin......olen kai sittenkin liian valikoiva....minulle ei kelpaa pulleat....ei pitkät.....vika taitaa olla minussa?.....yksin saan matkaani lumessa taivaltaa.....laskisinko rimaa? tyytyisinkö vähempään?......saanko ylipäätään kaunista naisellista naista?.....tyydynkö tavalliseen ja turvalliseen?.....yksin saan matkaani jatkaa satoi tai paistoi....yksin saan elämäni jakaa kanssa yksinäisyyden.....suren mennyttä nuoruuttani.....miksi näin kävi?.....yksin saan pitkää matkaa jatkaa....elän menneisyydessä, muistelen menneitä aikoja kun kaikki oli vielä hyvin.....yksin saan yksinäistä matkaani loputtomiin jatkaa kanssa menneiden muisteluiden......niin yksin....
Yksinäinen kulkija....
Yksin.
7304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhtäkkiä, että ei ole rehellistä yrittää olla jotain muuta muiden mieliksi kuin on. Siinä on aika paljon oppimista. Sillä että yrittää olla mukava, sosiaalinen eläin, ei hankala, voi yrittää hämätä, mutta se ei onnistu, paitsi, jos se on vallitseva kulttuuri. Mä oon saanut itse pelkkää negatiivista palautetta yrittäessäni olla miellyttävä.
pyhän hengen pilkkaamista, jos kyykyttää itseään. sellanen ajatus on tullut. Jokainen ihminen on pyhä. Oikeastaan kaikki on.
tulee mieleen yritys riittävä ja muiden mielen mukainen. Se on asenteena sinänsä ehkä huomioonottavakin, mutta ei ihanne. Yksinäisyyteen ei ole vastausta. Tuntuu, että se on kohtalo. Muuten saattaa onnistaakin elämässä, mutta syvempiä ihmissuhteita ei ole.
Kysyt ja vastailet sitten ittelles??? Mikä olet ihmisiä, nuuh? :)
ymmärtämään enää koko keskustelua. En mä itteni kanssa tietääkseni riitele. Mä täällä vaan puhun ajatuksiani kuten muutkin. Demokraattisesti. En mä nyt pystynyt muuten auttamaan kysyjää, paitsi yritin auttaa pääsemään sen käsityksen yli, että on oikein olla sosiaalinen ei hankala ja vastata kaikenmaailman odotuksiin. Se muokkaaminen luonnottomaksi alkaa jo lapsena. Pitää olla sosiaalinen ja aktiivinen, kilpailla, sitä ja tätä...kukaan ei kysy onko se rehellinen asenne muihin ja itseen.
Etkö huomaa että sinä täällä vain yksin käyt keskustelua? riitelet jopa itsesi kanssa? Minä en ota kantaa alkuperäiseen kirjoitukseen vaan huomasin vaan sinun riitelyt täällä.
joku ystävän neuvo...? Kommentoisitko kirjoitustani .