Vaarojen vaiettua unelmoin myrskystä
retkikunta kohtaa kompuroivan kevään
jäälautalla nainen palapeilissä
syrjäisten reittien maustekaravaani
-
En tunnusta enää mannerten aikaa
veteen piirrettynä laiva
katseesi pystytetty valoa vastaan
autiomaan uniseen hiekkaan
-
Nämä etäisyydet on suudeltava sinuun
pysyvästi, jälkeäkään kadottamatta
retkikunta kohtaa kompuroivan kevään
jäälautalla nainen palapeilissä
syrjäisten reittien maustekaravaani
-
En tunnusta enää mannerten aikaa
veteen piirrettynä laiva
katseesi pystytetty valoa vastaan
autiomaan uniseen hiekkaan
-
Nämä etäisyydet on suudeltava sinuun
pysyvästi, jälkeäkään kadottamatta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mystisesti kulkee runosi
retkikunta
kohti
täydellistä voittoa
Guule, minä
pidin runosi mukanaan kuljettamasta tunnelmasta....
Kiitos:) itsekin pidän tästä. Tuli kirjoitettua aiemmin yksi nimeltämainitsematon, joka nyt jälkikäteen tarkasteltuna hieman hävettää... Ajattelin että nyt ainakin tulee hyvä runo, sellainen johon itse on täysin tyytyväinen.
Kansan maku on niin arvaamatonta. Joku lukija voi tykätä hulluna runosta, jonka kirjoittamista itse kadun. Lukija saakoon viimeisen sanan. Se olisi ikään kuin toisen maun kyseenalaistamista, jos vähättelisikin omaa runoaan. Hmm... mutta tämä kyseinen on siis omasta mielestänikin hyvä.
Tätä oli hauska kirjoittaa.. etsiä sanoja ja niitä tunnelmia.
Kirjoitin, mutta hylkäsin runon, jossa vuoroin myrskysi ja vuoroin aurinko paistoi. Elämässä parhaat hetket kokee usein seuratessa luonnon tarjoamia näytelmiä. Sitä tunnelmaa oli runossakin.
Jos täällä runoissa myrskyää, niin on tehty töitä, tehty töitä jopa unissa, stressattu äärirajoille asti, lähdetty töistä kuuden jälkeen ennen kuin epätoivo on täysin iskenyt, jatkettu omalla koneella yömyöhään. Tänään lopulta luovutin.. tuntien itseni täysin idiootiksi.. Työ kuljetti liiaksi mukanaan..
Nyt palautumassa, jotta ensi viikolla jaksan uudet haasteet. Hmm.. ostin Paulo Coelhon kalenterin, jonka nimi on rohkeus. Näin sen ystävälläni ja koin inspiroivaksi. Rohkeita otteita ensi vuodelle, etenkin työrintamalla.
Hmm.. Paulo Coelho tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla...
Niin, luonnossa riittää nähtävää.. kesällä suurin piirtein asuin metsässä, enkä muusta kirjoittanutkaan.
Hyvä, että tunnet rajasi työn ja muun suhteen.. ja osaat laittaa stopin oikeaan paikkaan.. Ensi vuotta kohden tässä itse kukin menee.. metkuja mielessä..
Kiitos kommentista:)
Useamman vuoden vaikuttanut kirjailija ja persoonana myös mielenkiintoinen. Hänen ajatuksensa ovat pelkistettyjä, turhasta riisuttuja. Ajatuksia, jotka koskettavat sielua. Ajatukset ovat hyviä johtamaan uuteen aikakauteen, parempaan aikaan. Vähän ylisanoja kirjailijasta :).
Edelleenkin paras lukemani kirja on Lokki Joonatan (Bachin kirjoittama).
Köh.. kun teen töitä, ajattelen tekeväni ne loppuun, vaikka henki menisi.. Se siitä järkevästä ajattelusta :).
Pelkistettyjä, turhasta riisuttuja ajatuksia.. joo, vähän samaan itsekin pyrin..selkeään ajatteluun... enää eivät tieto tai tosiasiat pääse sotkemaan omaa ajatteluani..
En ole lukenut Joonatania.. Bachilta tunnen vain jokusen sävellyksen:)
Kyllähän suurin osa on riippuvaisia jostain.. minun mielestäni työ ei ole niistä riippuvuuksista pahin.. mutta, mutta.. kohtuus kaikessa - kohtuuttomuudessakin.