Mitä mieltä ootte?

Ei olla vielä edes hoidoissa käyty mut tuntuu ettei enää jaksa edes yrittää... Tavallaan ollaan jo hyväksytty se ettei koskaan tulla lapsia saamaan, mut silti se pieni toivonkipinä on siellä jossain ollu... Nyt se alkaa hiipumaan... Menkat nyt viikon myöhässä, ensimmäinen raskaustesti oli positiivinen ja seuraavat 4 negatiivisia...

ap. kirjoitti:

Ei olla vielä edes hoidoissa käyty mut tuntuu ettei enää jaksa edes yrittää... Tavallaan ollaan jo hyväksytty se ettei koskaan tulla lapsia saamaan, mut silti se pieni toivonkipinä on siellä jossain ollu... Nyt se alkaa hiipumaan... Menkat nyt viikon myöhässä, ensimmäinen raskaustesti oli positiivinen ja seuraavat 4 negatiivisia...

ja voimattomuutesi, mutta älä anna vielä periksi ennen kuin olette kokeilleet hoitoja. Se voi olla niin pienestä kiinni. Meillä alkoi raskaus toukokuussa 08 clomeilla ensimmäisestä kierrosta ja vauva syntyi tammikuussa 09, mutta valitttavasti kuolleena kaiken sairaalan sähläysten jälkeen. Nyt olemme sitten yrittäneet pitkään clomien avulla ja ei tulosta ja nyt vkolla 2 menossa koeputkihedelmöitykseen. Toivomme niin että se toisi meille elävän yhteisen vauvan.
Tulet varmasti katumaan sitä loppuikäsi jos et hoitoja mitään kokeile koska se voisi sen pienen ihmeen teille kotia tuoda.
Mutta toivotaan nyt, että siellä masussa pieni jo kasvaisi :)

alkuunpanija kirjoitti:

ja voimattomuutesi, mutta älä anna vielä periksi ennen kuin olette kokeilleet hoitoja. Se voi olla niin pienestä kiinni. Meillä alkoi raskaus toukokuussa 08 clomeilla ensimmäisestä kierrosta ja vauva syntyi tammikuussa 09, mutta valitttavasti kuolleena kaiken sairaalan sähläysten jälkeen. Nyt olemme sitten yrittäneet pitkään clomien avulla ja ei tulosta ja nyt vkolla 2 menossa koeputkihedelmöitykseen. Toivomme niin että se toisi meille elävän yhteisen vauvan.
Tulet varmasti katumaan sitä loppuikäsi jos et hoitoja mitään kokeile koska se voisi sen pienen ihmeen teille kotia tuoda.
Mutta toivotaan nyt, että siellä masussa pieni jo kasvaisi :)

hyvin tunteesi. Olemme itse yrittäneet lasta kesästä 2007 ja syli on edelleen tyhjä. Olemme yksityisellä lapsettomuusklinikalla hoidossa ja kolunneet läpi kaikki mahdolliset hoidot. Aikaiseksi on saatu kaksi biokemiallista raskautta eli raskaustesti on positiivinen, mutta vuoto alkaa hyvin pian sittenkin. Alkusyksystä tehtiin IVF/ICSI -hoito, josta suureksi yllätykseksi tuplaraskaus. Se kuitenkin päättyi toisen osalta jo rv5 ja toisen osalta todettiin ultrassa rv 10 4 yllättäen, että sikiöllä ei enää sykettä. Nyt hoitoja pitäisi jatkaa, näin meitä kovasti lääkärit kannustaa. Itsellä hyvin epätoivoinen ja ahdistunut olo. Muut ympärillä todellakin "tekevät lapsia". Itse mietin jatkuvasti, miten kauan jaksan hoitoja, pettymyksiä ja mahdollisesti lisää keskenemenoja. Alkaa olla vitsit vähissä. Kannustaisin sinua kuitenkin hoitoihin, sillä itseäni ainakin kaduttaisi enemmän se, jos emme edes yrittäisi saada lasta hoitojen avulla kuin että jättäisin kokeilematta hoidot. Eri asia aina tietysti on se, että missä menee se raja, milloin on aika lopettaa ja luovuttaa.

itku puserossa kirjoitti:

hyvin tunteesi. Olemme itse yrittäneet lasta kesästä 2007 ja syli on edelleen tyhjä. Olemme yksityisellä lapsettomuusklinikalla hoidossa ja kolunneet läpi kaikki mahdolliset hoidot. Aikaiseksi on saatu kaksi biokemiallista raskautta eli raskaustesti on positiivinen, mutta vuoto alkaa hyvin pian sittenkin. Alkusyksystä tehtiin IVF/ICSI -hoito, josta suureksi yllätykseksi tuplaraskaus. Se kuitenkin päättyi toisen osalta jo rv5 ja toisen osalta todettiin ultrassa rv 10 4 yllättäen, että sikiöllä ei enää sykettä. Nyt hoitoja pitäisi jatkaa, näin meitä kovasti lääkärit kannustaa. Itsellä hyvin epätoivoinen ja ahdistunut olo. Muut ympärillä todellakin "tekevät lapsia". Itse mietin jatkuvasti, miten kauan jaksan hoitoja, pettymyksiä ja mahdollisesti lisää keskenemenoja. Alkaa olla vitsit vähissä. Kannustaisin sinua kuitenkin hoitoihin, sillä itseäni ainakin kaduttaisi enemmän se, jos emme edes yrittäisi saada lasta hoitojen avulla kuin että jättäisin kokeilematta hoidot. Eri asia aina tietysti on se, että missä menee se raja, milloin on aika lopettaa ja luovuttaa.

Kiitos paljon kannustavista vastauksista! Just tälläsellä hetkellä kaipaa tsemppausta ja vertaistukea. Ja huomaan että monella on todellakin paljon rankempaa. Pelottaa kyllä sekin jos tulee keskenmenoja... Oon pahoillani teidän puolesta, jotka ootte joutuneet käymään läpi noin rankkoja vaiheita. Pelottaa että ne on itelläki edessä ja sillon viimeistään romahtaa...

ap. kirjoitti:

Kiitos paljon kannustavista vastauksista! Just tälläsellä hetkellä kaipaa tsemppausta ja vertaistukea. Ja huomaan että monella on todellakin paljon rankempaa. Pelottaa kyllä sekin jos tulee keskenmenoja... Oon pahoillani teidän puolesta, jotka ootte joutuneet käymään läpi noin rankkoja vaiheita. Pelottaa että ne on itelläki edessä ja sillon viimeistään romahtaa...

Moi! Olemme olleet ilman ehkäisyä vuoden 2004 alusta eikä vauvaa ole kuulunut. Lopulta mieheni viime elokuussa antoi sperma-näytteen ja selvisi että siittiöiden liikkuvuus on alentunut. Silloin meidät laitettiin jonoon julkiselle puolelle ja kolmen viikon kuluttua olisi ensimmäinen käynti. Mua on tutkittu jonkinverran yksityisellä puolella ja kaikki pitäisi olla kunnossa. Mutta nyt kun on lukenut kaikkia näitä tarinoita, huomaa että vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa, ei ne hoidotkaan kovin äkkiä jos ollenkaan auta. Että hieman pelonsekaisin tuntein odotan uutta vuotta!